Richard Sapir & Warren Murphy: Luodaan: Surmaaja (Surmaaja #1 (1977))
Kirja:
Remo oli se kirjasarja, joka sai minut innostumaan tästä paperikantisesta kirjallisuuden lajista.
Taisi olla ennen rippikoulua kun ensimmäisen Remoni luin (ei se kuitenkaan tämä ollut, se nimenomaan oli Remo ja muistiinpanoni mukaan tämän kirjan olen ensimmäisen kerran lukenut vasta vuonna 1991) ja sillä tiellä ollen vieläkin. Siitä johtuen, en osaa oikein täysin objektiivisesti. Toisaalta, mihin osaisinkaan.
The Destroyer on sarjan alkuperäinen nimi joten lienee aivan luonnollista, että sarjan nimeksi pantiin Surmaaja. Sitä en edes osaa arvata, mitä kustantamon toimituksellisessa päässä tapahtui vuonna 1980, kun numerosta 13 eteenpäin sarja muutti nimensä muotoon Remo.
Tottahan on, että tuo Remo on huomattavasti ytimekkäämpi ja miehekkäämpi kuin Surmaaja, joka on pikkasen hoopo.
Eli, tämä on The Destroyer sarjan ensimmäinen kirja, jossa, kuten nimikin antaa jo ymmärtää, kerrotaan tässä Remon syntytarina. Samainen syntytarina on esitetty myös mainettaan paljon paremmassa The Destroyer: Un-armed and Dangerous-elokuvassa.
Paljon synkempi tämä on kirja on kuin se Remo, johon rakastuin ja jota on pitänyt myös alkukielellä hamstrata, kun saatanat lopettivat sarjan kesken Suomessa. Toisaalta, onpa tainnut tuon sarjan uusi tuleminen loppua myös USAssa.
Mutta kuten, sanoin, synkempi ja huumori loistaa likimain kokonaan poissaolollaan. Sen puutteesta napsasen lopullisesta pallo-määrästä yhden pallon pois. Sitä en voi kieltää, etteikö tätä olisi mitä suurimmalla innolla, ilolla ja kiinnostuksella tullut taas kerran luettua.
Miesten meininkiä.
Hirvittävän huolimattomasti on tämä kirja ladottu. Ilmeisesti latoja on ollut jo perjantaikännissä ja hirveällä kiireellä latonut homman kasaan, että pääsee lisää ryyppäämään. Isoja alkukirjaimia puuttuu, vuorosanaviivoja puuttuu, lauseet loppuvat kesken ja sitä seuraa parin rivin mittainen tyhjä tila, mutta itse aloitettu lause ei ikinä pääty, päähenkilöiden nimien kirjoitusasut vaihtelevat ("Shiun"), sanoja on kirjoitettu väärin (esim. "sydämmeen"), unohtamatta nykyään niin yleistä yhdyssanavirheitä. Mutta kuitenkaan tuo ei pysty himmentämään sitä suoranaista nerokkuutta, jota tämä kirja on.
Suomennos: Aika pätevää ja sujuvaa suomea on tuottanut kääntäjä Kainulainen.
Ilahduttavasti hän on myös luonut suomennokseensa sanoja, joita en muista ennen kirjoissa nähneeni, kuten "muklautti", "klapsautti" ja "kloksahtivat".
Tosin, olisi sitä voinut jo 1977 suomentaa käsitteen "team-ihminen" "tiimi-ihmiseksi".
Kansi: Alkuperäistä kansikuvaa käytetty, mutta jossain vaiheessa taustaväriksi on vaihtunut tympeä keltainen. Taisi päästä graafikolta aivopieru, kun kannen väriä valitsi.
Kaikkien Suomessa julkaistujen Surmaajien, Remojen ja Remo specialien kannet on maalannut Hector Garrido. Sitä kautta mies on myös luonut ne kasvot, jotka miellän aina Remoksi ja Chiuniksi.
Jo tässä maalauksessa Garrido näyttää sen, miltä Remon pitää näyttää, tosin vaatetus oli pikkuisen hakusessa. Kravatti? Remolla?
Lisäksi kuva näyttää ihan miltä tahansa dekkarin kannelta. On isoa ameriikan autoa, pyssystä kinastelevia miehiä, aavemaista taloa ja, niin, sähkötuoli. Ilmeisesti viittauksena siihen, että Remo teloitettiin sähkötuolissa.
Näppärästi kirjasarjan nimi ja itse kirjan nimi yhdistyvät logossa.
Minä sanon:

Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää