Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201603061337

 

Runo kirjoitettu 27.2.2016

 

 

Tie lupaukseen

 

 

Silloinkin kun puuttuvat maastosta värit, kun kaikki on harmaata ja mustaa, lumi peittää maan valkoisena,

 

silloinkin on jaksettava uskoa kevääseen uuteen eloon armaaseen.

 

Usko elämään, toivo keväästä säilyy parhaimmin, kun ei elämäänsä tärvele, ei omaansa eikä toisen ihmisen.

 

Kun ihmisenä ajatukset kiertävät kehää menneissä tapahtumissa, kuinka olisikaan voinut tehdä toisin,

 

kevään odotus ei ehkä nosta mieleen iloa.

 

Sovitus ihmisellä käy kirkkotiellä, kirkkotiellä viipyillen oottaen armonlahjaa.

 

Kun  löytää sovinnon itsensä ja maailman välille, askel käy jo kepeämmin.

 

Kevyt on mieli ihmisen, ken sovituksen tehnyt on, elo huoleton, kulku maallinen kuin taivaista on.

 

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa