Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202009201307

Blogikirjoitus on aiemmin julkaistu Uusi Suomi –verkkolehden Puheenvuoro–palstalla.

 

 

Mittausvirhe II

 

Anteeksi kovasti lukijalta tämän kirjoituksen otsikon vuoksi. Otsikko on väärä. Laitan kirjoituksen otsikoksi Mittausvirhe II, koska olen aiemmin julkaissut tällä blogipalstalla kirjoituksen Mittausvirhe.

 

Mittausvirhe

 

https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/tarjakaltiomaa/248950-mittausvirhe/

 

Otsikko on väärä sen vuoksi, että näennäisesti käsittelen tieteellistä termiä mittausvirhe, mutta taustalla on kuitenkin ihmisen moraliteetti. Näitä moraalikysymyksiä hieman syvällisemmissä kirjoituksissa tulee löytää rivien välistä.

 

On selvää, että suuri yleisö erityisesti Suomessa nojaa nykyään melko vahvasti todistettuun tieteelliseen tietoon. Filosofisena kysymyksenä on tietenkin tätäkin asiaa mahdollista selkiyttää. Mitä on tieteellinen todistettu tieto? Taustalla siinä on tieteellinen ja myös yliopistollinen tutkimus. Tuossa tutkimuksessa ja tiedon hankkimisessa noudatetaan niitä mahdollisuuksia ja rajallisuuksia, mitkä yhteiskunnassamme tieteelliselle toiminnalle asetetaan. Jos haluaisin neuvoa ihmisiä (haluan tietenkin 😊 ), sanoisin, että tieteellinen tieto on luotettavaa tietoa sinä tietona, mistä siinä tieteellisin perustein on kyse. Tieteellisen tiedon tulkinta ja sen perusteella tehtävä tiedotus on eri asia. Joskus halutaan tieteellisesti todistaa joku väittämä ja sen perusteella ja sen varassa, mikä moraalinen käsitys tieteen harjoittajilla on, tulkitaan saatuja tuloksia mitä parhaimmin, jotta saavutettaisiin…   jotakin (mitä milloinkin).

 

Hypähtäkäämme tieteestä omiin housuihimme tai mekkoihimme.

 

Mittausvirhe tulee mieleen asiasta, jossa elämme useimmat ihmiset median johdatuksessa.

Annetaanko meille median ja julkisen tiedotuksen avulla (tahallaan tai tahattomasti) jokin muodikas suhtautuminen asioihin?

 

Mitä tarkoittaa se, että me median ja taiteen yleisönä mittaamme ihmisiä (julkisuuden ihmisiä?) näitten saavuttaman suosion avulla? Tämän mittaamisen alaisuudessa nähdäkseni ovat kaikki yleisesti tunnetut ihmiset. Tässä porukassa me kaikki he ja me olemme me kaikki. Jokainen tuntee itse olevansa rehellinen ihminen, joka on oikeassa asiassa kuin asiassa. Tällä painoarvolla arvioimme muita ihmisiä. Mittarina siis saavutettu suosio.

 

Löysin muitakin mittareita. Näitä ovat esimerkiksi kuuluisuus, vaatimattomuus, rikkaus, köyhyys, nöyryys, menestys, tulot, menot, velat, asuminen, uskonto.

 

Kun ihminen on vain pieni ihminen, meillä ei välttämättä jokaisella ole mukanamme noita kaikkia mittareita, vaan kullakin yksi tai pari mittaria.

 

Kukin siis mittaa muita ihmisiä omalla mittarillaan.

Jos ei ole suosittu, hänet voi ohittaa, ignoorata.

Jos ei ole rikas, hänet voi ohittaa, ignoorata.

Jos ei ole nöyrä, ei ole kansan suosion arvoinen.

Jos on velallinen, se on hänen omaa syytään.

Ihmisellä, joka ei ole suosittu, voi kuitenkin olla jotakin painavaa sanottavaa, jopa sellaista, mistä on apua jopa tieteelle, vaikka ei helposti voisi uskoa.

Jos ei ole rikas, voi kuitenkin olla kelvolliset elämäntavat.

Jos ei ole nöyrä, voi kuitenkin olla ylpeä työstään, perheestään, vaatimattomasta menestyksestä.

Jos on velallinen, saattaa olla entinen yrittäjä, joka on tuottanut pitkään leivän monelle perheelle. Hänkö ei enää ole avun arvoinen?

Uskontoa käytetään mittarina, vaikka ei aina kovin syvällisesti tiedetä, mistä siinä on kyse.

Mittari tavallisen ihmisen käsissä ja mielessä on yleensä melko nopea. Se tekee ihmisestä ja tämän tilanteesta nopeat johtopäätökset. Ja tuomitsee…

…sen mukaan – mikä on tuolloin vallalla oleva yleinen mielipide. Yleinen mielipide on kaikista suurin mittari, mihin voi aina vedota, vaikka ei yleisestä mielipiteestä edes tietäisi. Se on turvallinen mittari, tietenkin.

 

Mustaa multaa, kansa on mustaa multaa. Suurta mustaa multaa, josta nousee ylös kaikki poljetut ja tallatut omana aikanaan kukkimaan edellä sanotusta huolimatta.

 

Maaperä, jota suomalaisina tallaamme, on meidän maamme. Tallaamme maaperäämme oikeutetusti, me ymmärrämme suomalaisuutta. Maahan muuttajat kuitenkin meidän aikanamme ovat tuoneet maahan tärkeän asian: suvaitsevaisuuden ja mahdollisuuden suvaitsevaisuuteen. Tämä meiltä suomalaisilta on mielestäni puuttunut.

 

Kaikkia edellä mainittuja mittareita ja muitakin mittareita voi käyttää, mutta ihmisen kuuluu olla toiselle ihmiselle ihminen. Inhimillinen ja suopea suhtautuminen kaikkien mittareiden kantohihnoihin tarvitaan, jotta maamme kehittyisi edelleen suotuisasti, niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.

 

30.8.2020 Tarja Kaltiomaa

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa