Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201903281401

 

 

Ihme ja kumma

 

Mikä on tämä kukkaloisto, värikirjo, muotojen rikkaus? Huhtikuussa vielä maa on harmaa ja kova.

 

Kevään uutisairueet leskenlehdet ja voikukat, orvokit  ja vuokkoset ehkä hiljaa kuiskaavat, kovan maan pehmentävät.

 

Siemenet, juurakot kätketyt piiloissaan heräävät, voima niissä kohoaa, maan kovan pinnan särkee.

 

Olisiko maa ihmisistäkään tyhjä pitkään, hengen palo sytyttää ruumiin, elon kirjo täyttää maan.

 

Ei, ei tyhjästä ole kaikki tuo, onhan maaemokin eläväinen, aurinko sille kaiken tuo, Luoja suo.

 

Ihmiselon ihmeet, ymmärrys vaihtelee, lapsi lukee aapista, vanhus filosofiaa, jokaisella tieto oma.

 

Kaiken ymmärtää jos voisi, se aivan ihme jo oisi. Silloin varmaan hymyillen vain kukkasen istuttaa soisi.

 

Aina on uutta ja ihmeellistä, kokea ja nähdä, ja jos uutta ei oisikaan, voisi taas uudestaan vanhat asiat kiinnostaa.

 

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa