Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK120106220809

Blogikirjoitus on julkaistu aiemmin Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla.

 

 

Kirjan lukemisesta omenia vai hedelmiä?

 

Kirjailijayhdistyksen jäsenillä on jo pitkän historiansa aikana ollut tapana arvioida toistensa kirjoja. Innostuin yhdistystoverini emerita professori Katri Karasman tarjouksesta tilata maksutta hänen kirjansa AIKKA-puun omenia. Tarjous oli esitettynä Facebookin ryhmässä Suomen kieli oppiaineena 175 vuotta. Katri oli muilla asioilla paikkakunnallani käymässä, joten hän toi kirjansa henkilökohtaiseksi. Hän sai valita vastalahjaksi runokirjani Ajassa auraten 3.

 

Lupasin arvioida hänen kirjaansa. Tuntematta siten koko opetustoimialan kirjallisuutta, josta lienee suurin osa oppikirjoja oppilaille, Katri Karasman kirja AIKKA-puun omenia palvelee opettajaksi opiskelevia tai jo ammatissa olevia opettajia. Jos opettajat tai opiskelijat eivät ole liian kuormittuneita lukemisen suhteen, koko opettajakunnalle voi suositella äidinkielemme perusteita luotsaavan Katrin kirjoja. Hänellä on oman toimiuransa ajan ollut näköalapaikka suomen kielen (äidinkielemme) opettamisen kenttään ja se kyllä kirjassa näkyy ja sen kirjasta voi lukea.

 

Kirjassa on tärkeitä luonnehdintoja nykyisestä äidinkielen opetuksen tilanteesta sekä myös edelleen arkistohistoriaa, jota olen saanut lukea hänen aiemmasta tärkeästä kirjasta Äidinkielen opetuksen historia. AIKKA-puu tai ÄIKKÄ-puu, kuten Katri myös sanoo, on suomen kielen opetuksen sukupuu ja historia puu, jossa monia tärkeitä kielen hyväksymiseen ja kehittämiseen vaikuttaneita henkilöitä on mainittu.

 

Lähetin Katrille sähköpostilla oman arvioni kirjasta, arviossa ei ollut pelkkää kehua ja ylistystä, vaan myös hieman kritiikkiäkin, minkä toki kaikki kirjoitus, joka yltää kirjaksi asti, myös ansaitsee. Ote sähköpostista: Mielestäni alakouluasteella ja yleensä peruskoulussa voidaan edelleen, kuten omalle ikäpolvelleni on voitu, opettaa vakaa, normaali maailmankäsitys, johon liittyy myös uskonnon opetus kuten Suomessa on totuttu Raamatun kertomusten etiikalla. Nuoret oppivat itse kehittyessään opiskelijana ja elämän oppijana hakemaan itsenäisemmin sellaista kirjatietoa, jossa on hyvin uskottavia ja myös kriittisyyttä kaipaavia eettisiä ja moraalisia oppeja ja ajatussuuntia. Miksi meidän pitäisi koulussa tuottaa epävarmoja ihmisiä? Suuret ikäluokat, jota ovat saaneet samantyyppisen kouluopetuksen kuin minäkin (nyt 66-vuotias) ovat olleet luovia ja työtätekeviä ihmisiä. Peruskouluopetuksen ei tarvitse olla koko ajan muuttumassa, pysyviäkin arvoja tarvitaan.

Kuvitan tämän kirjaesittelyn kirjan tekstin innoittamilla graafeilla, jotka koskevat opetuksen vaikutusta oppijoihin.

 

Suosittelen äidinkielen opetuksen suunnittelua ja opetusta koskevia kirjoja kaikille äidinkielen opettajiksi pyrkiville, alalla jo toimiville opettajille ja kaikille suomalaisille, jotka haluavat vahvistaa uskoaan suomenkielen avulla maahamme ja sen tulevaisuuteen. Tulevaisuus rakentuu menneisyyden peruskivien päälle.

 

11.6.2021 Tarja Kaltiomaa

uomen kielellä on tärkeä merkitys kansan yhtenäisyyden kannalta sekä myös maamme turvallisuuden ja pysyvyyden kannalta. Emme voi täysin jättäytyä sen varaan, että esivanhempamme ovat meille valmiiksi ajatelleet kaiken tulevaisuuden, meidän tulee myös jälkipolvien ihmisten tarttua toimeen itsenäisen Suomen hyväksi. Kuva: Tarja Kaltiomaa

 

Kouluopetuksen kiikkulauta. Kuinka paljon opetamme ja tahdomme opettaa lapsia ja nuoria koulussa ja minkä verran jätämme tilaa heidän itsenäiselle opinhalulleen. Kuva: Tarja Kaltiomaa

 

Suomen kielen sanastossa on kerroksellisuutta, joka graafina näyttää myös sivistyksen tason kerroksellisuudelta. Kuva: Tarja Kaltiomaa

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa