POPEDA- STORY

Osa II - vuodet 1983 - 1988

1983

Loppuvuodesta 1982 Pate Mustajärvi tapaa kaupungilla Safkan alias Eero Pekkosen. Laulaja tiedustelee Safkan halukkuutta liittyä Popedaan, kun Hautamäki nyt kerran lähtee Sleepy Sleeperseihin. Tarkoitus olisi saada bändiin kosketinsoittaja. Lisäksi Popedan tulevalle sinkulle tarvittaisiin niin ikään kosketinsoittajaa.

Safkahan oli vieraillut kesällä 1982 "Mustat enkelit" - studiosessioissa soittamassa kahteen biisiin koskettimet ( Yö ja Sika- Anteron laulu) ja hänen taitoihinsa oltiin lumoutuneita. Tuolloin kuitenkaan ei ollut puhetta Safkan liittymisestä Popedaan. Orkesteri alkoi miettiä, että ehkäpä urut sopisivat biiseihin paremminkin kuin toinen kitara. Näin saataisiin soundeihin lisää vivahteikkuutta. Loppuvuoden 1982 keikoilla Costello oli soittanut koskettimiakin parilla biisillä, mutta siitä luovuttiin koska moista arsenaalia ei lavalle haluttu roudata kahden biisin takia.

Safkan ja Mustajärven tapaaminen sattui Tampereen Yo- talolla.
- Muistan kun mä olin Tampereen YO- talolla saatanan hönössä ja Safka oli siellä paikalla, haisaappaat jalassa ja villapaita päällä. Mä otin sitä lutkusta kiinni ja sanoin, että sä sitten tuut meidän bändiin. Ei oo mitään valinnanvaraa! Safka totesi, että selevä, muistelee Pate Mustajärvi.
Safka on puolestaan muistellut, että Jyrki Melartin soitti hänelle ja kysyi bändiin ja nimenomaan tuuraajaksi.
- Ei mua varsinaiseksi jäseneksi heti pyydetty vaan tuuraamaan Costelloa, kunnes se tulisi pois siltä Sleeppareiden tuurauskeikalta. Kyllä mä vähän aikaa mietin, lähteäkö vai ei.
Safkalle Popedaan liittyminen oli suuri kynnys siksikin, että hän hivenen vierasti Popedan musiikkia ja maailmaa. Olihan hän tottunut soittamaan ns. "älyllisissä rockyhtyeissä" kuten Juicen Slam sekä Hassisen Kone. Kuitenkin halu soittaa rock´ n roll bändissä vei voiton ja Safka liittyi ryhmään.
Tammikuun alussa 1983 Popeda meni Sundqvistin Mikalle tekemään uutta singleä, joka oli "Delilah". Kyseessä lienee laulaja Pate Mustajärven ehdotus, sillä varsinkin Alex Harveyn rehevä versio kyseisestä kappaleesta on aina kuulunut Paten suosikkibiiseihin. Studiossa oli vielä mukana myös Costello soittamassa kitaraa, jonka jälkeen hän siirtyi Sleepy Sleeperseihin ns. vuokralle. Sleepparithan lähtivät levyttämään Lontooseen seuraavaa LP:tään, jonka nimeksi lopulta tuli "Alma- tädin illuusio". Tuolla levyllä kaikki sävellykset ovat muuten Costellon tekemiä, joten biisintekotaito oli siis puhjennut täyteen kukkaan.

"Delilah" kääntöpuolellaan "Yks kystä kimma" levytettiin Tammikuun 6 ja 7.päivä ja jälki oli suorastaan erinomaista. Tuloksena oli väkevä versio ja biisiä voidaan pitää hittinä. Ennen kaikkea sinkku sai kiitosta tanakoista soundeista.
- Sen levytyksen jälkeen Mikkosen Arwo soitti mulle ja sanoi, että nyt tehtiin levy itse ja se on nyt tehty niillä sun soundeilla mitä sä oot peräänkuuluttanut. Kun sain sen levyn käsiini niin totesin että nyt tää kuulostaa Popedalta. Mähän olin keikoilla miksatessani kuullut erilaista Popedaa kuin mitä levyillä, mutta nyt se soundi onnistui, kertoi miksaajana ja roudarina toiminut VJ Salonen.
Myös kääntöpuolen "Yks kystä kimma" oli rupista räimettä, oikeaa kunnon ränttätänttää. Kyseessä oli Jyrki Melartinin sävellys(!) ja Ainialan Ilpon sanoitus. Tuo kyseinen single ilmestyi helmikuun loppupuolella.

Soundi- lehti kirjoitti singlearvostelussa Popedan sinkusta(lähinnä a-puolen kappaleesta) seuraavasti: " Popedalla on oma murtumaton viehätyksensä, mutta tämän version toimivuus perustuu kuitenkin enemmän alkuperäisen piisin erinomaisuuteen, kuin bändin panokseen". Näin kirjoitti muuan Jyrki Siukonen taas jälleen kerran kannustavasti. Popedan "Delilah" sai osakseen myös listamenestystä, sillä sinkku nousi myyntilistoille huhtikuussa 1983 sijalle 12!!

Vuoden 1983 Suosikki- lehden Helmikuun numerossa Karvapäägalleriassa Popeda nousi yhtäkkiä sijalle 6., kun se oli ollut kuukausi aikaisemmin kolmenkymmenen tuolla puolen. Äänestyksen kummallisuutta kuvaa hyvin se tosiseikka, että vastaavasti maaliskuussa 1983 Popeda ei ollut edes viidenkymmenen sakissa. Liekö kyseessä ollut bändin ystävien äänien keskittäminen tietylle kuulle, mene ja tiedä! Huhtikuussa 1983 bändi oli taas äkisti äänestetty Top 10:een, aina sijalle 7. No, seuraavassa kuussa oltiin taas tiputtu sijalle 30. eli melkoista vuoristorataa Popeda piti Suosikin Karvapäägalleriassa.

COSTELLO ENGLANNISSA

Singlen äänityksien jälkeen lähti Costello Hautamäki kohti Englantia tekemään Sleepy Sleepersien levyä. Kuten jo kerrottua, Costello tekikin kyseiselle levylle kaikki biisit eikä tuo levytys ollutkaan niin herkkua kuin mitä etukäteen mies ehkä ajatteli. Hautamäki tuli jo studiossa huomaamaan, että Sleepy Sleepers on herrojen Mato Valtosen ja Sakke Järvenpään bändi. Muut olivat mukana vaan toteuttamassa heidän ideoitaan. Costelloa harmitti ennen kaikkea hyvien biisien hukkaan meneminen, sillä suomenkieliset lauletut versiot eivät miestä vakuuttaneet. Onneksi kyseisestä levystä tehtiin myös ulkomaan kielinen versio, "Chinese Nights".
- Siinä vaiheessa, kun mä kuulin ne biisit suomeksi laulettuna niin hohhoijaa. Kyllähän niitä biisien pohjia oli hienoa kuunnella, kun oli makee soundi ja bändi soittaa hienosti. Laulujen jälkeen ne ei olleetkaan enää oikeita rokkibiisejä vaikka olin ne sellaiseksi koittanut tehdä, muistelee Hautamäki tätä varsin erikoista levytyssessiota.

"Alma- tädin illuusiolta" löytyy sellaisia kappaleiden nimiä kuin "Ege ege ege", "Zu Hai", "Kotkan kaupallinen ruusu", "Moko Moko" ja "AIDS". Biisit ovat kyllä hyviäkin rokkibiisejä, mutta on myönnettävä että ne menivät suurimmalta osalta ns. ohi. Levyn suurin meriitti lienee legendaarisen Pulu Asunmaan välispiikit, jotka puolestaan hipoivat täydellisyyttä ja törkeyttä. Suurin osa kai muistaa: "Paska-lehti ja Paavo Pönttö! Peräsuoli lotkottaa, onko saastaa kansalle?"

Kuitenkaan hukkaan tuo reissu ei missään tapauksessa mennyt, sillä studiolla Kuosmasen Saku opetti Costellolle kuinka soitetaan Rolling Stones- kitaraa. Tai Rolling Stones- riffin, niin kuin Costello sanoo.
- Se näytti mulle, että laita kitara tällaiseen vireeseen ja ota tällaisia sointuja. Mullahan oli olemassa jo tuolloin "Kaasua" - biisin pohja, josta puuttui tuo riffi. Siellä se sitten tehtiin. Jostain syystä sitä biisiä ei tuolloin käytetty, kai se oli silloin jotenkin keskeneräinen, sanoi Costello.

Studiossa oltiin kuukauden päivät, jonka jälkeen Sleepparit palasivat Suomeen ja tekivät muutaman keikankin kotimaassa. Kitarassa oli myös Costello Hautamäki, mutta oli tullut aika palauttaa kitaristi omaan bändiinsä.
- Mehän palautettiin Costello jonnekin Popedan keikalle niin, että sidottiin se roudariteipillä jaloista ja nilkoista. Suuhun laitettiin suukapula ja teipattiin tanakasti. Naamatauluun roiskittiin hieman pakasteverta ja vietiin se keikkapaikalle niin ettei siellä ollut muita kuin Popedan roudarit( eli Arska ja Sepi). Me kannettiin Costello lavalle eikä puhuttu koko aikana kenellekään yhtään mitään. Hieman ne roudarit katseli kummissaan, että mitähän vittua nyt oikein tapahtuu. Hah hah, jätettiin jätkä lavalle ja ajettiin saman tien keikkapaikalta pois eikä puhuttu kenellekään sanaakaan. Vähän kuin mafiatyylillä, naureskelee Sleepy Sleepersien sen aikainen kitaristi Sakari Kuosmanen aika tylylle kitarasankarin palauttamiselle.

- En mä ajatellutkaan, etteikö se palaisi. Mulla oli vaan sellainen kuva Sleeppareista ettei se ollut niin bändi kuin mitä Popeda on, kuvailee puolestaan Jyrki Melartin. Costello taas itse on muistellut, että hänellä oli vakaa aikomus alun perin jäädä bändiin, kunnes huomasi Englannissa ettei Sleepy Sleepers ole hänen bändinsä, ei sitten alkuunkaan.

Popedaan Hautamäki palasi maaliskuun 27.päivä. Keikkapaikkana tuolloin oli Kuopion Kaupunginhotelli. Vaikka Hautamäki oli ollut poissa vain kolmisen kuukautta, palatessaan hän hämmästeli mitä Popedalle oli siinä ajassa tapahtunut. Bändihän toimi lavalla kuin tauti ja yleisömäärät alkoivat tässä vaiheessa nousta jopa huomattavissa määrin. Eikä Costello ollut poissa kuin pariltakymmeneltä Popeda- keikalta tänä aikana.
- Sen huomasin, että kyllä jätkien lavatouhu oli hivenen muuttunut, kun Pekkonen oli bändissä. Biisejä soitettiin hieman eri tatsilla ja soitettiin jotain hienoja biisejä. Tai ainakin sellaista ne oli koettaneet. No, se sellainen kyllä karisi pois aika piankin. Mutta kosketinsoittimet sopi hyvin Popedaan, kertoo Costello.

KAASUA - LP

Kevät 1983 sujui pääasiassa keikkaillessa, keskimäärin kuuden- seitsemän keikan kuukausitahdilla. Yleisömäärät kasvoi hissukseen ja varsinkin naispuolisten fanien määrä jatkoi kasvamistaan.
Pate Mustajärvi käväisi studiossa tekemässä ensimmäisen soolosinkkunsa "Elämässä pitää runkkua" / "Yhdessä Itkien". Molemmat kappaleet olivat Juice Leskisen käsialaa. Äänitykset tehtiin MSL - studiolla huhtikuussa 1983 ja levyn tuottajana hääri Pantse Syrjä. Levyllä ei tietenkään soita Popeda vaan Grand Slam. Singlen kansikuvassa poseeraa kohtuullisen rankan näköinen nuori poika, Pauli kissan kanssa. Ikää lienee Paulilla tuossa jotain 5-6 vuotta. Kissan ikä ei tiedossa!

- Grand Slam teki studiossa jotain sinkkua. Juicella oli sellainen biisi kuin "Yhdessä itkien" ja se totesi, että mun kuuluu levyttää se. Sehän oli sitä aikaa, kun me pyörittiin paljon Grand Slamin jätkien kanssa kimpassa. Sitten Juice oli selittänyt Heleniuksen Epelle, ettei oo muuta mahdollisuutta kuin Paten tehdä sinkuksi tää biisi. No, sitten Epe soitti mulle ja ilmoitti, että tee sinkku. "Runkkua" taas on vanha Juicen biisi ja se oli musta aivan helvetin hyvä rokkibiisi. Sen halusin levyttää ehdottomasti myöskin, muistelee Pate Mustajärvi.

Sinkku julkaistiin heinäkuussa 1983 ja suurimmalle osalle se oli hyvinkin myönteinen yllätys. Popedan levyjä oli osattu odottaa, kiva kun Patekin teki soolona jotain. A- puoli oli tuttu jo Juicen "Per Vers runoilija" - LP :ltä. Sanoituksessa oli vaan muutettu teksti muotoon: "laulaja kun osoittautuu Mustajärven Pateksi/ siinä repee rappaus/ siinä liukee lateksi". B- puoli "Yhdessä itkien" oli taas tuoreempaa materiaalia. Herkkä balladi ja koskettava teksti. Popeda otti keikkasettiinsä kohtalaisen nopeasti "Runkkua"- biisin ja se on ollut kauan bändin biisilistalla, ts. tuosta kesästä lähtien. Popedan versiota voi kuunnella esim. liveltä "Huilut Suorina", joka ilmestyi loppuvuodesta 1986, mutta siitä lisää myöhemmin.

Heinäkuun Soundissa Asko Alanen arvosteli Paten soolosinkun seuraavasti: " Tämä on myös Tikanmäen tuottama, mikä ei ole eduksi ponnettoman puoleiselle a-puolelle, mutta pätee sitäkin komeammin jylhällä b- puolella. Pate Mustajärvi sings Juice Leskinen toimii yllättävän hyvin juuri slovarisivulla, vaikka "Runkkua" särvittääkin riimi: Laulaja kun osoittautuu Mustajärven Pateksi, siinä repee rappaus ja siinä liukee lateksi…" Toisaalta sitten taas chorus "Yhdessä itkien löydämme rakkauden" ei kuulosta järin välkyltä, vaikka Pate satsaakin tunteeseen kiitettävästi. Pisteet Patelle rypistyksestä".
Kesäkuussa 1983 bändi matkasi Hämeenkyröön Melartinin Jyrkin mökille treenaamaan tulevan LP:n biisejä. Hauskaa kundeilla tuntui olleen.
- Se oli uskomaton sessio. Se alkoi hipoa jo täydellistä familymeininkiä. Mieti, rannan puoleinen seinä oli lähes kokonaan lasia, jossain Kyrösjärven rannalla. Jätkät treenaa täysillä ja mä kirjoitan siinä sivussa tekstejä. Sessiot alkoi aina kuuden aikoihin aamulla, korkeintaan pari- kolme tuntia nukuttiin välillä, ihastelee Mustajärvi vieläkin erikoista, joskin bändille hyvin ansaittua treenisessiota kaihoisasti.
Studioon bändi meni lähes samoin tein. "Kaasua" - LP äänitettiin MSL - studiolla siis kesäkuussa. Materiaalia oli valmiina seitsemän biisin verran( Kaasua, Kaikki tiet vievät koomaan, Armahdus, Liian myöhään, Silirimpsis hei, Kiinni jäin sekä cover Soittomatkalla, jonka oli aikoinaan Lynyrd Skynyrd levyttänyt nimellä The Needle and Spoon). LP:n levytystä on luonnehdittu hyvinkin värikkääksi joka taholla.
- Tuolla levyllä oli mukana vielä sitä hulluuttakin jota oli keikoillakin, muistelee Jyrki Melartin.
Levyn tuottajina toimi itse bändi sekä levyn äänittäjä Mika Sundqvist. Soittipa Mika levyllä bassoa ainakin kappaleissa "Kiinni jäin" ja "Viimeinen mohikaani"(joka väännettiin studiossa kasaan, biisissä on Sundqvistin tekemä kertosäe).

Kaasua - levy onnistui kaikin tavoin. Levystä muodostui yhtenäinen kokonaisuus, jota on vielä tänäkin päivänä huikea kuunnella. Kappaleet olivat iskeviä, soitanta raakaa rock´ n rollia ja lisäksi levyltä oli löydettävissä pari hittiäkin eli nimibiisi "Kaasua" sekä "Silirimpsis hei", jota kuuli radioaalloilla tuolloin kiitettävästi. "Kiinni jäin " muistuttaa taas jonkin verran Rainbown "Kill the kingiä". Levyn sävellyksistä vastasivat kitaristit Arwo Mikkonen( viisi biisiä) ja Costello Hautamäki( neljä biisiä) yhden ollessa cover. Lisäksi Mikkonen sanoitti kappaleista yllättävänkin suuren osan, peräti viisi biisiä. Popeda oli onnistunut täydellisesti levyn teossaan, kerrankin. Bändi alkoi olla oppirahansa maksanut studiotyöskentelyn suhteen. Oli tullut Popedan aika. Levyn kannesta käytiin keskustelua. Levy-yhtiö valitsi olemassa olevan coca-cola- kannen, kun taas bändi itse oli sitä mieltä että kanneksi olisi valittava se kuva, mitä käytettiin sitten "Kaasua" - levyn lehtimainoskuvana. Levyn kannen moottoripyörät hommasi Sundqvistin Mika, sillä mies tunsi vallan hyvin Valkeakosken HD - clubilaisia. Kutsuipa Epe Helenius Popeda uutukaista selkeäksi "bikerlevyksi", joten oli selvää että levynjulkkareihin Helsinkiin kutsuttiin kaikki Helsingin seudun HD - klubilaiset.

Soundin Asko Alanen piti Popedan "Kaasua" - levystä kovastikin ja kirjoitti levyarvostelussaan Soundissa 9/83 seuraavanlaisesti: " Kaikki Popedan kesäkeikoilla olleet tiesivät etukäteen, että ryhmän rankin älpee oli ilmestymässä. Sitähän ei pidätellyt mikään, sillä materiaali on tosi tukevaa ja kaikki rallinrenkutus oli jätetty omiin bileisiin. Costello osoittaa, etteivät edellisen levyn hitit suinkaan syntyneet sattumalta. "Kaasua" - levyn voima jakautuu tasaisesti Arwon ja Costellon aikaansaannosten kesken. Ilmeisesti miehet oikein yllyttävät toisiaan repimään kitaroistaan hurjia kulkuja. Sama pätee myös sooloihin, joissa on tasapäisen kilpasoitannan riemua. Vielä sanoituksista: paitsi että ne istuvat esimerkillisen sujuvasti melodioihin niitä myöskään ole turhaan pistetty liuskalle älpeen mukaan. Paten ja Arwon lauluihin on kasvanut pelottava itsevarmuus, joka kanavoi heidän visioidensa voiman väkevinä sanoituksina…Tärkeintä on kuitenkin tuo jämäkkä potku. Se joka potkii näitä jätkiä matkaan ja lavoille, potkii aivoihin nuo tehokkaat teemat ja saa kädet hakkaamaan ne esille kitaroista, uruista ja rummuista sekä polkaisee tuon eläimellisen äänen ulos Mustan peikon kurkusta".

TUULIAJOLLA - KIERTUE

Elokuun puolivälin tietämillä 1983 järjestettiin kolmas Tuuliajolla - kiertue, jossa tällä kertaa mukana olivat Juice Leskinen Grand Slam, Eppu Normaali, Musta Paraati, Sleepy Sleepers, Dave sekä Popeda. Kyseinen kiertue oli monella tapaa mielenkiintoinen ja tärkeä. Tietenkin kiva oli näyttää niin yleisölle kuin tutuille bändeille osaamistaan, mutta myös medialle jota oli tänä vuonna mukana yllättävän paljon. Tätä kiertuetta ei olisi varaa panna läskiksi vaikkakin laivalla saatettiin läskiksi pannakin. Mikkelin keikalla illan aloitti Musta Paraati, joka sai suhteellisen kalsean vastaanoton. Ihmiset ryypiskelivät lepikoissa, tai sitten harrastivat luonnollista seksihurjastelua. Kuitenkaan yleisö ei syttynyt Mustan Paraatin meininkiin. Toisena esiintyikin sitten Popeda ja yks kaks yllättäen lavan edusta ja koko kenttä oli täynnä yleisöä. Popedan osalta keikka alkoi hieman hermoillen, sillä bändikin tiesi että tällä rundilla onnistuminen ei ainakaan pahaa tekisi. Ja Popeda hoitikin homman tyylikkäästi. Keikkasetissä oli paljon uuden levyn biisejä, jotka upposivat yleisöön kuin häkä. Eikä haitannut vaikka kesken keikan rumpali Kai Holmin virveli meni paskaksi. Sillä välin kun sitä vaihdettiin, niin Pate laulaa luikautti legendaarisen Popeda- keikan välipalan eli "Erotiikka- rokin". Sanat menevät näin: "Sormet haisee soitolle/ ne haisee pimpin koitolle/ muija kulkee kotona sinne ja tänne/ onko siltä katkennu pimpin jänne/ erotiikka- rock, erotiikka- rock, tää on erotiikka-rock".
- Tällä rundilla alkoi huomata sen, että Popeda lyö nyt itsensä läpi. Monet, jotka olivat backstagella ja laivalla mukana niin nekin tykkäsi kovasti ja sitten tietysti mediaväki huomasi meidät. Costello oli hyvä biisintekijä, kuin myös Mikkonenkin. Sittenhän tuo Costello oli tyttöjen mieleen. Sen huomasi konkreettisestikin, muistelee Safka kyseisen kiertueen tapahtumia ja lisää, että Popedasta tykättiin myös muiden risteilyllä olleiden bändien toimesta.
- Ja viinanjuonti jatkui. Se taitaakin olla ainoa muistikuva tuosta rundista, naureskelee Costello Hautamäki.

Jos oli Mikkelin keikka Tuuliajolla - kiertueella kova niin huonommaksi eivät jääneet muutkaan keikat. Ennen kaikkea Varkaudessa Kämärin keikalla onnistui bändiltä kaikki ja lehdistö aloitti hehkutuksensa. Popeda "löydettiin" vasta nyt. Kitaristi Arwo Mikkonen totesi jälkeenpäin Rumban haastattelussa, että Popeda soitti lehtien mukaan ennen jotain kummallista rapparirokkia josta olikin yhtäkkiä tullut hyväksyttävää musiikkia. Jopa niin, että jotkut uskalsivat nimittää tätä rapparirokkia ainoaksi oikeaksi rokiksi. Niinpä se aika sitten muuttui…ja rajusti myös mielipiteet.
Syyskuun Soundissä Waldemar Wallenius kirjoitti Tuuliajolla - raportissaan Popedasta hyvinkin mairittelevasti: "… Popeda on nykyisillään täysin aivan pistämätön ja pitelemätön. Pate on tätä nykyä niin karismaattinen ja elegantti esiintyjä, kun sille päälle sattuu. Costellon tuomaa energialisää ei pysty vieläkään yliarvioimaan."

Pelkkää yksittäistä selitystä siis Popedan läpimurrolle ei ollut. Alla oli onnistunut levy, onnistunut Tuuliajolla, hyvät kesän keikat ja median kiinnostus. Kuinka oikeassa Arwo Mikkonen olikaan aikoinaan, kun totesi, että kyllä se vielä jonain päivänä poikii jotain. Esimerkiksi Suosikki kirjoitti numerossa 9/83 Saapasjalkarock- raportissaan seuraavanlaisesti: " Toisen päivän yllättäjä oli Popeda, joka heitti erinomaisen keikan. Poikien lavashowssa oli vauhtia ja huumoria - parhaimmillaan he ylsivät juicemaisiin suorituksiin( !!). Paten massiivinen ääni oli kunnossa, ja söpö pikku kitaristi Costello( kiäh kiäh kirj. huom.) osaa poseeraamisen lisäksi todella myös soittaa". Mainittakoon, että kirjoittaja oli Päivi Väänänen.

"Kaasua" - levystä tuli menestyslevy, joskaan myyntikäyrät eivät aivan vielä yltäneet kultalevyrajaan asti. Tokihan kultalevy tästä levystä myönnettiin, mutta vasta muutama vuosi myöhemmin. Myyntilistoilla kuitenkin tuo älppäri nähtiin. Lokakuussa 1983 "Kaasua" nousi LP- tilastossa suoraan sijalle kuusi. Koskaan aiemmin ei Popeda- LP ollut näin korkealla listalla. Marraskuussa levy oli tippunut sijalle 12. Myös lehdet alkoivat kiinnostua bändistä tosissaan. Lokakuun Soundissa 1983 oli massiivinen ja hyvin tehty Popeda- haastattelu( peräti viisi sivua). Joulukuun Suosikki- lehdestä löytyi neljän sivun juttu tästä maanmainiosta orkesteristamme. Haastattelussa kitaristi Arwo Mikkonen toteaa: "Pate on Popeda! Soittajat voivat vaihtua, mutta ilman Patea tämä bändi ei olisi Popeda. Popeda on kokoelma aineksia, jotka konkretisoituvat Paten kautta".

KAITSU INTTIIN

Lokakuussa 1983 oli rumpali Kaitsu Holmin aika lähteä suorittamaan asevelvollisuuspalvelua. Tuuraajaa ei kaukaa tarvinnut etsiä, sillä Kaitsun isoveli Kari "Hohdin" Holm tuli tilalle. Pesti ei Karille ollut millään tapaa outo. Olihan häntä pyydetty alkuperäiseen Popedaankin vuonna 1977 ja olihan hän käynyt tuuraamassa Kaitsua Popedan keikoilla ennenkin, mm. Punkarokissa 1980. Rumpalin vaihto tapahtui Otalammen Ruskopirtillä 14.10.Kaitsu oli soittanut toistaiseksi viimeisen keikkansa edellisviikonloppuna Evijärvellä 8.10. Rumpalin armeijaan menosta ei siis koitunut bändille minkäänlaisia vaikeuksia. Paremminkin päinvastoin, mutta siitä myöhemmin enemmän.

VUOSIÄÄNESTYKSIEN YKKÖSEKSI

Vuoden loputtua oli taas vuosiäänestystuloksien aika. Oli selvää, että Popeda tulisi menestymään huikeasti ja vähintäänkin paremmin kuin edellisvuosina. Suosikki- lehden äänestyksessä Popeda menestyi seuraavanlaisesti: Mieslaulaja- sarjassa Pate Mustajärvi oli 11. Bändi- sarjassa Popeda oli viides, edellään Broadcast, Hanoi Rocks, Yö sekä Hurriganes. LP- Levy sarjassa "Kaasua" oli sijalla 3. Biisisarjasta Popedan "Kaasua" löytyy sijalta 9.

Soundi- lehden 1983 äänestystuloksissa Popeda pärjäsi todella huikeasti. Vai mitä sanotte seuraavasta: Ykkösenä seuraavissa sarjoissa; Vuoden bändi, Vuoden LP, Vuoden biisi sekä Vuoden laulaja. Lisäksi Biisisarjassa Popedan "Silirimpsis hei" oli 7., ja "Viimeinen mohikaani" jaetulla 15. sijalla. Vuoden Ihana Ihminen -sarjassa Pate Mustajärvi oli kolmas. Säveltäjä/ Sanoittaja -sarjassa taas Arwo Mikkonen oli 14 ja Costello Hautamäki 16. Vielä kun lisätään Soundi- äänestyksen Muusikko- sarjasta Pate Mustajärven 14., Safkan 16. ja Costello Hautamäen 17. sija voi todeta hyvinkin vuoden 1983 olleen Popedan huippuaikaa.

Myös 1983 perustetun Rumba- lehden vuosiäänestystulokset olivat Popedalle niin ikään suotuisat. Bändisarjassa Popeda noteerattiin viidenneksi, Pate Mustajärvi oli toinen Laulaja- sarjassa ja "Kaasua" - LP: stä pidettiin jopa niin, että se äänestettiin sijalle 3. Mainittakoon, että lp-sarjan ykkönen oli Musta Paraatin "Peilitalossa". Hmm… Single-sarjan ykköstila meni Syyskuu- nimiselle kokoonpanolle, kappaleella "Susi". Juu, ja kakkosena Silmät- yhtyeen "Hauduttu". No, Popedan "Kaasua" äänestettiin sijalle 7 ja Paten "Runkkua" oli puolestaan 16.

Loppuvuoden puolella Poko Rekords julkaisi Popedalta yksipuoleisen sinkun, "Kaasua komisaario Peppone", jota ei kuitenkaan myyntiin laskettu vaan se toimi eräänlaisena promona. Nykyisin kyseinen levy on keräilyharvinaisuus, josta saa pulittaa tajuttoman summan voimapaperia eli rahaa.

Loppuvuodesta oli taas Härmärokin aika. Suorassa radiolähetyksessä esiintyivät: Tavaramarkkinat, Rubbish, Broadcast, Yö ja Popeda. Vuoden 1983 Härmärock- konsertti järjestettiin Jyväskylässä ja Popeda näytti mistä se on tehty. Keikkaa voisi luonnehtia sanalla raivokas. Popedan keikka oli yhdentoista biisin mittainen ja setissä kuultiin seuraavat kappaleet: " Varo", "Onnenpyörä", " Simo merihädässä", "Yö", "Armahdus", "Kaasua komisaario Peppone", "Viimeinen mohikaani", "Tellus", "Silirimpsis hei", "Da da" sekä encorena "Delilah".

Marraskuun lopulla käyntiin taas TV- studiolla äänittämässä playbackina "Kaasua" - biisi Casino - ohjelmaan. Lisäksi pari sketsin tynkääkin jätkät teki Matti Pellonpään ja Appo Hurulan kanssa kyseiseen ohjelmaan.
- Se on mun mielestä yks parhaita tv- juttuja mitä on tehty. Oli helvetin hauskaa ja kaikki oltiin samalla jyvällä, muistaa Pate Mustajärvi.

1984

PATEN SOOLO-LP

Talvella 1984 Pate Mustajärvi mietti, että josko hän saisi tehdä sooloälpeen. Materiaali olisi täysin toisenlaista kuin Popedalla.
- Ehdotin Epelle, että saisinko tehdä suomenkielisen soololevyn. Mulla oli ollut jo vuodesta 1980 haaveena, että joku päivä saisin tehdä soololevyn. Haluaisin levyttää niitä biisejä, joista oon aina diggaillut. Mä keräsin sitten bändin kasaan ja pidettiin itse asiassa aika useat treenit ennen kuin mentiin studioon. Itse studiossa ei sitten kauaa nokka tuhissut, toteaa Mustajärvi. Studioon mentiinkin jo helmikuussa ja levytyskokoonpanoksi muodostui seuraavanlainen ryhmä: Kala Alajoki (kitara), Safka ( koskettimet), Juuso "Norppa" Nordlund ( basso) ja kukapas se muukaan oli rummuissa kuin Arska Rautajoki. Levyn "Nyt" tuottaja kolmikkona toimivat Pate, Safka sekä levyn äänittäjä Mika Sundqvist. Kaiken kaikkiaan äänitettiin kymmenen biisiä, jotka olivat Paten suosikkikappaleita. Levy oli yllättävänkin monipuolinen. Versioitu on Rollareita, Kinksiä, Harveyta, Procol Harumia ym. Mieleen jäi kuitenkin parhaiten itse levyn nimipiisi, "Nyt". Jaques Brellin säveltämä teos(Next), johon Juice Leskinen teki kerrassaan oivalliset suomalaiset sanat. Muuten sanoituksista vastasi pää-asiassa maestro Mustajärvi itse muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, esim. "Onni" - biisin sanoituksesta vastasi Popedan toinen perustajajäsen Ilari "Ilpo" Ainiala. Tarina kertoi, että hän olisi suomentanut kaikki rollaribiisit. Ilpo kuitenkin on kiistänyt väitteen pari vuotta sitten antamassaan haastattelussa. Muutamia kymmeniä biisejä on kylläkin tullut suomennettua, muisteli Ilpo tuolloin. Lisäksi levyllä vieraili tuttuja soittajaniekkoja, Vesa Hyrskykari, Toni Lähteenmäki ja Dave Lindholm.
- Dave näytti mulle kuinka tehdään Rolling Stones- viritys. Se laittoi kitaran ensin vireeseen, käveli eteenpäin ja hakkas kitaran perää seinään muutaman kerran. Sitten se totes, no niin nyt siinon Rollarivire, naureskelee Pate Mustajärvi.

Popeda keikkasettiin levyltä päätyi ainakin "Tuhkaa" ( Homburg) ja ""Villiksi syntynyt( Born to be wild). Lisäksi " Kipsi" on ollut joskus myös Popedan ohjelmistossa. "Nyt" oli hieno ja todella onnistunut kokonaispaketti, erittäin hyvää vastapainoa Popeda- musiikille.
- Popedan kanssa ei näitä voinut ruveta taitelemaan. Ne on katujätkiä, jotka soittaa rock´n rollia. Soololevyt on taiteellisempi puoli minussa, kertoi Mustajärvi.
- Jaques Brellin "Next" kertoo ensimmäisen maailmansodan jätkistä, jolloin tapettiin nuoria ihmisiä mielipuolisesti suuret määrät turhan takia. Leskinen käänsi sen kappaleen aivan helvetin hyvin. Mä olin yrittänyt kääntää sitä itse monet kerrat, mutta eihän siitä mitään tullut. Leskinen teki sen tekstin päivässä, hämmästeli Pate.
- Mustajärvi polki fillarilla(!!!!kirj. huom.) kotejamme erottavan kolmisen kilometriä, istui sohvan reunalla ujon oloisena, heilutti paljaita varpaitaan, kieputti sormiaan ja katseli kirjahyllyn ylimmälle riville. Hän oli silminnähden vaivautunut eikä tiennyt missä käsiään pitäisi jos olkapäistä roikottamista ei lasketa. Minä hakkasin Jacques Brelin Nyt - käännöksen puhtaaksi, annoin Patelle ja jäin odottamaan valmista kamaa. Se ei ollut ollenkaan ujo, muistelee Juice Leskinen Vaikuttajat korvissamme - kirjassaan kyseisen kappaleen erästä vaihetta. Samaisen jutun( joka muuten myös Soundissa julkaistiin) yhtenä väliotsikkona oli enteellisesti "Tohtori Mustajärvi ja Herra Pate. Hmm.. jään odottamaan biisiä nimeltä Herra Pate. Etuosa väliotsakkeesta onkin jo käytetty.

"Nyt" julkaistiin huhtikuun 12. päivä 1984 ja se sai lehdistössä koko lailla hyvät arvostelut. Soundin Juho Juntunen kirjoitti mm. näin: " Useissa lauluissa on myös juoni eli tekstiaines ennallaan, vaikka hurja poikamme Pate lisäileekin hieman joka väliin erotiikkaa ja munaa. Jonkun muun esittämänä nämä limaiset jutut voisivat kuulostaa banaaleilta, mutta Patessa on aimo annos sellaista macho- virnettä, että pullat nousevat hyvin uunissa. Hän ei ole seksistinen näyttääkseen kovemmalta kuin on - hän on kovana ja hauskana läpi LP:n. Porukkaa soittaa oikein, mutta samalla heidän räimistelyssään on intoa, jonka perusteella studiossa on ollut hauskaa. Matkan menneisyyden hurjiin päiviin kruunaa itse Pate, joka laulaa paremmin kuin koskaan. Hän ei yritä kuulostaa yhtä villiltä ja eläimelliseltä kuin Popedan levyillä, ja vihdoinkin hänen todelliset lahjansa paljastuvat kuulijalle". Miinustakin Juntunen muistaa antaa kahdesta syystä; kappalevalikoima oli ehkä liian tuttu ja turvallinen. Toinen miinus tulee Juntusen mielestä kummallisesta laahausta muistuttavasta hitaudesta. Pää- asiassa arvostelu oli hyvinkin positiivinen.

Myyntilistoillakin Paten debyyttisoolo pärjäsi vallan kohtuullisesti. Levy nousi kesäkuussa 1984 LP- myyntilistan sijalle 14. Levyltä irrotettu sinkku "Tuhkaa" oli vastaavasti noussut samaan aikaan sinkkulistan 23. sijalle. Heinäkuussa "Nyt" oli tippunut 18. ja elokuussa saavutettiin 17. sija. Tasaista myyntiä siis…

MATKALLA ALABAMAAN

Maaliskuussa, kun Pate viimeisteli soololevyään tuli studioon myös Popeda aikomuksenaan tehdä uusi sinkku "Matkalla Alabamaan". Kerrotaan, että tuo sinkku tehtiin silloin kun Paten soolo- LP:n tekijät pitivät tupakkitaukoa ja ruokatuntia. Niin liukkaasti olivat Popedan pojat studiossa työskennelleet. Mikäs oli studioon mennessä, kun kappaleet olivat valmiina. Tai ei nyt ihan kaikin osin. "Matkalla Alabamaan" - biisistä puuttui sanat.
- Bändi tuli studioon ja Mikkonen meni vessaan. Se ilmoitti, ettei tule vessasta ennen ulos kun sanat ovat valmiit. Arwo poltteli varmaan askillisen verran valkoista Marlboroa ja tuli lopulta vessasta ulos. Katsoin tekstiä ja sanoin Arwolle, meinaatko että laulan tällaisen tekstin. Juu totta kai, vastasi Arwo. Lauloin tuon biisin neljällä otolla sisään, sanoo Mustajärvi.
- Tuo sinkku tehtiin äärettömän nopeasti. Kala Alajoki oli jälkeen päin ihmetellyt, että Popedan jätkät ne kävi studiossa ohimennen kääntymässä ja tekivät hitin. "Alabamassa" teksti oli keskeisessä osassa. Kokeiltiin kuinka kummallisen tekstin voi tehdä ja että se menee vielä läpi, muistelee Popedan basisti Jyrki Melartin. Sinkun B- puoli "Nyrkki- Kyllikki" oli tuttua Arwo Mikkosta. Ja nopeasti tehty rokki. Mainittava on, että molempien biisien kuoro- osuudet hoitaa Safka ja Grand Slamista tuttu (ja myöhemmin näyttelijänä)Puntti Valtonen.

" Matkalla Alabamaan" oli hitti ja se menestyi erilaisissa äänestyksessä hyvin radiossa ja myös myyntilistoilla. Sinkku julkaistiin vappuna 1984. Samaan aikaan alkoi nostaa päätään eräs toinen orkesteri tuolta Porin suunnasta eli Dingo. "Alabama" oli Kesäkuussa sinkkulistan 15. ja jatkoi nousua joka kuukausi; heinäkuussa 11. ja elokuussa sinkku oli noussut peräti neljänneksi. Ja vielä syksyn aikana se pysyi sitkeästi Top 10, joskaan se ei noussut neljättä sijaa korkeammalle. " Alabamasta" tuli kansan kestosuosikki huolimatta oudoista sanoista tai juuri siksi. Vielä nykyisin se kuuluu Popedan keikkasettiin ja sitä ei voi siitä pois jättää, ei mitenkään. Vielä nykyisinkin "Alabama" kuulostaa vallan perkeleellisen hyvältä rokkibiisiltä. Niinhän se on, kunnon rock ´n roll- biisejä aika ei raiskaa. Päinvastoin, ne vaan paranevat entuudestaan.

KEIKKASUOSIO HUIPUSSAAN

Popedan keikkasuosio kasvoi kasvamistaan, niin kuin myös keikkamäärät. Edellisvuonna, 1983 bändi oli tehnyt jo yli 100 keikan vauhtia ja tahti kiihtyi. Kesän rockfestivaaleilla Popeda oli haluttu artisti ja sen edesottamuksia seurattiin tarkasti. Suosikki- lehti rohkaisi mielensä ja teki kolmiosaisen Popeda- stoorin kesällä 1984. Joka lehti tahtoi muutenkin kirjoittaa Popedasta, jopa naisten lehdetkin. Tosin sanomattakin on selvää, että vaatekaappeja tämän bändin kundit eivät esitelleet. Se on sukkahousumannekiinien puuhasteluja.

Heinäkuussa 29.päivä 1984 Popeda esiintyi Helsingissä Kaivopuiston konsertissa. Samassa tilaisuudessa esiintyi myös ykköseksi noussut porilainen Dingo sekä ruotsalainen Mikael Wiehe sekä kotimainen Baysix. Kansaa paikalla oli yli 20 000 henkeä, joista toki suuri osa oli tullut katsomaan Dingon keikkaa. Vaan kyllä Popedallakin vankka kannatus oli. Tämä ilmenee Kaivorock- 84- ohjelmasta, joka esitettiin tuoreeltaan elokuun alussa telkkarissa. TV:n kuvausryhmä taltioi niin Dingon kuin Popedankin esitykset. Popedan lavadraivi oli parhaimmillaan ja äijät piiskasivat itsensä sellaiseen menoon että alta pois. Soitannollisesti Popedan keikka oli huomattavan paljon parempi kuin mitä Dingon, mutta yleisölle kelpasi kauniit poprallit, sifonkihuivit ja meikatut äijät(!). Niin, Suomessa alkoi huikeanlainen Dingo- hysteria.
Festarikeikkoja bändi teki kymmenkunta ja joka kerran lehdestä sai lukea, kuinka Popeda pesi muut mennen tullen. Kokoonpano Mikkonen, Holm, Safka, Melartin, Hautamäki ja Mustajärvi oli äärimmäisen tiukka ja taidokas kokoonpano. Jälkikäteen kysyttäessä niin soittajilta kuin yleisöltä tai kriitikoilta, kaikki vastaavat Popedan parhaimman kokoonpanon olevan juuri tuo edellä mainittu.

Lehtien festivaaliraportit kertoivat siis selvää kieltä: Popeda pesi Johnny Thundersin!" Popeda, kärkenään tultasyöksevä( jaa tätä en tiennytkään, heh, kirj. huom.) lavatykki Pate Mustajärvi, oli illan kunkku. "Raswaa koneeseen", "Matkalla Alabamaan" ja muut tutut piisit saivat lähes kymmentuhantisen massan laulamaan mukana ja riehumaan Paten raivotessa milloin selällään, milloin Costello Hautamäen jalkojen välissä ( uskokaa tai älkää, niin siinä luki, kirj. huom.). Popeda on tänään Suomen kovin lavabändi, ellette usko niin menkää katsomaan, kirjoitti Suosikki- lehti elokuussa 1984. Tai Virtain Rockjuhannus- raportti: " Juhannuspäivän kovimmasta rappauksesta vastasi kuitenkin odotetusti Popeda orkesteri. Juhannuspäivänä yleisöennätykseen oikeuttava yleisömäärä antoi täyden tukensa mestarileipoja Patelle hänen matkatessaan Alabamaan. - Mahtavaa olla keikalla paikassa, jossa todella ymmärretään rockia, kommentoi Pate ja tiesi mistä puhui".

Elokuussa 1984 oli taas aika Tuuliajolla - kiertueen, joka oli järjestyksessään neljäs. Keikkapaikkakuntia oli tällä kertaa kaikkiaan seitsemän. Kiertue starttasi Lappeenrannasta, josta se jatkoi Mikkeliin. Mukana olivat Eput, Yö, Sleepy Sleepers, Tavaramarkkinat, Run Runs ja Popeda. Kiertue sujui tälläkin kertaa kovinkin kosteissa merkeissä, oltiinhan sentään vetten päällä. Vaikka esiintyjälista oli taas kova, niin Popeda piti pintansa ja heitti kiertueella seitsemän kovaa keikkaa. Turhaan ei Popedaa pidetty ykkös livebändinä Suomen maassa tuolloin.

HARASOO

Kesällä 1984 bändi matkasi taas MSL - studiolle tarkoituksenaan tehdä uusi LP. Biisejä oli jonkin verran valmiina. Lähtökohta levylle oli sikäli helppo, sillä alla oli hitti "Matkalla Alabamaan". Toisaalta biisipula oli tälläkin kertaa tavallaan olemassa. Levyn kymmenestä kappaleesta Costello oli tehnyt kuusi ja Arwo Mikkonen neljä. Toisin sanoen tällä levyllä biisinteon suhteen vaakakuppi alkoi pikkuhiljaa kallistua Costellon suuntaan.
- Kun "Harasoota" tehtiin niin Mikkosen biisit eivät olleet valmiit. Juuri noihin aikoihin Popedaa alettiin kutsua panemisesta laulavaksi bändiksi. Sehän oli Mikkosen juttu ja se oli aivan tarkoituksellista, muistelee Hautamäki.

Levyn avausbiisi "Beibi on Y.L.P.E.E" oli kunnon ränttätänttää, "Palle and the Boys" oli taas bändin oma rock´ n roll filosofiansa. Jos 70- luvun lopulla "Rock´n roll" kertoi Popedasta jotain niin tämä kappale oli eräänlainen jatko-osa: "Ei kukaan meistä voinut aavistaa/ että rock´n rolli saalistaa/ koko miehen repii irti juuristaan/ merkonomit ajaa turbosaabilla/ käyvät salaa viinakaapilla/ mutta meidän keikkabussissa/ hemmot hoilaa kunnon muusissa".
- "Palle and the Boys" on mun mielestä tuon levyn paras biisi, koska siinä tekstissä on selvä filosofia. Sehän on itse asiassa täydellinen biisi. Popedahan on sellainen yhtye, joka ei ota itseään turhan vakavasti ja vaikka olisi kuinka vakava teksti niin siellä seassa on jotain lailailai- kuoroa. Siinä on aina se huumori mukana, analysoi Safka.
- Tuossa "Pallessa" mulla oli se kuorolaulu. On pakko myöntää, että enää en pystyisi laulamaan noin korkealta. Jätkät sitten sanoi, että he laittaa levyn kansiin jonkun salanimen ettei kukaan tiedä, kuka oikeasti laulaa. Juu, ja sitten ne laittoi siihen nimen Ludmila Sundqvistova, ettei nyt kukaan millään arvaisi kenestä mahtaisi olla kyse, sanoo Mika Sundqvist jolla oli taas kerran suuri rooli Popedan levyllä. Kuorolaulun lisäksi hän äänitti, soitti, sanoitti ja oli yhtenä levyn tuottajana kera Paten, Arwon ja Costellon.

Levyn ykkösbiisiksi( jo aiemmin julkaistun Alabaman lisäksi) ja hitiksi muodostui "Sukset", joka tuli levylle varsin viime tinkaan. Äärimmäisen hieno perusrokki, jossa sanoitus oli ehkäpä hivenen kummallinen. Toisaalta tämäkin sanoitus osoitti, että rokkisanoituksen ei aina tarvitse olla maailman tuskaa tai akka jätti, tai voi kuinka sua rakastankaan.
- "Sukset" oli bonusbiisejä ja se tehtiin Sundqvistin kanssa. Mika teki siihen kertosäkeen ja tekstit. Vaikken teksteistä nyt niin tykkääkään niin se on kuitenkin hyvä rokki. Sitä on hieno soittaa, sanoo Costello Hautamäki.
Tuska- trilogian osa kaksi oli taas "Aamulla"( edellisellä levyllä tuskatrilogian ykkösosa oli tietystikin "Armahdus"), joka oli tango.
- Tuo "Aamulla" biisi on esimerkiksi siitä, että välillä tv:n uutisista tulee sellaista kamaa että tarttee pistää poika kammariin. Uutisiin verrattuna jotkut väkivaltavideot ei oo mitään. Aamulla kertoo siitä, millaista ois jos ois syntynyt eri tähtien alle, ei saiskaan tehdä rokkia, ei saiskaan sanoa mitä haluaa. Se on mun vähän naiivi tapa. Ei se ole politiikkaa vaan inhimillisyyttä, kertoi Pate Seuran haastattelussa 1984.

Mikkosen Arwo taas näytti, että sävellyskynä ei ollut katkennut. "Raz Dva Tri" oli Mikkosta parhaimmillaan tällä levyllä. Levyn B- puolen materiaalista varsinkin Hautamäen "Olen valmis" oli tiukka rokki, joka jäi keikkasettiin kauaksikin aikaa. "Pullaristo ihmemaassa" viitannee aikoinaan Popedan basistina ja roudarina toimineeseen Risto "Eebo" Lehtiseen. Tosin sanoituksessa on myös mukana aimo annos Mikkosmaista huumoria.
- Eihän sitä ole vakavissaan tehty. Naureskeltiin me sille itsekin, mutta kun Arwo halusi tehdä tuommoisen biisin niin totta kai se sellaisen sai tehdä, hymähtelee Hautamäki.
"Telakalle töihin" päätti levyn ja hämmästyttävää onkin, että kyseinen kappale jäi kovin vähälle huomiolle. Tokihan on kyseessä reipas rokkiralli, josta olisi luullut tulevan kovankin keikkasuosikin vaan ei. Tutkimattomat ovat rokkibiisien tiet ja suosiot…

Levyn nimi-idea on puolestaan Mustajärven Paten, lauletaanhan yhdessä levyn kappaleista "kalinka kalinka kalinka harasoo( "Raz Dva Tri")". Costello taas mainitsi levyn julkaisun aikoihin mediassa, että kyseessä on miehinen levy. Niinpä, hieman vastakohtaa Dingolle. Kai?
Levyarvostelut olivat pää-asiassa mairittelevia. Suosikin Juho Juntunen toteaa: " Popeda heittää Harasoo - levyllään runoja ja rajua rappausta, joka musiikillisesti toimii paremmin kuin hyvin. Sanoituksissa on lähdetty entistä räkäisemmille linjoille, eikä sanojen järkevyydellä ole mitään väliä. Mutta sellaistahan rock voi olla. Harasoo on raisu levy, mutta parempikin se voisi olla. Mutta Popeda on Popeda. Ja nämä jätkät ovat hyvin lähellä rock and rollin sisintä olemusta, hyvin lähellä omaa täydellisyyttä".

"Harasoosta" tuli siihen asti menestynein Popeda- levy. Siitä myönnettiin vuoden 1985 alussa kultalevy( raja tuolloin 25 000 kpl) ja levymyyntilistoillakin oltiin kärkipäässä. Levy ilmestyi marraskuussa 1984 ja tammikuussa 1985 se oli noussut LP- listan kolmoseksi edellään vain huikeat Stevie Wonder ja Vera Telenius. Sinkkulistalla "Matkalla Alabamaan" oli sitkeästi vielä vaan Top 10: ssä ja loppuvuodesta ilmestynyt "Sukset" löytyi sijalta seitsemän!! Seuraavassa kuussa "Harasoo" oli pudonnut pykälän ollen nelosena LP- listalla. Sinkkulistalla puolestaan "Alabama" oli pudonnut Top 30: stä, mutta "Sukset" löytyi vieläkin sijalta 19. Hittiputki sai siis jatkoa ja helposti!

Jopa ulkomaan stara Little Steven( soittanut mm. Bruce Springsteenin bändissä) oli nähnyt Popedan livenä Helsingin Tavastialla ja kertoi: " Suomessa näin viimeksi käydessäni todella hienon bändin, Popedan. Sillä on oikea ote musiikkiin! He todella ymmärtävät rockin syvimmän olemuksen, ja vaikka he lauloivat suomeksi, ymmärsin minäkin heitä. Harvoin näkee niin rehellistä ja aitoa menoa". Olipa jopa Little Steven käynyt vaihtamassa muutaman sanan Popedan poikien kanssa Helsingin Tavastian takahuoneessa, jonne tosin ei roudari Elmeri meinannut porukkaa päästää koska sellainen käsky oli käynyt. Kuulemma Popedalle oli aina käynyt Tavastialla niin, että Hesan pitkätukkapopparit oli vallanneet takahuoneen ja ennen kaikkea juoneet bändille varatut viinat. Ja sehän nyt ei käynyt enää. Vaan bändiin tämä Luumäen mies Pekka "Elmeri" Torikka tuli roudariksi vuoden 1984 tammikuussa. Sepi ja Raaka- Arska palkkasivat bändiin kolmannen roudarin, bändiltä oli lupa saatu. Elmeri oli tuttu mies keikoilta ja kun hän muutti opiskelujen vuoksi Tampereelle niin samoin tein tuli pesti Popedaan.

LEVYN KANNEN KUVAUSMATKA MOSKOVAAN

Kun orkesteri oli kesällä 1984 Tuuliajolla - risteilyllä, herrat Kari Holm ja Arwo Mikkonen saivat laivan saunassa mielestänsä mainion idean. Popedan levyn kansi ja julistekuvat täytyy lähteä kuvaamaan Moskovaan. Eihän mikään bändi ollut käynyt Moskovassa tuollaisen idean takia.
- Etsittiin samoin tein Epe ja sanottiin, että lähdetään kuvaamaan levyn kansi Moskovaan. Epe oli heti, että ilman muuta, muistaa Kari Holm.
- Aina kun joku keksii jonkun mottipäisen idean niin minut on helppo saada sellaiseen mukaan. Näin sieluni silmillä heti, että se on ympäristö missä Popedaa pitää kuvata, kertoo levy- yhtiön Poko Rekordsin pomo Epe Helenius.

Syyskuun kuudentena päivänä lähti ryhmä liikenteeseen. Matka taitettiin junalla. Paluun aika oli 9.9.1984. Matkaan lähti bändin lisäksi myös Epe, Mikko Montonen ja Jouko Järvinen, joka vastasi valokuvien ottamisesta. Reissu oli ilmeisen värikäs ja tapahtumia sattui kaikenlaisia. Ilmiselvää oli, että pitkätukkaiset rokkarit erottuivat katukuvassa Moskovassa. Jopa niin, että paikalliset ihmiset osoittivat sormella kotimaamme rokkipoikia ja jotkut naureskelivat hyvinkin avoimesti. Kun ryhmä saapui perille Hotelli Nationaliin niin Safkaa alettiin taltuttaa heti alkajaiseksi parturiin.
- Siellä oli pitkään punaiseen takkiin ja pukuun pukeutunut ovimies vastassa. Se avasi oven ja kun se näki Safkan niin se alkoikin osoittamaan sormella Safkaa ja nauroi. Sitten se otti Safkaa ystävällisesti takin hihasta kiinni ja alkoi viemään sitä parturin, naureskelee Jyrki Melartin.
Myös Melartinille kävi vanhanaikaisesti, kun viisumi katosi. Ja vaikeinta uuden hankkimisessa oli yllättäen valokuvan otto. Maasta ei poistuta ilman viisumia. Tilanne alkoi olla jokseenkin hankalaakin hankalampi. Viimein lahjomisten jälkeen löydetään paikka, jossa valokuvat päästään ottamaan ja viisumiasiat tätä kautta saadaan kuntoon.

Takakannen paraati kuva otettiin salaa. Kuulemma juopon tuurilla, sillä yleensä Neuvostoliitossa ei länsimaalaiset paljoa päässeet räpsimään kuvia sotilasparaateista. Tällä kertaa tuon paraatin syy oli korkeimman neuvoston jäsenen hautajaiset.
- Oltiin siinä hotellin edustalla ihmettelemässä Melartinin kanssa. Taisi meillä olla viinapullotkin avoimesti kädessä. Taisi olla jotain ihme kultahippuviinaa, sellaiset me sieltä jostain löydettiin. Yhtäkkiä siihen meidän luokse tulee sotilashenkilö ja sanoo englanniksi, että älkää naurako tälle jutulle vaikka olettekin rikkaita länsimaalaisia. Se katto mua silmiin ja sanoi, please go home! Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, muistelee Safka levynkannen kuvausreissun aikana sattunutta erästä tapahtumaa Moskovassa.

Itse kuvaussessio tehtiin Punaisella Torilla aamuvarhain eli kello kuuden aikoihin aamulla. Aikainen ajankohta selittyi sillä, että tuolloin itse torilla ei olisi vielä älytöntä määrää ihmisiä. Epe Helenius muistaa, että suurin työ kuvauksessa olisi saada Costello pysymään tolpillaan. Bändi oli valvonut juhlien koko yön ja varhaisesta kuvausaikatauluista johtuen nukkumaan ei kannattanut mennä. Kuulemma joku kannatteli Costelloa selästä koko ajan. Tosin on kyllä myös kuvia, missä Hautamäki seisoo tukevasti omillakin jaloilla. Toinen episodi taas oli, kun miliisit kurvasivat kesken kuvauksien torille ihmettelemään mistä on kyse.
- Järvisen Jouko makaa mahallaan torilla ja räpsii kuvia. Miliisit tulee torille ja osoittaa Hautamäkeä, jolla on rähjäiset farkut ja räjähtänyt t-paita. Ja se paita oli vielä sellainen napapaita. Costello ja nuorempi miliisi kun keskustelivat niin Mikkonen tokaisi: Kulttuurit kohtaavat! Ne ilmoitti meille, että ottakaa ihmeessä kuvia, mutta kunnioittakaa Leniniä. Pitäkää siis napa piilossa. Näin pienestä se oli kiinni, sanoo Mustajärvi.

Muutamissa kuvissa bändin kanssa poseeraa vanhahko mies( mm. "Sukset" - sinkun kansikuvassa tämä ukko löytyy). Bändi ystävystyi mieheen muutamassa minuutissa ja saman verran aikaa meni kun jotkut hakivat äijän pois.
- Kieltämättä tuli sellainen fiilis, että siellä valvotaan koko ajan, toteaa Safka.
Marraskuun Suosikissa julkaistaan Paten Mustajärven kirjoittama juttu Suosikki- lehdessä: "Pimeäntulon jälkeen on juhlaillallisten vuoro. Mustia kuulalaakereita ja samppakaljaa virtaa. Tunnelman tiivistyessä tiedustelen mahdollisuutta esiintyä ravintolassa soittavan naisorkesterin kanssa. Vastaus on myönteinen, jos vain hovimestari suo. Tämäkin järjestyy, ja kappaleeksi sovitaan vanha Stenka rasin, jonka aion laulaa suomeksi. Esiintymislavan nurkalla vuoroa odotellessani koittaa kuitenkin yllätys: naislaulaja aloittaa Stenka Rasinin eikä ole kuulevinaankaan puheita osuudestani. Sattuuhan sitä mutta läheltä liippasi Moskovan keikkadebyytti". Näin kirjoitti Pauli Mustajärvi kokemuksestaan Moskovassa. Itse juttu on peräti viiden sivun mittainen, joskin kuvasivuja on kolme.
Kuitenkin, lopputuloksena oli että kuvat saatiin otettua. Niin levyn kanteen kuin julisteisiinkin. Ja koko ryhmä pääsi takaisin Suomeen sen suuremmitta kommelluksitta.

PELLONPÄÄ MUKANA KEIKOILLA

Kevään ja kesän keikoilla yleisö saattoi kovastikin ihmetellä, että miksi lavalla heilui näyttelijä Matti Pellonpää. Matti halusi lähteä Popedan keikoille mukaan bailaamaan ja soittamaan näennäisbassoa, ts. Matti oli soittavinaan muttei luoja paratkoon oikeasti soittanut. Sitä vastoin Pellonpään ei tarvinnut imeä rock´n roll- vaikutteita. Ne hänellä oli hallussa enemmän kuin hyvin. Ja alkoholilla oli osuutta asiaan. Pellonpäähän oli aikaisemmin ollut Grand Slamin mukana, mutta Popeda houkutteli enemmän. Olihan Pellonpää lavalla jopa Ruisrokissakin, jossa Popeda pesi pystyyn kaikki esiintyjät, mukaan lukien myös Nina Hagenin.
- Sehän oli meillä mukana jollain kiertueellakin. Mähän tykkäsin Pellonpäästä hirveesti. Se on yks niitä harvoja alkoholisteja, joka joi koko ajan muttei ollut koskaan humalassa. Ei sillä silmät harittanut eikä kieli sammaltanut. Mattihan oli hyvin fiksu mies, toteaa Safka.
- Pellonpää vaan hengaili meidän mukana. Se diggaili meidän touhuista ja kun se sai "kenkää" Grand Slamistä se tuli meille. "Voisiko joku yksinkertaisesti ja vilpittömästi sanoa, että toi puliukko lähtee nyt vittuun mun vierestä", sano Melartin heh heh. Ja Peltsi oli vaan, että jee äärgh, eiks oo nastaa, mitä? Jee jee, nauraa Mustajärvi.
- Kyllähän Pellonpään mukana olo alkoi käydä rasitteeksi. Esiintymislavat oli pieniä, ja kun seassa oli milloin mitäkin näennäissoittajaa niin vielä ahtaammaksihan se käy. Sitten kun Pellonpää ei ollut pessyt itseään kolmeen kuukauteen niin kyllähän siitä jonkunlainen sosiaalihaitta muodostui, muistaa Jyrki Melartin.

KAITSU EI PALAA BÄNDIIN!!!

Syyskuun alussa 1984 oli Holmin Kaitsun armeijakomennus ohitse ja mies valmistui palaamaan Popedaan. Yllätys kuitenkin oli melkoinen, kun ilmeni että Kaitsua ei enää huolittaisi takaisin. Alun alkaenhan isoveljensä Kari tuli tuuraamaan Kaitsua, mutta muu bändi päättikin että Kari ei bändistä lähde. Eteen tuli hyvinkin ongelmallisia tilanteita ja kerrotaan vaihdoksen olleen paljon värikkäämpi kuin on luultu. Kokoonpano oli kuitenkin hitsaantunut vuodessa niin tiiviiksi, että orkesteri koki alkuperäisen rumpalin paluun turhaksi. Keskusteluja käytiin puolin ja toisin, kova- äänisiäkin. Onpa jopa kuultu, että raastupaan oltiin lähellä mennä riitelemään. Oli miten oli, bändi ilmoitti päätöksen Kaitsulle Mikkosen Arwon välityksellä. Mikkosen vastuulla oli bändissä paljonkin asioita, myös niitä vähemmän mukaviakin.
- Se oli erittäin kova pala. Tietyllä tapaa Arwo halusi kantaa asiasta vastuun ja se sitten soittikin Kaitsulle, ettei paluu Popedaan ole enää mahdollinen. Vittu, se oli aika rankkaa aikaa, mutta kyllä mä ymmärsin Kaitsua. Esimerkiksi jos mä olisin ravustaja ja alkaisin saamaan rapuja ja sit tuliskin velipoika ja veis suurimman osan mun ravuista niin kyllä mäkin olisin, että voi ny vittu, sanoo Mustajärvi.

Luonnollisesti bändin päätös harmitti Holmin Kaitsua. Mies oli luullut pääsevänsä takaisin bändiin vaan toisin kävi.
- Ajattelin asiaa kahdelta kantilta. Arwo soitti ja puhuttiin puhelimessa asiasta hyvinkin rakentavasti. Hyväksyin sen, ei siinä mitään. Siihen oli helppo suhtautua siksi, että se toinen vaihtoehto oli Kari. Jos siinä olisi ollut joku muu, mun suhtautumiseni olisi ollut varmasti toisenlaista. Paljonkin katkerampaa. Tuli vaan sitten haikea olo, kun tajusi että mun duuni on nyt sitten Popedan eteen tehty. Ja tokihan alkuun viikonloput oli mulle vaikeita, kun ei ollut keikalle lähtöä. Myönnän, että tuolloin tuli oltua jopa katkerakin. Eihän sille asialle kuitenkaan enää mitään voinut, muistelee Kai Holm vähemmän hauskaa tapahtumaa Popedassa. Kuitenkin, Kaitsu oli vahvasti ollut tekemässä suomalaista rockhistoriaa osaltaan vuosina 1977- 1983.

Lokakuussa 1984 bändi käväisi TV- studiossa tekemässä play backin biisistä "Sukset" Hittimittari-ohjelmaan, jossa kyseinen kappale menestyikin vallan mainiosti mennen jatkoon muutaman kerran.. Samassa kuussa julkaistiin "Sukset" myös sinkkunakin( B- puolella "Raz Dva Tri"). Lisäksi kappaleesta "Matkalla Alabamaan", toisella puolella Sielun Veljien "Aina nälkä" oli julkaistu maxisinkku ( promo, not for sale) diskoja ajatellen. Ideana oli se, että diskoissa soitettaisiin enemmän tätä kautta suomalaista rokkia.

Marraskuussa 1984 bändi teki kaksi erikoista keikkaa, nimittäin Ruotsiin. Paikkana toimi Karelia- huset, joka hivenen kummastutti varsinkin Costello Hautamäkeä.
- Se oli sellainen paikallinen Suomi- talo, jossa tanssiyhtyeet käy keikalla. Ne järjestäjät halusivat kokeilla, miten rokki toimii siellä. Siinä paikassa oli 24 vuoden ikäraja ja pukupakko. Eihän meidän fanit pidä pukua päällä tai kravattia. Etukäteen mietin, että tänne ei kyllä paljoa porukkaa tule niin kuin ei sitten kyllä tullutkaan, kummastelee Hautamäki omituista keikkapaikkaa Popedalle.
- Häh häh, se oli uskomattoman hieno reissu. Vittu, mitä ryhmää siellä pyöri. Aamulla mennään Holmin kanssa katsomaan, sitä meidän keikkapaikkaa missään oltiin illalla soitettu. Karilla oli silloin tuplabasari, johon oli piirretty sirppi ja vasara. Järjestäjät oli peittänyt ne pahvilla. Ne sano meille, että älkää nyt saatanan kommunistit tulko tänne Ruotsiin näyttämään yhtään mitään. Ne ei ymmärtäneet meidän neukkuhuumoria lainkaan. Mun mielestä meillä oli hyvä suksi. Suomalaisiahan se paikka oli täynnä, tarinoi Mustajärvi Ruotsin kahdesta keikasta v. 1984.

Joulukuun 11ja 12. päivä Popeda konsertoi Helsingin Tavastialla. Paikalla oli myös TV:n kuvausryhmä, joka taltioi Popedan keikalta tv- ohjelmaan( Tilt) asti peräti kuusi biisiä. Lisäksi ohjelmassa nähtiin Popedan haastattelu, joka oli taltioitu keikkabussista. Nähtiinpä myös lavalla varsinainen ja todellinen special guest star eli David Johansen. Kyseinen herra oli tuolloin konsertoimassa Helsingissä ja oli katsomassa Popedan keikkaa. Innostuipa äijä toden teolla meiningistä ja halusi tulla soittamaan Popedan kanssa yhden biisin. Lennosta opeteltiin kappale "Pills" ja loppu oli historiaa. Vaikka Popeda lauloikin suomeksi niin silti se vaan kummallisesti teki vaikutuksen jo toiseen ulkomaan ihmeeseen. Eikä tämä ilmiö ollut missään nimessä ainutlaatuista. Olihan kesän festareiden ulkomaan ihmeet kummastelleet jo aiemminkin, että mikäs perkeleen bändi se tämä oikein on.

Rumba- lehti kirjoitti tapahtuneesta seuraavasti: " Suomessa olonsa toisena päivänä David ja Joe (Delia) vierailivat Popedan Tavastia- keikalla, opettivat bändille kolmessa minuutissa vanhan Bo Diddley/Dolls- laulelman "Pills" ja esittivät sen kimpassa encorena television Tilt - ohjelmassa nähdyin seurauksin. Johansen piti Popedasta, kehui ylistävin sanakääntein kitaravirtuoosi Costelloa ja ystävystyi Pate Mustajärven kanssa siinä määrin, että vielä yömyöhällä nähtiin Rose Roomin karsinassa hilpeä pöytäseurue". Pate Mustajärvi muistaa hyvin kyseisen illan ja mainitsee David Johansenin hullun hauskaksi äijäksi.
- Se kun näki meidän rumpusetin, jossa oli vasara ja sirppi- kuviointi niin sehän luuli ihan oikeasti että me oltaisiin kommunisteja. Sitten oltiin jatkoilla Rose Roomissa. Meillä oli oikein oma kabinetti käytössä ja yks kaks David Johansen halusi tilata pelkän koskenkorvapaukun raakana. Sen ajan Suomessa vaan ei saanut myydä viinaa raakana, seassa piti olla lantrinkia. Sitten joku keksi sellaisen cocktailin kuin poronkyynel eli raakaa kossua jääkylmänä 4 cl sekä yksi puolukka siihen sekaan. Sitä tilattiin ja sitä myös tarjoiltiin, hah hah, kertoo Pate jatkobileistä joulukuussa 1984.
- Sehän diggaili meidän musasta erittäin paljon ja myöhemmin joku oli nähnyt Johansenin esiintyvän jollain taivaskanavalla Harasoo- paita päällä, heh heh. Se "Pills"- biisi, mikä vedettiin encorena treenattiin silloin päivällä. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, muistaa Pate.
Telkkarista tuo keikka nähtiin joulukuun 28.päivä. Ohjelma oli nimeltään Tilt. Hieno ohjelmasarja muuten.

VUOSIÄÄNESTYKSIEN AIKA, 1984

Vuoden 1984 äänestystulokset julkaistiin v.1985 alussa ja menestystä Popedalle tuli riittävästi. Soundi- lehden äänestystuloksissa Popeda menestyi seuraavanlaisesti; Bändi- sarjan 2., Albumit: "Harasoo" oli 2. ja Paten soolo- LP "Nyt" oli 8:s. Kotimainen Biisi- sarjassa oli "Matkalla Alabamaan" kolmas, "Sukset" oli neljäs, "Palle and the Boys" oli sijalla 15 ja Pate Mustajärven "Nyt" oli 17. Kotimainen muusikko- sarjassa oli Costello Hautamäki peräti kuudes, Safka kahdeksas ja Pate Mustajärvi yhdeksäs! Laulaja- sarjan ylivoimainen ykkönen oli Pate Mustajärvi. Tässä sarjassa joutui äänestysten ykkönen Eppu Normaali nöyrtymään, tosin Syrjän Martti oli kyllä heti toisena! Eppu Normaalihan hallitsi Soundin äänestystuloksia suvereenisti kotimaisella puolella.
Kotimainen Säveltäjä/ Sanoittaja- sarjassa Popedalaiset pärjäsivät seuraavasti: Pate Mustajärvi kahdeksas, Costello Hautamäki 11. ja Arwo Mikkonen oli 13. Vuoden ihana ihminen sarjan voitti Pate Mustajärvi ennen Outi Poppia. Safka oli 14 ja Costello puolestaan 20. Myös kotimainen Vuoden Töppäys- sarjassa noteerattiin jo Popedakin( kiitos menestyksen), bändi löytyy sijalta kuusi! Edellisvuonna Popeda piti hallussaan neljän sarjan ykköstiloja ja vuonna 1984 ohi meni vain Eppu Normaali, jolta oli ilmestynyt kesällä menestysalbumi "Rupisia riimejä, karmeita tarinoita".
Suosikki- lehden äänestys sujui seuraavanlaisesti; Mieslaulaja- sarjassa Pate Mustajärvi oli heti toisena Dingon Neumannin jälkeen. Yhtye- sarjassa Dingo oli musertava ykkönen. Se sai 16 540 ääntä ja toiseksi tullut Popeda sai puolestaan 4385 ääntä. Mainittakoon, että Eppu Normaali löytyy vasta sijalta neljä!! LP- sarjan ykkösenä oli tietenkin Dingo. Pate Mustajärven soolo- LP "Nyt" oli peräti neljäs ja "Kaasua" oli viides. Single- sarjan ykkönen oli tietysti Dingo( liekö ollut ykkösenä myös naislaulaja sarjassa, kiäh kiäh kirj. huom.) ja Popedan "Matkalla Alabamaan" oli toisena.
Kaiken kaikkiaan vuosi 1984 oli Popedalle suurta menestyksen aikaa.

1985

SOITTOMAAOTTELU POPEDA VS. SIELUN VELJET

Vuosi 1985 käynnistyi bändillä varsin erikoisissa merkeissä, nimittäin Sielun Veljet olivat haastaneet Popedan soittomaaotteluun.
- Kerran me poikien kanssa mietittiin, miten tanssilavoille saataisiin lisää jännitystä ja säpinää. Sitten joku keksi kaksintaistelun. Päätimme haastaa Popedan ihan huumorimielessä, kertoi Ismo Alanko.- Vaikka kaksintaistelussa on kyse pelkästä puhtaasta showsta ja leikkimielellä käytävästä kilvasta, oletan että molemmilta bändeiltä löytyy taistelutahtoa ja jokainen tekee parhaansa.
Keikkapaikkana oli Kaavi ja ajankohta tammikuussa viidentenä päivänä tulipalopakkasien aikaan. Jääkylmää oli matka Tampereelta Kaaville, sillä Popedan keikkabussin lämmityslaitteet olivat paskana ja Popedalaiset olivat pukeutuneet pilkkihaalareihin, jotta edes vähän tarkenisi. Välillä toki pystyi lämmittelemään ovisyvennyksessä olleen kosaanipullon läheisyydessä, jotta edes jostain tulisi vähän lämpöä varsinkin auton etuosaan. Näin pysyisi edes ikkunat sulana. Mukana bussissa oli myös Sielun Veljet - orkesteri, joka taas ei ollut nähnyt vaivaa pukeutua kunnolla.
- Oli 42 astetta pakkasta( liioitteleekohan Ismo nyt hivenen? kirj. huom.) ja tulin keikalta pois Popedan bussissa, josta oli lämmityslaite rikki. Popedan jätkillä oli kaikilla pilkkihaalarit päällä ja minulla spittarit ja nahkarotsi. Sain keuhkokuumeen tuolta reissulta ja piti olla sisällä pari viikkoa sen jälkeen, muistaa Ismo Alanko tämän rock´n roll- hurmoksen. Voisikohan sanoa, että jos ei nyt Siperia opettanut, niin Suomen talvi kuitenkin, josta löytyy samankaltaisuutta Siperian talveen.

Paikalla olleiden katsojien mielestä idea oli hyvä, joskin voittajasta nyt ei liene ollut minkäänlaista epäselvyyttä. Oltiinhan kuitenkin tanssipaikalla, Popedan kotikentällä. Jos kilpa olisi käyty vaikkapa Helsingissä, ihan missä vaan paikassa niin Sielun Veljet olisivat puolestaan voittaneet skaban pystyyn.
Kyseisen bändimaaottelun juonsi Matti Pellonpää, joka oli tilaisuudessa niin pyörryksissä ettei mies tainnut tietää aikaa eikä paikkaa. Informaation jakaminenkin oli tuona iltana Pellonpäälle mahdoton tehtävä. Myös Pellonpään näennäisbasson soittaminen Popedassa loppui näihin aikoihin, koska juttu oli jo aikansa elänyt.
Kuitenkin tällä tempauksella haluttiin säpinää tanssipaikoille ja toivottiin että muutkin seuraisivat mallia. Turhaan! Kukaan ei seurannut…valitettavasti. Idea oli kyllä hyvä!

HUIPPUSUOSION AIKA 1985

Vuosi 1985 alkoi Popedalla sikäli poikkeavasti, että normaalisti kun bändi teki tammikuussa keskimäärin n. 6-8 keikkaa niin tämän vuoden tammikuussa niitä tehtiinkin 15! Olihan mennyt vuosi 1984 ollut bändille sikälikin merkittävä, että keikkoja oli tehty peräti 146 keikkaa. Se on rockbändille huikea määrä ja ainoa bändi, joka taisi tehdä enemmän keikkoja oli Honey B & T- Bones. Popedasta oli tullut ryhmä, jonka halusivat keikoille kaikki. Oli sitten kysymys tanssienjärjestäjistä, klubikeikoista tai festarijärkkäreistä. Syy oli hyvinkin yksinkertainen. Popedan tullessa paikkaan keikalle väkimäärä oli taattu. Täydet tuvat seurasivat toisiaan ja kun bändi antoi keikoilla kaikkensa ja yleisö piti näkemästään ja kuulemastaan niin pyhä kolmiyhteys toimi eli keikkapaikka, bändi ja yleisö. Monet hämmästelivät Popedan hyvää työmoraalia tuohon aikaan. Kuinka kummassa bändi jaksaa joka ilta venyä hyviin suorituksiin? Vastaus ehkäpä löytyy siitä kovasta pohjatyöstä, mitä Popeda teki vuosina 1977- 1982. Bändi teki monta vuotta sitä työvoittoa, joka nyt oltiin saatu. Huippusuosituksi bändiksi ei todellakaan tultu yhtäkkiä.

Vanha tosiasia on myös se, että kun levyt myy, keikkojen määrä kasvaa ja varsinkin väkimäärät keikoilla. Listojen kärjessä olevaa bändiä mennään yleensä katsomaan herkemmin kuin nimetöntä orkesteria. Näin oli silloin ja näin on myös nyt tänä päivänäkin. Lisäksi vuonna 1984 alkoi Dingon myötä ylen suuri fanipalvonta, jota sai maistaa myös Popedan pojatkin. Kun aikaisemmin nimikirjoitus kelpasi vain veroilmoitukseen niin suosion myötä alkoivat jopa nuoret( ja miksei hieman varttuneemmatkin) naiset pyytää nimmareita. Keikkabusseja alettiin töhriä ja niihin kirjoitettiin rakkauden tunnustuksia, osoitteita, puhelinnumeroja tai mitä vaan. Tämä ilmiö kesti muutaman vuoden ajan ja 90- luvulla moista ei juurikaan ole harrastettu minkään bändin kohdalla.

Maaliskuussa 1985 ilmestyi markkinoille uutta Popeda- materiaalia, nimittäin "Palle and the Boys"- single niin 7- tuumaisena kuin 12- tuumaisena maxiversiona. Varsinaisen sinkun B- puolella oli uutta materiaalia, "Hjulapataa" ja maxilta löytyi "Sukset" - biisin miksattu versio. Kantoi jopa nimeä 4x 10 km:n viestihiihtomiksaus. Biisiin oli tehty uusi pitkä intro( jota muuten muistelen kuulleeni Popedan keikan alku tai loppunauhanakin) sekä biisin puolivälin tietämälle oli lisätty sitä konemusiikkia. "Hjulapataa" taas oli "Harasoo"- LP:n ylijäämämateriaalia. Kyseisellä kappaleella kuullaan jopa saksofonia, jota soittaa Vesa Hyrskykari. Kappaleen tekstin tekivät herrat Mika Sundqvist ja Pate Mustajärvi.
- Mä muistan Mansonniemen Campingin. Me oltiin siellä nuorempina moottoripyörillä. Siellä oli sellainen jätkä, joka hoki koko ajan että "elämä on hjulapataa", tyyliin ei oo mitään hätää. Näin se äijä jutteli Lehtisen Eebolle. Mä ajattelin, että onpa hieno sana, hjulapataa. Se oli sitä aikaa, kun oltiin aika räjähtäneitä jätkiä, naureskelee Mustajärvi.
" Sukset" - kappaleen miksattu versio ei juurikaan innostanut Patea. Kyseinen miksaushan oli Costellolta pikkuinen kokeilu studiokikkailun maailmaan. Miksauksen Costello teki tammikuussa 1985, apuna käyttäen syntikoita ja Linn- ohjelmointia( rumpukone). Edellisen kerran rumpukonetta käytettiin " Kaasua" - levyllä.
- En mä ymmärrä siitä mittään. Ei Costello yleensä tuu kyselemään, että mitäs mieltä olisit tästä. Se vaan tekee. Ei se remix kolahda mulle millään lailla. Hautamäki sanoo, että hän tekee biisille mitä tekee ja asia on sillä selvä, sanoo Pate Mustajärvi.

Tammikuussa 1985 Costello päättää äänittää soolosinkun. Joltain bändiltä oli jäänyt ylimääräistä studioaikaa tähteelle niin Costello tarttui tuumasta toimeen ja levytti "Mun sormuksein" ja "Tuhat yötä". Kyseessä oli oikea soolo, sillä Costello soitti kaikki soittimet, äänitti ja tuotti oman sinkkunsa. "Tuhat yötä" sanat teki Mr. Spirit eli Mika Sundqvist. Myyntilistoilla sinkkua ei näkynyt. Soundissa sinkusta todettiin, että tämähän toimii ihan hienosti. Lisäksi arvostelussa todettiin myös kakkospuolen toimineen hyvin, "joka ei ole yllätys sillä Costello on osoittanut olevansa pätevä poika". Niinpä.
Toukokuussa 1985 ilmestyy Paten ja Saara Soisalon duosinkku "Hei Paula"/ "Mä lähden stadiin". Kyseinen single äänitettiin MSL - studiolla helmikuussa ja tuottajana toimi Costello Hautamäki. Costihan oli tehnyt jo edellisvuoden puolella muutamia tuotantohommia, mm. Yön ja Top Rankin kanssa. Tämä pieni proggis oli hyvinkin luontevaa jatkoa ja vuonna 1985 Costello tuotti useita bändejä, mm. Pyhät Nuket.

Singlellä soitti aivan erikoinen bändi: Costello( kitara), Dave Lindholm(kitara), Safka( koskettimet), Mika Sundqvist( basso) ja Aku Syrjä ( rummut).
Kyseiset levyt menestyivät listoilla niin, että " Palle and the Boys" oli toukokuussa 1985 sinkkulistan 12., jossa se kävi kääntymässä pudotakseen seuraavassa kuussa koko listalta. Heinäkuussa Paten ja Saaran sinkku nousi listoille sijalle 20.

Toukokuussa oli sitten Popedan aika käydä studiossa tekemässä kesäsinkkua. Sellainen tulikin, vieläpä aikamoinen hitti ja kestosuosikki. "Kuuma kesä" soi radiossa mielettömät määrät ja levy nousi nopeasti listoille. Itse biisin tekovaiheessa ilmeni jonkun verran eriäviä mielipiteitä biisin tekstistä. Mikkonen oli tehnyt yhden version ja Pate toisen. Niin vain kävi, että Paten teksti hyväksyttiin, jota taas Arwo ei oikein sulattanut.
- Kun mentiin studioon, päätettiin että nyt tehdään hitti. En tiedä mistä se johtuu, mutta mä oon haistanut Popedan hitit etukäteen. Mä tein oman tekstin ja Arwo omansa. Hautamäki luki ne molemmat ja totesi Arwolle, että ei millään pahalla, mut jos me halutaan hitti tehdä niin kyllä Mustajärven teksti on parempi, muistaa Pate Mustajärvi.
- Merkittävin Popeda- kappale, jolle oon soittanut basson lienee "Kuuma kesä". Kun Lempäälässä tehtiin tuota sinkkua niin Melartin vaan makasi studion sohvalla. Meillä oli vähän kiire ja kun ei Jyrkiä saatu hereille niin ehdotin, että mä voin soittaa sinne basson vähän niin kuin demona. Näin tehtiin ja mentiin hommissa eteenpäin. Sittenpä Melartin herää ja kuuntelee, että mitä helvettiä. Siellähän on jo basso, en minä silloin enää mitään soita totesi Jyrki ja näin se mun soittama basso jäi sille levylle, kertoo Mika Sundqvist.

"Kuuman kesän" kääntöpuolella oli sellainen erikoisuus kuin "Tuomas- parka". Erikoiseksi sen teki se, että säveltäjäksi oli merkitty Eero Pekkonen eli Safka. Tosiasia kuitenkin on, että Safka omien sanojensa mukaan ei säveltänyt kyseiseen biisiin kuin B- osan. Mikkonen taas sävelsi A-osan ja sanoitti kappaleen. "Kuuma kesä" oli iso hitti ja samaa mieltä oli Soundi- lehti singlearvostelussaan: "Mitä tästä voi enää sanoa, kun ei voi enää ennustaa, että "varma hitti". Popeda ei voi tehdä kuin Popeda- musiikkia ja juuri tällaiselta sen pitää kuulostaa, vai mitä?"
Myyntilistoilla kyseinen sinkku menestyi seuraavasti: Heinäkuussa 23., Elokuussa 6:s ja Syyskuussa nousu jatkui ja "Kuuma kesä" olikin jo sijalla neljä!!

Kävi myös ilmi, että Tsekkoslovakian TV oli hivenen kiinnostunut suomalaisesta rokista ja halusivat, että joku suomalainen rockbändi tekisi heille jonkun videon. Toiveena oli Popeda ja orkesteri suostui tietenkin. Kuvausryhmä saapui Tampereelle ja tuloksena oli "Palle and the Boys"- video, joka sitten myöhemmin esitettiin Tsekkoslovakian TV: ssä, (Bratislava- tv). Kyseessä oli Tampereen yöelämässä kuvattu pläjäys, joka ei ollut mikään playback vaan Popedamaiseen tyyliin tehty hassuttelu, joskin hyvin toimiva sellainen.

FANCLUB - LEHTI

Koska Popedalle oli suosiota kertynyt kovastikin ja postia bändille alkoi tulla säkkikaupalla, päättivät herrat perustaa Popeda fan clubin. Bändillä ei tuota ennen ollut mitään krääsää tarjottavana faneilleen. Toimintaa alkoi pyörittämään Costello Hautamäki ja alettiin tehdä Ikurin Posti- nimistä fan clublehteä, jota teki Costellon lisäksi Ainialan Ilpo ja hieman allekirjoittanutkin. Postia alkoi tulla kuitenkin niin paljon, ettei Costello pystynyt niihin kaikkiin vastaamaan. Samalla hän myös huomasi kuinka työlästä ja aikaa vievää hommaa voi olla lehden tekeminen. Jumalaare, kun soittaakin pitäisi ja käydä keikoilla. Ikurin Posti ilmestyi tasan kaksi kertaa. Sitten se kuihtui pois.
- Se fan club kaatui omaan mahdottomaan ideaansa, mihin on muutkin fan clubit kaatuneet. Sitä jaksaa muutaman kuukauden pyörittää ja se on omasta mielestä hyvä idea. Sitten joutuu toteamaan, ettei tää mee mihinkään eikä se vie sua mihinkään. Tulee pieni ydinryhmä, joka pyörittää sitä balettia. Ajan myötä siitä tulee sitten rasite ja jos se ei kehity niin se kuihtuu pois, analysoi Costello Hautamäki yleisesti fan club toimintaa.

KESÄ KEIKOILLA, MISSÄS MUUALLA

Kesä 1985 sujui bändiltä luonnollisesti keikkailun merkeissä. Toukokuussa bändi teki Lapin rundin, Kesäkuussa oli Tuuliajolla - kiertueen keikat(5 keikkaa) ja festareita niin kesä kuin heinäkuussa. Joka paikassa Popeda teki selvää jälkeä. Toukokuun alusta heinäkuun loppuun bändi teki peräti 40 keikkaa. Lehdistä sai lukea seuraavanlaisia keikka- arvosteluja:" Popeda veti pisteet kotiin, mutta vain jo niin tutuksi käyneellä tavallaan, joka sinänsä ei enää jaksa kauempaa innostaa matkaamaan Ouluun asti"( Kuusrock-85), "Tampereen kingit, Pate ja Popeda, latasivat taas tutun festivaaliannoksen kikkelihuumoria ja nokkelasti suomennettuja vanhoja Rolling Stones- hittejä. Ja heistähän pidettiin niin( Tulivuorirock -85). Huomattavissa oli, että varsinkin ns. hienot kriitikot alkoivat hivenen väheksyä Popedan keikkoja, levyjä ja lavashowta. Ehkä heidän mielestään Popedalta puuttui kantaa ottavia tekstiä. Ehkä Popedan tyyli toimia lavalla ei vastannut heidän käsitystään kunnon esiintymisestä. Tosiasia kuitenkin on, että Popedan soittaessa keikkaansa, yleisön seassa ei tarvitse nenää kaivella vaan lavalla tapahtuu. Siellä ei ole pitkiä viritystaukoja, ei nokkelaa yliopistohuumoria. Paskat, siellä lentää hiki ja milloin mikäkin. Popedan soittaessa kylmä ei kangistanut, joku muu paikka saattoikin kangistua. Sillä rock and roll ja seksi kulkevat käsi kädessä. Niin silloin kuin nykyäänkin.

POHJANTÄHDEN ALLA

Elokuun puolenvälin jälkeen bändi vetäytyi kuukauden pituiselle tauolle. Tarkoituksena oli levyttää seuraava LP, joka tulisi saamaan nimekseen "Pohjantähden alla". Treenejä pidettiin parin viikon ajan ja studioon mentiin syyskuun 9.päivä. Biisit oli tällä kertaa valmiina lähes kaikki, sillä itse muistan kuunnelleeni Costellon demoja kyseisen levyn biiseistä jo heinäkuun alussa. Tokihan niistä vielä suomenkieliset tekstit puuttui. Tiedossa myös oli, että kesällä 1985 keikkasetissä kuultu "Jo Vain" eli "Laitimmainen kerta" tultaisiin levyttämään. Kyseessähän on vanha legendaarinen Rolling Stonesin "The Last Time", johon Ainialan Ilpo oli tehnyt upeat suomalaiset sanat. Lisäksi studiossa levytettiin myös vanha Canned Heat- klassikko "Let´s Work Together" eli "Hei mennään nussii". Kyseisellä kappaleella Popeda aloitti tuona kesänä keikat, muuten. Kuitenkaan levylle tuota versiota ei otettu. Arveltiin, ettei se tulisi soimaan radiossa. Vasta kolmen vuoden päästä tehtiin kyseisestä biisistä uusi versio, joka päätyi "Sä lähdit taas" - sinkun B- puolelle kantaen nimeä "Kovan pojan Blues".
- Täytyy vielä funtsata sanoja, sillä se voi olla niin ettei radio soita tuota biisiä, muisteli Pate tuolloin. Joo, eipä olisi silloin ehkä soittanut. Eikä soittanut muutamankaan vuoden päästä.
"Pohjantähden alla" oli hivenen synkkä Popeda- levyksi ja soundimaailma oli huomattavan paljon erilaisempi kuin mitä esimerkiksi kahdella edellisellä studiolevyllä. Tokihan levyllä oli myös rempseät hetkensä, mm. "John Holmes", "Arskan Kone", " Kuuma kesä" ja "Mahdollisesti".
Safka kiteytti eräässä haastattelussa levyn ytimekkäästi: " Tällä kertaa olemme ainakin keskittyneet entistä paremmin levyntekoon. Keikat lopetimme kokonaan levyttämisen ajaksi ja alle pidimme kunnon loman. Mukana on enemmän sointuja ja hitaampia tempoja, sellaisia huh hah huh- juttuja ei ole enää mukana".

Costello totesi samaisessa haastattelussa levystä seuraavaa: " Koko levy on enemmän kansainvälisempää soundia kuin aikaisemmin. Voi olla, että vaikutteita on jenkkirokista. Sitten kun on miksattu ja jauhettu valmista levyä essun tassun, sitten alkaa olla hajua mistä biisistä tulee hitti".
- Pohjantähden alla oli ehkä vaikeampi Popeda- levy, mutta siellä on paljon hienoja biisejä. Nimibiisiä soittaessa keikoilla mulla meni aina kylmän väreet selkänahkaa pitkin. Noihin aikoihin Pauli oli tekstintekijänä parhaimmillaan, kertoo Popedan rumpali Kari Holm.
- "John Holmesin" teksti meni niin, että oli olemassa Costellon tekemä biisi, josta puuttui teksti. En muista kumpi sen keksi- minä tai Arwo - että tehdään teksti sellaisesta pornotähdestä kuin John Holmes. Mentiin MSL - studion vessaan ja Arwo aloitti: "Lehdestä luin, oli miehellä kuin… Vuoronperään keksittiin tekstiä ja se oli kyllä hupaisaa. Mehän saatiin taiteilijanimetkin; mä olin Pelli Kukkonen ja Arwo oli Milli Kukkonen, naureskelee Safka erikoiselle työskentelymetodille ja taiteilijanimille. Meinasipa Pate kieltäytyä laulamasta kyseistä biisiä tekstin vuoksi. Safka kävi luikauttamassa biisin kertaalleen läpi, jonka kuultuaan Mustajärvi päätti heltyä ja laulaa biisin levylle saakka.

Oli miten oli, biisistä tuli aikamoinen hitti ja keikkasuosikki. Myös levyn nimibiisi muodostui Popeda- klassikoksi ja sitä kuultiin keikoilla kauan aikaa. Joskaan ei enää nykyisin. Levyllähän oli jo valmiina yksi varma hitti eli "Kuuma kesä". Yhtä vahvaa seuralaista se ei kuitenkaan saanut. Harmittavaan unohdukseen jäi "Viimeinen tanssi", joka on kaunis ja kantaaottava tarina. Toisesta äärilaidasta on mainittava "Mahdollisesti" joka oli - öh - Mikkosen "mestarisanoitus"( "joo kaikki joo/ tähän sitten soitetaankin koo" tai "mahdollisesti/ täytyy heittää helttaan koko lesti"). Merkille pantavaa levyllä oli, että ed. mainittu kappale oli ainoa Mikkosen sävellys. Sävellysvastuu oli siirtynyt Costellolle, koska Mikkonen ei enää biisejään joko suostunut tai ei kehdannut alkaa niitä tekemään. Olihan Mikkonen loukkaantuneena todennut, kun hänen tarjoama teksti oli hylätty( "Kuuma kesä"), että jos paskalla myydään kultaa niin mä lopetan biisien teon.

Levyn kansi on jokseenkin surkea. Vaikkakin kannessa on kaunis nainen, se ei paljoa pelasta. Itse asiassa takakannen kuva olisi sopinut mieluummin etukanneksi. Nyt kannessa on nais- Rambo rööki suussa ja olkapää paljaana. Se ei kyllä mitenkään anna oikeaa kuvaa levystä, vaikkakin siellä lauletaan Rambosta. Eikä tuo kansi kyllä mitenkään tihku erotiikkaa, vaikka jossain lähteessä näin mainittiinkin. Olkapää paljaana ja shortsit jalassa ei tuo vielä riittävästi erotiikkapisteitä. Nimen levylle keksi muuten Holmin Kari, Popedan rumpali.

" Pohjantähden alla" menestyi myyntilistoilla mukavasti. Joulukuussa 1985 älppäri nousi suoraan kolmoseksi. Tammikuussa 1986 levy oli tippunut sijalle 10 ja helmikuussa tiputtiin lisää, 21. sija!! Levy möi kuitenkin kevyesti kultaa ja siitä tuli näin ollen Popedan toinen kultalevy!
Lisäksi LP:n arvostelut kulkivat seuraavaa rataa: "Pohjantähden alla on rankka ja menevä levy, jolta raikaa yhä rock ´n roll. Joten kaiken kaikkiaan: tutun turvallista Popedaa".( Suosikki/ Juntunen) Tai: Pohjantähden alla on monipuolinen, paikoin jopa jatsahtava. Oikeastaan mukana oleva Rollari- sävellys on levyn köykäisintä antia( Dj.Pena/ Tamperelainen)".
Loppuvuodesta telkkarissa nähtiin Popedaa parissakin ohjelmassa, mm. Kotimaan katsauksessa ja Nuorisovuoden päätapahtuma Porissa - ohjelmissa. Jälkimmäisessä ohjelmassa bändiä nähdään livenä peräti kahdeksan biisin verran.

SAFKA TEKEE LÄHTÖÄ

Vaikka keikkoja oli paljon ja suosiota sekä rahaa tuli, niin Safkan mitta alkoi pikku hiljaa täyttyä. Mies alkoi saada kiertämisestä tarpeekseen ja mietti pitkin syksyä kuinka sanoa bändille, että hän voisi vaikka lähteä bändistä. Keikkoja oli paljon, jopa liikaakin ja bändi päättikin rajata keikkamäärän syksyllä korkeintaan kolmeksi keikaksi per viikko.
- Oikeastaan halusin lähteä bändistä pois sen alkoholin käytön takia. Tuntui vaan, ettei se oikein sovi mulle kun tuo viinan kanssa pelaaminen on turhan raskasta. Pyörittelin pitkään asiaa mielessäni ja syksyllä 1985 katselin bussin ikkunasta maisemia ja tajusin, että helvetti, minähän voin lähteä bändistä pois. Vasta silloin tajusin, että sellaisenkin asian voi tehdä. Luulen kyllä, että jätkät ymmärsivät silloin asian täysin, kertoo Safka poislähtönsä syistä.

Yhteisellä päätöksellä päätettiin tehdä tällä kokoonpanolla keikat vuoden 1985 loppuun, jonka jälkeen Safka poistuisi. Näin myös tapahtuikin. Bändi päätti keskinäisessä palaverissaan, ettei tilalle otettaisi ketään kosketinsoittajaa. Vuoden 1986 alussa jatkettaisiin pelkällä kitarakokoonpanolla.

VUOSIÄÄNESTYKSET 1985

Vuoden 1985 äänestyksissä Popeda pärjäsi seuraavanlaisesti. Suosikki- lehden vuosiäänestys 1985: Laulaja- sarjassa Pate Mustajärvi oli 3., Bändisarjassa Popeda oli niin ikään kolmas. LP- sarjassa "Harasoo" oli sijalla 7. ja Singlesarjan kuudes oli "Kuuma Kesä".
Soundin vuosiäänestyksessä Popeda pärjäsi kohtuullisesti; Yhtye-sarjassa Popeda löytyi sijalta 5. Eppu Normaalin viedessä voiton. Lp-sarjassa Popedan "Pohjantähden alla" oli kahdeksas, ykkösenä Eppujen "Kahdeksas ihme". Vuoden biisi- sarjassa "Kuuma kesä" löytyi vasta sijalta 16, joka oli yllättävän heikosti, "John Holmes" oli 20. Ette ikinä arvaa, mikä bändi oli ykkösenä: Eppu Normaalin "Kitara, taivas ja tähdet". Laulaja- sarjan voitti tietenkin Martti Syrjä ja Pate Mustajärvi oli tippunut kolmanneksi.
Säveltäjä/ Sanoittaja- sarjan voittaja oli taas Ismo Alanko, jaetulla sijalla 15 olivat herrat Costello Hautamäki ja Pate Mustajärvi. Muusikko- sarjan ykkönen oli Pantse Syrjä. Pate oli 18. ja Costello löytyy tilalta 20.

Vuoden Ihana Ihminen oli Eppujen Martti Syrjä. Pate Mustajärvi oli tippunut viidenneksi. Vielä kun tähän lisätään Vuoden Töppäys- sarjan Popeda- sijoitus, joka oli turhankin korkea eli viides niin vuosiäänestys 1985 katsotaan kuitatuksi.

1986

TALVI- 86, MIKKONEN KUOLEE

Tammikuun 1986 Popeda piti lomaa ja keikoille lähdettiin taas helmikuun 13.päivä. Keikkoja tehtiin nyt ilman Safkaa eikä kukaan osannut arvata, kuinka kohtalo puuttuu peliin. Keikkoja oli kuusi takana ja edessä olisi kotikeikka Tampereella, Cabaret Oscarissa. Bändi menee normaalisti keikkapaikalle ja alkaa roudaamaan soittovehkeitä. On helmikuun 24.päivä. Soundcheck tehdään ja kolmikko Mikkonen, Holm ja Mustajärvi lähtee kävelemään lavalta poispäin aikomuksenaan mennä Raaka- Arskan luo pyytämään kottia. Kaljoille kun tekisi niin mieli. Muutama metri lavalta Popedan kitaristi Arwo Mikkonen lysähtää yks kaks lattialle. Koko bändi lamaantuu, mutta apua tajutaan huutaa. Elmeri rientää oitis Mikkosen luo antamaan ensiapua. Seurakseen hän saa paikan henkilökuntaa, jolla on ensiapukoulutus. Järkytys on melkoinen. Mustajärvi säntää juoksuun Arwon kaaduttua.
- Jumalauta, mä juoksin kuin kärppä. En pystynyt katsomaan, koska mä tiesin ja tunsin että Arwo kuoli nyt. Sen näki heti! Se vaan kuoli. Se kohtaus tuli lujasti ja nopeasti. Ei ollut mitään mieltä lähteä sairaalaan, kertoo Pate edelleenkin järkyttyneenä.
- Kyllähän Arwo mulle silloin tällöin valitteli, että häntä pistää. Näin Mikkosta kaupungilla vähän ennen tuota tapausta ja se kertoi olleensa verenpainemittauksessa. Sanoin, ettei sulla mitään verenpainetta kyllä ole. Sitten soundcheckin jälkeen oltiin menossa Arskan luo ja Arwo kaatui. Me oltiin, että mikäs hemmetti Arwolle nyt tuli. Me oltiin kuin hoo-moilaset. Mä soitin Sirpalle ja sanoin, että Arwo on saanut jonkun kohtauksen, en tiedä minkä. Mee äkkiä sairaalaan. Peruttiin keikka luonnollisesti. Myöhemmin Sirpa tulee keikkapaikalle ja kertoo, että Arwo on kuollut, muistelee Kari Holm todella ikävää tapahtumaa ja surullista helmikuun iltaa vuonna 1986.
- Loppuaikoina Arwo oli tosi kiukkuinen. Sehän pilkkoi yhden hotellihuoneenkin, mikä oli aivan uutta sille. Sitten oli ulkopuolisten kanssa tappeluita. Ja Arwohan lopetti biisien teonkin, kertoo Hautamäki.
Pate Mustajärvi muistelee nähneensä Arwon saaneen lievän sydänkohtauksen keikkabussissa. Bändi oli palaamassa Arwon viimeiseksi jääneeltä keikalta Evijärveltä. Kesken öisen juttelun Arwo meni kumaraan.
- Mä kysyin siltä, että mitä nyt? Ottiko pumpusta? Ääh, ei tässä mitään vastasi Mikkonen ja laittoi uuden valkoisen Marlboron palamaan. Mä tajusin, että tota jätkää sieppasi nyt ihan oikeasti pumpusta, tarinoi Mustajärvi. Ennakkovaroitus oli tullut jo siis paria päivää ennen.
Seuraavan päivän iltapäivälehtien lööpit kertoi karua ja hyvin surullista asiaa: Popedan kitaristi kuoli lavalle!( joka nyt ei kylläkään pitänyt ihan paikkaansa kirj. huom.) Pakka meni bändiltä sekaisin ja oli aika miettiä, mitä nyt tehdä. Kaikki soittajat ( ja tuttavat)olivat äärimmäisen järkyttyneitä. Menetys oli Popedalle todella kova. Asiat oli jokseenkin totaalisen sekaisin. Pitäisi miettiä, mitä tehdä.

BÄNDI LÄHELLÄ LOPETTAA

Popeda pitää palaverin, jossa pohditaan jatkoa. Mukana ovat soittajien lisäksi Epe Helenius ja Jouko Karppanen. Lähellä on vaihtoehto, että bändi lopettaa ja hajoaa. Onneksi kuitenkin Epe ja Karppanen saavat päitä käännettyä.
- Joo, bändi meinasi loppua täysin. Siihen loppui Popedalta yksi selkeä vaihe ja olisi ollut sen puoleen hyvä syy lopettaa. Mä olisin hyväksynyt sen ratkaisun silloin täysin, toteaa Costello Hautamäki.
- Arwon hautajaisten jälkeen puitiin Popedan tulevaisuutta. Tuumattiin, että ei tätä tähän lopeteta, mehän näytetään! Oli sellainen ilmapiiri, että se me ollaan Arwolle velkaa, että tää homma jatkuu, muistelee Epe Helenius.

Viimeisen silauksen epävarmalle jatkolle antoi Arwo Mikkosen puoliso Sirpa Mikkonen, joka sanoi bändille suoraan että täytyy jatkaa. Bändiä ei saa tämän takia lopettaa. Popeda alkoi miettimään tulevaisuuttaan surun hellitettyä hiukan. Keikkoja peruttiin Karppasen Joukon mukaan muutamia, ei kuitenkaan montaa. Alettiin miettiä uutta kokoonpanoa.

UUSI KOKOONPANO JA MUISTOSINKKU

Palaveri taas pidettiin ja päätettiin ottaa bändiin kaksi uutta jäsentä sekä yksi roudari lisää. Arskan, Sepin ja Elmerin lisäksi bändiin tuli Jyrki Kauko. Kauko oli ollut aiemmin mm. Dingon roudarina ja tunnettu kovana suupalttina ja humoristina. Aina vaan missä oli Jyrki Kauko, siellä yleensä tapahtui. Ja kaikenlaista!! Niin, ja sitten tarvittiin kosketinsoittaja ja kitaristi. Tiedossa olisi parit vaihtoehdot. Safka laitettiin asialle kosketinsoittajaa haettaessa. Safka soitti erääseen tamperelaiseen musiikkiliikkeeseen eräälle myyjälle. Juttelee aikansa ja pyytää tätä kyseisestä herraa kahville. Tämä herra on nimeltään Jukka Järvinen.
- Tajusin kyllä heti, että kyseessä ei ole yksinkertainen kahvittelu. Tässä olisi nyt jotain muutakin takana ja pelkäsin parasta. Mentiin paikalliseen kahvilaan, jossa Safka kysyi suoraan liittyisinkö Popedaan. Sanoin, että tietysti tulen. Mentiin sitten Paulin luokse palaveriin ja katsottiin biisejä läpi. Toiminta oli tosi nopeaa. Treenattiin pari viikkoa keikkasetin biisejä ja sitten keikalle, kertoilee Jukka Järvinen.

Kitaristin valinta oli hivenen yllätysvalinta suurelle yleisölle vaan ei joskaan bändille. Kuusamosta kotoisin oleva Timo "Törrö" Tapaninen oli tuttu mies Popedalaisille. Olihan Törröllä muusikon taustaa vahvasti takana, soitellut mm. Ramblersissa. Lisäksi mies oli pohjoisen suunnalla tunnettu keikkajärjestäjä. Törrön valintaa Popedaan ehdotti ja valitsi Costello Hautamäki.
- Costihan oli päättänyt, että mä tulen Mikkosen tilalle bändiin. Syy siihen miksi minä oli se, että Costi oli nähnyt minut Kuusrokissa Ramblersin keikalla ja mulla oli jalassa kiiltonaiset mokkakengät, joista se piti. Siinä syy!!, valottaa Törrö liittymisestään Popedan riveihin.

Törröllä oli edessään muutto Tampereelle ja treenisessiot. Uuden kokoonpanon ensimmäinen keikka oli 14.3.1986 Iisalmen PK - hallilla. Ensimmäiselle viidelle keikalle lähti mukaan myös Safka, joten kyseessä oli seitsemän henkinen kokoonpano. Keikat lähtivät toimivaan yllättävän hyvin ottaen olosuhteet huomioon. Väkeä oli entiseen malliin ja soitto toimi kuin junan vessa. Päätettiin tehdä uusi single huhtikuussa. Edellinen single ilmestyi helmikuun alussa, "Tää on se yö". Kappale oli irrotettu edelliseltä albumilta, mutta B- puolelta löytyi vanha legendaarinen keikkabravuuri jo aikojen alusta, "Mikä vika mussa on ". Kyseinen biisi tunnettiin aikoinaan nimellä "Luulin, että naisen tunnen" ja se oli keikkasetissä jo Popedan ensimmäisellä keikalla helmikuussa 1978.

Keväällä 1986 ilmestyi Popedasta ns. julistealbumi. Kyseisen tekeleen kustansi Palmu- kirjat ja tämä julistealbumi sisälsi kolmen julisteen lisäksi myös tarinaa Arwon kuolemasta sekä muistelua Arwo Mikkosesta. Kannessa oli lavakuva Patesta ja Arwosta ja teksti "Suuri Suru"! Lisäksi tässä kyseisessä julkaisussa on paljon kuvia Popedasta ja Mikkosesta. Eittämättä mielenkiintoisin tieto kuitenkin oli, kun tekstissä mainittiin että tallessa on lisäksi runsaasti Arwon tekemiä vanhoja biisejä, joita ei ole laitettu levylle. Nähtäväksi jää, saammeko koskaan kuulla niitä. Niinpä, noin suomirockin historiallisessa mielessä olisi mielenkiintoista tietää, missä nuo kyseiset biisit ehkä nyt on. Jos on tallessa niin kieltämättä tulee mieleen ajatus, että eikö Popeda voisi niitä joskus levyttää. Ainakin joitain biisejä. Rock´ n roll on kuitenkin ajatonta, joten millään muotoa tuota ajatusta ei pitäisi tyrmättävän sillä syyllä että kyseiset biisit on jo niin vanhoja. Mitä sitten?

Uutta singleä lähdettiin tekemään Helsinkiin Takomolle huhtikuussa 1986. "Eläinten vallankumous" oli A-puolelle tuleva moni-ilmeinen, loistava rokkenroll ja kääntöpuolelle tuli Nazareth- cover "Razamanaz" eli "Omia Ollaan". Single ilmestyy kesäkuun 9.päivä ja kansitiedoista löytyy pienoinen virhe. Siinä mainitaan levytyskokoonpanoksi; Pate, Costi, Jykä, Kari, Törrö ja Jukkis. Totuus kuitenkin on, että Jukkis Järvinen ei soita tuolla singlellä vaan Safka. Tämä siksi, koska Jukkis oli ehtinyt varata etelän matkan Kreikkaan eikä halunnut sitä perua. Tietenkin tuo levytys oli matkan aikaan, joten sinkulle tuli Safka soittamaan. Lisäksi Safka tuurasi Jukkista muutamalla keikalla tuona aikana.

Toukokuussa 1986 ilmestyi myös Paten soolosinkku "Synnyimme lähtemään" ( Born to run), toisella puolella vanha Ola & the Janglers- hitti " Love Was On Your Mind", eli "Sen voi vain aavistaa". Kultaisella 60- luvulla sen teki suomeksi hämeenlinnalainen Tapani Lehikoinen, taiteilijanimeltään Eddy. Ensin mainitun biisin suomennoksesta vastasi kukapas muukaan kuin Juice Leskinen. Jos nyt joku ei tiedä niin kyseessä on Bruce Springsteenin "Born to Run". Kyseinen sinkku äänitettiin jo helmikuussa ennen Arwon kuolemaa takomo- studioilla ja taustabändinä oli, niin kuin ekalla soolosinkullakin, Grand Slam. Juice Leskinen kirjoitti kirjassa "Vaikuttajat korvissamme" seuraavasti.
- Äskettäin sain sapekkaan ihailijakirjeen… jos sitä nyt ihailijakirjeeksi voi sanoa. Joka tapauksessa "Kaksi Popedafania Ikurista" oli ottanut paiseita Grand Slamin esitettyä Ruisrokissa kappaleen "Synnyimme lähtemään". Tämähän on Bruce Springsteenin "Born to Run", jonka suomenkielisen tekstin on laatinut J. Leskinen, ja jonka Mustajärvi on levyttänyt Grand Slamin säestyksellä. Ikurilaiset Popeda- fanit olivat sitä mieltä, että GS: llä ei ole mitään asiaa mennä ronkkimaan PATEN BIISEJÄ siinäkään tapauksessa, että omat loppuvat. Eikä niitä missään tapauksessa pidä SOITTAA VÄÄRIN, so. eri tavalla kuin Pate. Vaikka Popeda- fanit tässä tapauksessa olivatkin jossakin määrin hukassa, tämä tapaus vahvistanee yllä olevan. Mustajärvi on saanut käännöskappaleeseen niin voimakkaan hengen, että koko biisi menee hänen nimiinsä, sen alkuperästä ei tarvitse kättä vääntää, kirjoitti Juice hyvin mielenkiintoisen seikan kyseisestä kappaleesta ja asiaa totesi. Otsikko Juicella kyseisessä jaksossa oli: " Tulkitsija Jumalan armosta huolimatta".

Molemmat sinkut arvosteltiin kesäkuun Soundissa. Paten sinkusta todettiin, että "Paten sydän ei tunnu olevan tässä aivan täysin mukana ja yleensäkin koko revival- puuhan mielekkyydestä voidaan olla ainakin kahta mieltä. Nyt Pate onnistuu vain ykköspuolella". Popedan "Eläinten vallankumous" - sinkusta todettiin seuraavaa: ""Eläinten vallankumous" ei ole kertaheitolla mieleen iskostuvaa Popedaa. Lähes viisiminuuttisena ja vaihteleva-tempoisena biisistä ei uskalla povata mitään instanthittiä. Mutta toisaalta bändin on vähitellen jo pallo pyrkiä laajentamaan tyyliään".

Listamenestystä molemmat sinkut saivat jonkun verran. Heinäkuussa Paten sinkku oli noussut virallisella singlemyyntilistalla suoraan sijalle 11. ja Popedan "Eläinten vallankumous" nousi niin ikään suoraan sijalle 15. Elokuussa Paten sinkku tippui sijalle 20 ja Popedan sinkku kokonaan pois Top 30:stä.
Huhtikuussa telkkarissa TV 1:n puolella esitettiin Elina Kivihalmeen muotokuva Pate Mustajärvestä. Ohjelma oli puolen tunnin mittainen kooste Mustajärven Paten elämästä niin keikoilla kuin siviilissä.
Toukokuussa Suosikki- lehti ryhdistäytyi ja lehdessä alkoi kolmiosainen Popeda- stoori, jonka kirjoitti Juho Juntunen( tosin ykkösosasta vastasi Päivi Väänänen). Toukokuussa telkkarista tuli maaliskuinen konserttitaltiointi vihdoin ulos eli Amnesty- konsertti. Kyseinen keikka oli muuten uuden kokoonpanon viides. Amnesty- konsertti järjestettiin Helsingin Kulttuuritalolla ja mainittavaa tuosta taltioinnista on se, että Popeda heittää livenä muistoksi Arwo Mikkoselle kappaleen "Mä unta näin". Tunnelma oli jokseenkin käsin kosketeltavan herkkä.

Keikkavauhti pysyi ennallaan huhtikuussa bändi teki 12 keikkaa ja toukokuussa 1986 oli taas aika perinteisen Lapin rundin, joten suuri keikkamäärä,16 keikkaa, selittyy sillä.
Kesällä Popeda jatkaa sitä työtä, missä se on omimmillaan eli keikkailua. Huomioitavaa kesän keikoissa oli se, että monen vuoden panna Provinssirockiin päättyi ja bändi hoiti keikan enemmän kuin tyylikkäästi. Myös kesän muut festarit menivät ns. paaluun ja nähtiinpä heinäkuussa Saapasjalkarokissa Popedan tekemä specialohjelma. Mainittakoon, että tuolla keikalla lauloi jo bändin miksaaja - charmantti herrasmies ja hidalgo, suomen seksikkäin rokkari ja mitähän muuta sitä nyt keksisikään - Arska Tuominen. Raaka- Arska hyppäsi stagelle ja lauloi "Muumi muumin" ja keräsi tietenkin yleisön suuret sympatiat puolelleen. Suosikki- lehti kirjoitti Saapasjalkarokista Popedan osalta seuraavasti: "Popeda oli valmistellut oikean "Rock´n roll Sirkuksen". Mukana oli Paten ja poikien lisäksi tanssityttöjä, puhallinsektio, taustalaulajia ja vierailevia laulajia. Komiaa oli Popedan meininki ja "Kuuma kesä" laulu huipentui lavan alla piileskelleiden palomiesten suorittamaan yleisön kasteluun".

Heinäkuun 27.päivä järjestettiin viimeinen Tuuliajolla - tapahtuma. Viisi vuotta sitten ensimmäisen kerran järjestettynä tapahtuma oli aina risteilyn muodossa, mutta nyt 1986 viimeinen Tuuliajolla oli vain yhden konsertin mittainen. Konsertti järjestettiin Mikkelin Satamapuistossa, jossa Popeda oli jälleen kerran pääosissa. Rankka ja vauhdikas keikka huipentui Raaka- Arskan esittämään "Muumi muumiin". Uusi kokoonpano oli ollut nyt kasassa puolisen vuotta ja viimeistään nyt loputkin epäilevät tuomaat olivat valmiita tunnustamaan sen tosiasian, että orkesteri toimii erinomaisen hyvin lavalla. Vaikka Mikkosta ei kukaan pystynytkään korvaamaan niin silti rokken roll kolahti ja kovaa tälläkin kokoonpanolla.

Alkusyksystä bändi kävi tv- studiolla purkittamassa tulevan Hittimittari- ohjelman esiintymisen. Biisi oli luonnollisesti "Eläinten vallankumous" ja videota voi hyvällä syyllä mainita aika huvittavaksi. Kun kyseessä oli play back, niin sitä käytettiin hyväksi oivallisella tavalla. Bändin jäsenet oli maskeerattu ja puettu, milloin miksikin hirmumieheksi. Milloin oltiin Hitler, milloin Fidel Castro…

KELLOT LYÖ

Syksyllä oli taas aika mennä studioon. Oli aika tehdä sinkku, joka olisikin ainoaa uutta materiaalia koko syksynä. Toki kaikenlaista tavaraa olisi tulossa myöhemmin joulun alla. Oli ollut puhetta livestä, videosta ja kokoelmasta. Ilmestyi single "Kellot lyö" ja kääntöpuolella oleva "Potkurilakkirock" joka oli TV: stäkin tuttu, ohjelman "Tarkkis"- tunnussävel. No, joskin hivenen eri sanoilla, mutta kumminkin. Tämä kyseinen sinkku oli kosketinsoittaja Jukkis Järvisen ensimmäinen studioduuni Popedan kanssa. Single äänitettiin Helsingissä ja tuloksena oli takuuvarma hitti. Jotkut hakivat "Kellot lyö" -biisistä yhtäläisyyttä Europen "Final Countdowniin", mutta siinä vertailussa mentiin metsään. Olkoonkin, että intro hivenen muistuttaa sitä, mutta itse muu biisi ei sitten vähääkään. Kääntöpuolen "Potkurilakin" lauloi pää-asiassa Costello ja Pate. Sinkun kansikuva oli suorastaan hulvattoman hauska. Melartin papiljotit päässä ja Törrö terhakkana perheenisinä. Yleensäkin Popedan sinkkujen kannet ovat aina onnistuneet. LP- kannet taas ei aina ole, joo. Aamulehdessä Dj. Pena ( alias Pentti Teräväinen ) arvioi sinkkua seuraavasti: " Kellot lyö" on Popedan pomminvarma hitti. Se antaa viitteitä, ettei bändi aio jäädä ikuisesti vain "hauskaksi". Biisin sanoitus on karua todellisuutta keski- ikäisten maailmasta; siinä turhautunut mies uhoaa vetävänsä kuonoon vaimoa, jolle merkitsee jotain vain kaakeloitu paskahuussi… Singlen kansi on luku sinänsä: sänkisellä miehellä on verkkopaita, verkkarit ja lenkkarit, vaimo istuskelee aamutakissa ja papiljotit päässä. Vuoden singlekansi!"

Sinkkulistalla "Kellot lyö" nousi joulukuussa suoraan sijalle 7, mutta seuraavassa kuussa se oli tippunut pois Top 30:stä. Liekö asiaan vaikuttanut se, että kyseinen kappale löytyi myös Popeda- kokoelmalta " 15 GT Golden Turpo". Helmikuussa 1987 koettiin sinkkulistalla kummallisuus, kun "Kellot lyö" teki paluun ja sijalle 13. Kummallisia ovat sinkkujen listakäyttäytymiset…

RUNDI SUOMESSA AUTOGRAPHIN KANSSA

Pitkin kesää 1986 oli kuultu huhuja kummallisesta yhteistyöstä. Huhu koski Popedaa ja neuvostoliittolaista rokkibändiä nimeltä Autograph. Tekisivät kuulemma jopa yhteiskiertueen Suomessa. Monia asia oudoksutti aika paljonkin, mutta niin vain huhu osoittautui todeksi. Lokakuussa nämä kaksi hyvinkin erilaista orkesteria lähtivät yhteisrundille, joka oli yhdentoista keikan mittainen. Kiertue starttasi Helsingin Tavastialta, 2.10. ja päättyi luonnollisesti Tampereelle Hotelli Rosendahliin lokakuun 12.päivä.
- Suomi- Neuvostoliittoseuran sen aikainen kulttuurivastaava otti minuun yhteyttä ja kysyi, että olisiko mulla mitään bändiä jonka kanssa voisi tehdä kiertueen Suomessa sen aikaisen venäläisten ykkösbändin kanssa. Hyvin nopeasti päädyttiin Popedaan, muistaa Jouko Karppanen, Popedankin keikkamyyjänä tunnettu herrasmies.

Aivan yksioikoista ei kiertueen järjestäminen ollut, sillä neuvotteluja riitti. Ja niitä oli paljon. Kuitenkin yhteiset asiat saatiin sovittua ja Popedalle porkkanaksi tuli vastavierailun mahdollisuus Neuvostoliittoon, jopa keikalle Moskovaan. Etukäteen hieman pelättiin, kuinka suomalainen tanssipaikkaväki ottaa "kommaribändin" vastaan. Pelko oli turhaa, sillä vastaanotto oli suopeaa.
- Meillä synkkasi Autographin jätkien kanssa aivan saatanan hyvin. Ne oli oikeita muusikoita ja kaikin puolin hyviä jätkiä. Meidän musiikista ne ei kyllä tajunneet hevon vittuakaan. Me oltiin niille ehkä epävireinen paskabändi. Autographin jätkien biisithän olivat teoksia. Ne vaan katseli huuli pyöreänä, että mitähän vittua noi jätkät tuolla rimpuilee, nauraa Pate Mustajärvi.
Huuli pyöreänä saattoi neukkupojat muutenkin olla, sillä suomalainen tanssilavameininki saattoi olla hieman toisenlaista kuin missään maassa. Vaikka nämä sankarit olivat pyörineet ympäri Eurooppaa rundeilla niin Suomestakin tarttui jotain uusia kokemuksia vuorenvarmasti matkaan.
- Joo, ja huuli pyöreänä ne oli myös Popedan käyttäytymisestä, siis siitä viinan juonnista. Ei ne jätkät tietääkseni ennen keikkaa juoneet. Nehän oli virkamiehiä ja kaikki toiminta niillä oli siis kurinalaista, kertoo Karppanen.

Keikkamatkojen siirtymät taivallettiin kahdella bussilla. Popedalla oli tietenkin omansa, samoin kuin Autographillakin. Tiettyjä venäläisten tapoja Popedalaiset hieman kummastelivat. Aina kun pidettiin matkoilla tauko ja käytiin joko kahvilla tai kaljalla niin nämä itänaapurin ihmeet eivät hievahtaneetkaan bussista mihinkään.
- Me ihmeteltiin sitä jonkin aikaa, kunnes selvisi ettei niillä ollut lainkaan rahaa. Eikä ne halunneet, että niille me oltaisiin tarjottu koko ajan, hämmästeli Pate.
- Siitä kiertueesta jäi todella positiivinen maku. Ne puhui jonkin verran englantia ja kukaan meistä taas ei puhunut. Pärjättiin siis vallan mainiosti. Mutta ei se Autographin musiikki kyllä mitään rokkia ollut. Enempi se meni progen ja jazzin puolelle, muistaa roudari/miksaaja Raaka- Arska Tuominen.
Keikat sujuivat hyvin. Konserteissa oli väkeä yllättävänkin paljon ja vastaanotto ok. Vaikkakin venäläisten musiikki paneutui pää- asiassa progeen niin silti suomalainen yleisö osasi olla kohteliasta. Mitään sukseeta nyt toki ei ollut, Popedan mukanaolo varmisti sen että keikkapaikoilla riitti yleisöä. Keikat päättyivät "Rock´n roll" ( siis Led Zeppelinin, ei se Popedan eka LP:n avausraita)- biisiin, jonka aikana molemmat bändit olivat lavalla. Oh, glastnost, oh!

Costello Hautamäki muistaa muutaman hupaisan yksityiskohdan rundilta.
- Niillä oli aika jännä tapa, kun konsertti oli ohi. Ne lähtivät kiertämään salia ympäri, jos olisi sattunut löytymään rahaa tai kelloja tms. Mä olin, et jaa. Ai tämmöinen tapa. Tätä ei ole suomalaiset vielä keksineetkään, nauraa Costello Hautamäki ja lisää että hänestä tuo kiertue oli varsin kummallinen.
- Venäläinen proge oli tuohon aikaan Suomessa vähän samaa kuin menisi soittamaan suomi- iskelmää Jamaikalle. Tosin, mitä pidemmälle kiertue eteni niin sitä mukaa ne pahimmat progebiisit poistui niiden setistä ja tilalle tuli rokkia, jatkaa Hautamäki.

Kiertue päättyi 12.10 Tampereelle ja mielenkiinnolla jäätiin odottamaan koska tulisi vastavierailun aika. Rundin päätyttyä TV esitti lyhyehkön dokumentin kiertueesta. Ohjelma oli Kamera kiertää, jossa livepätkää on turhankin nihkeästi ja tyhjänpäiväisiä haastatteluja sitäkin enemmän.

LIVE LEVY HUSULASTA, VIDEO JA KOKOELMA

Lokakuussa 1986 päätettiin kuvata ja äänittää Popedan livekeikka ja tehdä siitä sekä video että live- LP. Kuvauspaikkoja oli kaksi. Torstaina 23.10 oltiin Bottalla Helsingissä, mutta nopeasti kävi selväksi että valaistusta oli liian vähän mihinkään videokuvaukseen. Myöskään liven äänittäjä, Mika Sundqvist ei ollut tyytyväinen paikan soundeihin. Mikkeihin tuli kuulemma liikaa komotusta, niin kuin hän asian ilmaisi. Seuraavan päivän keikka oli Husulan Kasinolla, joka osoittautui molemmissa tapauksissa hyväksi vaihtoehdoksi. Liven äänitys tehtiin, samoin videon kuvauskin Husulassa.
- Siinä Husulassa kuvatussa videossa on menoa ja hikeä ihan kiitettävästi. Ja aivan saatanan tyylikäs ja vastaanottavainen yleisö. Se seutu oli meille silloin otollisinta keikkaseutua ja Husulassa oltiin keikalla kolme kertaa vuodessa. Ja aina tupa täynnä!, sanoo Pate Mustajärvi.
- Kyllä me koettiin tekevämme jotain suurta, koska se oli ensimmäinen oikean keikkabändin video. Siinä oli sellainen maku, että nyt tulee tehtyä jotain sellaista mitä täällä ei ole ennen tehty, analysoi Timo "Törrö" Tapaninen.

Video, jonka nimeksi tuli muuten "Kuulat sekaisin", oli oivallinen ja rehellinen osoitus siitä, mitä Popeda on tanssilavoilla ja minkälainen fiilis keikoilla on. Orkesteri on hyvässä iskussa ja keikkasetti on todella pureva ja iskevä. Pate Mustajärvi tosin muistelee, että videolla sorruttiin pienoiseen ylinäyttelemisen tai pukeutumiseen. Niin tai näin, vielä nykyäänkin videota katsellessa hämmästelee sitä draivia, mitä Popedan keikoilla oli. Aika ei ole tässä tapauksessa huonontanut videota lainkaan, ei sitten alkuunkaan!
Niin kuin todettua samassa yhteydessä äänitettiin live. Äänityksestä vastasivat MTV:n Jorma Hämäläinen ja Mika Sundqvist. Edellisestä livelevystä oli kulunut jo viisi vuotta, joten oli perusteltua dokumentoida tuo aika liveälppärinkin muodossa. Nimeksi tuo lätty sai "Huilut Suorina" ja sitä oli silloin saatavana ainoastaan kokoelman "15 GT Golden Turpon" kylkiäisenä vuoden 1986 loppuun saakka. Nyttemmin sitä on saatavana myös CD- formaatissa. Samalla levyllä on niin "Harasoo" kuin "Huilut suorina".

Live on erittäin onnistunut kokonaisuus, tosin Costilla oli hivenen eriäviäkin mielipiteitä.
- Olin itse mukana editoimassa ja miksaamassa sitä levyä. Eihän se keikka nyt niin hyvä ollut kuin minkä kuvan siitä sai. Pistettiin sellaiset biisit levylle, jotka kuulostavat hyvälle ja leikattiin siihen yleisön huudot mukaan. Todellisuudessa siellä oli hyvin paljon hiljaisempaa ja rauhallisempaa, valottaa Hautamäki taustoista tuon liven ja videon suhteen.

Marraskuun 24. päivä tuli kauppoihin video, live ja kokoelma. Single "Kellot lyö" tuli ulos kolmea viikkoa aikaisemmin. Kokoelma sai odotetusti hyvän vastaanoton ja mikseipä olisi saanut. Levyltä löytyi kaikki Popedan sinkkujen A-puolet, mm. " Erkki ja Leena", Mörri Möykky", Huummetta" sekä uusin sinkku "Kellot lyö". Varsinkin alkuaikojen sinkkubiisejä oli vaikeaa löytää mistään ja jos löysi niin sellaisista sai maksaa turhankin kovaa hintaa. Nyt näitä biisejä löytyi kokoelmalta, jota myytiin huikeat 44 000 kappaletta ja siitä tuli tähän asti myydyin Popeda- levy. "Huilut suorina" - live löytyi ensimmäisestä 10 000 levyn erästä. Kokoelman ostamalla sai kätevästi myös livelevyn samasta paketista.
Myyntilistoille kokoelma nousi suoraan sijalle 10. Seuraavassa kuussa se oli tippunut sijalle 17 ja kuukausi eteenpäin ja kokoelma oli hävinnyt listoilta kuin kusi lumeen.

Suosikki- lehden LP- arvostelija Juho Juntunen totesi luontevaksi Popedan kokoelman ilmestymisen jouluksi ja jatkoi: " Nämä alkujaan singleinä ilmestyneet raidat antavat hyvän kuvan retkueen kehityksestä musiikillisella tasolla - Popedan ideathan ovat pysyneet aina samoina, jurttimaisena".
Liveälpee "Huilut suorina" sai myös ansaittua kiitosta eri arvosteluissa. Dj. Pena totesi Aamulehdessä näin: " Väittäisin kuitenkin, että "ilmainen livelevy" on tärkeämpi, ehkä kaikkien aikojen paras kotimainen live… se välittää suoran lähetyksen keikalta kuuloluiden ytimeen. Joku saattaa epäillä, ettei levy voi olla yhdeltä ja samalta keikalta. Voiko bändi soittaa n- o- i- n hyvin menettämättä silti innostusta ja huumoria? Popedan keikkoja nähneenä olen asiasta vakuuttunut".

"Kuulat sekaisin" - video sai osakseen myöskin hyvät arvostelut. Suosikki- lehti kirjoitti helmikuun numerossaan seuraavasti: " Kameratyö on kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomaista ja kertoo sen, että Popeda todellakin on kuudenmiehen kokonaisuus eikä pelkkä Pate, johon aiemmat taltioinnit ovat liiaksikin keskittyneet. Videolta välittyy Popedan keikkojen hiipivä hulluus ja hikinen energia, ja äänityksen taso on harvinaisen hyvä. Kuulat sekaisin - video osoittaa jälleen kerran, että Popedan musiikin aidon riemun raivon edessä ei voi muuta kuin kytkeä aivot pois päältä ja antautua rock ´n rollin puhtaan fyysisyyden valtoihin. Nykyisessä kokoonpanossaan Popeda on parhaimmillaan ammattitaitoinen, tiivis ryhmä, ja Kuulat sekaisin on täysosuma: paras koskaan näkemäni kotimainen rockvideo". Kyseinen video oli musiikkivideoiden vuokraus ja myyntilistalla pitkään, yli puoli vuotta. Parhaillaan se löytyi sijalta kaksi, muuten oltiin kympin kärjessä koko ajan. Popedan videon lisäksi vuokrauslistalta löytyi kaksi muutakin suomalaista videota, Eppu Normaalin "Video, taivas ja tähdet" sekä Pave Maijasen "Palava sydän".
 

UOSIÄÄNESTYS TULOKSET 1986

Vuoden 1986 vuosiäänestyksissä Popeda menestyi jokseenkin kohtuullisesti. Suosikki- lehden tulokset kertovat seuraavaa: Mieslaulaja- sarjan voitti Reddie Redford, Pate Mustajärvi oli kuudes, Yhtye-sarjan voiton otti ylivoimaisesti Bogart Co., Popeda löytyy sijalta 7. LP- ja Singlesarjasta ei Popeda- sijoituksia löydy.

 Soundi- lehden vuosiäänestyksessä menestys ei ollut aivan niin odotetunlainen kuin muutamana viimevuotena: Yhtye-sarjan voitti tietenkin Eppu Normaali, mutta Popeda oli vasta 8:s!!Vuoden piisi sarjasta "Kellot lyö" löytyy sijalta 7. Juicen "Kaksoiselämää" otti ykköspaikan. Vuoden albumi sarjassa Popedan kokoelma "15 GT Golden Turpo" oli 16, Siekkareiden "Kuka teki huorin" vei voiton.( Huomattakoon, että v.1986 oli vuosi jolloin uutta Popedan studiolättyä ei ilmestynyt). Laulaja- sarjan ykkönen oli Ismo Alanko ja Pate Mustajärvi oli kolmas. Säveltäjä/ Sanoittaja - sarjan ykkönen oli Juice ja Pate löytyi sijalta 13. Huikeaakin tärkeämpi Vuoden ihana ihminen titteli meni Juicelle, Pate Mustajärvi oli 7. Lopuksi Muusikko- sarjassa Costello Hautamäki löytyy sijalta 14 ja Pate Mustajärvi oli 18.

1987

VUOSI 1987

Tammikuun 1987 Popeda päätti lomailla ja keikoille palattiin helmikuun kuudes päivä. Bändi piipahti mm. lomailemassa tammikuun alussa Moskovassa Autographin kundien luona. Lienee kai selvää, että siellä nautittiin muustakin kuin kaviaarista ja hanhenrinnasta. Venäläinen vieraanvaraisuus näytti herroille parhaat puolensa. Maaliskuun puolen välin tietämillä( 15.3- 26.3) bändi alkoi levyttää uutta levyään, mutta vähän oudoimmissa puitteissa kuin yleensä. Bändi vuokrasi Muroleen vanhan kansakoulun( jota käytettiin kesäisin lasten virkistyspaikkana) käyttöönsä ja Jorma Hämäläinen toi paikalle MTV:n äänitysauton, joten uudenlainen levynteko alkakoot. Äänitysauto toimi tarkkaamona ja vanhan koulutalon suurin luokkahuone toimi varsinaisena soittotilana. Paha vaan, taas yhtyettä vaivasi biisipula. Vaan levy oli tehtävä. Ruoveden Muroleessa sijaitsevan Siikalahden koulun oli bändille hommannut käyttöön Raaka- Arska ja siellähän yhtyeen roudarit aina huolsivat PA - laitteiston talvella taukojen aikana. Nyt bändi sai olla rauhassa, tehdä töitään omalla aikataululla ja pörpötellä mielihalujensa mukaan.

Biisejä oli valmiina seuraavanlaisia: "Takapenkki- boogie", "Pauli pikku Pauli", "Lauri Moskovassa", "Aperiittaa", "Savusukeltajan blues" ja "Perseellä tienaa ja rahalla saa" ( joka muutettiin "Ranttalitytön tärinät"). Lisäksi äänitettiin "Matkalla Mummolaan" - niminen kappale, jota kuitenkaan levyllä ei ole vaan tilalle tehtiin samaan säveleen "Pauketta ja räminää", jonka muuten laulaa Costi. Tuon "Mummola" - tekstin lauloi Pate. LP miksattiin maalis/ huhtikuun taitteessa. Levyllä oli myös vierailevia muusikoita eli Antero Priha( trumpetti), Jukka Tuovinen( saksofoni) ja Jyrki Niemi( pasuuna). Lisäksi mukana oli taustalaulajina Toni Lähteenmäki( tuttu Ilona -yhtyeestä) ja Tuula Heikkinen( toimi mm. Tao Taon laulajana).
- Tämä on ihanteellinen paikka. Kaikki häiriötekijät on kitketty pois. Täältä ei pääse lähtemään mihinkään. Täytyy vaan soittaa, totesi Jukkis Järvinen Suosikille Huhtikuussa 1987.
- Äkkiä kuunneltuna voi luulla, että lauluissa puhutaan lähinnä alkoholista ja naisista, mutta asia ei ole niin yksioikoinen. Jos levyä kuuntelee ihminen, joka pitää pirkkanauhaa pään ympärillä, ei hän saa lauluista irti mitään. Mutta jos haluaa bailata, saa levystä irti paljonkin. Eihän näillä lauluilla kierräytetä tellusta ympäri, mutta kun vanhemmat lähtevät pois himasta ja kakarat jäävät soittamaan tätä levyä, on se oikeaa musiikkia bailaamista varten. Kyse on hauskanpidosta! Popedan uudet laulut eivät aiheuta paineita muille kuin feministeille, toteaa Popedan laulaja Pate Mustajärvi samaisessa Suosikki- lehdessä.

Levyn nimestä oli monenlaisia mielipiteitä. Pate olisi halunnut levyn nimeksi "Dägä Dägä". Muu yhtye lähinnä kauhisteli ehdotusta. Levy- yhtiö ehdotti taas levyn nimeksi "Perseellä tienaa, rahalla saa". Eipä sekään ehdotus saanut kannatusta. Loppujen lopuksi levyn nimi syntyi kuin vahingossa. Melartinin Jyrki( joka muuten piti koululla huolen muonituksesta) avasi jääkaapin oven, josta olikin lamppu palanut. Ei oo valoo, on ensimmäinen ajatus. Siinäpä levyn nimi!

Costello oli suunnitellut soololevyään jo monen monta vuotta, mutta siitä ei tuntunut tulevan yhtikäs mitään. Mies omien sanojensa mukaan kyllästyi koko projektiin. Soololevyn biiseistä plokattiin Popedalle kaksi kappaletta eli " Aperitaa" ja "Hullu tarttui kirveeseen". Vaikka levyn teko oli bändistä hauskaa niin jotain jäätiin vaille. Nimittäin ilmeni, että kyseessä oli liianlyhyt kestoinen pitkäsoitto. Kaksi lisäbiisiä olisi saatava. "Pauketta ja räminää" tehtiin lopulta valmiiksi asti ja vanhoista Popeda- biiseistä plokattiin "Paljastaja- Peltonen", joka muutettiin muotoon "Paljastaja Karppanen". Kyseessä oli vitsi, joka osoittautui todella typeräksi vitsiksi sillä kyseisestä kappaleesta aiheutui Karppaselle harmia enemmän kuin lääkärit määrää. Tosin Karppanen antoi luvan biisin julkaisulle, joskin jälkeen päin katui sitä lupaustaan raskaasti. Kaikki ihmiset eivät ymmärtäneet, että kyseessä oli pelkkä vitsi.
Materiaalia oli kyllä muutama muukin biisi, mutta ne vaan jäivät jostain syystä pois. Costello tulee mieleen ainakin pari biisiä, joista tosin toinen käytettiin myöhemmin.
- Meillähän oli tällainen coverbiisi kuin "Police on my back", johon muuten Konttisen Moog teki upean käännöksen nimeltään " Sika Niskassa". Harmi, että sitä ei tullut käytettyä. Toinen mitä treenattiin kyseistä LP:tä varten oli tää biisi, mistä sitten tehtiin "Luumäki- rock", jonka Elmeri tulkitsi myöhemmin. Tuo biisihän oli treenikämppädemo, mutta sitä ei tehty loppuun silloin. No, syksyllä Elmeri kävi sitten studiolla kertomassa vitsejä tuon kappaleen taustan päälle ja siitä tuli sitten "Bandiittipolkan" B- puoli, muistaa Costello.

Omanlaisiaan oli myös levyn promokuvat. Yhtye kuvattiin eräällä ratsastustallilla hevosten selässä. Tiettävästi hevosia ei jouduttu lopettamaan. Toinen promokuvasessio pidettiin Tampereen Rautatieaseman välittömässä läheisyydessä.

Kaiken kaikkiaan " Ei oo valoo" on onnistunut rokkilevy. Olkoonkin, että materiaalin epätasaisuus hivenen häiritsee, ts. levyllä on muutama turha täytebiisi. Biisit on kuitenkin sitä jyrää, mitä Popedalta on aina odotettu ja tullaan odottamaan. Levyn sävellysvastuu oli luonnollisesti Costello Hautamäellä, joka onkin säveltänyt levyn kappaleista yhdeksän. Törrö Tapaniselta löytyy levyltä kaksi sävellystä, "Savusukeltajan blues" ja "Ranttalitytön tärinät". Yksi sävellys on Ainialan Ilpon käsialaa ja yksi levyn biiseistä on cover, (Lloyd Pricea) eli "Pauli pikku Pauli". Mustajärven Paten sanoituskynä ei ollut tylsänä, sillä mies tekstitti peräti kymmenen biisiä!! Huomattavaa on, että tällä kertaa kansi oli yksinkertainen mutta tyylikäs. Ensimmäiset 10 000 kappaletta oli saatavana aukeavalla deluxe- kannella.

"Ei oo valoo" julkaistiin kesäkuun 1.päivä ja myyntilistoilla levy menestyi hyvin. Heinäkuussa 1987 LP nousi suoraan sijalle kolme. Levyltä irrotettiin single( ilmestyi 8.6.1987) "Maailmankaikkeuden suvijenkka", joka oli heinäkuussa sinkkulistan 16. Seuraavassa kuussa se oli jo pudonnut Top 30: stä vaan LP "Ei oo valoo" pärjäsi kyllä - vaikkakin oli tippunut muutaman sijan - myyntilistalla ollen 7:s. Kaiken kaikkiaan tuo LP on myynyt näihin päiviin mennessä n. 26 000 kappaletta, joten myös kyseinen platta möi kultaa.

Suosikin Juho Juntunen arvosteli bändin LP:n heinäkuun numerossa: "Popeda on tehnyt pitkän uransa parhaan LP- levyn. Ja mikäkö nostaa tämän uutukaisen vanhojen Popeda- kiekkojen edelle? Ei mikään yksittäinen elementti, mutta kaikki on vain just kohdallaan, napissa. Paten hirmuinen laulu yhdistyy saumattomasti Törrön ja Costin ilkeisiin kitaroihin, ja myös pohjatyöskentely toimii. Välillä lauluja on koristeltu( hieman turhaa) puhaltimilla ja naiskuorojen vingahduksilla, mutta nekin pidetään tyylikkäästi aisoissa. Popedan käsissä tyhminkin idea muuttuu sulaksi rock and rolliksi". Keikkasuosiota piisasi ja Suosikin Karvapäälistalla Popeda oli vakiosijoilla 3- 8. Myös väkeä oli keikoilla runsain mitoin ja kesä 1987 oli edelliskesien tapaan yhtä juhlaa.

Saapasjalkarock- 87 Popedan keikka televisioitiin. Orkesteri tarjosikin erilaisen erikoisshown. Mukana oli sambaryhmää, puhallinryhmä, Raaka- Arskan sulosointuja ja keikan jälkeen Pate Mustajärvi vastaanotti Pihtiputaan kunnanjohtaja Jorma Hämäläiseltä kunnan viirin. Tuo kunnianosoitus myönnettiin Popedalle siitä, että se oli ollut joka kesä esiintymässä Saapasjalkarokissa. Kuitenkin tuosta tv- ohjelmasta kävi hyvin ilmi, miksi Popeda on säilyttänyt suosionsa. Työmoraali oli korkea ja työn jälki äärimmäisen laadukasta. Ns. paskakeikkoja ei Popeda tuolloin juurikaan tehnyt vaan se oli todella tiukka orkesteri.

MOSKOVAN KEIKAT

Heinäkuun lopulla orkesteri matkasi Moskovaan. Edellissyksyllä tehty rundi poiki nyt keikat Moskovaan. Pitkin kevättä asiasta oli huhuiltu ja alkukesästä tieto julkistettiin. Popeda saisi tehdä kolme keikkaa Moskovassa yhdessä Autographin kanssa. Keikkapaikkana olisi vaatimattomasti Gorkin Puisto, jonne mahtuu n. 10 000 henkilöä/ keikka. Keikkapäivinä oli 31.7- 2.8.

Popedan vierailu Moskovassa noteerattiin aina TV: 1 uutisissa asti. Kirjeenvaihtaja Martti Hosio haastatteli Patea ja Törröä uutislähetykseen tuoreeltaan.
- Joo, Martti Hosio tuli siihen eteen. Pate ja minä oltiin saatananmoisessa kännissä keikan jälkeen. Kaarrutaan siihen Hosion luo ja Pate on tosi hämillään kun mä sanon, että tää on parasta liennytystä kun me soitetaan tällaisissa paikoissa, se antaa vapauden. Pikku hiljaa alkaa muurit murtua ja ymmärretään asioista enemmän ja enemmän. Kului muuten kaksi vuotta, kun Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto murtui. Ja tällaisia asioita tuli sanottua silloin telkkarissa, huh huh, päivitteli Timo "Törrö" Tapaninen parisen vuotta sitten.
- Meillä oli sama lähtökohta kuin Autographilla Suomessa. Meillä oli nyt vuorostaan altavastaajan asema. Mennään soittamaan heidän konserttiinsa ja aivan väärälle yleisölle. Onneksi siellä paikalla oli niitä suomalaisia rakennusmiehiä, jotka piti hyvin siellä mekkalaa. Tuntui , että siellä on hieno vetää. Paikallinen media ei ollut kyllä meistä yhtään kiinnostuneita, suomalainen media oli sitten sitäkin kiinnostuneempia, muistaa Costello Hautamäki Moskovan keikkoja.
- En mä niistä keikoista muista yhtikäs mitään. En tiedä, oliko ne hyviä vai huonoja. Kun keikan lopussa lauloin "Kuuman Kesän" pari säkeistöä venäjäksi niin se aiheutti yleisön seassa naurun pyrskähdyksiä, naurahtaa Pate Mustajärvi.

Suomalainen media oli toden totta kiinnostunut Popedan Neuvostoliiton keikoista. Iltapäivälehdissä oli mittavat reportaasit paikan päältä, myös viikkolehdissä oli keikoista sivutolkulla. Samoin Rumba- lehdessä oli peräti kolmen isokokoisen sivun juttu Popedan seikkailuista itänaapurissamme. Itä- naapurin media ei sen sijaan ollut kiinnostunut Popedasta pätkääkään. Keikat olivat bändille kuitenkin tervetullut lisämauste kotimaisen keikkailun ohessa. Lisäkeikkoja Venäjälle ei kuitenkaan tullut. Eteen tulivat mm. kieliongelmat ja muut vastaavat syyt. Tuohon aikaan ja juuri tuon Popedan vierailun jälkeen Venäjällä kävi kotimaisia bändejä enemmänkin soittamassa keikkoja. Iltakohtainen suosio niillekin tuli, mutta ei muuten mitään mainittavaa.

EPUT JA POPEDA YHTEISKIERTUEELLE

Moskovan keikkojen jälkeen Popeda piti kahden ja puolen viikon keikkatauon. Keikkatauon aikana mm. äänitettiin Harasoo- studiolla tulevan "Bandiittipolkan" b- puoli, joka oli siis "Luumäki- rock". Kyseisessä kappaleessa mainittavan arvoista on se, että roudari/valomies Pekka "Elmeri" Torikka tulkitsee kyseisen kappaleen. Ei kuitenkaan laulaen vaan puujalkavitsejä kertoen. Kyseinen kappale vetää monen hiljaiseksi. " Bandiittipolkka" nousi marraskuussa 1987 sinkkulistan sijalle 16, josta se kylläkin hävisi myös nopeasti unohduksiin. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuohon aikaan vaihtuvuus oli listoilla ja varsinkin sinkkulistoilla todella suuri. Esimerkiksi yhden kuukauden aikana saattoi 30: stä biisistä olla seuraavana kuukautena 19 uutta, ts. vaihtuvuus oli rajua!!

Syys - ja lokakuu tehtiin keikkoja 10- 15 kuukausivauhdilla. Syyskuussa 1987 tehtiin harvinainen single suomalaisen rokin historiassa. Oli tulossa EppuPopedaNormaali- kiertue ja tehtiin single, jossa Eppujen Pantse Syrjä sävelsi biisin( ja tuotti) ja Pate sanoitti sekä lauloi…Popedan säestyksellä( kokoonpano: Pantse, Pate, Kari, Jykä, Jukkis ja Törrö). Tuon kappaleen nimi oli "Hyvä Kankkunen". Toisella puolella oli taas se hittibiisi eli Costello Hautamäki sävelsi ( ja tuotti) ja Martti Syrjä lauloi, säestäjänä Eput( kokoonpano: Costi, Martti, Vaari, Aku ja Juha). Tuo kappale oli nimeltään "20 vuotta sikana".
Kyseinen single oli muuten ensimmäinen suomalainen single CD- formaatissa( tokihan se myös julkaistiin vinyylinäkin) ja hittihän siitä luonnollisesti tuli, kuinkas muuten. Single meni listaykköseksi suoraan joulukuussa 1987. Seuraavassa kuussa biisi oli pudonnut kakkossijalle. Kappaletta kuultiin radiossakin ihan kyllästymiseen asti. Joskaan powersoitto ei ollut lähellekään silloin sitä, mitä se on jollain biisillä tänä päivänä. Kansan kielellä sanottuna: hernerokka on helvetin hyvää, mutta jos sitä lapioit viisi kertaa päivässä parin kuukauden ajan, saattaa tulla olo että eikö ole mitään muuta. Eikä ne sattumatkaan siinä keitossa tunnu yhtikäs miltään.

Marraskuussa 1987 ottivat orkesterit Popeda ja Eppu Normaali kimpsut kasaan ja lähtivät 10 keikan mittaiselle kimpparundille. Rundi alkoi Kajaanista 27.11 ja päättyi Helsinkiin 6.12. Molemmat orkesterit olivat olleet kasassa tässä vaiheessa 10 vuotta ja kiertue kantoi nimeä: " 2 Kymmentä vuotta lauteilla".
- Kiertueeseen oli monta tekijää. Osaksi idea tuli bändeiltä, roudareilta ja osaksi minulta. Silloin kiertueet olivat muodissa. Keikkapaikkakunnat katsottiin yhdessä yhtyeitten kanssa, että minne mennään. Ei se kiertue ollut taloudellisesti vaikea. Mehän päätettiin alun perin, että sitä ei tehdä rahasta vaan reilu meininki- hengessä, sanoo niin Popedan kuin Eppujenkin keikkamyyjä Jouko Karppanen.
- Se kiertue oli sitä, että no niin Ylöjärven jätkät. Nyt katotaan, mitä on olla kiertueella. Ja se oli kyllä aika hullua touhua. Oli esimerkiksi sellainen hengittämis- kilpailu, kuka pystyy pidättämään kauimmin hengitystään, hah hah. Mitä tyhmempi idea päähämme saatiin, sitä varmimmin se kokeiltiin, naureskelee Pate Mustajärvi.

Kyseisellä rundilla oli mukana myös levypomo Epe Helenius, joka kunnostautui ilta toisensa jälkeen laulamalla Eppujen säestyksellä biisin "Farmer John". Kyseinen tulkinta hipoi taivaita, tai ainakin kuvitellaan niin. Ei vaan, täytyy sanoa että Epe tulkitsi kappaleen tunteella ja vauhtia kyllä riitti. Jälkeen päin varsinkin Popedan leiri mietiskeli, miksi tuli soitettua niin paljon vanhoja biisejä. Kappaleita tosiaankin kuultiin varsinkin kahdelta ekalta LP:ltä paljonkin(mm. Soita Ilpo, Mauno soittaa stereoo, Huummetta, Minä elän, Luvattu maa ja tietysti Raswaa koneeseen ja Da Da). Yleisö keikoilla oli sen verran nuorta, että se kuunteli ihmeissään että mitäs biisejä Popeda nyt oikein esittää. Tarkoituksena kuitenkin oli juhlan kunniaksi soittaa vähän harvinaisempaa materiaalia. Tietystikin kyseiset biisit olivat taas ns. vanhoille faneille suurta herkkua. Myös bändien fanijengit olivat kovin erilaisia. Kun Popeda soitti, Eppu- fanit olivat jossakin. Ilmeisesti kahvilla ja pullalla. Ja kun Eput soittivat, Popeda- fanit olivat pulloillaan. Kuitenkin rundi varsin mallikkaasti.
- Vaikka meillä olikin kovin erilaiset yleisörakenteet niin kyllä ne molempien bändien fanit hyvin mahtuivat sinne saleihin. Me oltiin Martin kanssa kaulakkain lavalla ja osoitettiin silläkin tavoin, että kyllä yleisökin voi olla niin. Kyllä tässä pärjätään, vaikkakin ollaan hyvinkin erilaisista lähtökohdista, muistaa Pate.

Pieniä ongelmia Popedan leirissä ilmeni, kun Paten ääni ei meinannut kestää. Kuitenkaan keikkoja ei jätetty väliin vaikka ääni välillä oikuttelikin. Kun tuollaiset yleisömagneetit lähtevät yhteisrundille olisi luullut, että keikkapaikoille olisi ollut vaikeaa saada pääsylippua. Vaan ei, monella tanssilavalla odotettiin ehkä turhan huikeitakin yleisömääriä ja kävikin niin, että keikkapaikat joissa kyseiset bändit vetivät väkeä omalle keikalleen n. 1500 henkeä niin näillä yhteiskeikoilla väkeä olikin vain 1200. Eppu Normaalin Pantse Syrjän mielestä osasyy voi olla se, että Eppu-fanit loistivat poissaolollaan siksi että siellä oli Popeda ja sama juttu Popeda- fanien leirissä. Popedan Jyrki Melartin tiivistää hyvin kyseisen rundin.
- Se kiertue oli näitä kuningasideoita joltain kantilta. En tosin tiedä, mikä oli rundin taiteellinen vaikutelma mutta epäilen ettei se ollut 9,6 korkeampi. Juodaan viinaa ja miehet vaihtuu ympärillä, sanoo Jyrki Melartin.
Kuitenkin tuo kiertue oli paluuta kimpparundien aikaan. Oli taas herätetty kuolleista yksi perinne ja hyvä niin, sillä yleisölle on aina mielekästä nähdä jotain sellaista spesiaalia, jota ei yleensä näe. 90- luvulla kimpparundin toteuttivat mm. Don Huonot ja Apulanta.

Näihin aikoihin Popedaa kyseltiin myös jäähallirundeille, mutta niistä kieltäydyttiin jostain syystä. Lisäksi tarjolla oli yhteiskiertue Topi Sorsakoski & Agentsien kanssa, jonka kuitenkin torpedoi Agents- rumpali Juha Takanen. Syitä vain voi arvella, mutta yksi syy lienee alkoholissa. Tai sen käyttämisestä aiheutuvista - kuka ties - ongelmista. Lisäksi bändien musiikkityylit olivat kuin yö ja päivä. Costello mainitsee, että juuri tuon pointin takia tuo yhteisrundi olisikin kannattanut järjestää. Olisi tullut cross over- meininkiä. Ehkäpä niin…

POPEDAN POJAT RÄPPÄÄ

Marraskuun toinen päivä Poko Rekords julkaisi kymmenvuotisjuhliensa kunniaksi kolmeltatoista yhtyeeltä/ artistilta minialbumin, Poko- klassikot. Popedan Poko- klassikko levyltä löytyi: "Da Da", "Palle and the Boys", "Maailmankaikkeuden suvijenkka", "Matkalla Alabamaan" ja "Viimeinen mohikaani". Myös Pate Mustajärvi oli saanut kunnian osakseen ja Paten levyltä löytyi biisit: "Yhdessä Itkien", " Hei Paula", "Tuhkaa", "Synnyimme lähtemään" ja "Kipsi".

Loppuvuodesta 1987, 14. joulukuuta ilmestyi vallan merkillinen Popeda- single. A-puolelta löytyi Raaka- Arskan täydellisyyttä hipova tulkinta "Muumi Muumista" ja kääntöpuolelta löytyi - uskokaa tai älkää - räppiä. Räp- Popeda oli versioinut eka singlen "Hei Mies" - biisin aivan uuteen uskoon. Tammikuun Soundissa 1988 oli kyseisen sinkun arvostelu, jossa todetaan Billy Idolin saaneen pahan kilpailijan Raaka- Arskasta. Kyseinen otoshan on muuten "Huilut suorina"- liveälpeeltä poimittu. Kääntöpuolen räpversiosta Soundin Pertti Ojala toteaa, että Räp- Popeda pistää pörinnällään Beastie Boysin ja Run DMC:n vapisemaan. Single saa lisäksi maininnan Kuukauden Kuriositeetti.

Tuolla räpillä laulaa jokainen Popedan jäsen rivin tai pari. Vaan myönnettävä on, että kyseinen versiointi on juuri tuon huumorin takia positiivinen. Niin, ja sen ainutkertaisuuden vuoksi. Muutoinhan tuolloin nämä kaiken maailman räp- artistit työntyivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuntui, kun tuohon aikaan olisi vain ilmestynyt räp- levyjä. Niin, kyseinen musiikki hävisi äkkiä muodista ja meni reilut kymmenen vuotta ja ilmiö palasi taas uudelleen jalostettuna, hivenen modernimpana. Eipä turhaan ole M. A. Numminen laulanut, että joka kymmenes vuosi tulee joku joka sanoo mitä tehdään.

VUOSIÄÄNESTYSTULOKSET 1987

Joulukuun Suosikissa alkoi taas Popeda- stoori. Kirjoittaja oli tuttuakin tutumpi Juho "Elukka" Juntunen. Vuosiäänestystuloksissa bändi pärjäsi vallan mainiosti. Soundin vuosiäänestys 1987 meni näin: yhtye-sarjassa Popeda oli kuudes. Voiton otti Peer Gunt. Vuoden albumi- sarjan ykkönen oli niinikään Peer Gunt ja LP "Good girls Don´t", Popedan "Ei oo Valoo" oli sijalla 5. Vuoden Piisi- listalla ei Popedaa ollut, paitsi Eppupopedanormaali; "20 vuotta sikana" oli kuudes ja "Hyvä kankkunen" löytyi sijaluvulta 11. Muusikkosarjassa Costello Hautamäki oli 8:s. Laulaja- sarjan ykkönen oli kuin olikin Pate Mustajärvi. Voittomarginaali oli suhteellisen tiukka, sillä toiseksi tullut Ismo Alanko jäi jälkeen ainoastaan 12 ääntä. Vuoden Ihana ihminen oli tälläkin kertaa Juice Leskinen, Pate löytyi sijalta seitsemän. Säveltäjä/ Sanoittaja- sarjan valtias oli myöskin Juice, Costello oli puolestaan 16. Myös Vuoden Töppäys- sarjaan oli Popedakin taas äänestetty. Siitä napsahti 15.sija.

Suosikki- lehden äänestys taas meni seuraavanlaisesti: Mieslaulaja-sarjan voitti Reddie Redford ja toisena Pate Mustajärvi. Bändisarjassa Popeda oli kolmas. Voittaja oli tietystikin Bogart Co. Kyseinen bändisarja oli äärimmäisen tasainen, sillä kolme ensimmäistä bändiä oli 195 äänen sisällä. Lp- sarjassa voitto napsahtikin Popedalle, sillä "Ei oo valoo" oli ykkönen. Boycott- yhtyeen LP jäi 66 äänen päähän. Singlesarjassakin Popedalle tuli menestystä kohtalaisen mukavasti, sillä "Maailmankaikkeuden suvijenkka" oli ehkä yllättäenkin neljäs.

1988

VUOSI 1988

Vuosi 1988 alkoi kunnon lomalla. Bändi ei keikkaillut lähes kahteen kuukauteen. Vasta helmikuun 20. päivä pantiin taas rattaat pyörimään. Tosin laakereilla ei levätty tänä aikana. Ei varsinkaan Pate eikä Costello, sillä molemmat tekivät sooloälppäreitään valmiiksi. Patelle LP oli tuossa vaiheessa toinen, kun taas Costello työsti debyyttisooloaan. Varsinkin Costellon tapauksessa tuota sooloa oli odotettu monta vuotta ja viimein alkoi olla aika palkita odotukset.

Paten soololevy kantoi nimeä "Lago Nero" eli Järvi Musta. Kyseiselle levylle oli haalittu todella kova kotimainen kaarti soittajia, vai mitä sanotte seuraavista nimistä: Twist Twist Erkinharju, Reijo Heiskanen, Juice, Safka, Jyrki Niemi, Aku ja Pantse Syrjä, Törrö, Safka, TT Oksala, Dave Lindholm ja Jyrki Melartin jne. Sapluuna olisi sama kuin neljä vuotta sitten julkaistulla debyyttilevyllä. Pate halusi levyttää nuoruuden suosikkibiisejä. Levyltä löytyy Stingiä, Elton Johnia, Dr. Feelgoodia, Doorsia, Randy Newmania ja David Bowieta ja vaikka mitä. Levy äänitettiin tammi- ja helmikuussa JJ - studiolla ja miksattiin helmikuussa Finnvoxilla. Tuottajana levyllä toimi TT Oksala.
- Mä pyysin Epeltä lupaa tehdä soololevyä ja lupa tuli. Siitähän tuli aivan helvetin kallis levy. Oliko nyt peräti niin, että se olis ollu siihen asti Pokon historian kallein levy, heh. Siinähän oli muusikoita niin perkeleesti, sen ajan mittapuun mukaan. Tarkoituksena oli, että muusikot valittiin biisin mukaan. Nopeissa ja rajuissa paloissa oli selvää, että rummuissa on Twist Twist Erkinharju jne. Kappalevalikoima oli mun valkkaama. Soitin ne Pokoon ja ne alko faksailemaan ympäri maailmaa kysyen tietenkin lupia biiseille. Jaa, Epe taisi ehdottaa pari biisiä levylle, muistelee Pate Mustajärvi.

Paten soolo oli myös tälläkin kertaa hyvinkin erilaista kuin Popeda mikä on tässäkin tapauksessa suuria etuisuuksia. Suuri yleisö alkoi viimeistään nyt huomata, että Pauli on muutakin kuin vain rokkikukko tai ukko lauteilla. Hän on myös moni-ilmeinen taiteilija.
- Levy on aika moni- ilmeinen. Kattaus on laidasta laitaan Elton Johnista Stingiin. Näin jälkikäteen ajateltuna suosikkibiisejä tuolla levyllä on…tai sanotaan näin, että kun oon soolokeikoilla niin eniten ihmiset toivoo ehdottomasti "Sinun laulusi"( Your Song). Ja hyvähän se on, ei siinä mitään. Muistan kun Juice tuli studioon kun aloin laulaa tuota biisiä. Siinähän oli silloin vielä alkuperäinen suomennus, jonka Alwari Tuohitorvi aikoinaan teki. Juice pöllähti paikalle muuten vaan ja kuunteli sitä tekstiä. Lauloin sen kertaalleen. Juice pyysi mua tarkkaamoon ja sanoi, että ei saatana tommosia tekstejä enää lauleta. Saatana, tuohan on ihan kauhee. No, siitä suivaantuneena sanoin Leskiselle, että vittu kirjoita sitten itse parempi. Siitä paikasta Juice otti taksin ja lähti tekstiä tekemään. Ja neljän tunnin päästä se tuli studiolle takaisin valmis teksti mukanaan, joka nyt sitten on tuolla levyllä, kertoo Pate Mustajärvi erään kappaleen uudelleen tekstityksestä.
- Toinen biisi mistä diggaan on "Koskipuiston kuu". Siinä on hyvä tunnelma. Nää kaksi biisiä on toivotuimmat biisit tältä levyltä. Levyn tuottaja TT Oksala oli helvetin hieno tyyppi. Tuon levyn myötä meidän yhteistyö alkoi. Mulla kävi aika hyvä tsäkä, kehuu Mustajärvi tuottaja TT Oksalaa ja aivan aiheesta.

Levyllä tunnelmat vaihtuvat tuon tuosta ja äärilaidasta toiseen. Välillä kulkee niin perkeleesti ( Lui, Meni niin Meni näin ja Helvetistä Taivaaseen) kun taas välillä tunnelmoidaan hempeästi( Sinun laulusi, Koskipuiston kuu). Levy on kokonaisuutena kuitenkin erinomainen ja hyvin tehty. Paten soolo menestyi myös myyntilistoilla, " Lago Nero" nousi suoraan sijalle 5. huhtikuussa 1988. LP:ltä irrotettu sinkku "Donna Maria" oli maaliskuussa sijalla 26, huhtikuussa se löytyi 23.sijalta. Toukokuussa LP oli 8:s ja kesäkuussa se tippunut sijalle 30. Tuolta "Lago Nero"- LP:ltä irrotettiin kaikkiaan kolme sinkkua, joka oli kyllä todella paljon. Soundi- lehden Waldemar Wallenius arvosteli niin Paten kuin Costellonkin soolo- LP: t toukokuun numerossa ja aloitti arvioinnin selvääkin selvemmin: "Pauli voi olla ylpeä, Vesa- Pekan sietäisi hävetä". Waldemar ei todellakaan pitänyt Costellon levystä, mutta Paten soolo miellytti: "Mutta sehän tällaisessa levyssä on herkullista, että kun Paten kaltainen voimahemmo alkaa syleillä ja rutistaa tunnustettujen suurnimien käsittämättömiä klassikoita, niin ensimmäisenähän tulee mieleen, ettei siihen pienempi persoona pystyisikään, sillä vain tällainen ylitsepursuava "mä olen mä"- asenne saa kaiken tuntumaan niin helpolta ja selvältä. Patehan on nyt innostunut matskusta ja meiningistä niin, että paikoin olisi vienomielisempi tuottaja varmaan yrittänyt jo hillitä puserrusta. Vaan eipä spekuloida, sillä sana "nautinto" huokuu koko ajan niin voimakkaasti, että nyt jos koskaan on termi "mukaansa tempaava" paikallaan. On mahtavaa kuunnella levyä, jonka olemuksen ja sisällön jokaisella piirteellä on selvästi tärkeä merkitys sekä artistille itselleen, hänen sympaattiselle taustajoukolleen että hyvin hyvin monelle kuulijoille". Wallenius ylisti Paten sooloa siis näinkin hienoin sanakääntein.

Costello puolestaan äänitti levynsä Ruotsissa MNW - studiolla tammi-helmikuussa. Levy sai nimekseen " A Little Bit Crazy". Costellon levytyskokoonpanossa soittivat Costin lisäksi Sami Ruusukallio ja Janne Haavisto. Lisäksi levyllä vierailevina muusikoina on mm. muuan Arska Rautajoki ( nykyinen Popeda- rumpali), Safka ja Vesa Hyrskykari. Lähes kaikki kappaleet ovat Costellon käsialaa(yhtä lukuun ottamatta, "Eine kleine nacht music") ja sanoituksissa apuna on ollut Joe Vestich.
- Levy tehtiin Ruotsissa siksikin, että oli hienoa tehdä levyä ulkomailla. Ajateltiin, että saatais näin ollen siihen kansainvälistä touchia. Epeltä kysyin mahdollisuutta tehdä levyä ulkomailla ja Epehän suostui. Tuolloinhan Epellä oli hyvät suhteet MNW - porukoihin ja niin kävi, että mentiin sitten Tukholman saaristoon tekemään tuo mun soololevy. Me oltiin siellä vähän koekaniineina, sillä oltiin ensimmäiset sen studion käyttäjät. Mehän pyydettiin sen levyn tuottajaksi Mr. X:ää eli Richard Stanleyta ja se oli kunniasta hyvin otettu. Sitten se alkoi innostua ja tutki kalentereitaan, mutta ilmeni että sillä ei ollut mahdollisuutta jäädä tekemään levyä niin pitkäksi aikaa. Sillä oli tuolloin jotain videokiireitä eikä se pystynyt irrottamaan kahta viikkoa, mikä olis tarvittu. Niinpä se sitten jäi, kertoo Costello Hautamäki sooloälppärin yllättävästä tuottajaehdokkaasta, joka valitettavasti ei ennättänyt työkiireiltään mukaan.

Costin soololevy on kelpo rock ´n rollia. Hienoja melodioita, tarttuvia riffejä ja kertosäkeitä. Muutenkin koko lailla hyvää meininkiä. Sääli vaan, muutaman hitinkin Popeda saattoi menettää tälle soololle. Kyseinen levy sai kuitenkin murskakritiikin. Aiheetta, sanoisin. Ei levy ole missään nimessä mikään naiivi tai töksähtelevä. Ei lainkaan. Kyse on vaan hyvästä biletysmusasta. Joillekin kriitikoille bilemusiikki merkitsi ilmeisesti aivan toista. Toisaalta, tajuntaa voi laajentaa hyvinkin monella tavalla. Ja Costello osaa soittaa kitaraa aivan helvetin hyvin. Sitä toki ei kukaan kehdannut kiistää. Levy ei valitettavasti kummoisia myynyt mutta myyntilistoilla se nähtiin, sijalla 28! Se ei kuitenkaan heikennä tuon levyn arvoa. Kyseistä levyä ei muuten vieläkään ole saatavana CD- formaatissa. Ehkäpä joku kaunis päivä Epe sen julkaisee…
- Biisit tuolla levyllä oli aika uusia, tietenkin. Näitä en ollut ehtinyt vielä Popedan kanssa levyttää. Jos tuo soololevyn teko olisi taas viivästynyt niin suurin osahan näistä biiseistä olisi päätynyt Popedan levylle. Vastaanotto tuolla soololla oli aika nuivaa. Toisaalta tuohan aikaan, kuka vaan suomalainen kitaristi soololevyn tehdessään olisi saanut todennäköisesti nuivaa kritiikkiä. Eihän se nyt sopinut, että tamperelainen kitaristi tekisi kansainvälistä rocklevyä. Tuolloin kritiikki satutti, mutta viimeisien vuosien aikana on päässyt ns. yli kritiikistä. Nykyään ne ei enää paljoa vaikuta, mutta silloin oli aika toinen, huomauttaa Costello Hautamäki.

Niin tai näin, mutta kritiikki oli Soundi- lehdessä jokseenkin tyrmäävää. Vai mitä sanotte seuraavasta : "Ihmetyttää vain, että miksi tunnetun yhtyeen tunnetun kitaristin ylipäänsä on pakko tunkea maailmaan lisää tällaista mitäänsanomatonta lällätystä? Luulisi soololevyn tekemisen ilmentävän tarvetta luoda jotain, jota ei ole jo tarpeeksi tehty. Luulisi, että Costellon kaltainen näpinäppärä nuorimies haluaisi sellaista tyydytystä ja arvostusta, jota olisi syntynyt, jos hän olisi lähtenyt levyn neljän parhaan raidan ( eli instrumentaalin) pohjalta vähän kehittelemään jotain, eikä heittämään tällaista taantuvaa "teinipoppia". Jonain päivänä Kosti vielä katuu tätä, ellei jo nyt". Juu, lienee kylläkin niin että sitä katumuksen päivää ei ole vieläkään ollut. Ehkä oli niin, että Costellolta toivottiin aivan eri tyyppistä levyä, jotain kokeilevampaa. Mene ja tiedä. Kuitenkin tuloksena oli levyllinen reipasta rokettirollia. Levy- yhtiö mainosti muuten Costellon sooloa tekstillä: Älä luule millainen tämä levy on, vaan kuuntele. Täynnä yllätyksiä, menoa ja melskettä!

OPTINEN ONANIA SIELUN TURMELEE

Kyseisen alkuvuoden tauon aikana myös Popeda kävi tekaisemassa singlen "Optinen O". Kyseinen single julkaistiin 14.3.1988. A-puolen sävelsi Costello Hautamäki ja B- puolen "Valkoisessa huoneessa" oli taas Törrö Tapanisen biisi, hieno kappale muuten. "Optinen O" oli Paten ja Sundqvistin Mikan sanoittama kappale ja sanat ovat kyllä hauskat. Ei kai tätä nyt voinut kukaan ihan täydestä ottaa: "Hernerokkaa/ Äiti kokkaa/ Poika kimakasti pieraisee/ näin kiitettyään parhaimpiinsa pukeutuu/ ja kadulle rientää". Tai "Pian poika puristelee/ Bussit ohi huristelee/ Siitä poika aivastaa/ se ei tarkoitusta vastaa/ kysellään kylän ämmiltä/ onkos saunassa lämmintä".

Täytyy vaan arvella, että jätkillä on ollut hauskaa kun tämä sanoitus on tehty. Tosin on hyvä muistaa, että kyseessä on kelpo rokki. Ja jengiinhän tämäkin upposi aivan tautisesti. Kyseinen kappale voitti muistaakseni myös Hittimittarin. Popedan kundit onnistuivat tekemään kyllä riemastuttavan play backin tästä biisistä. Huumoria pitää olla…
- Taustat tehtiin ja sitten mä lähdin jonnekin reissuun, tekstejä ei ollu vielä silloin tehty. Melluhan laulaa taustoja tuolla sinkulla. Sitten kun tulin reissulta takaisin kuulin tuon tekstin ensimmäistä kertaa, heh heh. Se videopätkä mikä oli Hittimittarissa on kuvattu Tampereella TV 2 katolla Tohlopissa. Se oli erittäin hauskaa, naureskelee Costello.
- Joo, me Sundqvistin kanssa kirjoitettiin tuo teksti porukalla. Se oli joku Sundqvistin Mikan näkemys siitä, kun äijät kattelee videolta pornolta ja vetää hanskaan. Sehän oli sen mielestä optista onanointia, hah hah. Ja sen biisin lopun jorinat ja riimittelyt… siinä oli Melartinilla sormet pelissä jo aika railakkaastikin. Se keksi siihen loppuun niitä riimityksiä, naureskelee Pate erikoista sinkkubiisiä, "Optinen O".
- Se Hittimittarin video oli kyllä ihan omanlaisensa, heh heh. Jukkis ja Melartin pyllistelee siinä videolla ja tekee panoliikkeitä. Melartinin Jykän jompikumpi pojista totesi sen nähdessään, että hän ei mee kyllä nyt huomenna kouluun. Niin paljon kuulemma hävettää meidän toilailut, muistaa Mustajärvi. Kääntöpuolen "Valkoisessa huoneessa" on täysin toista maata. Balladi, jossa on hyvin koskettavat sanat. Kyseinen biisi on ehdottomasti Törrön parasta antia Popedan riveissä. Tunnelma kappaleessa on käsin kosketeltava ja Paten tulkinta sopii erinomaisen hyvin. Sääli, että tämä biisi on unohdettu Popeda- biisi.
- "Valkoisessa huoneessa on todella komea biisi. Sehän on oikea teos, Törröä parhaimmillaan. Huono homma oli vaan, kun se laitettiin sinkun kääntöpuolelle. Se oli synti. Sen olis pitänyt olla albumilla hyvällä kohtaa, sanoo Pate Mustajärvi.

Myyntilistoilla "Optinen O" pärjäsi yllättävänkin hyvin, toukokuussa 1988 se nousi sinkkulistan kuutoseksi suoraan ollen kolmanneksi paras kotimainen levy. Seuraavana kuukautena se oli tippunut vain kaksi sijaa, ollen 8: s(ja siitä kahden seuraavan kuukauden listasijat olivat 17 ja 26). Voisi aiheellisesti väittää, että "Optinen O" on hitti. Silti sitä vaan ei hittikokoelmilla ole. Sanoituksen vuoksiko? Sinkkuarvostelussa Soundin Heikki Kemppainen totesi "Optisen O:n" olevan varma hitti sekä Tampereen uusi kansallislaulu- ainakin seuraavaan Eppu Normaali- julkaisuun asti.

KESÄ 1988

Suosikki- lehti järjesti keväällä Vuosisadan kovimmat rokkarit - äänestyksen. Tulokset julkaistiin heinäkuun lopulla ilmestyneessä numerossa ja allekirjoittanut meni hyvin hämilleen tuloksia lukiessa. Rocktähti- sarjan voitti Neumann, Juice oli toinen ja - sentään ja edes - Pate Mustajärvi oli kolmas. Mietityttämään vaan jäi, minne unohtui Suomen kovin rokkari eli Remu!! Vuosisadan suomalainen rockbändi- äänestystuloksia katsoessa ainakin allekirjoittaneelta lehti tippui maahan( kuin syksyn sellainen, varisten): voittaja oli Bogart Co. Tämä rupinen turkulainen "rockryhmä" voitti kevyesti sellaiset bändit kuin Eput, Hanoi Rocks, Peer Gunt tai vaikkapa Popeda, joka oli muuten äänestyksen kolmas. Tämä oli Suosikin lukijoiden näkökanta. Jos vaikkapa sen aikaisen Rumban lukijat olisivat äänestäneet omansa niin lista olisi näyttänyt varmastikin tältä: Smack, Nights of Iguana, Siekkarit, Melrose, Hearthill….

Popedan kesä 1988 ei poikennut mitenkään edellisistä kesistä. Keikoilla oltiin tietenkin viikonloppuisin. Tanssilavoilla ja festareilla, paitsi juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna jolloin oli perinteisesti orkesterilla vapaata. Juhannuksena Patelta ilmestyi sinkku "Lui", joka oli sinkkupoiminta soololevyltä. Elokuussa tuo biisi löytyi jopa listoilta ollen 29. Kesän 1988 merkittävin festarikeikka lienee ollut Mikkelissä järjestetty Dinosaurock, jonne Popeda oli järjestänyt erikoisohjelmaa. Mukana oli balettitanssijoita, puhallinsektio ja keikkasettikin oli varsin erikoinen yhdistelmä Popedan biisejä, Paten keväisen sooloälpeen biisejä ja jopa myös Costellon soolon biisejä. Kyseinen keikka radioitiin ja televisioitiin. On sanottava, että bändi onnistui erinomaisen hyvin. Silloin kun Popeda haluaa olla hyvä lavalla, sitä ei pese yksikään bändi tässä maassa. Ei silloin vuonna 1988, eikä tänäkään päivänä.
Keikkavauhti pidettiin koko kevään ja kesän kohtuullisen maltillisena, vajaat kymmenen keikkaa kuukaudessa olisi riittävä määrä. Bändi alkoi valmistella seuraavaa älppäriä, joten biisinteko ja treeniaikaa olisi oltava.

HALLELUJAA

Popedan seuraava LP kantoi nimeä "Hallelujaa". Sitä aloitettiin tekemään syksyllä 1988 Iisakin Kirkossa eli Ylöjärvellä Rantalassa, joka tunnetaan paremmin Pantse ja Martti Syrjän kotipaikkana.
- Mietin vaan, että missä nyt ollaan ja miksi. Mitä mä nyt teen täällä Rantalan keittiössä. Siinä ei kyllä ollut järjen häivääkään. Oli vaan joku ihme päähänpinttymä tuolla takaraivossa, että levy pitää saada nyt valmiiksi vaikkei sitä kukaan meiltä edes vaatinut. Tuon levyn jälkeen meidän ajatusmaailma muuttui. Päätettiin, että levy tulee sitten kun on biisejä. Menisi siihen aikaa vaikka sitten viisi vuotta, pohti Pate Mustajärvi vuosi/ levy tahtia.
- Mä olin keväällä tuhlannut soololevyyni paljon biisejä ja mua vitutti se vastaanotto, joten päätin tehdä nyt sellaisia biisejä mitä päähän tulee ja otin sinne sekaan progeaineksia. Outoja sointuja, oikeeta Pink Floyd- progea ja sitten kun siihen yhdisti Paulin tekstit niin se oli täysin käsittämätön soppa, muistaa Costello.

Costellon mielestä ainoastaan kolme kappaletta saa tuolla levyllä synninpäästön eli "Sä lähdit taas", "4711" ja "Heavy Lutaa". Levyn materiaalia oli kyllä treenattu etukäteen ja ainoa biisi mikä väännettiin studiossa kasaan oli "Töpseli". Hautamäki muistaa, että tuolloin oli myös Patella joku kummallinen kausi meneillään, sillä biiseihin ei olisi saanut tehdä kertosäkeitä. Tosin tämä Paten ajatus runnottiin metsikköön ja kertosäkeitä biiseissä kuitenkin oli.

Vaikka yritystä riitti niin silti vaan bändistä tuntui, että metsään mennään. Bändi taisi itse tehdä paineet levylle ja sen teolle. Koko levyä leimaa tietynlainen keskeneräisyys ja sitä kuunnellessa miettii, että tämän ja tämänkin biisin olisi voinut tehdä suoremmin ja paremmin. Ilmeisesti bändi haki jotain sellaista, mitä ei ollut olemassakaan. Koko kansan rokkibändiltä ilmestyi siis turhankin vaikeaselkoinen levy. Costellon mielestä koko tekoprosessi oli äärimmäisen raskas.
- Oli syksyä, kun tehtiin sitä, pilkkopimeää ja synkkää. Sitten kun oot vielä jonkun kotona tekemässä levyä, missä toiset asuu. Eihän sellainen toimi! Multa meinas palaa käämit, kun bändi tuli välillä kuuntelemaan mitä on tehty. Jätkät kuunteli nopeasti ja ilmoittivat lähtevänsä takaisin Tampereelle ryyppäämään. Jää sinä vaan Costi tekemään tää levy loppuun. Siitä koko hommasta meni maku ja ajattelin, että en varmasti tee tätä levyä loppuun, tuumi Costello kummallisesta levytyssessiosta.
Levyn sävellyksistä vastasi pää-asiassa Costello Hautamäki, joka oli säveltänyt levyn 12 biisistä kymmenen. Törrö oli taas säveltänyt kaksi eli "Kärmesboogie" ja "Rattoriin". Sanoituksista vastasi Pate, joskin apua oli saatu Martti Syrjältäkin. Martti sanoitti "4711" ja jeesasi "Heavy Lutaa"- biisissä Patea. Tokihan Cd- painoksessa oli kaksi lisäraitaa eli "Kovan pojan blues" ja Törrön säveltämä "Vauhti päällä".
No, jos ei itse levy ollut kummoinen niin levyn kannet ne vasta kamalat oli. Perkele, aivan kuin kyseessä olisi ollut joku hifimainos. Suosikki- lehden levyarvostelussa Juho Juntunen totesi levyn olevan taattua Popeda- kamaa alun hämmennyksen jälkeen: " Kun Hallelujaan pistää pyörimään, on kuulija aluksi kummissaan. Missä hevikitarat? Missä karjunta? Missä möykkä? No, nekin elementit tulevat vastaan levyn pyöriessä eteenpäin. Loppujen lopuksi Hallelujaa on tuttua Popeda- laatua - hyvässä ja pahassa. Rehellisen vaivatonta rockin rytinää, joka kolisee enemmän jaloissa kuin aivoissa. Mainiota bailausmusaa, jonka maailmaan täytyy heittäytyä liikaa pohtimatta".

" Hallelujaa" julkaistiin 24.11 ja joulukuussa levy nousi suoraan LP-listan kakkoseksi. Hyvin se pintansa listojen kärjessä myös seuraavassa kuussa, sillä kyseinen levy oli vielä Top 10:ssä, joskin sen jälkeen "Hallelujaa" katosi listoilta kuin kusi lumeen. LP:ltä irrotettiin yksi single "Sä lähdit taas", kaunis balladi jonka puuttumista erilaisilta Popeda- kokoelmilta olen ihmetellyt tuon tuosta. Kyseessä oli hitinpoikanen ja varsinkin radiossa tuota kappaletta kuuli noihin aikoihin tuhkatiheään. Kääntöpuolella oli vanha keikkabravuuri, "Kovan pojan blues" (eli "Hei mennään nussii"), joka aiottiin julkaista jo vuoden 1985 lopulla. Kuitenkaan tuolloin sitä ei päästetty päivän valoon. Pate on jossain haastattelussa todennut myöhemmin, että häntä on inhottanut ja kaduttanut koko biisin julkaiseminen. Vaan, silloin oli ajat toisenlaiset. Nykyään niin kovin erilaiset.

VUOSIÄÄNESTYSTULOKSET 1988

Vuoden 1988 vuosiäänestystuloksissa Popeda meni edelleen joten kuten. Suosion suurin huippu oli tällä erää ohitettu ja se näkyi vuosiäänestystuloksissa. Suosikki- lehden äänestystulokset menivät tämänlaisesti: Laulaja- sarjan ykkönen oli Reddie Redford ja Pate Mustajärvi oli kolmas. Yhtyesarjassa Popeda oli viides( edellään Bogart Co, Eput, Boycott ja Miljoonasade). LP- sarjassa ei Popedalle menestystä tullut. Sen sijaan Paten soolo "Lago Nero" oli 15. Single-sarjassa ei orkesteri sijoittunut mitenkään, mutta Rockvideo- sarjassa Popedan "Kuulat sekaisin" oli sijalla 8!!

Soundi- lehden äänestyksessä meni hivenen heikommin kuin mitä oli totuttu odottamaan muutamina viime vuosina. Yhtye-sarjassa ykkönen oli tietenkin Eppu Normaali ja Popeda löytyy vasta sijalta 12. LP- sarjassa ei mennyt yhtään paremmin; Eput oli ykkösiä "Imperiumin Vastaiskullaan" ja Ikurin kultakurkkujen pitkäsoitto "Hallelujaa" löytyy vasta 18. sijalta. Biisisarjassa Popedaa ei noteerattu laisinkaan. Tuiki tärkeässä Vuoden Ihana Ihminen sarjassa legendaarinen Twist Twist Erkinharju oli ykkönen ja Pate Mustajärvi oli vuoden 1988 kuudenneksi ihanin ihminen. Säveltäjä/ Sanoittaja- sarjassa Kauko Röyhkä oli ykkönen ja Costello noteerattiin sijalle 17. Laulaja- sarjassa odotetun ykköstilan vei Ismo Alanko ja hyvänä kakkosena oli Pate. Muusikko-sarjan kärkitilan otti Twist Twist, Costello oli 9:s ja Pate(!!) sijalla 20. Tiettyjä piirejä alkoi näköjään ahdistaa Popedan olemassa olo ja Vuoden töppäys- sarjassa Popeda oli neljäs, Hurriganesin paluu( kuuluisat comeback- keikat v.1988) ärsytti Soundin lukijoita eniten. Monesta asiasta pystyi päättelemään Popedan pienoisen alamäen alkaneen eikä asiaa yhtään parantanut kovin keskeneräiseltä kuuluostava "Hallelujaa" - LP.

IRWIN- KEIKAT

Loppuvuodesta Popeda teki kaksi specialkeikkaa Helsingin Cafe Metropolissa, jossa se oli kimppakeikalla Irwin Goodmanin kanssa. Molemmat illat olivat luonnollisesti loppuunmyytyjä. Ilta alkoi Irwinin keikalla, joka kuuden- seitsemän biisin mittainen. Säestäjänä oli Popeda, joskin ilman Jukkis Järvistä joka ei suostunut säestyskeikkaan. Jukkiksen perusteluina kuultiin ettei Popeda ole enää siinä asemassa että sen tarvitsisi säestellä mitään iskelmätähtiä. Irwinin esiintymisen jälkeen Popeda heitti normaalin keikkasetin eikä Irwin ehtinyt kaikkea suosiota haalia. Sitä riitti kyllä Popedan pojillekin.
- Siitä jäi mulle mieleen keikan jälkeen se, kun oltiin takahuoneessa ja katottiin kun se joi korin kaljaa käymättä edes välillä kusella. Sen autokuski istui siinä sen vieressä eikä sanonut sanaakaan kumpanakaan iltana. Niistä keikoista nyt en niin muista. En mä niitä niin edes seuraillut, muistelee Pate Mustajärvi.

Vuoden 1988 tapahtumista vielä sen verran, että Popeda päätti perustaa osakeyhtiön hoitamaan asioitaan. Yhtiön toimialana oli musiikkilaitteiden ja esiintymistarpeiston maahantuonti, myynti ja vuokraus, musiikkiohjelmien suunnittelu ja musiikkialan markkinointipalvelujen tarjonta, sponsoritoiminta, musiikin esittäminen, myynti sekä musiikin tuottaminen ja kustantaminen. Esimerkiksi vuonna 1988 Popeda Oy:n toimintasuunnitelma oli seuraava: esiintymiset, LP:n masternauhan tekeminen( Hallelujaa) ja nauhan myyminen levy-yhtiölle, LP:n markkinointi, sponsoritoiminta, äänentoistolaitteiden markkinointi ja jälleenmyynti sekä vuokraus. Näin myös tapahtuikin. Oy oli kasassa kaikkiaan kymmenisen vuotta, kunnes yhtye itse päätti lopettaa sen, ts. bändi itse haki yhtiönsä konkurssiin.
Joulukuussa Popedalaisten tietoon tuli suru-uutinen, sillä bändin alkuaikojen roudari Arto " Nakki" Tuomisto oli päättänyt päivänsä oman käden kautta. Nakki toimi roudarina Sakari Kuosmasen yhtyeessä 80- luvun puolivälin jälkeen ja vuonna 1989 Kuosmanen levytti kappaleen "Tuopin laulu", joka on kunnianosoitus Nakin muistoa kohtaan. Mainittakoon, että Tuomiston Arton yksi lempinimistä oli Tuoppi.

Vaikka vuosi 1988 ei nyt mitään hurjaa pommihittiä Popedalle tarjonnutkaan niin silti keikkoja tehtiin älyttömiä määriä ja ennen kaikkea; keikoilla oli paljon väkeä. Vaan hiljaisempaa aikaa oli tulossa, ainakin mitä suosioon tulee.

Osa III -->