James Hadley Chase: Vainat eivät puhu (JEES! Pokkari (1994))
Kirja:
James Hadley Chasen toinen kirja ja kuten ensimmäinenkin, tämäkin on julkaistu vuonna kuin esikoisteos eli 1939.
Uskomattoman tylyä oli meininki maailmalla tuona vuonna ja ehkä juuri se peilaantuu tähän kirjaan. Tämä on uskomattoman tyly ja raaka kirja. Mitään ei pidätellä, ketään ei säästellä.
Normaalisti kun kirjaan valitaan päähenkilöksi konna, on tuossa konnassa nippukaupalla piirteitä, jotka tekevät miehestä sympaattisen ja ehkä väärin ymmärretyn. Mutta kirjan päähenkilö Dillonista ei löydy niistä yhtään. Dillon on oikea mulkku mieheksi.
Kirja etenee kuin höyryjuna, yhtään takeltelematta kohti vääjäämätöntä ja raadollista loppuaan, säästelemättä melkeinpä viattomia naisia saatikka sivuhahmoina olevia miehiä, jotka hekin ovat, niin, mulkkuja.
Vainajat eivät puhu jätti jälkeensä aika kitkerän maun mieleen.
Ja tykkäsin tästä kuin hullu. Loistava kirja.
Suomennos: Takuuvarmaa 80-luvun Viihdeviikarit tasoa. Heikki Rüster osasi homman ja taivutti Chasen kakkosen suomenkielelle oikein taitavasti. Ei tökkinyt missään vaiheessa.
Kansi: Kansivalinta tähän toiseen painokseen Book Studiolla (entinen Viihdeviikarit Oy) oli aikalailla.... mielenkiintoinen.
Toisaalta, se on hyvin samanhenkinen kuin erään englanninkielisen painoksen kansi:

ja toisaalta, se on niin typerän näköinen kuva, että se on jo kerrassaan loistavuutta. 80-luku. Silloin osattiin niin paljon paremmin kuin nykyään.
Rumat nilkkurit, pienet rinnat, ruma peruukki ja viettelevä asento.
Kaunista.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää