Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201311251019

 

 

Elämä kuin musiikkia

 

Jos minun pitäisi oppia tanssia, tanssisin kadulla.

 

Jos minun pitäisi oppia soittamaan jotakin instrumenttia, soittaisin kadulla.

 

Ihmisten keskellä, ihmisiä hämmästyttääkseni.

 

Kuin sirkuksen kiertävä glowni.

 

Luin tänään tieteellisen tutkimuksen lasten koulumenestyksen kehityksestä kymmenen viime vuoden aikana.

 

Lapset ovat lapsia oman aikansa, lapsuutensa ajan. Sitten koulu ja vanhemmat ovat tehneet tehtävänsä, heistä on kasvanut aikuisia.

 

Kaduillamme istuu nykyään ihmisiä kerjäämässä ohikulkijoilta muutaman kolikon. Jotta saisivat tienattua leipänsä? palveltua johtajiaan? tai sanansa kuuluviin?

 

Seitsemänkymmentäluvulla Helsingissä ei ollut oikeastaan mitään paikkaa, jossa voisi vähällä rahalla juoda rauhassa kupillisen teetä tai kahvia. Nykyään Helsinki on paljon elävämpi paikka, on ihmisiä, on katusoittajia, eri alojen lobbaajia.

 

Ilmapiiri on paljon vapautuneempi, mutta Helsinki on Helsinki. Ihmiset ovat pidättyväisiä edelleen, ihmiset eivät paljon pysähtele keskustelemaan toisten ihmisten kanssa, kysymään kuulumisia, kysymään esimerkiksi kerjäävältä naiselta, mitä tälle kuuluu, miksi hän istuu maassa.

 

Eräänä päivänä olin menossa Tiedetalolle tieteelliseen kokoukseen, näin maassa istuvan melko nuoren tai melko nuoren näköisen naisen. Hän vaikutti ulkomaalaiselta ja me suomalaiset sanomme hänen tyyppisiään ihmisiä kerjäläisiksi. Kuten yleensä helsinkiläisenä, joka minäkin sillä hetkellä espoolaisena olin, minullakin oli kiire. Kiire kokoukseen. Pysähdyin kuitenkin keskustelemaan naisen kanssa ja yritin kysyä häneltä, miksi hän istuu siinä.

 

Menneinä aikoina, kun ihmiset eivät vielä matkustelleet niin paljon, tuo nainen olisi välittömästi nostettu seurapiirien keskukseen tai ainakin oman heimonsa piiriin, kodin lämpöön tai leiriin tms tms. Hänhän tulee kaukaa, on oman maansa edustajan eksoottinen näillä pohjoisilla leveysasteilla, vieras, jolla saattaa olla jotakin kerrottavaa.

 

Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta sain häneltä sen käsityksen, että hänellä olisi asiaa jollekin suomalaiselle ihmiselle. Kerroin hänelle, että ehkä entinen naispresidenttimme voisi auttaa häntä, hänellä saattaa olla nykyään enemmän aikaa kuin virassa ollessaan. Annoin hänelle toisen ostamani suklaapatukan ja kiiruhdin ratikkaa kohti.

 

Olin aiemmin syksyllä käynyt Kansallismuseolla erään romaaniheimon edustajan taide- ja kulttuurinäyttelyssä. Tuon näyttelyn suojelijana toimi myös presidentti Tarja Halonen. Uskon ihmiseen, uskon inhimillisyyteen ja uskon myös tulevaisuuteen, elämän jatkumiseen. Kun me suomalaisina nyt keskustelemme kaikilla eteen tulevilla sivistystasoilla muiden eurooppalaisten kanssa, voimme yhdessä rakentaa Euroopan tulevaisuutta edelleen hyvään suuntaan. Kun meillä suomalaisilla on nyt hyvin asiat kotimaassamme, meillä varmasti liikenee resursseja kiinnittää huomiota muihin eurooppalaisiin ja pituus- ja miksei leveyspiirimme ihmisiin, kullakin ehkäpä kiinnostuksen mukaisesti. Niin monet meistä tekevätkin.

 

En ole huolissani koululaisista, enkä yhtään huolestunut siitä, että kouluopetuksen taso olisi laskenut. Varmasti lapset saavat tarvitsemansa opetuksen niin hyvässä koulussa kuin suomalainen koulu sentään on.

 

Ihmisinä meidän aikuisten tulee olla esimerkkinä lapsille ja nuorisolle. Nyt kun kerjäläiset ovat muutaman vuoden ajan istuneet Helsingin kylmällä asfaltilla nöyrästi, niin ehkä he ovat istuneet jo niin kauan, että heidän asiansa otetaan esille. Emme vielä tiedä, mitä he hakevat. Ehkä heillä olisi tarjolla kotimaassaan jokin EU-rahoitteinen taloushanke infrastruktuurin ja ehkä hallintojärjestelmäosaamisen parissa. Toivottavasti asiat loksahtavat hyvin paikoilleen, asioilla on tapana järjestyä, ja romanikansat saavat asialleen hyvät oppineet kuulijat ja osaajat.

 

Se, että istuu maassa, tanssii kadulla, soittaa kadulla musiikkiaan ei aina tarkoita sitä, että ihminen on nälkään kuolemaisillaan ja että hän kerjäisi muilta ihmisiltä heidän viimeistä leipäpalastaan. Joskus kyse saattaa näillä elämän taiteilijoilla olla siitä, että saisivat vaikkapa sitten kerjäten huomiota kanssaihmisiltä asialleen.

 

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa