Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201010251616


 

 

Myöhäistä katua

 

Nojaan puun runkoon,

puu sävähtää ja pudottaa sadepisarat päälleni.

Tartun kylmään, vielä raakaan päärynään ja lähden

kävelemään jo auringon kuivattamalle ruoholle päärynää

haukaten.

 

Myöhäistä katua valaisee himmeä lamppu seuraavaan risteykseen saakka, joka on paremmin valaistu.

Risteyksessä ymmärrän valon riittävän, näen etäämmällä kirkontornin. Kirkontorni on majakkamme.

 

Ymmärrän asuneeni liian kauan kaupungissa. Kaupungin muurit ovat kasvaneet liian suuriksi. Liian suuret muurit kaventavat elämää, kirkon armo ei riitä, vain kirkon armo riittää. Ristin muistaminen on pelastuksemme.

 

Siementen sijaan kylvän vain sanoja ja kuvia, joiden kasvupohjana on tulevaisuus. Kasvupohjana tämä nykyisyys ei riitä, nykyisyydessä tulevaisuus mahdollistuu. Elämä vahvistuu ymmärryksen myötä, muistaminen virkistää.

 

Elämän ilon tunnen kaupungin muurien ulkopuolella. Luonto on ainoa ravinnon tarjoaja, vain luonto, sen ymmärrän. Pelon voi voittaa vain, kun lakkaa tuhon, elämän rakentaminen tarjoaa suojan, jonka varassa elämä jatkuu. Luonto tarjoaa elämän ja ravinnon, varjelen luontoa.

 

Elämä jatkuu nykyisyydessä.

 

1.3.2007 TKK1

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa