Gordon Davis: Kuoleman juna (Etulinja #2 (1982))
Kirja:
Jopas jopas. Joku on vihdoinkin avannut tietoisan sana-arkkunsa ja WikiPediaan tietoja parista tämän Viihdeviikarien Etulinjan kirjasta. Siitä käy ilmi, että tämän kirjan alkuperäinen nimi ei ole "Six Gun Country", joka on painettu kirjan nimiösivulle. Alkuperäinen nimi on (ei oikeastaan kauhean yllättäen) "Death Train". Lisäksi tuolta käy ilmi, että tämä kirja oli ensimmäinen kirja The Sergeant-sarjassa, jota julkaistiin 9 kappaletta vuosina 1980-1982. Kenellekään ei liene yllätys sekään, että Viihdeviikarit julkaisi tämän The Sergeant ykkösen Etulinja kakkosena. Etulinja ykkösenä tietysti julkaistiin The Sergeant-sarjan kakkonen. Oli se kerrassaan mainiota tuo kirjojen julkaiseminen kaheksakytä luvulla.
Okei, myönnettäköön, ei lukunautinto mitenkään kärsi siitä, että kirjan julkaistiin väärässä järjestyksessä. Eivät ne tunnu niin paljoa toistensa jatko-osilta. Mutta en minä olekaan mikään toisen maailmansodan kulun erikoistuntija, enkä siten osaa sanoa, että sijoittuvatko kirjojen tapahtumat tuon suuren sodan kaanonissa nyt Suomessa julkaistusti väärään järjestykseen. Em. WikiPedian artikkelin mukaan kirjat muodostavat ajallisesti historiaa noudattavan kaaren.
Toinen kerta tämä oli kun tämän kirjan luin. Ensimmäinen kerta näyttää olleen vuonna 1990 joten 20 vuotta on vettä virrannut jossain.
Ja todella nopea lukukokemus tämä oli, yllättävän nopea. Aloitin kirjan koneen jo noustua Helsinki-Vantaalta kohti Manchesteriä ja laskukiidon alkaessa suljin tämä luettuna. Oikein sujuvaa tarinan kuljetusta.
Isoja taisteluita, suuria tunteita, seksiä. Niistä se toinen maailmansota varmastikin oli tehty.
Seksistä on tehty kirjassa kummallinen itsetutkiskelun aihe. Mahoneyllä on suuria moraalisia ongelmia, että kuinka kauan on soveliasta odottaa tyttöystävän kuoleman jälkeen, ennen kuin menee ja panee tyttöystävän parasta ystävää. Tai, että onko sellaisenkin katollisen kuin Mahoney on oikein panna nunnaa, kun siihen kerran on mahdollisuus. Voi voi ihmisyyttä.
Mutta kyllä minä tästä tykkäsin. Sujuva, tehokkaita taistelukohtauksia, ruma sana sanottiin niin kuin se on, verta, suolenpätkiä, potkimista, ampumista, puukottamista ja räjäyttelyä. Äijää.
Nyt kyllä epäilyttää tuon ensimmäisen Etulinja pokkarin kirjailijan nimi. Sarjan pitäisi olla kokonaisuudessaan, siis kaikkien yhdeksän osan, Gordon Davisin kirjoittamia. Gordon Davis taas on Len Levinsonin salanimi. Ensimmäisen kirjan kannessa seisoo "Steve Jenkins" ja tuota nimeä ei yhdistetä Len Levinsoniin. Voi hämmästystä.
Suomennos: R. Niskala, kuka ikinä lienetkään, hyvän työn teit. Kuten jo edellä sanoinkin, sujuvuus factor oli täysi kymppi.
Kansi: Kantena on näemmä käytetty The Sergeant-sarjan toisen kirjan kantta rajaamalla alkuperäistä kuvaa.
Tuo lienee se oikea Mahoney, ainakin kyseinen herrasmies esiintyy alkuperäisen kirjasarjan jokaisen kirjan kannessa. Tästä linkistä pääsee katsomaan alkuperäisiä kansia. Mutta hyvä tämä suomalainenkin kansi on, tiukemmalla rajauksellaankin. Tupakka, vihreä jenkki-kypärä, tiukka ilme. Amerikkalaisen sankarin perikuva.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää