Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201805110930
Kirjoitus julkaistu myös Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla.

 

Kaupunkisuunnittelu: Espoon suljetut sokkelot

 

Espoolainen kaupunkisuunnittelu jatkaa kaupungin omaa traditiota: ylikulkuja, tunneleita, siltoja, meluesteitä. Kaupunkisuunnittelussa näkyy vanhojen vallitusten kannatus. Nykyaikainen avoin suunnittelu ei ole tavoittanut Espoota.

Jos Espoota ajateltaisiin omana kaupunkinaan, suunnittelussa otettaisiin huomioon paikallisten ihmisten viihtyisyys jopa läpikulkumaan kustannuksella.

Moottoritiet halkovat Espoota. Missään ei liikenteessä näy kylttejä, että oltaisiin Espoossa, on vain itään ja länteen.

 

Moottoritiet voisivat kehittyä kaupunkiväyliksi, joiden varrella on runsaasti rakennusmaata. Nopea työpaikkaliikkuminen siirtyy raiteille (metro, pikaraitiotiet), joten bulevardityyppiset tiet voisivat alkaa korvaamaan moottoritiet.

Miksi espoolaisten pitää keskellä kaupunkia kulkea hurjaa moottoritievauhtia paikasta toiseen? Tietokoneiden ja tekniikan avulla voidaan nykyään hoitaa suurin osa kiireistä.

 

Tehokas työajattelu leimaa kiireistä kaupunkiasumisajattelua edelleen. Jospa alkaisi saada osuutta elämän laatua koskeva ajattelu. Edelleen ihmiset tekevät töitä, mutta koska työn teettämisen tarve muuttuu ja jopa vähenee infrastruktuurin kehittymisen myötä, työhön ei ehkä tulevaisuudessa ole enää kiire mennä pikavauhtia, vaan työ alkaa joustaa ihmisen elämänlaadun kunnioittamisen suuntaan. Tämä voitaisiin vähitellen alkaa huomioida kaupunkisuunnittelussa.

 

Espoossa kaupunkina on paljon hyvää. Hyvää on myös kaupungin ominaislaatu monine keskuksineen. Kun tieväylät suunnitellaan niin, että niillä on mieluista ajella eikä ole kauhea kiire, käyvät meluvallit vähitellen tarpeettomiksi ja kaupungin ilmapiiri voi muuttua avoimemmaksi.

 

Kirjoitan tämän jutun, kun Länsiväylä (28. – 29. huhtikuuta 2018) kirjoittaa, että Laajalahdesta jäisi suunnitelmien mukaan pois tasoristeyksiä. Eikö ihmisten kannalta kuitenkin olisi parempi, että ei tehtäisi suljettuja sokkeloalueita, vaan liikkumista paikasta toiseen helpotettaisiin. Asenne nykyisessä kaupunkisuunnittelussa näyttää periytyvän jostakin keskiajalta.

 

Espoo on kaunis ja arvokas kaupunki, jonka kulttuurihistoria on maamme vanhinta historiaa. Monet espoolaiset kulttuuripaikat ovat luonnon paikkoja, joissa henkii vanhaa jopa kivikautista historiaa. Olisi hyvä, että Espoota kehitettäisiin huolella ja rakkaudella tämä huomioiden. Kertoo ehkä paikan suojelusta asenne, jolla vain pika pikaa ajetaan näiden rakkaiden paikkojen läpi, mutta nykyaikaista ajattelua voisi olla myös se, että niitä hieman avataan kulkijoille nähdä eikä vain kätketä. Kaupunkisuunnittelu on hidasta yhteistyötä ja siihen on monia näkemyksiä. Asukkaiden tunnetilojen huomioiminen kuitenkin varmasti ajan myötä kannattaa.

 

Tarja Kaltiomaa 29.4.2018

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa