Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201803041542

 

 

Jäiset polut

 

Kun talven viima hellittää, kevään tulo häämöttää, päivän askareet kannattelevat kohti uutta kesää.

 

Vielä pitää otteessaan talven leutonevat säät, jäiset tiet ja pihapolut varoittavat keskeneräisyyden vaaroista.

 

Tietää suuntansa elämässä, sivuilleen katsominen katseen suunta vaarallinen, mielessään kohde oivallinen, pihapolku voi heittää nurin sen.

 

Vanhana ihmisenä kuin melkein perillä, kuin kaiken saavuttaneena, unohduksen helmaan jäisi kaikki työ, jäinen pihapolku sen syö.

 

Aurinko voi pelastaa synkiltä ajatuksilta, sulattaa vaarat pihapolun. Kun kesän toive on jo vallannut mielen, varomattomuus—pelko saa.

 

Kiirehtää ei siis voi, askellus varovainen on tarpeen vanhan naisen, pelko ei mieltä sentään vallata saa.

 

 

1Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa