Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202107171334
Kirjoitus julkaistu myös Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla.

 

Kristillisyys: Läheisyys ja oikeus koskemattomuuteen

 

Kirjoitettuani kirjan Kristillinen filosofia, olen kirjoittanut ja purkanut kirjan ajatuksia blogikirjoituksiin ja ajankohtaiskirjoituksiin. Lähes kaikesta kirjan kirjoittamisen jälkeen syntyneestä tekstistä ja ajatuksista saattaa olla jo mainintaa peruskirjassa Kristillinen filosofia, joka on 4-osainen kokonaisuus käsittäen nyky-yhteiskunnan toimivuutta kristillisen opin valossa.

 

Kristillisessä opissa on perinteisesti hyväksyttynä niin sanottu naisrauha. Naisrauha tarkoittaa, että naisen kanssa ei ole oikeutta käydä vuodeyhteyteen avioliiton ulkopuolella.

Kristillisessä opissa pitää tunnustaa myös eri ikäisten ihmisten rauha ja koskemattomuus. Lapsuuden tulee olla varjeltua aikaa, johon seksuaalisuus ei kuulu. Suomen lainsäädännössä on suojaikärajaksi määrätty 16 vuoden ikä. !6-vuotias ei vielä ole täysi-ikäinen eikä 16-vuotias yleensä vielä ole kypsä vanhemmuuteen, mutta sen ikäisen ihmisen biologinen levottomuus on jo herännyt ja nuoren ihmisen tulee alkaa oppia itsensä varjelemista ja puolustamista. Itsensä varjeleminen alaikäisellä on omien vanhempien suojeluksessa vielä, nuori on kypsymässä täyteen vastuuseen itsestään.

 

Täysi-ikäisyydestä lähtien nuoren kristillisessä yhteiskunnassa on mahdollinen solmia avioliiton. Kulttuurisesti ja perinteiden mukaan miehen asia on kosia rakastamaansa naista ja avioliiton solmimiseen liittyvät toimet voivat alkaa, kun nainen on vastannut myöntävästi. Tämä tarkoittaa, että nuoret ovat kihloissa ja kunkin sukuperinteiden mukaisesti miehen ja naisen suku noudattaen sukutraditioitaan hyväksyy uuden pariskunnan sukujen piiriin seurustelevaksi pariksi. Ennen avioliiton solmimista, häitä, tehdään avioesteiden tarkistus eli kuulutus, jossa pariskunnan aie solmia avioliitto tulee julkiseksi. Kuulutuksen tarkoitus on estää biologisesti liian läheisten miehen ja naisen yhtyminen keskenään. Sukulaispiirissä, perheiden piirissä, tuttavien piirissä tai viranomaisten tiedossa olevat mahdolliset avioesteet pitää tuoda julki. Jos avioeste on merkittävä ja se estää normaalin avioliiton solmimisen, kihlaus purkautuu. Kilauksen purkautumisen lainsäädäntö on laissa perintökaaressa.

Avioliitossa avioliiton solmineet mies ja nainen ovat yhdessä vastuussa liitossa syntyneistä lapsistaan. Pitääkö nykyään lisätä ”yhteisistä lapsistaan”. Tiede on tällä välin mennyt eteenpäin ja tieteen keinoin on mahdollista selvittää, kuka on lapsen oikea, biologinen isä. Nykyajan problematiikkaa on rakkaus kontra tiede ja tietäminen. Voidaanko uskoa rakkauden kantavuuteen vai pitääkö mennä maailman mukana ja hylätä muodostunut perhe, jos se ei olekaan ”oikeaoppinen” ja jos siinä ei ole noudatettu täyttä uskollisuutta. Mitä avioliitto nykyään joutuu kestämään? Avioliiton sisällä syntyy lapset, jotka nainen synnyttää. Naisen uskollisuudesta (tai muista raskauteen johtaneista syistä) riippuu, ovatko syntyneet lapset puolisoiden biologisesti yhteisiä. Kristillisyydessä ei ole kysymys pelkästä biologiasta, vaan myös henkisistä arvoista. Nykyään kristillisyydessä puhutaan paljon aiheesta: rakkaus voittaa. Tämä kysymys jää puolisoiden keskenään ratkottavaksi. Kestääkö liitto kaiken sen natinan, mitä nykyaikainen vapaa tai ”vapaa” elämänmuoto tuo tullessaan. Voittaako rakkaus?

 

Naisen uskottomuus tai uskollisuus on siis avioliiton sisäinen asia.

 

Nykyaika tuo käsiteltäväksi julkisemmin sellaisia asioita, jota ihmiskunnassa eivät ole olleet vieraita ennenkään, mutta jotka on piilotettu puhumattomuuteen ja salailuun.

Henkinen rakkaus, henkinen yhteys, henkinen menneisyys, henkinen vastuu ja henkisesti vastuuntunto.

 

Miehen uskottomuus saattaa tuottaa avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Nämä aviottomat lapset (au-lapset) syntyvät äitinsä lapsiksi siihen elämäntilanteeseen, jossa näiden äiti elää.

 

Avioliitto on paitsi rakkauden myös sivistyksen liitto. Se on yhteiskunnallinen sopimus puolisoiden kesken yhdessä selvitä elämän myrskyistä ja tyrskyistä, mitä elämä mukanaan tuokaan. Se, että avioliitto on yhteiskunnallinen sopimus, ei sulje avioliiton solmineita tunnepitoisten ja järkisyiden ulkopuolelle. Kaikki avioliiton mukanaan tuomat asiat puolisot joutuvat ratkaisemaan tunteiden ja järjen mukaan. Kaikkea ei voida ennalta kirjoittaa säännöiksi. Elämän mukanaan tuomat asiat ovat elämää itseään.

 

Avioliiton tarkoitus kuitenkin on olla uskollinen puolisolleen. Tälle on olemassa järkisyyt. Keskenään uskolliset puolisot eivät sairastu sukupuolitauteihin. Näin heidän perheensä pysyy terveenä, hyvinvoivana ja kunnollisena perheenä.

 

Sukupuolitauti on viekoitteleva, henkisesti ja fyysisesti etenevä virus tai muu jäytävä vaiva, joka saattaa puolisoille käyttäytymistä, joka uhkaa hajottaa perheen. Samoin avioliiton ulkopuoliset ihmiset ovat usein uhkana avioliitolle. Avioliitto ei ole yhteiskunnasta irrallaan oleva onnela, vaan puolisoiden pitää puolustaa avioliittoaan, jotta se kestää.

Kirjoitan sivustollani olevassa kirjoituksessa Perhesuhteet, että vain avioliitossa keskenään olevan parin, miehen ja naisen, keskinäinen suhde on seksuaalinen suhde, jossa puolisot voivat keskenään yhtyä. Koko muu sukukunta on koskematonta ja vain niin sanotun hartiahalauksen läheisyyteen mahdollisia.

 

Tämä on yksiavioisen ihmiskunnan perusperiaatteita.

 

Maapallo on elämänalustana rajallinen resurssi. Aikoinaan maa oli autio ja tyhjä: julistettiin, että täyttäkää maa. Tämä on jo toteutunut. Mitään elämänalustaa ei pidä liikasyntyvyydellä tuottaa liian täyteen mitään lajia. Maapallolla kuuluu olla runsaasti koskematonta luontoa ja luontoalueita, joilla ei ole asutusta. Tätä pitää maapallolla varjella ja erilaisia villin luonnon alueita suojella liikasyntyvyydeltä ja ihmisasutuksen liialta leviämiseltä.

 

*

 

Vaikuttaa siltä, että ihmiskunnassa olisi noin 1960-luvulta lähtien tapahtunut niin sanottu seksuaalinen vapautuminen. Tällä on omat seurauksena.

 

Naiset tarvitsivat vapautumistaan jo yllä kerrotun perhemallin vuoksi: avioliittoon ei voi astua kaikki naiset, osa naisista joutuu elämään avioliiton ulkopuolella. Nykyinen työelämä on tullut suureksi avuksi ja helpotukseksi ihmisille ja erityisesti naisille. Ennen vanhaan oli jopa kiellettyä naisten osallistua työelämään ja nykyään naisten on mahdollista elättää itsensä mielekkään työpaikan, työn, avulla. Naiset ja miehet opiskelevat ammatin ja ammatti voi nykyään elämän mittaan vaihtua. Elämä ei käy liian tylsäksi.

 

Edellisen vuosisadan vapautuminen siis koettiin seksuaalisena vapautumisena. Miten olisi käynyt, jos kehittyvä mediatiedotus olisikin valinnut vapautumisen mittariksi työelämän vapautumisen myös naisille seksuaalisen vapautumisen sijaan? Näin on mahdollista edelleen tehdä. Ammatit, ammattiosaaminen, koulutus, kouluttautuminen ovat hyvä linja kohti tulevaisuutta ja siten tulevaisuus aukenee kaikille ihmisille, ei vain perheellisille ihmisille.

 

Mediatiedotuksessa yleensä tapahtuu asiassa kuin asiassa, että yllytetään rikkomaan rajoja. Tämä näyttää olevan ihmisille luontaista ja tunnistan tietenkin tätä itsessänikin ihmisenä. Jos jotakin hilavitkutinta ei vielä ole keksitty, kohta sitä jo ideoidaan ja kohta se on jo markkinoilla.

 

Ihmisen seksuaalisuudelle ja siitä tiedottamiselle on käynyt niin: sitä on yllytetty sivistyksen ja säädyllisyyden ylittävästi eri puolilla maailmaa. Sillä on niitä seurauksia, joita nykyään näemme elämässä ja tiedotuksessa – tämän päivän ihmiselon problematiikkaa. Monia asioita ja ongelmia maan päällisessä elämässä ihmiskunta on ratkaissut ja uskon edelleen ratkaisevan. Vasta nykyään monet ihmiset ovat saaneet niin paljon oppia ja opetusta, mahdollisuuksia itseopiskeluun, kuin asia nykyään on. Tulevaisuus näyttää paitsi mahdolliselta myös hyvältä.

 

*

 

Läheisyyden tarpeen korostaminen on ollut eräs mediatiedotuksen teemoista viime vuosikymmenien aikana. Kaikessa on näytetty arvostavan seksuaalisuutta ja seksiä. Seksikäs on muotia. Ihmiset saattavat olla paitsi tuttavia, myös petikavereita keskenään? Mediatiedotus tietenkin myös liioittelee asioita.

 

Kristillisessä opissa kuitenkin naisrauha ja ihmisen koskemattomuus ovat aitoja periaatteita, mitä yhteiskunnassa pitää voida noudattaa. Kaikki ihmiset eivät ole mahdollisia seksiin ja keskinäiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen ja tätä pitää kunnioittaa. Ihmisen tarvetta koskemattomuuteen pitää kunnioittaa. Selvästi seksuaalisen kanssakäymisen ulkopuolella voivat olla tietenkin jokainen ihminen, mutta erityisesti alaikäiset, vammaiset, vanhukset, sairaat, uskovaiset, selibaatissa olevat, seestyneet ihmiset. Julkinen seksuaalisuutta korostava ilmapiiri näyttää tällaisen asian sivuuttavan, tai ei tiedä oikeudesta koskemattomuuteen yleistyneestä yllytyksestä ”läheisyyteen” tai läheisyyden tarpeeseen johtuen.

 

Mainitsin aiemmin tässä kirjoituksessa sanan henkisyys. Meillä ihmisillä on jopa hyvinkin yksilöllinen henkinen menneisyys. Sen vuoksi yhteiskunnassa kuuluu noudattaa sääntöjä ja lakeja ja myös hyvää käyttäytymistä tulee suosia.

 

Hartiahalaus on hyvää ja riittävää läheisyyttä ihmisten kesken. Hartiahalaus taas sitten, kun korona-rajoitukset hellittävät, siihen saakka riittävä turvaetäisyys. Olkaamme ihmisiksi!

 

14.7.2021 Tarja Kaltiomaa

 

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa