Dan J. Marlowe: Manalan sanan saattaja (Manhattan #2 (1982)
Kirja:
Jotta totuus ei unohtuisi, niin ihan aikuisten oikeesti, kirjan nimi on kirjoitettu noin: "Sanan saattaja".
Tämä on keskimmäinen ilmestymiskerta tästä teoksesta. Ensimmäisen kerran tämä ilmestyi eri suomennoksena vuonna 1968 ja kolmannen kerran uusintapainoksena tästä versiosta vuonna 1994.
Ja mikä ettei, ihan perkeleen hyvä kirja tämä on.
Muistiinpanoistani ei selviä, koska olen tämän ennemmin lukenut, mutta varmaa on, että olen. Elävästi on jäänyt mieleen monet kirjan kohtauksista. Näemmä joku muukin tämän on lukenut, nimiölehdelle on kaunokirjoituksella kirjoitettu "Luettu". En minä. Minä en kaunokirjoita. Näyttää pikkaisen naisen käsialalta. Missäköhän tuon kirjoittaja tänään on ja mitä tykkäsi kirjasta? Toinen vihje siitä, että olen lukenut tämän jollain telttaretkellä vanhempieni kanssa. Olen yhdelle aukeammalle litistänyt jonkin öttiäisen. Mäkärä tai jotain. Tein moista julmuutta aina kun vanhempieni kanssa jossain telttailemassa olin.
Äärimmäisen tehokas, über-vauhdikas, tyly, kylmä ja sadistinen. Kirjan päähenkilö Earl Drake (tai Chet Arnold, millä nimellä mies tässä liikkuu) on niin lähellä ns. paskaa jätkää kuin minkään kirjan päähenkilö vain ikinä voi olla. Viimeistään siinä vaiheessa, kun mies raiskaa naisen, joka oli hänet yrittänyt ansaan houkutella, tulee mieleen, että "voi jumalan perkele".
Mutta kuitenkaan en kyennyt kirjaa kesken jättää. Marlowe yksin kertaisesti kirjoittaa niin mukaansatempaavasti, että ei ole tosikaan.
Drake/Arnold tappaa vihulaisensa täysin kylmästi ja tunteettomasti ja moiselle sadistiselle kylmyydelle Marlowe antaa taustan kartoittaessaan Draken/Arnoldin lapsuuden. Kovia kolhuja mies koki, mutta silti…
Minä tykkäsin ihan kympillä taaskin. Muistan niin tehneeni edelliselläkin kerralla ja innolla kaivaneeni muita Marlowen kirjoittamia kirjoja.
Muutenkin pulpin historiassa Dan J. Marlowe on yksi mielenkiintoisimmista hahmoista. Lapsenkasvoinen mies, joka kaveerasi FBI:n yhden etsityimmän rikollisen kanssa, sai sydänkohtauksen menettäen muistinsa niin pahasti, että ei edes näitä kirjoja muistanut kirjoittaneensa. Kuitenkin luettuaan pari, sanoi, etteivät ne ihan huonoja olleet
Suomennos: Viihdeviikarit toi suomennosmarkkinoille kaheksakytä luvulla nipun todella hyviä suomentajia. Yksi heistä oli Jukka Heiskanen joka tässäkin suoriutuu urakastaan ensiluokkaisesti. Muutamat latomisvirheet löytyvät, mutta ne tuskin ovat suomentajan vika.
Kansi: Mitäköhän kansikuvalla on tekemistä sisuksen kanssa? Moottoripyörää ei löydy itse kirjasta saatika tummaa kaunotarta. Eikä Drake/Archer käytä tuommoista isoa pyssyä.
Komea kuva, perinteinen, johon esteettistä silmääni miellyttävän sävärin antaa tuo, että miehen käsi tulee esiin kannen horisonttaaliviivojen alta, noiden miellyttävän kaheksakytälukulaisesti väritettyjen viivojen alta.
Takakannen otanta kuvaa hyvin kirjaa vaikka ei varsinaisesti osu kirjan juoneen muuta kuin yhden sivulauseen verran.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää