Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202105230801

Kirjoitus on myös Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla.

 

 

Kevättöitä ja kevätöitä parvekkeella

 

Olen aiemminkin kirjoitellut parveke-elämästäni erityisesti keväisin. Parveketta olen alkanut valmistella kukkatarhaksi usein jo maalis-huhtikuussa, mutta varsinaisiin kylvötoimiin voi alkaa tavallisesti vasta toukokuun puolella, viimeisimmät istutukset sijoittuvat touko-kesäkuun vaiheeseen. Jokainen kesä parvekkeella on erilainen.

Lukija saattaa äimistellä valtavaa vaatimattomuuttani tyytyä kesäisin vain parvekkeeseen, mutta siihen on syynsä. Asun nimittäin Etelä-Suomen yhdessä kauneimmista merenrantalähiöstä Kivenlahdessa, joka sijaitsee Espoon Espoonlahdessa. Kivenlahdessa on pitkiä rantaviivoja ja uimarantoja. Rantaviivat on rakennettu niin, että kävelytiet on meren puolella ja rakennuskanta on Amfi-tyyppisiä matalia ja korkeita taloja. Yleisnäkymä Kivenlahdessa on tasapainoinen yleensä valkoisine taloineen – vaikutelma muistuttaa hieman Välimeren rantojen maisemia.

Asuinpaikkakuntani toimii minulle ja keskustelujen mukaan monille naapurustossani sekä arkisena talviajan asuinpaikkana että myös kesäisin lomailuun. On ehkä sellainen käsitys, että eläkeläiset eivät tarvitsisi erikseen lomia, mutta en ole sitä mieltä. Kyllä lomia eläkeläinenkin tarvitsee.

 

Eilen laitoin paikallisesta Alepasta ostamani krassinsiemenet likoamaan ja nyt äitienpäivän aamuna kylvin ne parvekkeen ritilälaatikkoon tämän vuotiseksi köynnökseksi. Aiempia köynnöskasveja samaisella ritilällä on ollut sinisiipi, mustasilmäsusanna ja kelloköynnös. Kaikki ovat siinä hyvin koko kesän viihtyneet. Joskus kauan sitten krassiakin taisi parvekkeella olla ja ehkä joku hernekasvikin, mutta niihin taisi tulla haittaeläimiä, joita kammoksun liikaakin. Krassit jäivät moneksi vuodeksi. Otin joskus paikkakunnalla kuvia, kun krassia oli kylvetty pensaikkojen lomaan ja ne näyttivät siinä ihastuttavilta.

 

Paikallisen yrittäjän myymä suuri pelargonia-ampelli sai jo oman paikkansa parvekkeella. Joutilaana oleva siivousvälineen tanko toimii ampellin kannattajana ja sille siis on löytynyt oivallinen paikka kukkia.

 

Jokainen vuosi siis on erilainen. Monet ruukkuni ovat vielä mullalla, mutta tänä vuona aion hankkia vähän kerrallaan löytökukkia ruukkuihin. Joissakin ruukuissani on nyt heinää kissan ja koiran iloksi. Ei pelkäksi iloksi – ne myös syövät tuoretta heinää mielellään.

 

Kohta kevätnarsissit luovuttavat parveketta kesäkukille, orvokit kestävät nykyisin koko kesän kukkivina. Viherpeukaloni on siis kehittynyt, aiemmin joskus muinoin orvokit kestivät kukkivina vain heinäkuun puoliväliin saakka.

 

Toisinaan parveke kutsuu ihailemaan tähtitaivaita tyyliin pieni pala taivasta jokaiselle.

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa