Tyrvään kiekkohistoria osa 1

Tälle sivulle on tarkoitus kasata tyrvääläisen kiekkohistorian runko kattaen kaikki tunnettu jäällä tapahtunut liikunta. Aiemmin julkaistut kirjoitukset liitetään mukaan linkkeinä, lisänä on kunkin vuosikymmenen paikallislehden lehtileikkeet valokuvina ja/tai tekstinä. Pääpaino on ekologisessa luonnonjääkaudessa, joka päättyi 1988 jäähallin valmistuttua. "Tyrvääläisyyden" alla käsitellään niin Vammalan, Tyrvään, Kiikan, Keikyän kuin Karkun tapahtumia - saatetaanpa vilkaista jopa Mouhijärven puolelle!

Jäähockeyn sääntökirja vuodelta 1927.

30 -luku

Ensimmäiset tiedot löytyvät 30 -luvulta. Tapahtumien keskipisteenä oli Kaalisaari sekä joen toisella puolella Vännin ranta, joka nykyisin tunnetaan Vaneritehtaan rantana. Jääkiekkoa ei vielä tunneta, mutta luisteluun ja jääpalloon on jo päästy käsiksi, lisäksi kaunoluistelunäytöksiä on alettu järjestää.

Kaalisaareen avattiin ensimmäinen luistinrata talvella 1931. Se ei ollut ns. maarata, vaan järven jäälle tehty. Luistinrataa ylläpidettiin aktiivisesti kolme ensimmäistä vuotta, kunnes seurasi "ns. jäätön kausi". Tammikuussa 1937 "joukko lasten vanhempia" vaati kovaäänisesti luistinrataa nuorille ja suomi samalla Vammalan urheilulautakunnan piittaamattomuutta jääurheilua kohtaan, eikä ilmeisesti syyttä! Urheilulautakunta ampui takaisin 27.1.1937 kertoen seikkaperäisesti radan eteen tehdyistä uhrauksista sekä paikallisen nuorison laimeasta suhtautumisesta tehtyjä toimenpiteitä kohtaan, sekä suositellen siirtymistä hiihtoon, koska siitä saa ihan ilmaiseksi punaiset posket, terveyttä ja voimaa, vaihtelua ja virkistystä.

Jääkenttä avattiin uudelleen vammalalaisten vanhempien kovan tahdon osoituksena talvella 1938. Paikallislehti kertoi numerossaan 11.1.1939 otsikolla "Luistinrata Vammalaan" uudesta Kaalisaareen avatusta maaradasta. Lisäksi todettiin, että jos rata näyttää hyvältä, tullaan se pitämään tulevaisuudessakin Kaalisaaressa. Radan vastaisuuden ratkaisee kuitenkin ensisijassa se, tuleeko se saamaan tarpeellisen määrän käyttäjiä. Epäilyksen siemen käyttäjämääristä liittyi kokemuksiin jäälle tehdystä radasta.

Luistinradalla oli pukusuoja ja valaistus, joten käyttöolosuhteet olivat mitä parhaimmat. Elettiin aikaa, jolloin jääkiekosta ei tiedetty mitään, mutta jääpallo oli erittäin suosittua. Lisäksi luistelutaitoa pyrittiin parantamaan pitämällä "luistinkilpailuja". Luistinkilpailujen tuloksia löytyy niin jäällä olleelta radalta kuin maaradalta. Vuosina 1938 ja 1939 sarjassaan hyvin menestynyt, molempina vuosina kolmanneksi sijoittunut, Lauri Koski kertoo kokemuksistaan seuraavaa: "Harrastin kyllä silloin 30 -luvulla luistelua vaikka heikoin tuloksin, koska en omistanut hockareita vaan irtoluistimet, jotka avaimella ruuvattiin kiinni. Kaalisaaren kentillä kävin harvemmin, kun Liekoveden yli ei suoraan päässyt keskivirran takia. Meillä oli aina oma luistinrata itse aurattuna, joka yleensä sijaitsi nykyisen Vaneritehtaan rannassa jäällä. Sinne kerääntyi talvisin lähes päivittäin Asemanmäen pojat ja pelasimme tietysti jääpalloa. Puupalloja haettiin joko Niemen tehtaalta, Chippendahlilta tai Ojalan sorvaamosta. Kaalisaaresta muistan sen urheilukentän päälle jäädytetyn radan, jolla joskus kävin luistelemassa ja näköjään olin jopa jossain kilpailussakin mukana. Siellä oli usein musiikkia ja tarjolla kuumaa mehua. Tytöt harjoittelivat kaunoluistelua omassa nurkassaan ja pojat silloin aivan eri seurassa toisaalla. Pukukopit oli erikseen tytöille ja pojille radan vieressä, samoin lippujen ja mehunmyyntikoppi. Muistaakseni uimatelineiden ja poronrannan välillä oli jään päälle aurattu kenttä, mutta sen tarkkaa sijaintia tai ajankohtaa en muista. Jääkenttä jäädytettiin muistaakseni palokunnan toimesta letkuilla ja moottorilla ja vesi otettiin järven avannosta."

"Maaradan" ensimmäinen kausi päättyi 26.2.1939 varsinaiseen jääriehaan. Tapahtumassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, sillä ohjelmassa oli mm. "Suuri kaunoluistelunäytös", jonka esiintyjinä oli  noin 20 Tampereen parasta kaunoluistelijaa mm. Orvokki Saari, 64 -vuotias Kalle Kunnas ja 8 -vuotias Kalle-Kustaa. Tämän lisäksi pelattiin jääpallo-ottelu "Vammala -Yhteiskoulu" ja lopuksi järjestettiin ilotulitus ja tanssiaiset. Tapahtuma alkoi klo 13 päivällä ja jatkui aina puoleen yöhön saakka. Lippujen hinnat olivat 6:- ja 4:- sen aikaista markkaa. Luistinradan ylläpito kustannettiin kerta- ja vuosilipuilla, joten radan aiheuttama taloudellinen rasitus kunnalle saatiin tällä tavoin kevennettyä. Tyrvääläinen jääurheilu 30 -luvulla

40 -luku

Vuosikymmen ja sen tapahtumat ovat vielä tumman verhon alla. Suusanallisena tietona on jääpallon jatkuminen "Poronrannassa". Risto Tainio on kirjoittanut nälkälänmäen poikien pelanneen myös jääpalloa Vännin rannassa katajasta tehdyillä mailoilla.

Jääkiekkoilun ohjeita  ja kentän jäädytys ja hoito -ohjeita löytyy, mutta nämä eivät ole varsinaisesti Tyrväältä lähtöisin.

50 -luku

Jääpalloa pelattiin myös Kiikassa, jääkiekkoilu käynnistyi 50 -luvun alussa. Asialla olivat Kiikan Pallo-Kerhon innokkaat nuoret miehet. Kokemäen joen jäältä siirryttiin "omin avuin" kuivalle maalle ensin Kikkelänojan kentälle, sitten Pappilanlahdelle ja Parton kentälle. Lopulta kunta rakennutti julkisen jääkiekkokentän Oppikoulun viereen 1959. Pappilanlahden kaukalo lienee tiettävästi vieläkin maailman ainoa pyörivä kaukalo.

Kiikkalaisten into oli kova ja ponnistelut lajin parissa mitä parhainta. Ei aikaakaan, kun neljä vuotta aiemmin jääkiekon aloittanut Rauman Lukko saatiin Kikkerlänojan kentälle pelaamaan miesten ja nuorten joukkueilla. Näin käynnistettiin jääkiekkoilu Suur-Tyrvään alueella 18.2.1951. Pallo-Kerholla oli myös muutama vahvistus Vammalasta, sillä kaikki kynnelle kykenevät voimat olivat tarpeen. Kiikan Pallo-Kerho oli tuohon aikaan alueen ainoa jääkiekkoa harrastanut seura, lähimmät seurat taisivat löytyä sektorilla Pori - Rauma - Tampere. Lukon pojat kävivät Kiikassa useammankin kerran, he halusivat auttaa kiikkalaisia kiekkoilun saloissa. Samalla pallo-kerholaisille saatiin hankittua heidän kauttaan mailoja, luistimia ja muita varusteita. Raumalaisten kanssa alkanut yhteistyö jatkui myöhemmin myös Vammalan Palloseuran kanssa.

Jääkiekosta kehkeytyi niin suosittu harrastus, että Vammalassa koulua käyneet äetsäläispojat jäivät kotimatkalla pois puoli viiden junasta Kiikassa. Tulivat sitten kentälle pelaamaan ja jatkoivat vasta kahdeksan junalla kotiin. Toistaiseksi on vielä tuntematonta, kenen tai keiden toimesta saatiin paikkakunnalle hommattua jääkiekkoon syvällisesti perehtynyt valmentaja, joka oli ei sen enempää tai vähempää, kuin  Suomen Jääkiekkomaajoukkueen silloinen päävalmentaja Viljo "Joe" Virkkunen. Toinen kiikkalaisen ja vammalalaisen jääkiekkoilun takuumies oli maineikkaan tamperelaisen Lindroosin jääkiekkosuvun vesa, Väinö. Hän muutti Kiikkaan 50 –luvun puolivälissä Jokisivun koulun opettajaksi ja alkoi valmentamaan Pallo-Kerhoa. 50 -luvun lopulla Väinö siirtyi toimimaan myös Vammalassa, ja olipa hän muutaman vuoden samanaikaisesti sekä Kiikan Pallo-Kerhon että Vammalan Palloseuran johtokunnissa.

1957

Kevättalvi 1957: Jääkiekkoa pelattiin lähinnä sektorilla Kiikka - Keikyä, koska Vammalassa ei ollut vielä "virallista" kaukaloa, vaan ainoastaan luistinrata. Toki pohjoispuolelta pari kaukaloa löytyi, mutta ne eivät täyttäneet virallisia mittoja. Kiikan Pallo-Kerho dominoi alueella suvereenisesti. Keikyäläiset ottelivat vielä nimellä "Keikyä". Syy tähän oli yksinkertaisesti se, että FC-57 perustettiin vasta toukokuussa 1957, joten alkuvuodesta ei nimeä osattu ja/tai voitu käyttää. Tämän jälkeen keikyäläiset pelasivat FC-57 nimissä aina 80 -luvulle saakka.

Kesäkuu 1957: Vammalan Urheilulautakunta oli antanut lupauksen jääkiekkokaukalon rakentamisesta Kaalisaareen tulevaksi talveksi. Tästä innostuneena Vammalan Palloseura teki päätöksen ottaa jääkiekko ohjelmaan tulevana talvena.

Syksy 1957: VaPS vahvisti syksyllä vielä uudestaan jääkiekon ottamisesta ohjelmaansa. Akuuttina murheena oli tulevan kaukalon valaistus, sillä jääkiekko tarvitsi voimakkaan ja tasaisen valaistuksen pelin menestykselliseksi harrastamiseksi - sellaista ei Kaalisaaressa ollut. Vammalalaiselle jääkiekkorintamalle nousi kilpailijoita, sillä Tyrvään Voiman johtokunta päätti 2.12.1957 pitämässään kokouksessa ottaa jääkiekon ohjelmaansa. Voimalle valittiin jääkiekkojaosto, joka sai seuraavan kokoonpanon: puheenjohtajana Veikko Eskola, jäseninä H Pelttari, V Kemikoski, P Eskola, U Andersson, P Huhtaniitty, L Leppänen ja P Haapiseva. Voima panosti myös luistimien kuntoon, ennen kaikkea niiden teroittamiseen, jonka hoiti ammattitaidolla Pentti Huhtaniitty. Sylvänteen Urheiluliike tuki jääurheilun harrastamista myymällä lajiin liittyviä urheiluvälineitä. Repertuaariin kuului mm. jääkiekko- ja -pallohokkareita sekä jääkiekkomailoja. Suosituimmat mailamerkit olivat Ala ja Tope. On melko todennäköistä, että Ala -mailat olivat Roismalan jääkiekkomailatehtaan valmistamia. Tehtaan omisti tuohon aikaan Esko Juurikivi.

Vuoden 1957 lehtileikkeitä löytyy tämän linkin takaa!

1958

Kevättalvi 1958: VaPS aloitti välittämään pelaajilleen edullisesti jääkiekkomailoja. Tätä toimintaa harjoitettiin menestyksekkäästi aina 70 -luvun alkupuolelle saakka. Perussyynä tähän ilmeisesti oli, että paikalliset urheiluliikkeet eivät pystyneet tuolloin tarjoamaan riittävästi pelivälineitä käyttöön, varsinkin kiekkokauden alkuvaiheessa. Voiman jääkiekko nosti vahvasti päätään!

"Jääkiekkoilun ensiesiintyminen" Vammalassa 19.1.1958 sai palstatilaa Tyrvään Sanomissa. Ottelun tuomareiksi oli valittu Kiikan Pallo-Kerhon taustahahmo, opettaja Väinö Lindroos Kiikasta sekä entinen mestaruussarjapelaaja Heikki Aaltonen Raumalta. Ottelu oli samalla lajin opetustuokio, sillä raumalaiset esittivät katsojille näytösluontoisen harjoituksen. "Kaikki talviurheilun ystävät suuntaavat askeleensa sunnuntaina Kaalisaareen katsomaan ensimmäistä Vammalassa suoritettavaa jääkiekko-ottelua" mainostettiin lehdessä etupeltoon.

 

Yllä oleva kuva on "jääkiekkoilun ensiesiintymisestä" Vammalassa 19.1.1958. Kuvassa on monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Ensinnä, kuvan takaosassa näkyvä vuosia sitten purettu Paviljonki. Joukkueiden "kehitysastetta" voidaan mitata mm. sillä, että raumalaisilla oli yhtenäiset peliasut (paidat, sukat, polvisuojat, hanskat ja housut). Vapsilaisilla vain polvisuojat sekä hiihtokilpailuista tutut numerolaput pelaajien erottamiseksi toisistaan.  Käytössä olleet teräslankamaalit näyttävät hyvin vahvasti samoilta, jotka tulivat Mantsun kentälle 1966.

Palloseuran ensimmäisessä miesten joukkueessa pelasivat ainakin maalivahti Eero Nurmi, ykköskenttänä Matti Hakala - Raimo Toivonen - Harri Ahtikoski - Jussi Lehtinen - Kalevi Kalliomäki, kakkoskenttänä Kari Raivio - Alpo Uurto - Antti Levoranta - Pentti Hyrkki - Ilkka Välimäki ja kolmoskenttänä Ahti Haapanen - Timo Järvelä - Kulmala. Palloseuran kokeneimmat pelimiehet olivat Uurron Alpo ja Levorannan Antti, sillä he olivat olleet mukana jo seitsemän vuotta aiemmin pelatussa alueen ensimmäisessä jääkiekko-ottelussa Kiikan Pallo-Kerho - Rauman Lukko.

VaPS piti harjoituksia maanantaisin, torstaisin ja sunnuntaisin miehille ja pojille. Yli 15 -vuotiaat luokiteltiin miehiin, alle 15 -vuotiaat poikiin. Vaikka kentän olosuhteet olivat paremmat, kuin aiemmin, haluttiin se puutteellisen valaistuksen vuoksi siirtää toiseen paikkaan. Tyrvään Kisakin oli mukana kiekkorintamalla. Kisan vuorot olivat keskiviikkoisin ja perjantaisin, mukana oli pelureita aina tyrväänkylän poikia myöden. Jos VaPS haki kiekko-oppia Raumalta, niin Kisa teki sen yhteistyössä porilaisten kanssa. Toistaiseksi ei ole tiedossa, tuliko oppi Porin Karhujen edeltäjältä, Porin Kärpiltä, vai Rosenlewin Urheilijat 38:lta (RU-38).

"Luisteja teroitetaan ja suksi paahdetaan" kertoi Aimo Järvisen mainos. Huhtaniityn Pentti sai Aimo Järvisestä vankan kilpailijan luistien teroitusmarkkinoilla! Voima jatkoi jääjuhlien järjestämisperinnettään: vuoden 1958 vetonaulana olivat värilliset puvut ja edellisvuotta parempi valaistus. Yleisöä viihdyttämään oli hankittu taiteilija Eero Roine Tampereelta.

VaPS jatkoi ottelujaan, Kiikan Pallo-Seura oli kuitenkin alueen ykkösnyrkki. Palloseura hankki oman veryttelypuvun, jonka pohjavärinä oli keltainen ja jossa oli mustat raidat saumoissa.

Paikkakunnan kiekkoelämä koki hirvittävän takaiskun Roismalan jääkiekkomailatehtaan palaessa maan tasalle keväällä 1958. Tehtaassa, joka sijaitsi Korkeella-ahteella, valmistettiin Ala -nimisiä mailoja. Tehdas oli Esko Juurikiven omistama ja se toimi vuosina 1950-1958. Palon jälkeen sitä ei koskaan rakennettu uudelleen. Eskon veli Olavi eli Puusepäntyö Olavi Juurikivi jatkoi mailojen valmistusta. Uuden tuotteen nimi muuttui muotoon "James". Olavin ensimmäinen tehdas sijaitsi Lauhamon kauppaa ja Tuomiston Heimoa vastapäätä, se paloi 1968. Jamesin tuotanto jatkui uusissa tiloissa Keskikadulla (nykyisin siinä Lindroosin Pentin putkifirma) aina 70 -luvun taitteeseen saakka.

Otteluja jatkettiin Nokian Urheilijoiden Linnavuoren joukkueen kanssa. VaPS mitteli voimiaan Kiikan Pallo-Kerhoa vastaan uudelleen sekä kohtasi FC-57:n. Tammikuussa Kaalisaaressa näyttäytynyt Rauman Lukon A-juniorijoukkue voitti Suomen mestaruuden.

Kiikan Pallo-Kerho löi Porin Kärpät Parton kaukalossa! KPK:n rungon muodostivat maalivahti M Eno, puolustajat V Hakala, R Kero ja P Myllyniemi ja hyökkääjät R Lehtoranta, Harri Lehtoranta, Heikki Lehtoranta, P Kuusisto, V Hämäläinen ja M Hakanen. Porin Kärpistä tuli 60 -luvun taitteessa Porin Karhut, joka voitti Suomen mestaruuden 1964.

Kesällä 1958 Palloseuran jatkoi juniorityötään pitämällä kesäleirin Kisansaaressa (Liekosaari). Kaalisaaren uusi jääkiekkorata valmistui hyvää vauhtia!

VaPS päätti liittyä Suomen jääkiekkoliittoon ja ilmoittautui syksyllä 1958 pelaamaan jääkiekkoa Hämeen piiriin. Taustalla oli merkittävä tieto Kaalisaareen rakennettavasta uudesta luistinradasta, joka oli tarkoitus rakentaa uudelle sorapäällysteiselle kentälle. Kentän sijainnista käytettiin myös nimitystä Poronranta, koska se oli Kaalisaaren ja Poronrannan välissä. Entistä parempi valaistus oli uuden kentän yksi merkittävistä eduista. Heikki Aaltonen Raumalta toimi Kaalisaaressa järjestyn valmennustapahtuman vetäjänä. Jääkiekkoon haettiin uusia harrastajia: "Erikoisesti sellaiset pojat, jotka eivät ennen ole saaneet urheilukipinää, ovat tervetulleita. Isät ja äidit: Kehottakaa lapsianne osallistumaan terveelliseen ja kehittävään urheiluun". Palloseura investoi myös Kaalisaaren uuteen jääkiekkokaukaloon. Kentän rakentaminen oli saanut takapakkia, sillä kauppalan hallitus ei ollut vielä hyväksynyt suunnitelmia. VaPS päätti jatkaa kaudella 1959 edelleen jalkapallo-, lentopallo- ja jääkiekkotoimintaa.

Vuoden 1958 lehtileikkeitä löytyy tämän linkin takaa!

1959

Kevättalvi 1959: Kiikka - Vammala alueen kiekkoyhteistoiminnassa käännettiin taas uusi lehti käynnistämällä ns. ylialueellinen sarja, johon nimettiin kolme joukkuetta. Ne olivat Ilves (Kiikka), Lukko (Vammaskosken sillan eteläpuoli) ja Tappara (sillan pohjoispuoli). Jokaisella seuralla oli sarjassa vähintään kolme joukkuetta: yli 16 -vuotiaat, alle 16 -vuotiaat ja alle 13 -vuotiaat. Vanhimpien sarja pelattiin kaksinkertaisena, muut kolminkertaisina. Paikallissarja sai innokkaan vastaanoton ja oli perustana Palloseuran tuleville juniorijoukkueille. Siitä, miten Voiman jääkiekolle kävi ei ole tietoa. Saattaa olla niin, että se sulautui Kiikan Pallo-Kerho & VaPS rintamaan. Kiikan Ilveksen pelillisiä johtohahmoja oli Lasse Korpela.

Tyrvään Yhteislyseo kamppaili myös Nokian Yhteiskoulua vastaan, mutta heikoin tuloksin, Harjavalta kohdattiin useammankin kerran. Voima jatkoi loistavien jääjuhlien järjestämistä. Vuorossa oli Helsingin Luistelijain kaunoluisteluryhmä sen aikaisine Suomen huippuluistelijoineen. Ohjelmassa oli mukana mm. Voiman ja Palloseuran johtokuntien välinen jääkiekko-ottelu.

Kiikan Pallo-Kerho jatkoi toimintaansa. Rauman Lukon A-juniorit tulivat taas näyttämään osaamistaan, Punkalaitumen Kunnon alle 14 -vuotiaat iskivät Palloseuraa vastaan. Kiikassa järjestettiin suuri luistelutapahtuma. Kiikan junioriherruudesta mittelivät Kiikan Veto ja Pallo-Kerho, joista Veto osoittautui paremmaksi.

Syksy 1959: Palloseura käynnisti valmennustoiminnan, jossa hyödynnettiin piirin johtavia raumalaisia valmennusosaajia jo ennestään tuttua Heikki Aaltosta sekä Sakari Sillankorvaa.

Jääkiekko valtasi myös Karkun Tyrisevän kun nuoret rakensivat sinne itse kaukalon.

Kaalisaareen saatiin lopulta rakennettua uusi, kaikki vaateet täyttävät jääkiekkokaukalo erinomaisine valaistuksineen. Ensimmäistä ottelua joulukuussa 1959 oli saapunut seuraamaan Vammalan kauppalan hallituksen, -valtuuston sekä urheilu- että yleistentöiden lautakunnan jäseniä. Palloseuran vastustajana oli tuleva perivihollinen, Keikyän ylpeys, FC-57. Väinö Lindroos oli tuomitsemassa tätäkin ottelua.

Toistaiseksi ei ole tiedossa, kuka suunnitteli ottelumainoksen. Suurin epäily kohdistuu Eskolan Veikkoon.

Vuoden 1959 lehtileikkeitä löytyy tämän linkin takaa!

1960

Kevättalvi 1960: Jääkiekko oli ollut Raumalla hyvin suosittu urheilulaji jo toistakymmentä vuotta. Paikallisia seuroja olivat Lukko, Säppi ja Hokki. "Raumalaisen tiedon mukaan" niiden kokoonpanot ja aktiviteetit riippuivat vuosittain paikallisista  henkilö- ja urheilusuhteista. Vuoden 1960 ensimmäisessä ottelussa Palloseura kohtasi Rauman Säpin A -juniorit. Jääkiekon maaseutusarja käynnistyi. Mukana olivat VaPSin lisäksi FC-57 ja KKV. Epäselvää toistaiseksi on, että lopettiko Kiikan Pallo-Kerho tässä vaiheessa pelaamisen, vai liittyivät pelurit FC-57:n riveihin?

Tiukkapipoisen kilpaurheilun lisäksi jääliikuntaan tuotiin myös huvia mukaan. Nuorisolle järjestettiin mahdollisuus päästä kiitämään jäänpintaa pitkin viimeisimpien suosikki-iskelmien tahdissa. Musiikin ohella oli mahdollisuus nauttia juomaksi "Kaakaomilkaa".

Rauman Lukon B -juniorit vierailivat Palloseuran vieraina 31.1.1960. VaPS löi KKV.n kotona. Kiikan Pallo-Kerhon piti vuosikokousta, jääkiekkojaoston vetäjäksi valittiin Veijo Hakala.

Markku Kallio valittiin ensimmäisenä paikallisena pelurina nuorten valtakunnalliselle leirille Vierumäelle. Rauman Säpin A-juniorit kaatoivat Palloseuran peräti 13-2.

Luistelun kansanmaaottelu käyntiin Vammalassa. Palloseuran C -juniorit kamppailivat Punkalaitumen Kuntoa vastaan tuntemattoman lahjoittajan lahjoittamasta kiertopalkinnosta. Kunto selätti Palloseuran C -juniorit 5-4, Asko Laulajainen teki Kunnon maaleista peräti neljä. Kallion Markku C-junioreiden maajoukkue-ehdokkaana. FC-57 voitti maaseutusarjan paremman maalieronsa turvin.

Voima jatkoi jääjuhliensa pitämistä. Tällä kerralla teemana oli "sulavasti luistimilla". Pramilla oli Helsingin Luistelijain kaunoluisteluryhmä. Ohjelmassa oli lisäksi laulajapoika Raimo Karimäen esiintyminen rouva Rantasen yhtyeen kanssa, Karkun Karkun ja Tyrvään Voiman johtokuntien välinen jääkiekko-ottelu sekä lopuksi kaiken kruunaava "loistava ilotulitus"!

Syksy 1960: Palloseura aloitti valmistautumisen tulevaan kauteen. Edustusjoukkue oli ilmoitettu ensi kertaa maakuntasarjaan, sen taival oli määrä alkaa hämäläisessä maakuntasarjan lohkossa. Vastaan olivat tulossa Nokian Urheilijat, Lempäälän Kisa, Toijalan Pallo-49 ja Loimaan Palloilijat. Siirtyminen maakuntasarjaan sai aikaan alueen siihen mennessä merkittävimmän seurasiirron, kun Palloseuran rivejä tuli vahvistamaan Veijo Hakala Kiikasta. Palloseuran taival maakuntasarjassa oli määrä alkaa 6.1.1961, jolloin vastaan asettuisi Lempäälän Kisa.

Myös B ja C -juniorit aloittivat sarjaottelunsa. B -junioreiden maaseutulohkoon ilmoittautui vain Punkalaitumen Kunto ja C -junioreiden lohkoon Kokemäen Kova-Väki. Alle 13 -vuotiaille oli luvassa ystävyysotteluja. Maaseutulohkon voittajille oli tiedossa jatko-otteluja Porin ja Rauman lohkojen voittajien kanssa.

Vuoden 1960 lehtileikkeitä löytyy tämän linkin takaa!

Uudelle kentälle tehtiin myös asianmukaiset pukeutumistilat

 

1961

Kevättalvi 1961: Kaalisaaren kaukalo oli kovassa käytössä, joten Vammalan Urheilulautakunta teki kentälle pelureiden ikään perustuvat käyttöajat. VaPS lähti mukaan ensi kertaa Maakuntasarjaan. Edelliskautena pelattiin Maaseutusarjaa, josta myöhemmin käytettiin nimitystä Piirisarja. Vaikuttaa ilmeiseltä, että Piirisarjaan sekä Maakuntasarjaan pääsi mukaan ilmoittautumalla, eli varsinaisia karsintoja ja/tai edelliskauden menestysvaateita ei vielä tuolloin ollut. Maakuntasarjasta Suomisarjaan nousivat vain lohkojen voittajat jatkokarsintojen myötä. Palloseuran ensimmäisessä harjoitusottelussa kohdattiin Forssan Palloseura, jonka jälkeen vuorossa oli "verivihollinen" FC-57.

Piirisarjassa olivat vastassa tutut KKV ja FC-57. VaPS menestyi Piirisarjassa Maakuntasarjaa paremmin. Piirisarjan ottelussa VaPS-FC-57 koettiin jotakin ennenkuulumatonta! FC-57:n M. Seppälä sai tyrvääläisen kiekkohistorian ensimmäisen 10 minuutin käytösrangaistuksen epäurheilijamaisesta kielenkäytöstä. Moiseen törkeyteen ei oltu paikkakunnalla aiemmin törmätty, joskin myöhempinä vuosina tilanne on tullut vastaan useammankin kerran. Vammalalaisten onneksi tämä ensimmäinen rangaistus meni kuitenkin Keikyään!

Ystävyysotteluja pelattiin edelleen kauden aikana. Ensin saapui Tapparan good-will joukkue Kaalisaareen esittelemään taitojaan. Joukkueessa oli mukana useita tunnettuja tamperelaisia kiekkosuuruuksia. Myös Porin Karhujen "nuorten joukkue" saapui kohtaamaan Palloseuran edustuksen. Karhut olivat maineikas ja hyvin menestynyt joukkue, ja oli ehtinyt kaatamaan mm. Rauman Lukon. Joukkueen nimimiehiä olivat erityisesti maalivahti Suominen sekä hyökkääjät Ojansuu ja Rantasila. Näistä Juha Rantasila (Suomen jääkiekkoleijona #65) muistetaan myös myöhemmin monivuotisena maajoukkuepuolustajana HIFK:n riveistä.

Tammikuussa Palloseura piti ylimääräisen vuosikokouksen koripallon ottamiseksi ohjelmaansa. Kokouksessa päädyttiin yksimielisesti käynnistämään koripalloilu. Koripallojaoston puheenjohtajaksi valittiin Alpo Uurto ja jäseniksi Rauno Toivonen, Markku Toivonen, Risto Rasku ja Jorma Kallio. Seura päätti myös liittyä Suomen Koripalloliittoon.  Koripalloa ei mitä todennäköisimmin kuitenkaan koskaan pelattu sarjatasoilla, mutta Alpo Uurto juurrutti sen ansiokkaasti oppikoululaisten harrasteeksi. Alpo pyöritti luokkien välisiä sarjaotteluja aina 70 -luvun alkupuolelle saakka. Näissä ottelusarjoissa oli samoja piirteitä, kuin mitä Väinö Suvivuon 1947 käynnistämässä lentopallosarjassa oli ollut.

Junioripuolella jatkettiin edellisvuoden malliin. Pelaajakasvatuksesta pidettiin huolta valmentamalla myös E- ja D-junioreita. Sarjapelejä ei heillä vielä ollut, puute korvattiin ystävyysotteluina keikyäläisiä vastaan. B -junioreiden päävastustajana oli edelleen Punkalaitumen Kunto, jonka Palloseura rökitti kahden ottelun yhteismaalein 28-1, raivaten tiensä pelaamaan piirinmestaruudesta Porin ja Rauman lohkovoittajien kanssa. C-junioreiden vastustajana maaseutulohkossa toimi KKV:n.

Porin Kärppien toiminta siirtyi "naftaliiniin" 50 -luvun lopulla. Kärppien jääkiekkoilua jatkamaan perustettiin uusi seura Porin Karhut. Karhujen B- ja C -juniorit saapuivat kohtaamaan Palloseuran ystävyysottelun merkeissä Kaalisaareen. B-juniorit kaatoivat Porin Karhut 4-3, mutta C-juniorit joutuivat puolestaan taipumaan 0-5. B -junioreiden ottelussa koettiin tyypillinen ulkojäitä piinannut ilmiö, lumisade. "Koko ottelun ajan oli tiheä lumisade, joka haittasi pelinkulkua. Tuntui, kuin VaPS olisi kärsinyt tästä enemmän, sillä kun jää puhdistettiin ennen viimeiseen erään lähtöä, kipusi kotijoukkue 1-3 tappioasemastaan helponlaisesti 4-3 voitton."

Voitettuaan maaseutuvastustajansa Palloseuran B- ja C -juniorit matkasivat Raumalle pelaamaan piirin mestaruudesta. Raumalaiset vastustajat sekä lopputulokset ovat tunnistamattomia. Koska seuralla ei ollut pelipaitoja, kuin edustusjoukkueelle, piti sen pelaajien toimittaa omat pelipaitansa Jussi Lehtiselle, jotta ne saatiin junioreiden käyttöön. Ilmeisesti junioreiden käytössä olivat vuoden 1958 ensimmäisestä ottelusta tutut "hiihtokilpailunumerot ilman mustikkasoppaa". Toisaalta mistään ei ole toistaiseksi käynyt ilmi, oliko junioreilla ja edustuksella ollut päällekkäisiä otteluja kauden aikana.

Henkilökohtaisella tasolla alkoi nousta menestyjiä. Palloseuran lupaava juniori, Markku Kallio, valittiin poikien maajoukkueleirille, josta oli mahdollisuus päästä Suomen maajoukkue-edustajaksi tulevaan nelimaaotteluun. Matti Palonen ja Kari Alakoski valittiin Satakunnan joukkueeseen jääkiekon suurleirille (nykyinen Pohjola -leiri). Satakunnan joukkue voitti oman lohkossa, mutta karahti välierävaiheessa cupin voittaneeseen Hämeeseen 2-0. Takkiin tuli myös pronssiottelussa Pohjois-Savoa vastaan 3-1. Matin ja Karin valinta suurleirille oli hieno osoitus poikien kyvyistä sekä Palloseuran junioritoiminnan eteenpäin menosta.

Koululaisurheilussa Vammalan Ammattikoulu lähti mukaan Ammattikoulujen jääkiekko cupiin. Vastaan asettui Rauma-Repolan konepajakoulun joukkue. Vammalalaisten matka jääkiekko cupissa päättyi nopeasti 14-0 tappioon raumalaisille. Paikallislehden selostuksessa kirjoitettiin mm.: "Raumalaisten joukkueessa oli useita eri seurojen junioripelaajia, kun taas vammalalaiset olivat melkeinpä ennen jääkiekkoa pelaamattomia." Oppikoulu cupissa Tyrvään Yhteislyseo kohtasi ensin voittoisasti Kokemäen Yhteiskoulun 8-3, mutta sitten tuli seinä vastaan Porin Lyseon kanssa luvuin 0-8.

Keikyällä kiekkoilu jatkui aktiivisesti. FC-57 piti vuosikokoustaan nimeten Kauko Saaren jääkiekkojaoston puheenjohtajaksi. Edellisen kauden piirisarjan mestari FC-57 manasi lehden palstoilla heikosti käyntiin lähtenyttä kauttaan. Ottelut Kokemäellä olivat osoittautuneet vaarallisiksi, sillä jo toisen kerran pelaaja oli joutunut ottelussa "tikattavaksi" - tällä kertaan ottavana osapuolena oli ollut joukkueen maalivahti Aulis Rapeli. Keikyäläiset käynnistivät myöhemmin TV:stäkin tutuksi tulleen "two in one -menetelmän". Samaan päivään penkkiurheilijoille tarjottiin lentopallo- ja jääkiekkoviihdettä!

Kiikan Pallo-Kerho jatkoi toimintaansa ja piti vuosikokoustaan.

Vammalassa ei jääjuhlaa unohdettu! Helsinkiläisten taitoluisteluesityksen lisäksi tapahtumassa kohtasivat kauppalan pohjois- ja eteläosien nappulat jääkiekossa, kuten Tyrvään Voiman ja VaPSin johtokunnat. Tapahtuma päättyi loistavaan ilotulitukseen ja jäätanssiaisiin.

Kiekkokauden yhteenvetona todettiin kiekkotalven 1961 muodostuneen lajin läpimurtokaudeksi, vaikka kunnollista pelikautta ei kestänytkään, kuin puolitoista kuukautta. Edustusjoukkueessa esiintyi 14 eri pelaajaa. B-junioreille järjestettiin ensimmäistä kertaa ns. maaseutulohko. Talven loppuminen esti loppuotteluiden suorittamisen Porin ja Rauman lohkojen voittajien kanssa.

Pelikauden päättäjäisissä palkittiin kaikki maakuntasarjaan osallistuneet pelaajat muistolusikalla. Juniorijoukkueista palkittiin parhaat hyökkäys- ja puolustuspelaajat. B-junioreista Matti Palonen ja Pauno Lindh, C-junioreista Esa Jalonen ja Kari Alakoski sekä D-junioreista Jussi Kallio ja Kari Kulmala. Ns. ryhtipalkinnon sai vuodeksi haltuunsa Erkki Hakala.

Piirisarjan lopputulokset 1961  Maakuntasarjan lopputulokset 1961

Piirisarjasta jäi pelaamatta VaPSin ja KKV:n välinen toinen ottelu, joka uumoiltiin pelattavan seuraavalla kaudella. Maakuntasarja saatiin pelattua loppuun.

 

Syksy 1961: Kevätkaudella eteen tullut pelipaitaongelma käynnisti syksyllä 1961 paperinkeräyksen, jonka tarkoituksena oli hankkia omat pelipaidat seuran junioreille. Lopulta ne saatiinkin hankittua, mutta aluksi vain yhdelle joukkueelle. Tämän vuoksi juniorijoukkueiden piti vaihdella paitoja ottelujen välillä. Suurelle yleisölle ne esiteltiin ensimmäisen kerran tammikuussa 1962.

Suuri jääkiekkoinnostus toi myös tarpeen saada myös paremmat harjoitusolosuhteet, sillä ainainen pelaaminen säänhaltijoiden kanssa on rassaavaa puuhaa. Syksylle 1961 saatiin hankittu, kovin varatulta Koulukadun tekojäältä, kaksi harjoitteluaikaa. Ne olivat lauantai-iltana klo 22-24 ja sunnuntaiaamuna klo 06-08. Raumalle puuhattiin myös tekojäärataa, jonka rakentaminen oli käynnistetty vuoden 1961 aikana. Palloseurakin lähti mukaan Satakunnan tekojääratasäätiöön, josta uskottiin olevan apua krooniseen jääpulaan.

Edustusjoukkueen kokoonpanoon oli tulossa pieniä muutoksia. Esimerkiksi maalivahtiosastolla hääri varmojen Kari Väätäsen ja Risto Raskun lisäksi nuori Seppo Sundberg. Marraskuussa Palloseura juhli viisivuotissyntymäpäiviään, olihan seura perustettu syksyllä 1956 ja otellut sarjatasoilla ensimmäisenä lentopallon maakuntasarjassa 1957. Palloseuran edustusjoukkueen ensimmäinen peliasu oli musta-valkoinen.

Palloseuran edustus pääsi ensimmäistä kertaan tekojään makuun. Koska kyseessä oli lähes "veretseisauttava" tapahtuma, julkistettiin jäällä olleiden nimet lehdessä. Nämä sankarit olivat: Seppo Sundberg, Reino Sivonen, Jorma Kallio, Matti Palonen, Matti Hakala, Erkki Hakala, Markku Kallio, Pekka Hietamo, Ari Alastalo, Kari Alakoski, Olli Tamminen, Pauno Lindh, Pertti Järvinen, Asko Laulajainen, Kari Väätänen ja Harri Ahtikoski. Valmentajina toimivat Reijo Kari, Aarre Vahtera ja Tuure Mäkinen.

Vammalaan perustettiin erotuomarikerho syksyllä 1961. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi herra Reijo Kari, joka sai valtuudet määrätä tuomarit kaikkiin Vammalassa suorittaviin otteluihin.

Palloseura päätti osallistua tulevana talvena (1962) maakuntasarjaan, Piirisarjaan  ilmoittautuivat FC-57, KKV ja Kupari-Kiekko. B-juniorit siirrettiin Porin lohkoon, jossa vastustajiksi oli tulossa Porin Karhut, RU-38 sekä Porin Pallo-Toverit. C-junioreiden vastustajaksi oli tulossa tuttu KKV.

Kiekkotalvi käynnistyi joulukuussa perinteisellä VaPS-FC-57 -ottelulla. Lehti-ilmoituksen mukaan joukkueiden välisissä otteluissa on "aina ollut sähinää ja kovaa yritystä"! Mantsun kentän kopissa meinasi itse pääperkele päästä irti, pikkupoikien lämmittäessä kaminaa työntämällä puita savutorven kautta. Onneksi vahingosta selvittiin vähäisin vaurioin. Kaalisaaren jääkiekkoradan käyttöajat talvikaudelle 1962 julkaistiin.

Vuoden 1961 lehtileikkeitä löytyy tämän linkin takaa!

 

1962

Kevättalvi 1962: Tammikuun 27. päivän lehdessä esiteltiin junioreiden uuden pelipaidat, jotka tunnettiin paremmin nimellä "ampiaispaita".

 

Kiikassa touhuttiin edelleen aktiivisesti. Vuotuiset jääjuhlat jatkuivat, nyt tapahtuma järjestettiin Voiman ja VaPSin yhteistyönä. "Numeroillat" kokosivat nuorisoa yhteen.

Väätäisen Kari toi Rauman Kauppaoppilaitoksen Kaalisaareen! VaPS pelasi rinnan sekä Maakuntasarjaa että Piirisarjaa. B -juniorit pelasivat Porin lohkossa, minkä johdosta Kaalisaaressa nähtiin RU-38, Porin Karhut ja Porin Pallo-Toverit. Punkalaitumen Kunto kohdattiin D- ja C -junioireissa, muuten vastassa olivat tutut maakunnan joukkueet.

   Ampiaispaidan kantaminen oli suuri ylpeyden aihe!

Kotiottelussa Jämsänkosken Ilvestä vastaan Palloseuran miehet käyttivät ensimmäisen kerran "ampiaispaitoja". VaPSin edustusjoukkue oli voitonpäässä pääsystä Suomisarjan karsintoihin. Hakalan Veijo joutui opiskelunsa yhteydessä pohdiskelemaan, miksi urheilijan on oltava raitis!

 

Ensimmäisen kerran järjestetyissä tekniikkakilpailussa erotettiin jyviä akanoista. Juhani Heikkilä valittiin Vierumäelle C -junioreiden talvileirille, Esa Jalonen putosi ryhmästä viimeisten joukossa. Reipppaat luisteluillat jatkuivat numeroluistelun merkeissä! VaPSin C -juniorit pääsivät testaamaan myös Rauman tekojäätä.

Kesä ja syksy 1962: Kesällä Palloseura järjesti paperinkeräyksen rahoittaakseen toimintaansa. Syksyn tullen Palloseura kokosi miesten joukkuetta näyttävällä ilmoituksella. Lehtisen Tauno käynnisti sponsoreiden hankinnan. Pelipaitoihin oli mahdollista saada sponsorin logo. Palloseuran hyödynsi ensimmäisen kerran harjoituksissaan Houhajärven maastoja.

Palloseura käynnisti myös naisten toimintaa. Lehtileike ei kerro suoranaisesti, mistä tässä oli kyse. Monelle tutuksi tullut Eerilän Osto- ja Myyntiliike markkinoi tuotteitaan.  

Vuoden 1962 lehtileikkeitä löytyy tämän linkin takaa!

 

1963

Kevättalvi 1963: Palloseura lähti mukaan Maakunta- ja Piirisarjaan. Edustusjoukkue oli nuorentunut edellisvuodesta. Intoa oli ehkäpä hivenen taitoa enemmän varsinkin, kun vastaan asettui useita tamperelaisjoukkueita, joiden riveissä pelasi lukuisa määrä korkeammalla tasolla pelanneita pelureita. Tiukan ottelun kääntäminen omaksi eduksi tuotti tuskaa.

Musiikki ja luistelu sekä erilaiset nuorisolle suunnatut kilpailut jatkuivat myös keväällä 1963. Palloseura tutustui uuteen vastustajaan, Ikaalisista mukaan tuli Tarmo. Palloseuran peli takkusi. Voittoja ei saatu, kuin Ikaalisten Tarmosta. C -junioreissa nousi esiin tehokas, kolmen K:n ketju: Ketola - Kulmala - Kleemola. Kiikassa luistinrata oli kovassa käytössä, vaikka sarjatoiminnassa ei oltukaan mukana.

Kari Kulmala valittiin Satakunnan piirijoukkueeseen Vierumäelle. Juniorit kohtasivat niin Rauman Lukon, kuin Iirotkin. Porista kävivät Karhut ja RU-38. Satakunta voitti historiansa ensimmäisen kerran C -junioreiden valtakunnallisen Vierumäen leirin mestaruuden. Voittoisassa joukkueessa pelasi Palloseurasta Jorma Ketola, joka pääsi joukkueeseen siihen jo ennalta valitun Kari Kulmalan sairastumisen johdosta. Uutena seurana kiekkokentille debyyttinsä teki Tottijärven Urheilijat, joka laittoi Palloseuran ahtaalle luvuin 9-8.

Kauden päätteeksi siirryttiin uudenlaiseen palkitsemisjärjestelmään. Edustusjoukkueen kaikki 17 Maakuntasarjassa pelannutta palkittiin lusikoilla. Näitä pääsivät pokkaamaan: Sundberg, R. Sivonen, Palonen, M. Kallio, Heikkilä, Jokinen, Lindh, Tamminen, Jalonen, E. Hakala, Alakoski, E. Hietamo, K. Sivonen, M. Hakala, Ahtikoski, Uutto ja J. Kallio.

Junioireista valittiin All Stars -joukkueet. B -juniorit: Antti Posio, Eino Laakso, Matti Poutanen, Jouko Aro, Hannu Niemelä ja Matti Penttilä. C -juniorit: Jorma Niemelä, Juhani Kallio, Lars Strandaberg, Jorma Ketola, Pekka Kleemola ja Kari Kulmala. D -juniorit: Juha Jalonen, Urpo Heiskanen, Tapio Tyrvänen, Seppo Haakana, Raimo Nikkanen ja Jyrki Välimaa. Edustusjoukkueen nuori, Olli Tamminen palkittiin Tyrvään Säästöpankin lahjoittamalla ryhtipalkinnolla.

 

Edessä vasemmalta: Pauno Lindh, Matti Hakala, Reino Sivonen, Risto Rasku, Matti Palonen, Jorma Kallio (C) ja Pertti Järvinen. Takana vasemmalta: valmentaja Aarre Wahtera, Olli Tamminen, Kari Alakoski, Ari Alastalo, Asko Laulajainen, Markku Kallio, Raimo Toivonen, Pekka Hietamo, Erkki Hakala ja valmentaja Reijo Kari. Joukkueen virallisena mailamerkkinä näyttää olleen Toronto.

 

Syksy 1963: Valmennustoiminta nosti vahvasti päätään. B- ja C junioreille järjestettiin valmennusleiri Raumalla. Palloseurasta kovassa ryhmässä olivat mukana Matti Penttilä, Lars Strandberg, Juhani Kallio ja Kari Kulmala. Seuraavan kauden edustusjoukkuetta tuli sparraamaan piirivalmentaja Liesmäki. Jääkiekkoilijat siirtyivät hyödyntämään, myös sisäharjoituksia. Paikkana tähän käytettiin uutukaisen Yhteislyseon juhlasalia.

Satakunnassa suunniteltiin siirtymistä kolmen alueen lohkoihin, jotka olisivat Rauman, Porin ja Kankaanpään ympäristöt. Palloseuran edustajat esittivät mukaan vielä neljättä aluetta, mikä koostuisi Vammala, Keikyä ja Kokemäki sektorista. Palloseuran Matti Hakala ja Pentti Lahtivirta osallistuivat Jääkiekkoliiton seuravalmentajakursseille Tampereella. Kurssien vetäjänä toimi, kiikkalaisille jo ennestään tuttu, Joe Virkkunen. Virkkunen veti myös Tampereella järjestetyt maalivahtien valmennusleirit, johon osallistuivat Esa Jalonen ja Kari Väätänen.

Vuoden 1963 lehtileikkeitä löytyy tämän linkin takaa!

 

 

Merkittävimpiä tapahtumia vuosien varrelta

1927: Jäähockeyn sääntökirja vuodelta 1927.
1931: Kaalisaareen avattiin ensimmäinen jään päälle tehty luistinrata
1939: Kaalisaareen avataan "maarata" eli kovalle maalle tehty luistinrata
1949: Kiikan Pallo-Kerho perustetaan
1951: Kikkerlänojan kaukalo Kiikkaan
1951: Alueen ensimmäinen jääkiekko-ottelu pelataan Kiikassa 18.2.1951, Kiikan Pallo-Kerho - Rauman Lukko
1951-1957: Kiikan Pallo-Kerho Suur-Tyrvään johtava jääkiekko-organisaatio

1957: FC-57, VaPS ja Tyrvään Voima ottavat jääkiekon ohjelmaansa
1957: Puntalon Heme syntyy
1958: Ensimmäinen kaukalo Kaalisaaren urheilukentän päälle
1958: Tyrvään Kisa ottaa jääkiekon ohjelmaansa
1958: Vammalan ensimmäinen jääkiekko-ottelu pelataan 19.1.1958, VaPS - Rauman Lukko A-juniorit
1958: Lempisen Pera syntyy
1959: Ylialueellinen Kiikka - Vammala jääkiekkosarja käynnistyy "Lukon", "Tapparan" ja "Ilveksen" voimin
1959: Kiikan Veto ottaa jääkiekon ohjelmaansa
1959: Kunnan ylläpitämä luistinrata Kiikan oppikoulun viereen
1959: Kaalisaareen rakennetaan uusi kaukalo hiekkakentän päälle
1959: VaPS ilmoittautuu syksyllä ensimmäistä kertaa Jääkiekkoliiton sarjoihin, aloitus tapahtuu miesten osalta Maaseutusarjassa 1959-1960
1959: Karkun Karku ottaa jääkiekon ohjelmaansa
1960: Markku Kallio Tampereen piirin tekniikkamestari
1960: Veijo Hakala siirtyy Kiikan Pallo-Kerhosta VaPSin riveihin
1960: VaPS ilmoittautuu Maakuntasarjaan kaudelle 1960-1961
1961: Koivuniemen kentälle jäädytetään luistinrata
1961: Markku Kallio poikien maajoukkueleirille sekä Matti Palonen ja Kari Alakoski Satakunnan joukkueeseen jääkiekon suurleirille
1961: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1961-1962
1962: Ensimmäiset "ampiaispaidat" Palloseuran junioreiden käyttöön
1962:  Juhani Heikkilä valittiin Vierumäelle C -junioreiden talvileirille.
1962: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1962-1963
1963: Kari Kulmala valittiin Satakunnan piirijoukkueeseen, hänet korvasi sairastumisen vuoksi Jorma Ketola. Satakunta voitti historiansa ensimmäisen kerran C -junioreiden valtakunnallisen Vierumäen leirin mestaruuden.
1963: B- ja C juniorien valmennusleirille Raumalle Matti Penttilä, Lars Strandberg, Juhani Kallio ja Kari Kulmala.
1963: Jääkiekkoliiton Tampereen maalivahtien valmennusleirille Esa Jalonen ja Kari Väätänen.
1963: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1963-1964
1964: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1964-1965
1965: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1965-1966
1966: Mantsun kentälle tulee laidat
1966: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1966-1967
1967: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1967-1968
1968: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1968-1969
1969: Kari "Musa" Saarikko muuttaa Tampereelle
1969: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1969-1970
1970: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1970-1971
1971: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1971-1972
1972: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1972-1973
1973: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1973-1974
1974: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1974-1975
1975: Aarne "Dynamo" Honkavaaran Jääkiekkokirja 1975-1976
 

 

Asiaan liittyviä kuvia:

Kuvia 60 -luvun joukkueista

Kuvia 70 -luvun joukkueista

Kuvia 80 -luvun joukkueista

 

 

 

Lähteet:

Tyrvään Sanomien vuosikerrat 1957-1960
Heikki Ahon kuva-arkisto
Veijo Hakalan kuva-arkisto
Jussi Lehtinen
Antti Jokela
Antero Juurikivi

 

Paluu pääsivulle!