Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202103280923

Blogikirjoitus on aiemmin julkaistu Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla.

 

 

Onnellinen maailma

 

Suomalaiset valittiin jälleen kerran maailman onnellisimmaksi kansaksi. En tiedä miten tähän tulokseen on päädytty, mutta itselleni on rakkaaksi käynyt Suomen luonto, joka ei ole ollenkaan helppo vaan melko vaativa. Etelä-Suomen vuodenajat ovat kuin Vivaldin musiikkilevy Vuodenajat, jokainen samanarvoinen ainakin pituudeltaan. Jokainen vuodenaika omalla paikkakunnallani kestää kolme kuukautta.

 

Nyt kevät on alkanut. Levylautasilla ja musiikkisovelluksissa kiirii mieleen tuttuja musiikkikappaleita, jotka nostattavat tunnelmaa. Kevät ja minä. Ilma on kuulas ja raikas ja taivas on sen värinen kuin on joskus kauan muinaisuudessa sen tiennyt olevan: vaaleansininen. Taivaan kansi vaihtelee kirkkaudessaan sinisen eri sävyissä, pilvihattaroita kannatellen, tuulien puhallellen, yön mustaan kirkkauteen ja tähtien tuikkeeseen. Viime yö oli täysin sumuinen, lähelläkin olevat rakennukset peittyivät usvaan.

 

Kamerallani olen jo kuvannut ensimmäiset keltaiset krookukset aurinkoisen kadun varrelta. Pari päivää kului ja maasta ponnisti myös sininen krookus. Muut kukkapaikat ja kukkapenkit ovat vielä lumen alla.

Kesäaika alkaa.

 

Vaatii pientä vaivannäköä suhtautua hyvin kellojen kääntelyyn. Ihmisten maailma, ihmisten vaiva. Ihmisinä näemme ylimääräistä vaivaa muun luonnon, eläinkunnan ja kasvikunnan hyväksi.

 

Espoon kellomuseolla on valtavan suuri kellorakennelma, täydestä raudasta valmistettu joskus. Kellon rakentamiseen ja valmistamiseen, sen säätämiseen, on suhtauduttu aikoinaan hyvin pieteetillä. Se on ollut vakava ja tärkeä hanke. Meille nykyihmisille mielestäni ei ole liika vaiva säädellä planeettamme vakautta siirtelemällä kellot talviaikaan ja kesäaikaan. Uskon esivanhempiemme olevan tyytyväisiä asian tilaan.

 

Säätely, vaihtelut. Toisinaan saamme kuulla uutisissa hyvinkin tarkkoja tietoja jonkun ihmisen velvoitteesta säätelyyn. Kun tekee muistiinpanoja ja merkintöjä jostakin maailman yksityiskohdasta saa itselleen tarkan tiedon säätelystä. Siinä on luovuutta ja yksiön vastuuta. Yksilön sitoutumista planeetan liikkeisiin.

 

Eräänä yönä vuosia sitten katsellessani tähtitaivasta yöllä en nähnyt Otavaa. Hieraisin silmiäni ja katsoin useana iltana. Otavaa ei näkynyt. Tyydyin siihen ja joskus jännitin, että en edes halua sitä nähdä. Tähtitaivaat tuntuivat tuolloin avaruuden kulkureiteiltä. Ja sitten Otava taas palasi. Tuollainen vuosien seikkailu on kuin vain mielikuvitusta, mutta mitenkä muutenkaan kuin mielikuvituksen siivin avaruus aukeaa.

 

Onnellisen maailman onnelliset ihmiset.

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa