Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202103140815

Blogikirjoitus julkaistu aiemmin Uusi Suomi –verkkolehden Puheenvuoro-palstalla. Monien blogikirjoitusten kuvituskuva on alkuperäisellä julkaisupaikalla eli tässä tapauksessa mainitussa lehdessä.

 

 

Filosofia: Velvollisuudet, oikeudet, arvo

 

On nähtävissä ihmiskuntaa tarkasteltaessa, että siinä tapahtuu kehitystä. Kehitystä voidaan nimittää esimerkiksi kulttuuriseksi evoluutioksi. Ihmiskunnassa tapahtuu myös muunlaista kehitystä, mm. biologista evoluutiota sekä henkistä evoluutiota. Kehittymistä ja oppimista ihmisyhteisössä tapahtuu silloin, kun yhteisön sisällä on järjestetty ihmisten opetusta ja sivistyksen edistämistä. Jos ihmisyhteisössä ei ole erikseen järjestetty opetusta, yhteisö taantuu ja palaa alkukantaiselle tasolle.

 

Ennen kirjoittamiseen ryhtymistä tein tietokoneellani muutamia eri hakusanoihin liittyviä hakuja. Etsin ensin haulla ”ihmisvelvollisuudet”. Sillä ei hakulistan kärkeen näyttänyt nousevan kovin runsaasti aineistoa. Hakusana muuttuikin hakusanaksi ”ihmisten velvollisuudet”. Tuollakaan hakusanalla ei noussut esiin kovin paljon vastauksia. Hakusanalla ”ihmisoikeudet” löytyy runsaasti vastauksia ja hakusanaa käyttämällä huomaa, että ihmisillä on ollut tarvetta korostaa ihmisten oikeuksia erityisen paljon.

 

Käytin myös hakusanaa ”ihmisarvo”. Hakusanan tuloksista löytyy kohta, jossa kerrotaan, että ihmisoikeudet perustuvat ihmisarvoon. Mielestäni tämä on oikein sanottu.

Mistä ihminen tulee? Mikä ihminen on?

 

Jostakin syystä tämän lajin (Ihmislajin) jäsenet tavattoman usein kertovat lajin olevan yksi eläinlajeista. Sanotaan yleisesti, että ihminen on eläin. Uskon, että tuo sanominen perustuu rehellisyyteen, sanoja todellakin kokee olevansa eläinperäinen olemukseltaan.

 

Viime vuosikymmeninä on tehty runsaasti arkeologisia kaivauksia, joiden työn tuloksena on löytynyt löydöksiä, joiden perusteella ihmisen (ihmislajin) alkuperäksi on määritelty milloin mikäkin tieteelliseen tutkimukseen vedoten. Viimeksi luin lehdestä todistelua, joissa kerrotaan ihmisen polveutuvan rotasta.

 

Uskon, että ihmislajin alkuperä on moninainen. Monissa eri tutkimuksissa, joissa on päästy erilaiseen loppupäätelmään, on rehellisyyttä ja totuudellisuutta siinä määrin, että tutkimustulokset voidaan arvioida olevan ihan oikeaa päättelyä.

 

Mikä on se puuttuvat lenkki eri tutkimusten välillä, puuttuva hämärä piste, joka voisi yhdistää tiedot ja jonka avulla voidaan määrittää nuo eri tutkimustulokset totuudellisiksi. Vetoa tässä sanomassani myös antropologiaan, joka myös on etsinyt ja löytänyt vastaukset, kuten monet muutkin tieteenalat.

 

Puuttuva lenkki on ihmishenki, ihmisen henkisyys, ihmisen henki. (Päätelmä on vahvistunut kirjoituksen ajankohdan jälkeen. Moni asia puhuu sen puolesta, että ihminen henkisessä mielessä on vanhempi kuin nykyinen elämänalustamme planeetta maapallo aurinkokunnassa. 28.2.2021 TK)

 

Me ihmiset olemme henkisesti monenlaista ja erilaista alkuperää. Tämä väittämä selittää monia ihmiskunnassa vallitsevia päätelmiä, ajatussuuntauksia, filosofisia rakennelmia ja uskontoja.

 

Sanon mielelläni, että ennen ihmisen oikeuksia pitää ennemmin puhua ihmisen velvollisuuksista ja kun velvollisuudet on tehty, voidaan puhua myös arvosta. Toki kunnioitan lausumaa, että ihmisarvoon perustuu ihmisoikeudet, ja myös sen, että kun on oikeuksia, on myös velvollisuuksia.

 

Hämärän rajamailla voidaan puhua myös syntyvyydestä ja syntymisen oikeudesta. Tämä on asia, johon ihmisen tietämisen pääsy ei oikeastaan ulotu, muutoin kuin tässä näkyvässä olemassa olevassa maailmassamme. On jo vuosisatojen ajan tehty valistustyötä sellaisen sivistyksen puolesta, että syntyvä lapsi syntyy maailmaan isänsä ja äitinsä huomaan, jolloin syntyvän lapsen arvo on sen mukainen, miten hänen isänsä ja äitinsä häntä rakastaa. Antropologisesti näin määritellään monessa kulttuurissa ja myös toimitaan niin, että mies ja nainen vihkiytymällä toistensa puolisoiksi saavat keskenään sen oikeuden, että ovat niin lähellä toisiaan, jotta heille voi syntyä lapsi. Kun tätä sivistyskäytäntöä noudatetaan eri ihmisryhmissä, liikasyntyvyydeltä ja liikakansoitukselta voidaan välttyä. Nykyään liikakansoittumisen välttämiseksi pitäisi voida myös toimittaa kastraatio puolisoille, kun he perhesuunnittelussaan toteavat lapsiluvun tulleen täyteen.

 

Mielestäni nykyaikana ihmislajin edustajat voivat eriyttää ihmislajin ihmiseksi ja siis erilaiseksi ja irralliseksi eläinkunnasta. Tähän on monia perusteita, jotka perusteet voisivat olla esimerkiksi, että ihmislaji on voinut kirjoitus- ja lukutaidon myötä ulkoistaa lajimuistin. Muitakin perusteita on olemassa, kuten lajille noussut pukeutumisvelvollisuus turvaamaan lajin siveystarpeita jne. Kun ihmislaji tunnustetaan omaksi lajikseen ihminen erotuksena eläinlajeista, myös ihmisarvo voidaan omana käsitteenään pitää voimassa. Ihmisarvon tunnustamisen seurauksena voidaan myös määrittää ihmisoikeudet ja ihmisen velvollisuudet.

 

Ihmisen velvollisuuksiin ja ihmisen oikeuksiin pitää pian sisällyttää myös oikeus olla tuottamatta jälkeläisiä. Ihmisellä pitää olla oikeus kieltäytyä sukupuoliyhteydestä koko ikänsä ajan ja siten olla osallistumatta jälkeläistuotantoon menettämättä arvoaan ihmisenä.

Ihmisen velvollisuuksiin tulee myös sisällyttää velvollisuus suojella eläinkuntaa niin, että ihmislaji ei tuhoa eläinten tarvitsemia luontoalueita ja tukee eläinlajien elämänolosuhteita tarpeen mukaan.

 

Lukiessani internetistä ihmisoikeuksista, mieleen nousee, että verotus on välttämätön jo kouluopetuksenkin järjestämiseksi. Suomen ja Pohjoismaiden hyvinvointivaltiomalli on yksi kehittyneimmistä hallintomalleista ihmiskunnassa. Siinä on pyritty turvaamaan ihmisen koko elinkaari myös taloudellisesti. Tähän turvaamiseen tarvitaan kehittynyt hallintokoneisto sekä tietokoneet, joilla tuo työ tehdään.

 

Monilla ihmisten asuttamilla alueilla on kysymys edelleen siitä, että kehittyykö alueen ihmiset evolutionäärisesti (kulttuurisesti, biologisesti ja henkisesti) vai taantuuko. Melkeinpä tällä lyhyellä tarkastelulla voidaan sanoa, että verotus on avainsana kehityksessä ja verotuksen toteuttaminen niin, että verotuksen piirissä oleva yhteisö siitä hyötyy ja siten siis kehittyy. Verotuksen sanotaan alkaneen suunnilleen niihin aikoihin, kun Euroopan alueella on alkanut ajanlasku. Koko tuon ajan kehitys ihmiskunnassa on melko hyvin jo dokumentoitu ja voimme tutkia kehitykseen liittyviä seikkoja lukemalla vanhoja kirjoituksia ja tarkastella muuta ihmisen kulttuurin kehitykseen liittyvää todistusaineistoa.

 

Tein myös tietokonehaun hakusanalla ”seksuaalisuus”. Tuloksena sain seuraavan määrityksen:

 

”Seksuaalisuus voidaan määritellä eläinlajien mielelliseksi, ruumiilliseksi ja yhteisölliseksi kokemukseksi, joka määrittelee yksilön tavan osoittaa kiintymystä toista yksilöä kohtaan ja toisaalta tapaa kokea mielihyvää suhteessa toiseen yksilöön.”

 

Mielestäni yllä oleva määritelmä on väärä ja harhaanjohtava. Se ei sovi ihmislajia koskevaksi määritelmäksi eikä myöskään eläinlajia koskevaksi määritelmäksi. Ihmislajia koskevaksi määritelmäksi ei sovi sellainen määritelmä, jossa jo määritelmässä rikotaan toisen ihmisen (ihmisen) oikeuksia koskemattomuuteen. Ihmislajissa ei voi olla lisääntymisvelvollisuutta. Lisääntymisvelvollisuutta ei voida määrittää monesta syystä, muun muassa sivistyksellisistä syistä, mutta myös sen vuoksi, että laji on jo valloittanut maapallolla (elämisalusta) sellaisen osuuden, johon sen kohtuuden nimissä voidaan korkeintaan olla oikeutettu. Maa on täytetty.

 

Käsitteellä horisontaalinen lisääntyminen ja vertikaalinen lisääntyminen voidaan kuvata ihmisolennon lisääntymistä. Suunnilleen meidän aikaamme saakka voidaan ehkä olettaa, että horisontaalinen (lajin levittäytyminen maantieteellisesti) on ollut perusteltua, mutta ei enää meidän ajoistamme lähtien. Ihmislajin uusiutumisessa voidaan tästä lähtien puhua lajin vertikaalisesta lisääntymisestä, lisääntymisestä sukupolvi sukupolvelta. Tämä perustuu siihen, että kulttuurisen evoluution myötä on selvästi nähtävissä, että laji on kehittynyt niillä alueilla, joilla on ollut verotus ja opetus, joten tuo kehittyminen perustuu ihmisen henkisyyteen. Henkisyys voidaan jo nykyään hienovaraisesti tunnustaa, koska se selittää niin monia ihmislajiin ja ihmiskuntaan liittyviä ilmenemiä.

 

Ihmislapsen paras turva on isän ja äidin rakkausavioliitto. Kun ihminen saa elämän alun häntä suojaavan perheen turvissa, hänen omanarvontunteensa muodostuu inhimillisyyskokemuksen mukaisesti ja ihminen voi siten tuntea oman arvonsa tärkeäksi ja hyväksi. Siitä on kysymys, ihmisarvosta, johon perustuu ihmisoikeudet ja ihmisen velvollisuudet maailmassamme.

 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 28.2.2013 Tarja Kaltiomaa

 

Tässä kirjoituksessa ”Velvollisuudet, oikeudet, arvo” esiintyvistä käsitteistä ja elämän arvoista kirjoitan kirjoissani Kristillinen filosofia. Kirjat on julkaistu e-kirjoina Elisa Kirjassa vuosina 2013 – 2019, mutta tarvitsen niille paperikirjaformaatin ja siihen yhteistyötä asiasta kiinnostuneen tahon kanssa.

 

28.2.2021 Tarja Kaltiomaa

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa