Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202103140809

Blogikirjoitus julkaistu aiemmin Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla.

 

 

Miksi olemme erilaisia lukijoita?

 

Uudessa Länsiväylässä (24.2.2021) on artikkeli nimeltään ”Arki vaikeutuu, jos lukeminen takkuaa”. Tämä varmasti on totta. Muutamassa vuosikymmenessä kuin huomaamatta lukemisen kenttä on laajentunut huomattavasti. Elämme informaatiotulvassa. Osa ihmisistä nauttii runsaasta tiedosta ja informaatiosta, osa haluaa vetäytyä siitä, ja päästä mahdollisimman vähällä.

 

Omassa nuoruudessani kirjastot olivat perinteisiä kirjahyllyjen täyttämiä paikkoja, jotka toimivat kirjastojen luomalla kortistointisysteemillä. Ei varmaankaan koskaan sattunut sellaista, että sen aikaiset palvelut olisivat olleet riittämättömiä ahkerallekaan lukijalle.

 

Nykyään kirjastot palvelevat monenlaisia ihmisten lukemisharrastukseen liittyviä tarpeita ja sen lisäksi muutakin lainaustoimintaan liittyvää palvelua kehitetään.

Koska kirjasto lainaa kirjoja--- jonkin logiikan mukaan sen siis kuuluu lainata muutakin!?!? Miksi ei kehitetä erikseen muuta lainaustoimintaa, tavaralainausta muualle? Toki sitäkin olen nähnyt. Laskettelukeskukset lainaavat lasketteluvälineitä, suksia, monoja ja sauvoja. Joten osaamista esinelainaukseen on siellä.

 

Esinelainaustoimintaa voisi olla mukavasti mahdollista kehittää samantyyppisin rahoitusperustein kuin kirjastot lainaavat kirjoja, mutta ne olisivat lähtökohtaisesti esinelainaamoja. Voisiko sitä palvelua kehittää esimerkiksi Kierrätyskeskusten tai muiden tavarakeskusten piirissä. Lainaaminen sinänsä kuulostaa hyvältä kierrätystoiminnalta, joka ajan myötä saattaa vähentää uusien tavaroiden hankintaa ja siten olla ekologista toimintaa. Yritystoimintaa tavaralainaus voisi olla tavaravuokrauksena.

 

Lainaaminen vähentää rahan käyttämisen tarvetta. Rahaa voi lainata pankeista ja nykyään myös yksityisiltä lainaajilta. Kun lainataan rahaa ja lainataan sitä sun tätä, rahaa kiertää vähemmän?

 

Olisiko mahdollista sinne tulopuolelle kehittää uusia systeemejä? Ihmisille tuloja voisi myös kehittää, joten ostaminen voisi pysyä myös ihan varteenotettavana mahdollisuutena markkinoilla.

 

Lukeminen on hyvä harrastus, joka mahdollistaa lähes kaiken älyllisen muunkin toiminnan. Suosittelen lukemista harrastuksena.

 

Jos lukeminen takkuaa, kannattaa yrittää jotakin muuta genreä kirjallisuuden lajeista. Mielenkiinto luettavaa asiaa kohtaan kannustaa parhaiten lukemaan ja voittamaan lukemisen esteet.

 

Suomalaisten sivistys nojaa vahvasti kirjastolaitokseen. Kirjoja on kaikkien kansalaisten saatavilla ja koulussa oppii lukemaan. Erilaisissa kerhoissa ja lukupiireissä harrastusta ja opiskelua voi jatkaa koulun jälkeen. Niitäkin on eritasoisia: paikalliskirjaston lukupiireistä työväenopiston tarjoamiin opintopiireihin ja aina filosofisiin yhdistyksiin asti. Oma taso, paras taso lukemisharrastuksessa. Lukeminen kehittää ihmistä, joten koko elämänikä on aikaa kehittyä harrastuksessa ja monipuolistaa sitä halutessaan. Kun on kehittynyt lukija, voi alkaa kokeilla siipiään kirjoittamisen puolella, mutta lukijanakin voi viihtyä koko ikänsä.

 

25.2.2021 Tarja Kaltiomaa

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa