Pekka "Rocky" RautakallioPekka Rautakallio, puolustaja, syntynyt 25.7.1953  Porissa. Ensimmäiset SM-Liigaottelut 15–vuotiaana Ässien riveissä kaudella 1969-1970. SM-liigassa 9 kautta , joista ensimmäiset viisi Ässien ja viimeiset viisi HIFK:n riveissä, kaksi kautta WHA:ssa Phoenix Roadrunnersissa, kolme kautta NHL:ssä ensin Atlanta Flamesissa ja myöhemmin Calgary Flamesissa, lisäksi vielä kaksi  kautta Rapperswilissä Sveitsissä.

Peliuran jälkeen useita vuosia valmennustehtävissä niin koti, kuin ulkomailla. Tällä hetkellä Pekka vaikuttaa Bernin joukkueen päävalmentajana Sveitsissä. Bern eteni Sveitsin A -liigan välieriin pudoten niukasti finaaleista.

Meriittejä:

-Nuorten MM-kilpailujen paras puolustaja 1971, Best Defenceman (EJC 71)
-Ensimmäiset miesten maajoukkue-edustukset MM-kilpailuissa 1972
-All Star Team (SM-sarja 74-75)
-All Star Team SM-liiga 77-78, 78-79, 82-83, 85-86)
-+/- tilaston ykkönen (SM-liiga 77-78, 85-86)
-Best Defenceman (SM-liiga 77-78, 78-79)
-Lynces Academic Defenceman Award (SM-liiga 82-83, 85-86)
-Finnish Player of the Year (1979)
-Jääkiekkoleijona #91

-pelannut ensimmäisenä suomalaisena NHL:n All-Stars ottelussa (1982).

Ottelutilastot pelaajauralta (Eurooppa & USA):

--- Regular Season --- ---- Playoffs ----
GP G A Pts PIM GP G A Pts PIM
Totals 635 138 307 445 228 26 16 16 33 12

PekkaRockyRautakallio omaat aivan valtaisan loistavan uran jääkiekkopelaajana sekä myös valmentajana. Lähdetään kelaamaan taustojasi aivan niistä Porin aikaisilta alkuvuosilta. Porissa oli aikanaan useita joukkueita, mm. Porin Kärpät, R-Kiekko, RU-38, Porin Karhut ja myöhemmin fuusioiden kautta syntyi Ässät – miten sinun peliurasi alkoi ja mikä tai mitkä olivat ensimmäiset seurasi?

Ensimmäinen seurani oli RU-38. Talvet pelasimme lätkää ja kesät futista.

Muistatko vielä ensimmäisen ottelusi?

Ensimmäisessä ottelussani olin maalivahti, koska olin huono luistelija ja varusteet olivat aikuisten kokoa, josta syystä polvilla ollessani en päässyt enää koko ottelun aikana ylös. Lopputuloksesta en muista mitään.

Millaista sen aikainen valmennus oli ja millaisissa olosuhteissa harjoittelitte?

Harjoittelimme ulkojäällä, myöskään kovat pakkaset (-25 astetta) eivät haitanneet ulkona pelaamista.

Rauma-Pori –akselin joukkueet pelasivat 50 - 70 –luvuilla samoissa lohkoissa vammalalaisten kanssa. Tilastot kertovat Sinun pelanneen vuosina 1965 ja 1966 sekä Kaalisaaren että Mantsun kentillä Vammalassa, vastaavasti olet otellut samaisia pelureita vastaan Porin päässä. Ohessa muutaman pelurin muistikuvia, mitä itsellesi on jäänyt mieleen?

”Kahta peliä olin Pekkaa vastaan pelamassa D-junnuissa: Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui Porissa. Muistaakseni vastustajan paidoissa oli R- kirjain merkkinä siitä, että emoseura oli RU-38.  Itse D-juniorijoukkueen nimi oli mielestäni R-kiekko.  Sain kyseenalaisen kunnian olla kentällä todistamassa Vammalan Palloseuran historian ilmeisesti suurinta tappiota, 31 kertaa tuli Korkin Puklin tehtäväksi poimia kiekko selkänsä takaa.  Meiltä itseltä jäi kuparinen rikkomatta. Peli pelattiin jossakin jääurheilukeskuksessa, koska alueella oli muistikuvani mukaan useita kaukaloita, joista sitten itse peli pelattiin jonkinlaisessa junnukaukalossa, koska se oli selvästi mitoiltaan pienempi kuin normaalit.  Ensimmäisen järkytyksemme koimme,  kun saimme havaita, että peli pelataan isolla kiekolla, eikä “keskikokosella”, jolla normaalisti pelasimme sarjapelit D:ssä.  Eihän sitä limppua saanut edes nousemaan kun ei ollut pelannut tällaisella.

No meitä vietiin suvereenisti, kuten numerot kertovat.  Pekka oli jo tällöin niittänyt aikamoista glooriaa ja kovaotteisen pakin maineen, vaikka muistikuvani mukaan hän ei 13-vuotiaana vielä mikään poikkeuksellisen suuri fyysiseltä olemukseltaan ollut.  Aivan kirkkaasti muistan, että Pekka pelasi tuon ottelun lainahanskoilla, siis aina kentälle tullessaan hän lainasi joltakin joukkuetoveriltaan pelihanskat, minne lie omat unohtuneet?  Pekka teki ottelussa hyvinkin 7-10 pisteen tehot.  Mieleeni painui erityisesti myöskin hyvin tummahipiäinen ja -hiuksinen normaalikokoinen, melkeinpä hintelähkö ehkä ykkösketjun keskushyökkääjä, joka oli huippukynäilijä.  Olisiko mahdollista, että nimi oli Manninen, joka tapauksessa hän oli pelitaidoiltaan aivan Pekan luokkaa, joskin kovuudessa varmasti hävisi jonkin verran.  Niin ja kuriositeettina: muistaakseni 22. maalin teki joku Spinkkilä - olisikohan pelannut peräti silmälasit päässä, joka tapauksessa hän ei ollut joukkueen staroja ja ehkä siitä johtuen sai pelikavereiltaan raikuvat suosionosoitukset onnistuessaan.

Toinen matsi käytin vastavuoroisesti keväällä Vammalassa, Kaalisaaren kentällä ja tällöin numerotkin olivat siedettävämmät, mielestäni 9-1.  Jos muistan oikein, kuparisemme rikkoi yli-ikäisenä tueksi nostettu Ylisen Antti.  Ainut muistikuva mikä liittyy tähän peliin on se, että lämmittelyvaiheessa joku R-kiekon pelaajista totesi: _kevät oli pitkällä ja hiekka alkoi lähestyä jään pintaa- että “täällähän näkyy putket!”.  No - vieläkään ei Kalssussa ole tekojäätä, kuten tiedämme." (Jukka-Pekka Selin)

"Peltoniemen Arska on kertonut Sinun olleen poikkeuksellisen kova taklaaja. Huhun mukaan olisit jo harjoitellut miesten kanssa, minkä vuoksi tuomari oli jossakin ottelussa joutunut kieltämään Sinulta ”liian kovan taklaamisen”." (Markku "Mäsi" Mäkinen)

No joo, ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että ei siihen aikaan taklattu, vaan "runtattiin". Nyt mennään noissa muistoissa semmoiselle alueelle, että vastatakseni oikein, täytyy päähän laittaa "muistojen hattu". On ehkä viisaampi muistella noita juttuja rauhassa ja palata niihin myöhemmin uudestaan. Sen muistan heti erittäin hyvin, että vähän myöhäisemmässä vaiheessa Mäkisen Arto kävi meidän kanssa (Ässät) yhteisissä punttitreeneissä pelatessaan lentopalloa Porissa. Se on jäänyt hyvin mieleen sen vuoksi, koska seurasimme lehdistä Arton pärjäämistä lentopalloareenoilla.

Nousit 15 –vuotiaana (1969) Ässien vakiokokoonpanoon. Mitä mahtoi nuoren pojan mielessä pyöriä siinä vaiheessa?

Haaveet olivat jo paljon pidemmällä eli vakiokokoonpanossa pelaaminen oli vain välttämätön välietappi.

Seuraavana vuonna sinut valittiin nuorten MM-kilpailujen parhaaksi puolustajaksi ja taas vuotta myöhemmin nousit jo miesten maajoukkueeseen. Saavutit alle 20 –kymppisenä jo paljon enemmän, kuin moni muu koskaan. Miten meriitit vaikuttivat motivaatioosi?

Tavoitteet olivat jo paljon pidemmällä eli NHL-häämöitti jo ajatusmaailmassa.

Lähdit 1975 ensimmäiselle Amerikan reisullesi WHA:n Phoenix Roadrunnersin riveihin. Miten olit varautunut vieraan kulttuurin tuomiin kielellisiin ja ympäristöllisiin haasteisiin ja miten Sinut otettiin vastaan?

Vastaanotto oli "helvetin eurooppalainen". En mitenkään vaan olin positiivisesti avoin kaikelle.

Erosiko amerikkalainen jääkiekkokulttuuri jollakin tavalla suomalaisesta ja miten selvitit mahdolliset ongelmat?

Jääkiekko rapakon toisella puolella oli huomattavasti fyysisempää, nopeampaa ja yksinkertaisempaa.

Suomalaisessa liigassa paikkakuntien välimatkat ovat maksimissaankin 400-500 kilometriä. Amerikassa puhutaan aina tuhansista kilometreistä. Miten sopeuduit jatkuvaan matkusteluun ja pitkien ottelukierrosten yhteydessä?

Oli erittäin väsyttävää mutta kaikesta selviää oikealla asenteella.

Muistatko kenenkään poteneen lentopelkoa?

En muista sillä lentäminen oli osa työnkuvaa.

Miten perhe suhtautui jääkiekkoilijan jatkuvaan “matkaelämään”?

Perhe tiesi mitä kiekkoilijan elämä on jo alkuvaiheessa ja suhtautui positiivisesti koko hommaan.

Olit aivan ensimmäisiä eurooppalaisia Atlantin takaisissa sarjoissa. Mitkä olivat pelaajien ja katsojien reaktiot ja/tai suhtautuminen eurooppalaiseen peluriin?

Aliarvioivaa ja varauksellista, koska taitokiekko ei ollut tuona aikana kovinkaan arvostettua, vaan fyysinen taklailu ja nyrkkitappelut olivat ainoita joita katsojat ymmärsivät.

Olit hyvin tunnettu Euroopassa, mutta jouduitko Amerikassa erityisesti “lunastamaan” paikkasi joukkueessa?

Jokainen eurooppalainen joutuu lunastamaan paikkansa ja arvostuksensa joukkueessa ja ulkotyöläisen on oltava huomattavasti taitavampi kuin pohjois-amerikkalaisten.

Millaista on  ammattilaisen kaukalon takainen elämä?

Värikästä.

Onko eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa kiekkoilussa eroja ja jos on , niin mitä?

On, varsinkin asenteessa, taistelutahdossa ja voittamisen halussa.

Löytyykö amerikkalaisesta kiekkoilusta jotakin sellaista, jota kannattaisi painottaa myös Euroopan kamaralla?

Asennetta, taistelutahtoa ja voittamisen halua voisi painottaa myös eurooppalaisessa kiekkoilussa. Mielestäni asenne on voittamista.

Pelasit ensimmäisenä suomalaisen NHL:n All-Stars ottelussa. Alan pioneereillä on aina kova työ raivata tiensä eteenpäin. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten merkittävästä tapahtumasta on ollut kysymys?

Yksilönä merkitys oli valtava, sillä tällä tavalla todistin kuuluvani NHL:n parhaimmistoon.

Olet törmannyt urallasi ainakin englannin ja saksan kieliin. Miten olet onnistunut kääntämään kielimuurin eduksesi, arvatenkin Porin aikoina ei kieliasioihin paneuduttu sen syvällisemmin.

Porin murteella ei selviä kuin Porissa, joten huumorilla ja jatkuvalla oppimisen halulla on kielimuurikin voitettu.

Olet ollut sekä pelaajana että valmentaja. Miten nämä roolit eroavat toisistaan? Onko helppoa siirtyä pelaajan roolista valmennustehtäviin, vai vaatiiko se erityistä tehtävään kouluttautumista?

Valmentajaksi ryhtyminen vaatii ensinnäkin hyvän valmennuksen ja fysiologian peruskoulutuksen ja siksi olenkin suorittanut Huippuvalmentaja tutkinnon ja jatkuva kouluttaminen on erittäin tärkeää, jotta pysyisi kehityksessä mukana. Pelaaja ajattelee vain omaa suoritustaan, mutta valmentajan on ajateltava koko joukkueen suoritusta. Alpo Suhonen on sanonut asian ytimekkäästi "sinun on oltava samanaikaisesti sekä pelaaja että valmentaja".

Olet myös nähnyt Suomen kiekkoilun kehityksen niin kaukalossa kuin seurojen toiminnassa 60 –luvulta nykypäiviin. Miten kuvaisit muutosta kokonaisuudessaan?

Asian voi kuvata yksinkertaisesti urheiluelämästä huippubusiness-maailmaan, jossa raha ja tulos ovat tärkeimmät.

Siirrytäänpä aivan toiseen ympäristöön. Sinulla on itse asiassa juuret syvällä Tyrvään kamaralla, kertoisitko vähän siitä.

Isäni puolelta sukujuuret ovat lähtöisin Tyrväältä.

Onko Sinulla nykyisin kontakteja Vammalan suuntaa?

Kyllä, setäni Mikko Rautakallio on kova urheilumies ja pidämme säännöllisesti yhteyttä aina kun olen Suomessa.

Kiitos Pekka, toivomme Sinulle edelleen menestystä urallasi kiekkoilun parissa!

 

Paluu pääsivulle!