Aikaleima Copyright © Tarja Kaltiomaa
TKK1202104130913

Blogikirjoitus on aiemmin julkaistu Uusi Suomi –verkkolehden Vapaavuoro-palstalla.

 

 

Runo Elämän talo

 

ja muutama sana runon lukemisesta.

 

Lähes kaikissa länsimaissa on erinomainen runollinen menneisyys. Jokaisen maan omista asukkaista oman maan runous on maailman parasta runoutta. Runoutta länsimaissa ja toki myös itäisemmissä maissa on harrastettu jo kauan. Kuhunkin maahan oltuaan pitkään oma hallintoalueensa on muodostunut omalainen maan kulttuurille ominainen runoperinne.

 

Runo on kirjoitettu ajatuksella. Siihen liittyy runoilijan henkinen haavi, jolla runo on koottu sanamuotoon. Aikojen myötä on runous ollut ja saanut olla tietynlaista ja monesti on kirjattu ylös myös sallittuja runosäkeiden runomitat ja rytmit. Poimin tähän Wikipedian tietoja runomitasta:

 

”Erilaisten tavujen vaihtelusta syntyy runomitan rytmi, poljento. Poljennollisissa runomitoissa on yleensä 4–8 runojalkaa säkeessä, jonka mukaan niitä kutsutaan kreikkalaisin lukusanoin tetra-penta-heksa-, hepta- tai oktametreiksi.

Poljennottomat runomitat voivat perustua esimerkiksi tavujen määrään säkeessä ja säkeiden määrään säkeistössä sekä loppusointuun.

Runomitat ovat erityisen olennaisia musiikkilyriikassa, jossa poljento liittyy kiinteästi musiikin tahtiin.”

 

Nykyrunous usein poikkeaa perinteistä poljennosta ja runomitasta. Nykyrunoudessa on epäkeskoa onnahtelua, epäkeskoa rytmiä ja runosointuja, jotka tuottavat kovin perinteiseen runomittaan tottuneelle lukijalla haastetta. Haaste on hyväksyä uudenlainen runomitta. Suuri haaste on oppia lausumaan uudenlainen runo tunteella. Usein tähän pystyy parhaiten runoilija itse, koska vain hän tietää runon tunteellisen merkityksen.

 

Lukija voi alkaa harjoitella mitä runoa tahansa ja löytää itselleen sopivan rytmin lukea runoa. Runo saattaa elää hyvinkin eri tavoin eri lukijan lukemana.

 

Runon voi lukea myös hiljaa itsekseen, jolloin runon lukemisen taito ei ole ensisijaista, vaan runon ymmärtäminen. Runon ymmärtämisessä ei kannata pyrkiä täyteen ymmärrykseen vaan on hyvä jättää säkeiden ja sanojen väliin ilmaa, ilmasiltoja, joita pitkin ajatus kiirii.

 

Elämän talo

 

Nuo kauniit aatokset kerran kukkaniityllä,

työn, vaivan

niiden vuoksi nähty on.

 

Neitokainen kerran keräsi ne helmaansa,

tänne toi ne kylmään maahansa.

 

Nuo aatokset on monet kerrat antaa tahtonut,

kukkaniityillä, perhosten kantamina, lintuin siiveniskuin.

 

Talo voi olla kivestä,

tarkoitettu kestää aikaa, vuosia, vuosisatoja.

 

Nuo aatokset kukkaniittyjen, tarvitsee talo jokainen.

 

Ei liene pelkästään seinissä talon arvo,

miksi kannattelisi ihmistä,

jollei aatostensa arvo voisi elämäänsä siivittää.

 

Kun ymmärtää voi elämän, työn, arvon ihminen,

talonsa voi kestää läpi vuosituhanten.

 

 

 

 

 

 

 

 

Runo Elämän talo onnahtelee rytminsä puolesta, mutta se tavoittelee samoja suuria tunteita, joita esivanhemmillamme on runoilijoina ollut. Tämä runoni on uudenlainen runo, joka kannattelee nykyajassa vanhanlaista kansallistunnetta. Meidän uusien runoilijoitten ei kannata lannistua kriitikoiden sanomaan, mutta eipä juuri moittiakaan. Monet elämänkerrat ja dokumentit, jotka kertovat maamme edesmenneiden runoilijoitten elämästä, kertovat usein samaa tarinaa. Runoilijan työtä ei ihan heti omaksuta, vaan ovat kriitikot myönteisiä tai kielteisiä, he kuitenkin omalla paikallaan tekevät runoutta tutuksi lukukansalle.

 

 

 

 

Verkkosivusto Tyhjä paperi

Julkaisun ajatus ja filosofia

Ajankohtaista

Julkaisijatiedot

Energia-asiaa

Runosivu

Nostalgiaa

Valokuvakollaasi

Ruokareseptit

Polkujen kirjaus

Pieniä kulkuohjeita

Copyright © Tarja Kaltiomaa