Tom Owen: Kuolemanmarssi viidakossa (Voitto #2 (1962))
Kirja:
 Tosimiesten sotaseikkailu, jossa ero hyvien ja pahojen välillä on kuin skalpellilla leikattu. "Me" ollaan tietty ne hyvät, vaikka meissäkin on muutama hullu ja "ne", tässä tapauksessa Japanilaiset ovat niin pahoja ja niin julmia, että.
Ja kun mukaan sotketaan vielä romantiikkaa ja pikkuisia ristiriitoja luomaan nainen, niin johan meillä on ainekset vaikka mihin.
Mutta ei. Tylsä tämä oli.
Tylyä sodan kuvausta, aivan varmasti itse koettuja juttuja pistetty mukaan, mutta silti.... tylsä. Kunpa osaisi sanoa, että onko kysymys suomennoksen epäonnistumisesta vai ihan vain tylsästä kirjasta.... mutta jahkailua ja junnausta.
Onneksi sentään sankari sai naisen ja onnellisuuden lopuksi.
Suomennos:
 Kyllä tämä ihan sujuvalta tuntui lukea eikä mikään oikeastaan ole suomennosta vastaan, joten kai nyt sitten päästiin tässä suhteessa voiton puolelle. Mutta kuitenkin takaraivossa epäilyttää, että olikohan tämä sittenkin hyvä kirja, jonka Laherma pilasi.
Ei voi tietää.

Kansi:
 "Ärrin murrin" sanoo urhea sotilas kivääri kädessä ja tuikkaa pistimellä. Taustalla kaatunutta uhria kannetaan jonnekin ja yläreunassa vikitellään kissaa ja pilkistääpä vielä tuolla palmukin. Kai tämä jotenkin liittyy, edes etäisesti, kirjaan.
Nätisti maalattu nuo kuvat ovat, mutta olisi ne voineet käyttää alkuperäistä kantta.

Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää