Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1200609021442

 

 

Yksinäisen ratsastajan laulu

 

Hevoseni kavio osuu maahan.

 

Hevoseni kavio osuu multaan, osuu kallioon.

 

Kuljen yksinäistä tietäni, suuntaani valaisee tähtivyö, tähtiyö.

 

Tähtivyö, tähtiyö, tähtiyö, tähtiyö…

 

 

Kuulen sun laulusi, kuulen äänesi, nainen tähtivyön, nainen tähtiyön.

 

Kuulen sun laulusi, kuulen äänesi, nainen tähtivyön, nainen tähtiyön.

 

Milloin näen kasvosi, milloin tunnen sinut, milloin kuulen äänesi, milloin tunnen sinut.

 

 

Hevoseni kavio osuu maahan, säikähdän, putoan maahan.

 

Herään unestani, olen yksinäinen ratsastaja, yksinäinen ratsastaja vain.

 

 

Hevoseni kavio osuu maahan, säikähdän, putoan maahan.

 

Putoan vuoteestani lattialle, säikähdän ja herään. Olen yksinäinen ratsastaja vain.

 

 

Kuulen sun laulusi, kuulen äänesi, nainen tähtivyön, nainen tähtiyön.

 

Kuulen sun laulusi, kuulen äänesi, nainen tähtivyön, nainen tähtiyön.

 

Milloin näen kasvosi, milloin tunnen sinut, milloin kuulen äänesi, milloin tunnen sinut.

 

Tähtivyö, tähtiyö, tähtiyö, tähtiyö…

 

Tähtivyö, tähtiyö, tähtiyö, tähtiyö…

 

Nainen tähtivyön, nainen tähtiyön…

 

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa