Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201701271539

Julkaistu aiemmin Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla.

 

 

Runo Uusi vuosi

 

Uusi vuosi muistelee menneitä

Uppoutuu tarinoihin, nostelee niistä jalkojaan

Tarinat virkistää, mielen nuorentaa

 

Kohtaa pelolla nuoruuden

Pelon unohtaa kuitenkin, kirmaisee toisten piiriin

Oppii kaikki tavat kuin toisetkin nuoret

 

Kevään hurma kukkeimmillaan

Itsensä unohtaa, antautuu riemuun houkutusten

Vastuut kurkistaa nurkan takaa, ne ajan hengessä karkottaa

 

Ah, ihana on kevään lämpö, rakkaus tuntuu rinnassa

Kumpa jatkua voisi ikuisesti aika tämä lämmön ja auringon

Lempeät kesä tuulet virvoittaa, mielen tyyneksi saa

 

Tuulet johdattaa syksyä kohti, tummat pilvet taivaan

Syksyn sateet puhdistaa maan, ilman raikastaa

Jatkuu sentään vuosi tää, pimeys valtaa alaa

 

Himmeä hämäryys, valon tuikut taivaalla

Ne on nuotiot, jotka on nostettu maan päältä

Vuosi alkaa hiipua, olla jo vanha

 

Oi jospa vuosia olisi tuhat elää, ei olisi kiire minnekään

Tuhat vuotta suunnitella, tuhat vuotta kulkea

Tuhat vuotta tähtiteillä, himmeillä taivaan kujilla

 

 

 

 

 

 

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa