Tulevaisuuden staroja

Tyrvääläinen jääkiekko sai taas uutta ylpeydenaihetta tuoreiden SM-mitalistien Jalosen Nikon ja Liuksialan Juhon myötä. Nikon kulta ja Juhon hopea B2 -junioreissa ei ole mitään jokapäiväistä, saati jokavuotista herkkua. Saavutus on komea! Jos en väärin muista, niin toistaiseksi vapsilaislähtöiset juniorimestaruudet on laskettavissa yhden käden sormin - muun värisiin mitaleihin riittää toinen käsi.  Tämän vuoksi onkin syytä katsoa vähän syvemmältä, mitä nuorten mestareiden takaa löytyy?

Niko Jalonen  

Niko on syntynyt Porissa, muuttanut Kiikkaan alle vuoden ikäisenä ja asunut siellä viime syksyyn saakka. Juho taas on paljasjalkainen vammalalainen ja omaa isänsä kautta vahvat juuret Mantsuun. Veijareilla on yhteinen monivuotinen kiekkotausta. Luistimen laitettiin Juhon jalkaan jo viisivuotiaana ja siitä sitten heti tositoimiin, Niko aloitti pari vuotta vanhempana. Juho ehti edustaa palloseuran värejä yhdeksän vuotta, Niko kahdeksan. Valmennusvastuuta poikien taustalla ovat Vammalassa kantaneet Kari ”Käkä” Liuksiala, Jussi "Essi" Vieras sekä Nikon osalta pari viimeistä vuotta Marko "Latte" Lausniemi ja Juha-Pekka "JP" Valtanen.

Juho Liuksiala, Ilves

Juhon matka Ilvekseen kävi Nokian kautta. "Pelasin siellä kauden 2009-2010 aikana C2, C ja B2 -joukkueissa. Ilveksestä pyydettiin tulemaan try-outtiin keväällä 2010. Try-outin kautta pääsin kesärinkiin ja sieltä joukkueeseen". Niko päätyi Tapparaan viime kevään try-outin kautta. "Ensin hiostettiin muutama päivä, kunnes viikon jälkeen näytettiin vihreää valoa". Niko pelasi varman päälle jo aiemmin keväällä hakeutumalla yhteishaun kautta Tampereelle lopputuloksesta tietämättä - hyvinhän tuossa näyttää näin jälkeenpäin käyneen!

Molemmat ovat tyytyväisiä tapaan, jolla ovat päässeet sisään manselaiseen kiekkokulttuuriin ja omiin joukkueisiinsa. Ehkäpä eräänä merkittävänä syynä on peruskoulun jälkeinen opiskelun järjestyminen Tampereelle. Molemmat asuvat Tampereella ja käyvät Tampereen Kauppaoppilaitoksen sporttimerkonomi-linjaa, joka toimii paikallisen Urheiluakatemian alaisuudessa. Olemme monen muun pelikaverin kanssa samassa ryhmässä. Tätä kautta mahdollistuu harjoittelu kahdesti päivässä, ottelumatkat ja opiskelu. ”Tosin väliin joutuu roudaamaan kamoja hallien välillä, jos nyt jotakin parannettavaa tässä haluaa nähdä, toteaa Niko”. Kolmen vuoden jälkeen on urheilumenestyksen lisäksi kourassa myös merkonomin paperit, joilla voi sitten halutessaan jatkaa eteenpäin.

Kysymykseen: mitkä ovat oleellisimmat erot VaPSin, Tapparan ja Ilveksen välillä? Saa molemmilta hyvin samanlaisen vastauksen: ”ammattimaisempaa, enemmän harjoituksia, paremmat puitteet. Vapsissa ei ollut kesäreenejä mutta Mansessa tuleva kausi alkaa heti keväällä.”

Neljäkymmentä vuotta takaperin Mestaruussarjassa pelattiin 32 ottelua kaudessa, tällä hetkellä SM-Liigassa 60 ottelua. Juhon kauteen mahtui 53 ottelua kahdessa eri Ilves -joukkueessa, Nikolle niitä siunaantui 34. Ottelumäärät ovat huikeita niin vanhemmille, kuin nuoremmille pelureille. Kun tähän lisätään päälle harjoitukset ja matkat, voidaankin kysyä, missä välissä nukutaan ja palaudutaan! Niko selvisi kaudesta ilman loukkaantumisia ja tahkosi kovalla työllä ja tahdolla 34 pinnan tehot. Juholla oli pieniä loukkaantumisia, kroppa oli välillä kovilla, mutta kaikesta huolimatta saldoksi kertyi 28 tehopinnaa.

Kysymyksiin: ”millaisen väännön jälkeen mitali kaulaan tuli ja miltä tuntui summerin soidessa?” Sai seuraavanlaiset vastaukset:

Niko: ”Play off -pelit olivat kovia, ja pelejä oli lähes joka toinen päivä kuukauden ajan. Kiekko-Vantaa tuli kovaa päälle ja heillä oli kurinalainen joukkue. Kun summeri soi viimeisessä matsissa, tuli sellainen tunne, että tämä joukkue menee päätyyn saakka!”

Juho: ”Jyp oli sarjassa ensimmäinen, joten se oli iso yllätys, kun tiputimme sen 3-1 voitoin. K-Laserin voitimme suoraa kolmessa pelissä. Finaaleissa ei sujunut joukkueella oikein peli ja siten Tappara oli parempi. Silloin se oli suuri pettymys, mutta nyt se hopeakin maistuu todella hyvälle”.

Kysymykseen: ”miltä tuntui kohdata finaaleissa tuttuja kavereita, säälittiinkö vastustajaa, vai pelattiinko vain voitosta?”

Niko: ”Voitosta pelattiin, ei tullut paljon ajateltua, kuka siellä vastustajan puolella pelaa. Kavereita oli kuitenkin Ilveksen puolella samalta luokalta useampikin.” Juho: ”No kyllähän melkein kaikki olivat kavereita, kun oli paikalliskamppailu. Mutta kun oltiin jäällä, niin ei siellä vastustajien kanssa kavereita oltu.”

Vuosien varrella on ollut mahdollisuus seurata läheltä, kun erivärisiä SM-mitaleita on jaettu. Tältä pohjalta on myös helppo kuvitella, millainen voittajanfiilis Nikolla ja Juholla sekä heidän taustajoukoillaan nyt on! Hieno homma sekä heille, että tyrvääläiselle kiekkoperinteelle! Taaksepäin katsoen voi todeta Tyrväältä nousevan 1-2 menestyvää peluria kymmenen vuoden aikajaksoissa.

Miten tästä eteenpäin? Molemmat suuntaavat katseensa jo tulevaan kauteen ja sen edellyttämiin kevät- ja kesätreeneihin opiskelua unohtamatta. Tavoitteet ovat edessä ja korkealla, vaikka jo nyt on saavutettu menestystä, josta aniharva tyrvääläinen on koskaan päässyt nauttimaan. Esimerkiksi SM-kultaa pokanneilla Lehdon Mikalla ja Nurmisen Kaitsulla ei ole yhtään junnumitalia.

 

 

 

Paluu Pääsivulle