Veijo Kainulainen: Viskin maku on pehmeä (1966)
Kirja: Joskus... tai itseasiassa aika usein tulee vastaan kirjoja, jotka ovat niin huonoja, että saavat silmät vuotamaan verta. Saa haluamaan kaivaa silmät päästä mutta kun niistä ei saa otetta, kun ne vuotavat verta.
Veijo Kainulainen on parempi suomentajana näille tämän tyylin kirjoille kuin yrittämässä kirjoittaa niitä. Harvoin tulee luettua näin perusteellisesti taustoja eri hahmoille selittävää kirjaa. Ihan kiva idea, mutta voi jeesus, että tuo sai kirjan junnaamaan paikallaan ja tekemään lukemisesta piinaa. Taustoja ja vaikuttimia saa kyllä selittää, mutta rajansa kaikella.
Ilmeisesti tarkoitus oli tehdä kirjan päähenkilöstä, Reginald Kingsburystä (kavereiden kesken vain Reg) kova kotimainen vaihtoehto James Bondille. Ei onnistunut, ei lähellekään. Mukaan oli sekoitettu pikkutuhmaa pikkutuhmailua, mutta sekin meni reisille tylsyydessään. Ainoana positiivisena puolena oli kirjoitusaikakauteen sujahtava tapa ilmaista asiat suoraan, mm. oli Neekeriagentteja.... jotka tosin tulivat loogisesti Kiinasta.
Hyi mitä kakkaa ja ai mitä kipua tämä kirja tuotti.
Kansi: Ihan itse Finnbooksin graafikko päätti tuollaisen sotkun kannesta tehdä. Kaiken lisäksi keltaisella pohjalla.
Piirrokset ovat kyllä itse mestari Robert McGinnisin maalauksista kerätty, mutta ihan ite graafikko nuo tuolleen asetteli. Pientä luovuutta, avain sellaista minimaallista, tuo nimetön graafikko esitti, kun pisti tuon yhden tyton istumaan sen laatikon päälle, missä on kirjailijan nimi.
Ruma kansi.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää