Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201303231301

 

 

Enemmistön rasismia

 

Maailmallamme on menneisyys ja sillä on nykyisyys. Vaikka jokainen ihminen ei kokisi menneisyyttä ja maapallon eri historioita itselleen oleellisina asioina tai asioina, joilla olisi jokapäiväiseen arkeen kovinkaan paljon vaikutusta – eletäänhän sitä sentään nykyaikaa – tuo historia lyö leimansa ihmisiin.

 

On selviä viitteitä siitä, että ihmisillä on jatkuvuutensa. Ihmisen elämässä on biologinen perustansa ja hänen elämässään on myös henkinen perustansa. Joskus tuon tietäminen tuo mielenrauhan, joskus levottomuuden.

 

Viimeisten vuosisatojen historia on luonut maapallolle esi-isiemme tuottamana kansallisvaltiot. Tuohon toimintaan on varmasti jo heidänkin kannaltaan ollut historialliset syynsä ja tuo asia pätee myös meihin nykyihmisiin – syyt ovat edelleen olemassa.

 

Moni asia yhdistää kansakuntia ja kansakunnat ovat itsensä näköisiä. Kansakunta koostuu alueen ihmisistä ja on kansakuntana ajan saatossa muodostunut näköisekseen. Kansakunta on tavallaan oman maansa enemmistö.

 

Kansakunnalla on oma historiansa. Kansakunnalla on ollut tavoitteensa, haaveensa, yhteiset haaveensa, kulttuurinsa ja elämäntapansa. Kansakuntaan kuuluvat ihmiset muistuttavat toisiaan kielensä, kulttuurinsa, elämäntapansa ja usein myös ulkoisen olemuksensa perusteella.

 

Usein kokonaista kansaa on kannatellut ja kannattelee jokin aate ja haave. Toive paremmasta tulevaisuudesta on monen kansakunnan sisäinen voimavara ja motivaatio ihmisten keskinäiseen toimintaan. Usein motivaatio ei näy pinnallisesti tarkasteltuna kansakunnan yhteisenä motivaationa, mutta kun asiaa tarkastelee esimerkiksi kulttuurillisten tuotosten ja arkistojen valossa, tuon motivaation saa kyllä näkyviin. Motivaatio näkyy lauluissa, tanssissa, kuvataiteessa, sävellyksissä ja rakennuksissa, kaikessa infrastruktuurissa. Myös motivaation puute näkyy, jos sellainen vallitsee.

 

Väitän, että kansakunta uudistuu, elää ja kehittyy sukupolvi sukupolvelta ja että ihminen elää elämästä toiseen. Motivaatio, jota kannamme kansalaisena mukanamme, seuraa meitä elämässämme kaiken aikaa. Tuon motivaation (kutsun sisäistä kulttuuritietoisuutta ja sisäistä kansalaisuutta motivaatioksi) voimalla ihminen jaksaa yksityiselämässään toimia usein erittäin velvollisuudentuntoisesti ja tunnollisesti.

 

Tämäntapainen on kansakunnan voima ja pyrkimys hyvään tulevaisuuteen, kun edellä mainitunkaltaisen motivaation on ihmisenä sisäistänyt.

 

Me ihmiset kuitenkin olemme yksilöitä, oikeastaan ennen kaikkea yksilöitä. On yksilöllistä sekin, minkä verran tuntee itsensä jonkin kansakunnan osaksi ja jäseneksi ja minkä verran ihmisessä korostuu hänen oma kulkunsa ihmisenä ja joskus jopa ns. maailmankansalaisena. Osa ihmisistä taas luottaa ihmisenä siihen, että kansakunnan johtajat tietävät mitä pitää ihmisenä tehdä ja toimii sen mukaan yksityiselämässään, mitä kuulee johtajiksi tietämiensä ihmisten toivovan ja suunnittelevan esimerkiksi juuri tulevaisuuden suhteen.

 

Kansakunnan johtajilla ja ohjaajilla on kansakunnan osalta suuri vastuu. Tuo vastuu on tärkeätä tiedostaa.

 

Jokin aika sitten tv:ssä oli mainos, jossa erään alan gurulla oli seuraajia. Nuo seuraajat seurasivat häntä hänen kulkiessaan ulkosalla. Mielestäni mainos melko hauskalla tavalla kuvaa sitä, että joskus joku ihminen tietoisesti tai tiedostamattaan on saavuttanut johtajan aseman ja muut ihmiset seuraavat häntä, luultavasti hänen mielipiteitään uskotaan ja toistellaan ja hänen esimerkkiään ihaillaan.

 

En ihmisenä hyväksy kenenkään ihmisen syrjintää enkä tietenkään myöskään hyväksy rasismia.

 

Kansakunta on omanlaisensa, kansakunta muuttuu, kansakunta elää edelleen. On mahdollista, että joskus aiemmin asetetut tavoitteet tulevaisuuden suhteen saavutetaan ja senkin jälkeen elämä jatkuu. Asetetaanko uudet tavoitteet, asettavatko kansakunnan johtajat uudet tavoitteet ja minkälaiset nuo tavoitteet ovat tai millaisiksi ne muodostuvat. Tuon kaiken havainnointi on osaltaan sitä, mitä sanotaan yhteiskunnalliseksi valppaudeksi ja yhteiskunnallisten, yhteisten asioiden seuraamiseksi.

 

Usein eri kansakunnassa elävät ihmisryhmät nostavat äänensä kuuluviin eri syistä. Kansakunnan sisällä elää erilaisia ryhmittymiä ja näillä ryhmittymillä saattaa olla eritavalla omaksuttuna kansakunnan yhteistä motivaatiota enemmän tai vähemmän. Erilaisten ryhmittymien edustajat tavallisesti nykyään sanovat, että heihin kohdistuu syrjintää ja rasismia. Mistä tuollainen tunne syntyy, saattaa olla eri ihmisten yksilöllisiä ja yksittäisiäkin kokemuksia. Onko kyseessä se, että kansakunnan enemmistön edustajat kokevat joidenkin asioiden olevan uhkana sille, mitä kansakunnan alueella on totuttu pitämään kansakunnan motivaationa ja tulevaisuudennäkymänä, ja osoittavat käyttäytymisellään paheksuntaa joitakin ihmisiä tai ryhmittymiä vastaan? Vai onko tuollaisissa ilmaisuissa kysymys näitten eri ryhmittymien sisäisestä tunnosta ja jonkinlaisesta syyllisyydensekaisesta epävarmuudesta sen suhteen, mikä on oikein ihmisenä kyseisessä yhteisössä ja kulttuurissa.

 

                                                        Jatkuu sivulle: Enemmistön rasismia2

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa