Owen Gibson: Katkera taistelu (Etulinja #12/1972)
Kirja:
Etulinja-sarja kulki kustantajalta toiselle kahdeksan vuoden pituisen historiansa aikana ja viimeiseksi kustantajaksi päätyi Kustannus Oy Williams. Vaikka kyseessä oli viimeinen numero, sitkeästi etusisäkannessa oli lehden tilauskuponki. Mutta päätellen siitä, kuinka vähän näitä pyörii divareissa tai www.huuto.netissä, niin kovin on tämä sarja haluttua luettavaa.
Omalla tavallaan runollisen kehän sai myös aikaiseksi tämä teos. Sen lisäksi, että tämä oli Etulinja-sarjan viimeinen teos, se on myös uusintapainos sarjan ensimmäisestä teoksesta.
Pääsääntöisesti tuntuivat olevan Australialaista alkuperää Etulinja-sarjan teokset. Kovin useaa niistä en ole vielä lukenut, mutta kyllä tarinoissa näyttäisi olevan muidenkin maiden sotilaiden edesottamuksia kuin vain Aussien. Kuten oli tässä sarjan lopettavassa teoksessa.
Nippu Ausseja jää ikävästi jälkeen omistaan ja joka puolella suorastaan kuhisee toinen toistaan inhottavampia ja raakoja Japanilaisia vihollisia. Ei kuitenkaan niin paljon, että ei löytyisi aikaa keskinäiseen kahinointiin siitä, kuka oikein on kovin jätkä ja johtaa porukan epätoivoista selviytymistaistelua.
Ihan pätevää ympäristön kuvausta, viidakon hiostavan hikisen kuumuuden kuvaus varsinkin onnistui samaten kuin malarian ja sen oireiden.
Jotenkin tällä kertaa kyllä häiritsi kirjassa vilisevä rasististen ilmaisujen paljous. Hyvin usein osaan tuupata tuon lokeroon "se oli silloin se", mutta tällä kertaa se alkoi häiritsemään. Tottahan se, että vihollista ei sota-aikana ainakaan rakasteta, mutta tätä lukiessani räsähteli ilmaisut kuten "keltaiset rakit", "keltaiset sekasikiöt" ja "…he papattivat kuin apinat".
Ladontavaiheessa oli taas ollut latojalla liikaa sormia tai liian kiire, sillä vääriä kirjainmerkkejä lauseiden päättyessä löytyi sieltä täältä.
Suomennos: Tässä kirjassa on täsmälleen sama suomennos kuin ensimmäiselläkin julkaisukerralla. Samana vuonna kun Sarjakustannus aloitti Etulinjan, aloitti se myös Tarkastaja McCormickin. Kummankin sarjan suomennosvastuun sai harteilleen Pirkko Jokinen.
Mukavasti hän ainakin englanninkielen taitoi, mutta joitakin täysin käsittämättömiä ilmaisuja oli mukaan hiipinyt, kuten "Olen matti, että heillä on sapuskaa noissa repuissa." Lisäksi kirjassa ihan liian usein henkilöt sanovat toisilleen miehekkäästä "Jeaah". Aluksi se huvitti, jatkuvasti sitä käytettäessä häiritsi.
Uusi nimi teokselle on myöskin paiskattu eikä missään vaivauduta kertomaan, että kyseessä on uusintapainos. Mutta parempi nimi tuo on tällä kirjalle kuin alkuperäinen "Paholaisen partio".
Kansi: Parempi kansi tässä on kuin ensimmäisessä painoksessa. Tuo logo-ratkaisu on kerrassaan tyylikäs. "Kovien miesten suosikkilukemisto" sanoo slogan armeija-mielikuvia aikaansaavan logon yläpuolella.
Tottahan se on, II Maailman Sota oli viimeinen suuri seikkailu sotien saralla. Pakko tällaisen sivarin on lukea näitä, että tietää, mistä isot, kovat pojat puhuvat. Korkkarimainen kuva, ihan hyvin voin sieluni silmin nähdä, että samaa kantta on joskus Korkkarinkin kantena käytetty.
Pikkasen hyllä hämmentää nuo valkoiset reput miehillä. Eikö tuollainen iso valkoinen piste ole pikkuisen huono viidakossa. Mutta hyvä kansi.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää