Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201312162211

 

 

Olipa kerran lypsävä kehmä

 

Tämä on satu, jonka ei tarvitse siis olla totta, koska tämä on vain satu. Olipa kerran kylä, kylän asukkaat ja lypsävä kehmä. Kaikki elivät onnellisina monta vuotta. Kylän asukkailla oli varsin soma kylä, jossa jokaisella oli vuode, paikka ruokapöydässä, kyläläiselle sopivaa työtä ja olipa mukavaa ajanvietettäkin iltaisin työpäivän jälkeen. Kyläläiset viettivät vapaa-aikaansa lukien ja televisiota katsellen.

 

Monen vuoden ajan lypsävä kehmä lypsi mainiota kirnupiimää kyläläisille. Mitattiin, että 100 litraa kirnupiimää päivässä riitti kyläläisille mainiosti. Kirnupiimästä saatiin ruokajuomaa, juustoa ja lettuja tehtiin ja syötiin niin paljon kuin vain mahassa oli tilaa.

 

Eräänä ennalta arvaamattomana päivänä alkoi masennus vaivata yhtä jos toistakin kyläläistä. Masennus vaikutti paitsi kyläläisiin myös kylän lypsävään kehmään. Masennuksen takia kyläläiset eivät enää käyneet kehmää rapsuttelemassa eivätkä sen ollessa niityllä pitkillä oksavarsilla hätistelleet kärpäsiä sen kimpusta. Kehmäkin masentui. Sen kirnupiimätuotanto putosi 80 litraan, joten kyläläiset joutuivat tinkimään lettujen määrästä. Lapset pyysivät lettuja iltapalalla, mutta aikuiset joutuivat sanomaan, että nyt on vain näkkäriä, syö sitä.

 

Kylän viisaat ihmettelivät ihmettelemästä päästyäänkin sitä 20 kirnupiimälitraa, joka nyt puuttui kylältä. Missään ei ollut näkyvästi syytä moiseen kirnupiimätuotoksen määrän putoamiseen, joten kyräiltiin toinen toisiaan ja etsittiin syytä. Syytä tietenkin ensin etsittiin niistä, jotka yleensä kylän asioista tiesivät ja päättivät. Tällaisena kyräily siirtyi sitten muihinkin kyläläisiin ja kylä, jossa alun perin oli ollut tyytyväisiä asukkaita, muuttui melko ankeaksi ja ikäväksi paikaksi. Yksi ja toinenkin kyläläinen alkoi miettiä muuttoa muille maille makeammille.

 

Lypsävä kehmä alkoi olla melko alakuloisen näköinen. Sitä lypsettiin edelleen, mutta se vaistosi jotenkin, että lypsy ei ollut onnellinen eikä tuotosta ollut kuin ennen. Sille alkoi tulla alakulon lisäksi sellaista harhaa, että se ei kelpaa mihinkään ja että kaikki syy olisi siinä.

 

Kyläläisten puheet keskittyivät puuttuvaan 20 kirnupiimälitraan eikä oltu tyytyväisiä 80 litran tulokseen. Tyytymättömyys juurtui kylään, eikä sen väki edelleenkään elä niin onnellisina kuin ennen vanhaan.

 

Mikä on tämän sadun tarkoitus ja opetus. Oikeastaan ei mikään. Oikeastaan ehkä se, että esimerkiksi Suomen yrityselämä (sadun kehmä) elää ja voi hyvin, kun sitä hieman rapsutetaan ja siitä huolehditaan ja sen tuotoksista ollaan kiitollisen iloisia. Sama kehmä ei voi hyvin, jos se velvoitetaan tuottamaan joka vuosi tietty määrä tuotosta muitten hyväksi eikä sen omien tarpeiden täyttämisestä huolehdita tarpeeksi hyvin eikä hyvillä mielin. Suhdanteet vaihtuvat, välillä elämä on onnellista, välillä jopa onnetonta, surullista. Välillä jaksetaan tehdä työtä enemmän, välillä vähemmän. Välillä masentaa, välillä ollaan pirteitä ja tuottoisia. Onko oikein jollakin talousjuntalla ohjata koko Suomea tasapaksusti? Sanotaan mitä sanotaan, harmaalta taloudelta näyttää tuo virallinenkin talous. Tarvitaan enemmän ymmärrystä toinen toisiaan kohtaan.

 

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa