Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1201304092044

 

 

Pääsiäisestä vähäsen

 

Viittaan otsikolla kevään etenemiseen, tänään on kalenterin mukaan ensimmäinen sunnuntai Pääsiäisestä. Kirkollisena juhlana Pääsiäiseen liittyy kärsimysten muistelemista, muistamista, hiljentymistä kuulemaan pappien puhetta menneiden aikojen jumaltarustosta, jota Pyhä Raamattu meille ihmisille edelleenkin mukanaan kuljettaa. On tärkeää muistaa, että emme ihmisinä ole saavuttaneet mitään helposti, vaan meillä jokaisella on muistoissaan kärsimyksiä, joskus jonkun muun ihmisen joskus myös omiamme. Hyvässäkin elämässä ja hyvässä elämäntilanteessa on usein myös jokin hieman surumielinen sointu, epävarmuutta ja pelkoa. Pääsiäisenä toimimme sukuperinteinä elävien tapojen mukaisesti ja samalla liennytämme itsessämme ja lähimmäisten kesken tuota pelkoa ja epävarmuutta, joista Raamatun tarinat kertovat ja joita mm. kirkko pitää elävinä. Voimme ihmisinä olla helpottuneita siitä, että nuo tarinat ovat meille nykyajan ihmisille jo ajallisesti kaukaisia tarinoita ja yleensä ihmisinä olemme helpottuneita siitä, että joku muu ihminen on nuo kärsimykset puolestamme kärsinyt.

 

Ihmiselämän luonteeseen kuuluu, että siinä on jonkin verran kärsimystä mukana. Kärsimystä ei tieten tahtoen pidä aiheuttaa kenellekään, koska ihmiselämässä kärsimystä on jo tarpeeksi. Kristityn ihmisen velvollisuus on auttaa toinen toistaan, auttaa lähimmäistään ja lieventää kaikkea ihmisen kärsimystä. Kristityn ihmisen velvollisuus on suhtautua myös muihin olentoihin niin, että niille ei aiheuteta tahallista kärsimystä.

 

Pääsiäinen on kevään juhla. Pääsiäisjuhlassa korostuu juhlavärinä keltainen, keltainen on tiedon väri. Keltaisuus pääsiäisenä ja keväällä herättää uudelleen elon tietoisuuteen, uuden kasvukauden odotukseen. Keltainen on voimakas väri, jonka vastapainoksi on hyvä tyynnytellä mielentasapainoaan ja arvostaa erityisesti aikuisiällä saavutettua mielentyyneyttä.

 

Keväällä luonto vähitellen herää. Lintujen laulua taajamissakin kuullaan hiljaisina hetkinä ja liikenteen melun salliessa. Ihmiset alkavat täällä Suomessa ulkoilla enemmän ja muutenkin alkaa taas elää aktiivisempaa seuraelämää. Talvella kuljetaan hattu tai pipo syvällä päässä eikä yleensä oikeastaan nähdä vastaantulijoita. Keväällä alkaa tuttuja kasvoja taas näkyä ja ihmisinä huomaamme toisemme ja alamme taas tervehtiäkin.

 

Kalenterini seuraa Pääsiäisestä etenemistä 6. sunnuntaihin Pääsiäisestä, jonka jälkeen onkin sitten Helluntai. Kevät muuttuu kesäksi.

 

Osa ihmisistä luultavasti suhtautuu Pääsiäiseen ja muihinkin kirkkovuoden juhliin ulkokohtaisesti pyrkien etäännyttämään niiden sanomaa itsestään. Osalle ihmisistä ne ovat pyhiä juhlia, joiden seremonioiden ja perinteiden noudattaminen on osa omaa elämänkulkua. On niin tai näin juhlapyhät, kuten Pääsiäinen, katkaisevat harmaata arkeamme ja voimme tavallaan juhlapyhien aikana ”nollata” mielemme harmaan arjen työstä ja toimista. Usein juhlapyhien jälkeen on olo kuin uudella ihmisellä uuden ajan alussa.

 

Ja uuden ajan alussa me olemmekin. Miten kirkkovuoden juhlat ja juhlapyhät kannattelevat meitä ihmisiä edelleen eläessämme jo 2000-tuhatlukua? Voiko juhlien sanomaan liittyvä kärsimystarina jo vähitellen alkaa irrottaa otettaan, niin että voisimme tulevaisuuteen alkaa katsoa luottavaisemmin ja tulevaisuuteen uskoen ja luottaen? Onko ihmiselle langetetussa arjen kärsimyksessä tarpeeksi kärsimystä, niin että vanhojen kärsimystarinoiden taakka voisi jo kevetä? Vai onko niin, että harmaan arjen kärsimystä on helpompi kestää, kun sen voi juhlan avulla etäännyttää mielessään?

 

Perinteitä edelleen vaalien, kevättä kohden keventynein mielin kulkien, kukkasten kuiskausta kuunnellen, alan omasta puolestani vähitellen luottaa tulevaan, luottaa tulevaan kesään, tulevaisuuteen.

 

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa