Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202107171316
Kirjoitus julkaistu myös Uusi Suomi –verkkolehden Puheenvuoro-palstalla.

 

Avoin kirje kalenteritoimikunnalle

 

No niin, pisin koko elämäni Juhannus alkaa olla jo päättöpisteessään, vaikka myös tämä Juhannuksen jälkeinen sunnuntaikin lasketaan vielä juhannusviikonloppuun. Koko pitkän juhannuksen viettäminen sujui kuitenkin oikein hyvin, koska ikäni myötä on tullut hieman juhlakestävyyttäkin.

 

Juhannusviikko alkoi jo maanantaina 21. kesäkuuta 2021, jolloin kalenterin mukaan on kesäpäivänseisaus. Siltä tuntui jo viikon alussa. Tiistaina 22. päivä on ihan varmasti joskus ollut oikea juhannuspäivä ja 23. päivä on ollut nyt edesmenneen veljeni syntymäpäivä, joka on hänen toisen nimensä mukainen Juhanin eli Johannes Kastajan päivä, ennen vanhaan aito juhannusaatto.

 

Varsinainen vanhan muistin mukainen Juhannuspäivä on 24. kesäkuuta. Silloin on niin juhannusolo, että kaikki vanha kansa toivottelee hyvää juhannusta toisilleen. Sen jälkeen riemu tietenkin lisääntyi ja repesi, kun varsinainen juhannusaatto nykyisen kalenterin mukaan koitti 25. kesäkuuta. Silloin piti tietenkin viettää juhannusta grillaten makkaraa ja olutta juoden. Seuraava päivä oli sitten kalenterin mukainen varsinainen Juhannuspäivä, pyhälauantai, jolloin koko päivän saattoi pyhittää juhannukselle ja aaton jälkeiselle levolle. Sunnuntaina Suomen liput liehuivat saloissa ja ne olikin jo edellisenä päivänä, juhannusaattona salkoihin nostettu ja saattoivat liehua saloissa koko yön. Suomen liput saloissa yöllä antavat juhlavaa ja salaperäistä tunnelmaa Juhannusyön vietolle. Lauantai 26. kesäkuuta kalenterin mukaan oli tänä vuonna sekä varsinainen Juhannuspäivä että myös Suomen lipun päivä.

 

Tätä kirjoittaessani on jo Juhannuksen jälkeinen sunnuntai, edelleen lepopäivä. Paikkakunnallani on harvakeltaan näkynyt ihmisiä liikkeellä, kun jo suunnilleen tämän juhannusviikon alussa katujen varret olivat tyhjentyneet autoista ja siten maalle suunnanneet ihmiset olivat tuottaneet paikkakunnalle sen jokavuotisen ansaitsemansa juhannusrauhan.

 

Kaupan ja markkinoiden melko uusi lanseeraus alkoholittomat ja miedot oluet olivat oman juhannukseni pelastus. Jos olisin viettänyt juhannuksia vanhan kaavan mukaan vahvempien juomien parissa, olisi olotila nyt niin nuhjuinen, että tällainen kirjoitus ei varmaankaan olisi syntynyt. Paikkakunnallamme on vallinnut koko viikon helleaalto, joka on pakottanut juomaan ja alkoholittomat juomat ovat olleet sopivan virkistäviä.

Muutenkin – uskokaa vaan – paikkakuntani on oikea vanhan ajan suomalainen kulttuuripaikkakunta. Tuntuu kuin vanhoja runoilijoita olisi noussut kanssamme viettämään näitä juhannuspäiviä ja tuntuivat eläviltä seuralaisilta. Meissä suomalaisissa elää runouden henki!

 

27.6.2021 Tarja Kaltiomaa

Ajassa auraten -runokirjat (Mediapinta 2017 – 2020)

 

ps. kirjoituksen pyyntönä rivien välistä voisi kalenteritoimikunta lukea, että palauttakaa ihmeessä Juhannus oikealle paikalleen, joka on 24.6. Johanneksen ja Juhanin nimipäivä.

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa