3. MANTSUN TAPAHTUMIA
3.1 Alkuaikojen mielikuvia
Päivähoito oli 1950 - ja 1960 -luvuilla tuntematon käsite ja tästä syystä oli itsestään selvää, että isompien velvollisuus oli katsoa pienempien perään. Niinpä pienetkin pelaajat otettiin aina mukaan, heitä käytettiin tarvittaessa tasoittamaan joukkueiden voimasuhteita. Peleissä porukoilla oli "omat säännöt", mistä johtuen tuli harvoin isoja riitoja ja lisäksi kaikki erimielisyydet pyrittiin sopimaan kentällä. Siihen aikaan vanhemmat joivat töiden jälkeen viiden maissa kahvit ja iltaruoka syötiin siinä seitsemän aikaa, joten kentälle mentiin heti koulusta ja siellä pelattiin iltaruokaan ja valojen sammuttamiseen asti. Mukaan ei otettu koskaan mitään eväitä, lumensyönti oli normaali janon sammutusmuoto.
"Porukkahenki oli hyvä, tottakai ympäristön kaverit oli "herroja" alueellaan, mutta pienetkin lapset päästettiin ruuviluistimillaan mukaan. Henki oli semmoinen, että ei hyväksytty, jos joku teki toiselle pahaa. Koiruuksia kyllä tehtiin: soitettiin pirun viulua ja harrastettiin omenavarkauksia, mutta ilkivaltaa ei kentällä tehty, sellaiset kaverit lähti heti pois. Oltiin tyytyväisiä siihen, että pitkän odotuksen jälkeen oli saatu oma kenttä." (Pekka Saarela)
"Siihen aikaan ei nuorisolle ollut mitään kauppalan osoittamaa kokoontumispaikkaa, joten porukkaa tuli Mantsuun laajalta alueelta, aina Myllymaasta ja Vihattulasta asti. Shell rakennettiin sillan pieleen 1960, sieltä pääsi mukaan tanssipaikoille menevään Keto-Seppälän autoon, vaikka se periaatteesa lähtikin torilta. Tämänkin vuoksi Mantsusta muodostui nuorison talvinen kokoontumispaikka, josta sai uusia tyttö- ja poikakavereita." (Pekka Saarela)
"Pelit pelattiin aina sitkeästi loppuun asti, kesken ei pois lähdetty, vaikka olisi pitänyt lähteä esim. syömään. Yleinen lopputulos oli esim. 33-35. Ottelutilanteesta huolehti yleensä vain muutama isompi poika. Usein lopussa pelattiin tilanteesta riippumatta "kerrasta poikki" menetelmällä, jolloin saatiin loppuun asti yritystä. Jääkiekossa pelattiin aina kahteen maaliin, vaikka vain kaksi poikaa olisi pelannut vastakkain. Jalkapallon "yhden veskarin" menetelmä koettiin jotenkin puolueelliseksi jääkiekossa." (Henka)
"Aloitin Mantsussa käynnin kansakouluun menon aikoihin, joskus 1958 tai 1959. Silloin ei tietenkään ollut laitoja." (Mäsi)
"Ensimmäiset muistikuvani Mantsusta ovat niiltä ajoilta, jolloin kaukalo tuli. Kentälle mentiin lähes välittömästi koulun jälkeen. Kotona annettiin komennoksi: "läksyt ensin" - yleensä homma jäi pintapuoliseksi. Mantsuun menin yleensä pyörällä ja monesti luistimet jalassa. Ensimmäinen jännäyskohde oli Kisakadun ja Koivukadun välisen pellon ylitys. Pellolla oli jalkaisin tampattu polku, johon jostain syystä tuli pahat urat, joissa kaatui helposti hitaalla vauhdilla. Kentälle päästyä sieltä ei poistuttu ennen valojen sammuttamista, erikseen sieltä ei lähdetty edes syömään. Valojen sammuttaminen harmitti, miksi jo nyt?" (Sello)
"Me asuttiin Vammalassa 1950 -luvun puolivälistä 1960:een, jolloin muutettiin Karkkuun, jossa asuttiin 1965:een asti ja palattiin takaisin Lousajaan, Vammalaan. Lousajassa oli oma luistinrata, jossa oli metrin leveät noin 80 cm korkeat maalit ja vain lumivallit laitoina. Lousajassa piti antaa taidonnäytöt, jos halusi lähteä paremmille kentille pelaamaan. Mantsuun lähtö vaati kovaa itsetuntoa, koska siellä tiedettiin olevan "kovemman luokan kavereita"." (Kimmo Touronen)
"Kun aloittelin Mantsussa, siellä oli 10-15 cm korkeat laidat reunuksena. Kaukalon tultua Mantsussa pelattiin paljon junnupelejä. Jos Kalssussa oli paha keli, saatettiin miestenkin ottelu siirtää Mantsuun." (Tane)
"Aloitin Mantsussa käymisen jo ennen kouluikää, siellä ei muistaakseni vielä ollut nykyisiä koppeja. Kentällä olin aluksi lähinnä täytemiehistönä seuraamamassa isompien pelaamista. Siellä kävi mielestäni joskus muualta isompia kavereita näyttämässä taitojaan, olivat ehkä Leimun Jussin isän kavereita Nokialta." (Kassu)
"Mantsussa vietettiin valtavasti aikaa. Itse en ollut kauhean kiinnostunut sarjapeleistä, mutta pääasiallinen talvinen harrastuspaikka se oli." (Kassu)
"Vanhempien veljien kautta tuli viesti: Mantsussa pelataan jääkiekkoa ja siellä on paljon porukkaa. Itse en siellä käynyt ennen kouluikää. Kentällä oli jo laidat, kun ensikertoja kävin. Mantsussa pelattiin koulujen välisiä otteluja Muistola vastaan jotkut muut. Kansakoulun neljännen ja oppikikoulun ekan luokan vaiheilla aloin käymään vakitusesti siellä. Opettelin luisteleen aika myöhään, mulla oli aluksi melko huonot luistimet." (Pepe)
"Ekat kerrat kävin siinä 8-9 vuotiaana, tein siellä ensimmäiset luisteluharjoitukset oikeilla hokkareilla, siihen asti olin luistellut matalateräisillä." (Teuska)
"Ensimmäinen muistikuvani Mantsusta on ennen kouluikää, ehkä vuosilta 1962-1963: olin Westerbergin tyttöjen kanssa luistelemassa, samalla kertaa siellä oli Hannikaisen Alpo poikiensa kanssa. Kouluiässä kävin Mantsussa yhdessä Tuomisen Teuskan, Laakson Pepen ja Liuksialan Käkän kanssa, jatkuvasti aloin käymään joskus 1966-1967." (Heme)
"Ekat kerrat kävin varmaan 1967, kun muutettiin pohjoispuolelle ja menin Muistolaan kouluun. Alku oli ankaraa viiletystä Toronto -mailan kanssa Hirvi -luistimilla." (Teppara)
"Luistelun alotin kuuden vanhana järvenjäällä, jääkiekkoon siirryin D-juniori-ikäisenä. Harkkarit pidettiin silloin Kaalisaaressa, enkä aluksi mahtunut joukkueeseen." (Pera)
"Heme tuli hakeen luistelemaan, se oli siinä 1965 tai 1966. Alku lähti vähän huonoissa merkeissä: isoilla poijilla oli pelit käynnissä, kun luistelin kaukaloon. Parin ensin potkun jälkeen jäin Mäkisen Nikon jyräämäksi, ei siinä ihan taju mennyt, mutta sen kerran menohalut hävis." (Masa K)
"Sen on tarvinnu olla joskus 1966, kun me muutettiin Vammalaan. Pikkujätkät pistettiin sivujäälle pelaan." (Hape)
"Alotteilin Lousajan kentällä ja menin Mantsuun ekoja kertoja siinä seitsemän kahdeksan vanhana. Matka Mantsuun ei tuntunut pitkältä, Kalssuun oli isompi matka." (Hattara)
"Mantsu oli ainoo paikka, johon uskalsin mennä ennen kouluikää, Pertsi tai Kari mut sinne yleensä vei." (Ekku)
"Ekat kerrat oli siinä 7 - 8 vuoden iässä, varmaankin meidän Matin kanssa. Myöhemmin kävin siellä paljon Laakson Ekkun kanssa." (Jussi K)
"Mantsussa aloin käymään siinä ennen kouluikää Kalssonin Jukan kanssa." (Pikkis)
"Ensimmäiset muistikuvat Mantsusta on ekan luokan joululoman ajoilta, luultavasti opin siellä luistelemaan. Siitä lähtien oltiin talvisin kaikki illat Mantsussa, kuljin useimmiten potkukelkalla. Mantsu oli siihen aikaan selvästi pienempien poikien paikka, isommat kaverit kävi Kaalisaaressa." (Ripe)
3.2 Ketkä kenttää käyttivät?
"Ammattikoululaiset käyttivät päivisin paljon kenttää, joinakin vuosina myös lukiolaiset. Iltaisin kentällä touhusivat VaPS:n juniorit ja tietysti ympäristön muut harrastajat. Käyttäjäkunta oli ehkä väliltä Lousaja - keskusta. VaPS:n vastustajat tulivat muistaakseni lähiseuduilta, ainakin muistan FC-57 ja Panelian joukkueet. Ehkä voisi todeta Mantsun olleen juniorikiekkoilijoiden kenttä. Välillä Mantsussa oli pakko pitää mailankäyttökielto, että myös pienimmät pääsivät luistelemaan. Siihen aikaan luistiradalla oli iltaisin paljon porukkaa ja ikähaitari oli suuri, nykyisin ei aktiviteetti ole enää samalla tasolla. Jopa ammattikoulun asuntolassa asuneet kävivät paljon iltaisin kentällä, tuskinpa käyvät nykyään. Yksittäisistä käyttäjistä mieleen on jäänyt Sello (Jukka-Pekka Selin), Reunasen Ulla ja Järvisen Satu. Mantsussa ei pahemmin tehty pahaa, ei rikottu ikkunoita, eikä tahallista ilkivaltaa esiintynyt. Kentällä käyneet häiriköt karsiutuivat nopeasti pois. Nykyään tilanne on toisin, aamuisin olisi yön tuhot helposti havaittavissa." (Eikka)
"Eskolan ja Rainion Karit, Mattilan Maritta, Reunasen Olli ja Hannu. Aron Jouko oli nopea luistelija, Mäsi kävi kentällä usein. Talvisin monesti nähty vieras oli tohtori Kallan tyttären poika Jouni Louekari Helsingistä, Kallan Ilkka, tohtorin pojan poika keskittyi testailemaan Kotiteollisuuskoulun ikkunoita ja metallisia tuuletusräppänöitä. Pankinjohtaja Eskola kävi vuosittain luistelemassa pikaluistimillaan." (Pekka Saarela)
"Alkuaikoina kentän käyttäjillä oli paljon yhteisharrastuksia. Useasti mentiin "Mustaa miestä" niin tyttöjen kuin poikien voimalla." (Pekka Saarela)
"Alkuaikoina homma ei ollut pelkkää pelaamista, usein mentiin Mustaa miestä koko kentän porukan kesken. Harrastukset oli 60 -luvulla pääosin liikunnallista, Mantsussa saattoi olla iltaisin 40-50 henkeä ja sinne tultiin säännöllisesti 5 km säteeltä. Kaalisaareen menin ensi kertaa D -junnujen harjoituksiin." (Mäsi)
"Mäkisen veljekset Arto ja Mäsi kävivät siellä. Arto oli sekä hyvä luisteleen että hyvä mailan käsittelijä ja Mäsi suoraviivainen pelimies. Musa (Kari Saarikko) erottui porukasta. Yleensä sinne mentiin ruokailun jälkeen, aina ei kuitenkaan ehditty edes käydä kotona syömässä. Kopissa kuunneltiin isompien juttuja ja otettiin oppia." (Kimmo Touronen)
"Mantsussa oli aina perhanasti porukkaa. Erityisesti mieleen ovat jääneet Mäsi, kurmutteleva Nikkasen Raimo, Selinin Jukka-Pekka, Valtosen Jukka, Musakaaho (Kari Saarikko), Hirvikankaan Matti ja Heiskasen Upa. Minäkin asuin kansakouluaikana monen muun tavoin talvet Mantsussa." (Tane)
"Kuusivuon tytöt olivat hyviä luistelijoita. Kuusivuon Merja ja Ojalan Taina olivat samantyyppisiä, Terosen Terhi kävi kentällä. Plikkoja tietenkin kateltiin: Kolarin Mirjami näkyi harvoin Mantsussa, mahtoikohan olla kielto kentälle." (Kassu)
"Metsälän Ilkan, Terosen Teron muistan, oman ikäiset tietysti kaikki ja nuoremmista Mäkelän Hapen ja Pikkisen." (Pepe)
"Tytöistä muistuu mieleen hyvin luisteleva Kuusivuon Merja sekä Ojalan Taina. Joskus mentiin valojen sammuttamisen jälkeen mustaa miestä tyttöjen ja poikien kesken." (Pepe)
"Perusporukkana muistan Puntalon, Laakson ja Metsälän veljekset, Mäsi, Sello, kova pakki Liuksialan Käkä ja Plötsi, jota aina kiusattiin." (Teuska)
"Vanhemmista kavereista vaikutuksen tekivät Mäkisen veljekset, Valkkarin Hannu, Peltosen Arte ja Selinin Jukkis. Oman ikäluokan hyviä pelimiehiä olivat Terosen Jari ja Tuomiston Jyri-Pekka. Laakson Pepen ja Tuomisen Teuskan kanssa pelattiin paljon yhdessä. Jossain C -juniori-iässä olin Terosen Jarin kanssa paljon Mantsussa. Parhaimmillaan pelattiin Jarin kanssa sunnuntai aamuhämärästä ilta pimeään saakka, muut kävi välillä kotona, me ei. Liuksialan Käkä asui yhteen aikaan jatkuvasti kentällä. Jos Mantsuun meni aamulla yhdeksän aikaan, eikä Käkää alkanut näkyä kymmeneen mennessä, sai alkaa ihmetellä mitä oikein on tapahtunut." (Heme)
"Muistini mukaan lähes kaikki kuluttivat Mantsun jäätä koko talvikauden ja eniten arvostettiin niitä, jotka pelasivat VaPS:n junioreissa. Oman kotikadun isoista poijista Lyytikäisen Veijo, Selinin Jukka-Pekka, Koskisen Tapio, meidän Markku ja Ilkka sekä tonttinaapurista Ojalan Kari, omasta ikäluokasta lisäkseni Liuksialan Kari ja Hietaniemen Veli sekä nuoremmista meidän Risto ja tonttinaapuri Hohkon Jouko pelasivat VaPS:ssa - en enää ihmettele, miksi muistin kaikkien pelanneen jääkiekkoa." (Saku)
"Mäsi, Arto, Sello ja isot veljet tietysti. Plötsi, Metsälän poikia, Koopa, Valkkarin pojat, Laakson veljekset, Käkä, Paunuvuoren Jassi, Tippavaaran pojat, Kosken veljekset, "rintäkehä" Mäkinen, Erkkilän Jussi, Kunnas, Pohjan Pelle, Kalle ja Veli. Mukana olivat Valkkarin Hessu, Käkä, Virran Pekka, Ronkaisen Olli eli ne, jotka oli samalla luokalla. Koppi oli aina täynnä, mihin kellon aikaan tahansa." (Teppara)
"Ensimmäisenä mieleen tulevat Puntalon ja Haapamäen pojat sekä Waseniuksen Jyske. Muutin Itsenäisyydentielle 1968 ja siirryin väliaikaisesti Itsenäisyydentien ja Kaalisaaren porukoihin, kunnes palasin siinä 15 korvissa takaisin Mantsun kulmille." (Pera)
"Hietaniemen Näppä oli ahkera Mantsun käyttäjä, kuten Henttosen Pena, Klingan Pekka ja Tuomiston Jyri-Pekka. Terosen Tero, Koivuniemen Pekka, Hirvikankaan Matti, Kosken Rogi, Koskisen Tapsa, Pohjan Pelle, Niko Mäkinen, Musa, Kirjavaisen Julle, Selinin Jukkis, Salmivaaran Kari, Mäsi, Mäkisen Arto, Mäkelän Hape ja Pikkis. Tytöistä ovat jääneet mieleen Koskisen Kerpo, Savolaisen tyttö, Kuusivuon tytöt ja Ojalan Taina. Hakalan Matti kävi toisinaan ja pelas meidän kanssa." (Masa K)
"Peltosen Arte oli kohtalaisen hyvä pelimies ja tavallista vauhdikkaampi 60 -luvun kapinallinen, ehkä vähän liiankin vauhdikas." (Masa K)
"Nikkasen Nikua pidettiin kovana pelimiehenä. Me ihailtiin sitä, kun se pysty vetään rannevedon siniviivalta ilmassa maaliin." (Masa K)
"Mukana olivat mm. Puntalon ja Karlssonin pojat, Waseniuksen Jyske, Erkkilän Jussi, Ristimäen Matti ja Pekka, Viitamäen pojat, Rainion Plötsi, Käkä, Sello, Koopa ja Mäsi." (Hape)
"Liuksialan Käkä, Laakson Pepe. Erkkilän Jussi ja Viitamäen pojat. Mäkelän Hapea pidettiin parempana pelurina." (Hattara)
"Tammisen Huru pyöritti kiekkoa hullunlailla ympäriinsä. Huru osas semmosia temppuja, mistä me vasta haaveiltiin." (Ekku)
"Kalssonin Matti ja Jukka, Mäkelän Hape ja Pikkis, Vieraan Samppa ja Jussi oli vakiokalustoa." (Ekku)
"Mieleen ovat jääneet Viitamäet, Kursin Juha, Tommilan Preksu ja Mäkisen Liisa." (Jussi K)
"Kentällä oli paljon porukkaa: Vieraan Jussi ja Samppa oli nuorempia, Käkä, Lempparin Pera, Saku, Sello, Kalssonin Matti, meidän Hape, Puntalon Heme ja Una, Tommilan Preksu ja Laakson Ekku. Rainion Plötsi veteli kamalia lämäreitä." (Pikkis)
"Isommista poijista muistan Puntalon Hemen ja Hannun, Ragulin kävi Lousajasta. Kaikki tunsivat Ragun, hän oli supliikkimies. Omanikäisistä tietysti Hohkon Jokke, sehän oli itsestään selvyys. Helisevän Jukka oli siellä kaikki illat vetelemässä sekä Ojalan Jykä ja Arkke, Mäkelän Pikkis ja Karlssonin Jukka." (Ripe)
Tytöt pelaamassa, kuvaaja Eino Nurmi1967.
3.3 Tapahtumia kopissa ja kentällä
"Yritin olla sovitteleva kaikkia kohtaan, ehkä näin jälkeenpäin ajateltuna vähän isähahmona." (Pekka Saarela)
"Pukukopeissa ei tehty ilkivaltaa, koska tajuttiin siitä aiheutuvan vain itselle ongelmia." (Henka)
"Meillä oli Arton kanssa omat näkemyksemme eri asioista ja tästä aiheutui monesti suukopua. Taustana oli se, että Arton mielestä hän hoiti hommat taidolla ja minä voimalla. Tästä muodostui Mantsun kopissa huilaustauoilla ohjelmanumero, jota muut seurasivat innokkaasti. Kiusaamista ei Mantsussa ollut." (Mäsi)
"En muista erityisesti kiusaamista tapahtuneen, jos jotakin oli, niin se tapahtui kopissa tai kaukalon ulkopuolella, pelimiehet eivät semmoista hommaa harrastaneet." (Sello)
"Kyllä siellä oli normaalia kiusaamista, ns yleistä pilkkaa, mutta ketään ei erityisesti rääkätty. Ns. reppanat sai joskus siipeensä, yleensä kuitenkin joku tuli väliin. Keskinäisiä kaunoja purettiin toisinaan kentällä. Vaatekoukkujen rikkominen oli pahimman laatuista pahantekoa. Ikkunat pysyi ehjinä, koska jokainen sen tiesi, mitä seuraa jos kylmä pääsee sisään." (Kimmo Touronen)
"Mantsu oli semmonen kokoontumispaikka, siellä pelattiin ja vietettiin koppielämää. Koppielämään liittyi pieni pelehtiminen omanikäisten plikkojen kanssa ja erilaiset rahapelit. Tytöt tulivat kuvioihin keväisin, mieleen ovat jääneet mm. Kolarin Mirjami, Terosen Terhi ja Jumppasen Tiina. Kopissa oleiltiin iltaisin, jos kelit oli huonot tai kenttämestari ei heti tullut valoja sammuttamaan tai muuten vaan jäätiin istuun. Joskus keväisin kopit oli pidempää auki, vaikka luistelemaan ei enää päässyt. Kopissa istuttiin, vedettiin tupakkia ja pelattiin rahapelejä, joskus aika isoillakin summilla. Näitä olivat erilaiset korttipelit ja ilmahoito, lisäksi pelattiin seinän viertä. Meitä oli monta mukana mm. Muston Arto, Palosen Bruno ja Pihlajamäen veljekset." (Tane)
"Joulupäivänä mentiin heti kokeileen uutta mailaa Mantsuun." (Tane)
"Vähän vanhemmat koitti aina kurmuttaa nuorempia peleissä. Tappeluita oli silloin tällöin. Pillin Makkara sai väliin "opetusta" kopissa. " (Tane)
"Keskukopissa kuunnelttiin isompien äijien juttuja. Sinne päästiin, jos vähän aurattiin kenttää ja semmosta." (Tane)
"Parikan Kaldo ja Issi muutti melkein Helsingistä - Keravalta - Vammalaan. Heidän myötä opittiin uutta jääkiekkoterminologiaa. Pojat tuli ensimmäistä kertaa näyttämään taitojaan Mantsuun: Kaldo hyökkäsi horjuvin nilkoin kaukaloon ja huomasi yht´äkkiä, että jotain puuttuu ja huusi Issille: Mis on mun stakani!" (Pämpä)
"Mäsillä ja Artolla oli aina veljellistä kinaa. Arto oli peleissä onnenhanhi." (Kassu)
"Ei me oltu mitään pyhäkoulupoikia, siitä huolimatta systemaattista kiusaamista ei esiintynyt." (Kassu)
"Lukioaikana käytiin joinakin vuosina Mantsussa." (Kassu)
"Parikan Issin kanssa olen ottanut tosi painimatsin kopissa. Issi oli pienempi, voittajaa en muista, hyvät muistot kuitenkin." (Kassu)
"Pämpä (Ilkka Metsälä) oli juuri siirtynyt D -junioreista C -junioreihin ja käynyt ehkä pari kertaa harjoituksissakin, kun hän opetti jääkiekkofilosofiaa kehittyneempänä nuoremmilleen. Hän korosti tasoeroa D- ja C -junnujen välillä mm. liikkuvuudella ja syöttöjen kovuudella. Opetusesimerkkinä olivat sillä kertaa syötöt: Pämpä veti täysiä noin 10 cm korkeita mahdottoman kovia kuteja, joita ei käytännössä edes voinut ottaa kiinni." (Kassu)
"Terosen Jari oli todellinen teknillinen taitopelaaja, älykäs huumoripelaaja, ei lainkaan fyysinen. Esimerkiksi kerran pelattiin eri puolilla: luistelin perässä lähelle laitaa, jolloin Jari teki vartaloharhautuksen vasemmalle, mutta kiepahtikin oikealle. Hänellä oli edellytykset kovanluokan pelaajaksi. Vellu Ketola oli meille suurten ympyröiden idoli." (Kassu)
"Porukkahenki oli hyvä, silloin tällöin tapeltiin. Piru ja Mörkö kiusas pienempiä. Kerran eräs vanhempi kaveri laittoi nuoremman luistimet kiinni siten, nauhat meni terien alta. Pienempi yritti sitten luistella, tosin huonoin seurauksin." (Pepe)
"Sankari Topi toimi yhteen aikaan kentän iltavalvojana. Eräänä aamuna keskikopilta löytyi isojen poikien askarteluväline, jonka käyttäjäksi vahvasti epäiltiin iltavalvojaa - totuus ei selvinnyt koskaan." (Pepe)
"Rainion Plötsi lämmäs (muovilavan aikaa) laitaa vasten ja kiekko kimposi laidan yläreunasta Vanhankämpän Maurin ikkunasta sisään; tarinan mukaan Plötsi kävi pyytämässä Maurilta kiekkoansa takaisin." (Pepe)
"Keväisin löysi päädyistä paljon yliammuttuja kiekkoja. Terotutin kerran Huhtaniityn Penalla luistimiin kokokourut sillä seurauksella, että teriä piti hieroa pitkät ajat ennen kuin niillä pystyi luistelemaan." (Pepe)
"Lehtiheimon Jouni opetteli pienenä tarmokkaasti luistemaan, niin tarmokkaasti, ettei huomannut laitaa ja kaatui." (Pepe)
"Riistin kerran pelissä kiekon hivenen ylimieliseltä Terosen Terolta ja tein maalin. Se oli sen hetken huipputapaus." (Pepe)
"Kentällä oli omat sääntönsä: vanhempia kunnioitettiin, joukkueiden valinnassa oli oma järjestelmä." (Pepe)
"Yleensä joku tuli kysyyn: ruvetaanko pelaan? Nuoremmatkin otettiin mukaan peleihin, ketään ei sorrettu tai aliarvoitu. Porukka koostui monesta eri ikäluokasta. Jokaisella oli oma roolinsa: oli taitopelaajia, muuten vaan mukana tai aikaa viettämässä olevia. Pelejä pelattiin vaikka oli kuinka paljon pakkasta." (Pepe)
"Erityisesti muistan jouluaaton luistelut ja joulupäivän pelit. Käytössä oli silloin pukilta saatu uutukainen maila tai luistimet, useimmiten se taisi olla maila." (Teuska)
"Mantsun perusporukan henki oli loistava, me oltiin kesät talvet yhdessä ja tehtiin kaikennäköstä. Monesti pakkasta oli niin paljon, että sormet ja varpaat jääty ja niitä piti mennä väliin sulatteleen koppiin." (Teuska)
"Kenenkään ei tarvinnut pelätä kiusantekoa, ilkivaltaa ei tehty ja varkauksia tapahtui hyvin harvoin - sinne oli kaikkien helppo tulla. Siellä oli aina viisaampia isompia kavereita, esimerkiksi Selinin Jukkis rauhoitti porukkaa." (Heme)
"Mäkisen veljekset ei oikein tahtonut tulla keskenään toimeen, he kinasivat usein. Taisivatpa silpaista joskus kunnolla toisiaan nokan varteen." (Heme)
"70 -luvun taitteessa kaikilla poijilla oli siniset Nokian Hai -saappaat. Penkin alla kopissa saattoi olla samanaikaisesti 30-40 paria täsmälleen samanlaisia sinisiä saappaita sillä seurauksella, että ne kiersivät talven aikana jalasta jalkaan, jossakin vaiheessa talvea saattoi saada omansa takaisinkin." (Heme)
"Porukkahenki oli hyvä, mulla ei ollu erimielisyyksiä kuin Penttilän Vesan kanssa." (Teppara)
"Loiraakin mentiin silloin tällöin." (Teppara)
"Loppuaikana vietettiin suurin osa ajasta likkojen kopissa." (Teppara)
"Joulu- ja hiihtolomat jäi mieleen, kun koppi oli niin piukassa miehiä, kun mahdollista. Osa joutu sillon vaihtaan luistimet pihalla." (Teppara)
Pelimiehiä kentällä, kuvaaja Eino Nurmi1967.
"Keväisin oli tietty jalkapelit, kun jäät alko pehmiään." (Teppara)
"On sitä varhaisnuorena nukuttukin kopissa, ne oli siihen aikaan auki yön yli." (Teppara)
"En muista, että ketään olisi erikoisesti kiusattu tai paikkoja rikottu." (Pera)
"Keväisin keräiltiin päädyistä yliammuttuja kiekkoja, koska Mantsussa ei ollut päätyverkkoja." (Pera)
"Kopit oli vapaampi paikka olla kuin kavereiden koti, siellä puhuttiin kovat jutut. Rohkeutta mitattiin mm. sillä, uskalsiko polttaa vai ei ja uskalsiko käydä likkojen kopissa, tosin pelimiehet suhtautuivat polttamiseen kriittisemmin. Siinä vaiheessa, kun ruvettiin käymään tansseissa, kopissa suunniteltiin etukäteen minne mennään, mitä tehdään ja juodaan. No reissun jälkeen tapahtumista puhuttiin vielä pari kolme viikkoa jälkeenpäin." (Masa K)
"Joku oli kerran jättänyt kopissa lampun ja sen ritilän väliin tumpun, joka alkoi kuumentuessaan kärytä, onneksi Sankari Topi huomas homman sammuttaessaan valoja ja pelasti kopit tulipalolta." (Masa K)
"Mantsussa vallitsi kirjoittamaton yhteenkuuluvaisuuden tunne, tappeluita oli harvoin ja kopin seiniä ei juuri töhritty." (Masa K)
"Toisinaan laitettiin luistimet jalkaan jo kotona ja luisteltiin teitä pitkin kentälle, isojen teiden yli mentäessä laitettiin teräsuojukset." (Masa K)
"Henttosen Pena sai kerran kunnolla turpiin "Hipovalta"." (Masa K)
"Iltaisin mentiin usein loiraa likkojen kanssa valojen sammuttamisen jälkeen, siinä saattoi olla mukana 10-20 henkeä kerralla." (Masa K)
"Mäsi oli kentän kunkku." (Masa K)
"Lauantai-iltapäivän peleissä oli jotenkin suuri tunnelma." (Masa K)
"Kunnas poikkesi usein Mantsussa juttelemassa mennessään iltaisin kartsalle. Me ei oikein ymmärretty, mitä se kartsa on ja tarkoittaa, luultiin sen olevan jotakin tekemistä. Petyttiin kovasti, kun Mauri kertoi tapailevansa siellä tyttöjä." (Masa K)
"Varsinaista kiusausta ei ollu, pirunkuria kylläkin." (Hape)
"Plötsi asu kentällä mailan ja pikkukiekon kans. Plötsi veti kerran kiekon Vanha-Kämpän Maurin ikkunasta sisään ja kävi pyytämässä Maurilta kiekkonsa takaisin ja sai." (Hape)
"Salmivaaran Juha roikku kopissa, saadakseen limsapullon, luistimista pää alaspäin pelin ajan." (Hape)
"Porukkahenki oli hyvä ja lämmin, ihan niinkuin kotionsa olisi mennyt. Toista oli, kun meni Kaalisaareen, siellä katottiin vinoon." (Hattara)
"Siihen aikaan kiekot oli arvossaan, me kyttäiltiin usein, että joku vetäisi yli laidan. Kiekon menosuunta painettiin mieleen kevään varalle. Vanhemmat kaverit teki joskus jäynää, eikä päästänyt koppiin luistimia vaihtamaan. Jotkut vanhemmat kaverit toisinaan kiusaili, mutta ne ei ollut pelimiehiä, ne vaan oleskeli kopissa." (Hattara)
"Mantsu oli meidän ikäluokan kokoontumispaikka, siellä oltiin aamukymmenestä iltamyöhään, kunnes Mäkisen Liisa tuli sammuttamaan valot." (Ekku)
"Porukkahenki oli hyvä, ei siellä juuri muut tapellu kuin Mäkelän pojat. Ne tappeli keskenään, jos pelas eri puolilla ja ne tappeli, kun ne pelas samalla puolella - kun ei syötelly toisilleen." (Ekku)
"Piru ja Mörkö kävi joskus häirittemässä pelejä. Joku rikko mun aikana kopin ikkunat ja sitten niihin lyötiin tilalle nykyiset vesivanerit. Harmitti tietysti, kun ei enää nähnyt kopista kentälle." (Ekku)
"Henki oli hyvä, ei siellä mitään pahoja tapahtunut, vaikka ei sitä huonoja asioita muistakkaan." (Pikkis)
"Koulun jälkeen menin yhdeksän aikaan kotiin - väliajan asuin Mantsussa." (Pikkis)
"Salmivaaran Kakea ja Valkkarin Hessua vähän pelättiin." (Jussi K)
"Olin Mantsussa aina, kun se vaan oli mahdollista. Ekkun kanssa särjettiin laitojakin, mistä sitten saatiin Mäkisen Liisalta huutia." (Jussi K)
"Luistimet vaihdettiin aina kopissa, vakipaikkani oli keskellä takapäädyssä. Veljesten välinen tappelu oli normaalia." (Ripe)
3.4 Pienet pelit (höntsäily)
Ennen laitojen tuloa pelattiin jääkentällä kulloinkin sopiviksi katsotuilla alueilla, pimeän aikaan kuitenkin lähellä tolppia, jotta nähtiin kiekko. Laitojen tulon jälkeen pelialueesta oli ajoittain pulaa, mutta siihen kehitettiin erilaisia variaatoita lisäämään samanaikaista pelimahdollisuutta. Ensinnä tietysti pikkujäätä voitiin käyttää toiseen peliin, mutta kun kaukaloon tuli tarve kahdelle tai useammalle samanaikaiselle pelille, sitä alettiin jakamaan pelaajien kesken. Isot pojat pelasivat aina höntsypelinsä maaleihin, jolloin pikku pojat pelasivat päädyssä poikittain maaleinaan maaliviivaan rajoittuva ensimmäinen laitaelementti siniviivalle päin. Lisäksi oli mahdollista käyttää siniviivoihin rajoittuvaa aluetta pelikenttänä, jolloin maalit rajoittuivat punaviivan laitaelementtiin. Eli kenttä voitiin tarpeen vaatiessa jakaa neljälle pelaajaryhmälle: 1 x isojen poikien höntsypeli, 2 x pikkupoikien maalintakuspeli ja 1 x poikittaispeli, siihen sitten vielä pari killiryhmää päälle - tällöin kentällä kyllä oli tungosta.
Ihan pieniä ei peleihin otettu, suht pienet kylläkin. Pienillä kavereilla oli mahdollisuus kehittyä koviksi pelimiehiksi päästessään pelaamaan vanhempien kavereiden kanssa, Mäkelän Pikkis on hyvä esimerkki. "Ojansivun Hattara oli kova pulisemaan. Kerran otettiin aikaa, kuinka kauan Hattara pystyy olemaan puhumatta: tulokseksi saatiin lähes puoli minuuttia." (Sello)
"Aluksi tuli tietty oltua sivujäällä odottelemassa, että pääsi isompien porukoihin pelaamaan." (Hattara)
"Ihan aina oltiin Mantsussa. Se oli oikein semmosta, että illan suussa kaksi parasta valitsi joukkueet ja ruvettiin pelaan." (Hape)
"Aluks joutu harjotteleen pikkujäällä, sieltä sitten pääsi pelaan isompien kans, jos niitä ei ollut tarpeeks. Mäkelän Pikkis, Kalssonin Jukka ja minä oltiin aina ensimmäisten joukossa, jotka pääsi isompien mukaan." (Ekku)
"Ihan aina ei mahtunu porukkaan, valintatilateissa oltiin peukut pystyssä, että pääsis mukaan." (Pikkis).
"Mantsussa oli hyvä henki ja erittäin kovatasoiset höntsypelit. Me koettiin Pikkiksen kanssa olevamme suuria tähtiä, kun päästiin pelaan isompien kanssa. Pikkupojat tuli omien avuin kentälle, sai kokemusta porukoissa olemisesta ja pääsi touhuaan vanhempien kavereiden kanssa." (Jussi K)
3.5 Killin peluu
Mantsussa kehitettiin erityistä mailataituruutta vaativa, paikallinen jääpeli, joka ristittiin killiksi. Killi kehittyi alkuperäisestä muodostaan Seinäkillistä, toiseen versioon Maalikilliin, siitä Pistekilliin ja ajanmittaan vielä neljänteen versioon Isokilliin. Killin paikallisuutta leimaa vahvasti se, että sitä ei tunneta Vammalan ulkopuolella.
"Killiä tuli pelattua aika usein." (Teppara)
"Killinpeluulla oli merkitystä henkiselle hyvinvoinnille." (Masa K)
3.5.1 Seinäkilli
Seinäkilliä pelattiin joko jalan tai luistimilla. Seinäkilli muotoutui ajanmyötä jalkamiesten peliksi. Pelialueeksi valittiin yleensä jokin rajallinen alue: yksi laitaelementti, siniviivojen välinen alue, siniviivan ja punaviivan välinen alue tai siniviivan ja maaliviivan välinen alue. Tyypillisin pelialue ja paikka oli jomman kumman siniviivan jälkeinen ensimmäinen laitaelementti päätyyn päin. Nämä olivat lähimmät sopivat pelipaikat jalkamiehille, heidän tullessaan luukun kautta kentälle, tällöin ei tarvinnut hukata aikaa turhaan kävelyyn kentällä, vaan pääsi heti pelaamaan.
Pelin periaatteena oli ampua oma kiekko jäältä laidan kautta takaisin kentälle siten, että joka kerralla osui laitaan. Vastustaja pyrki osumaan omalla kiekollaan toisen kiekkoon (killaus), sillä seurauksella, että toisen kiekko liukui huonompaan asemaan laitaan nähden. Mitä pienemmäksi kiekon laukaisukulma laitaan nähden tuli, sitä vaikeampaa sitä oli ampua pelialueen kautta kentälle niin, että pystyi taas seuraavalla vedolla helposti osumaan laitaan. Pelin hävisi se, joka ei enää osunut kiekollaan pelialueeseen. Killiä pelattiin pelaajakaksikon halusta riippuen yhdestä pelistä - tuntiin tai kahteen kerrallaan. Seinäkilli kehitti pelaajan syöttötarkkuutta.
3.5.2 Maalikilli
Maalikilli oli seinäkillistä kehittynyt pelimuoto, jossa laita- yms. elementin tilalla käytettiin maalia. Maalikillin periaatteena oli pelata samoin kuin seinäkillissä, mutta kiekon piti joka vedolla osua joko maalin kehikkoon tai maaliverkkoon. Kiekko sai jopa jäädä vedon jälkeen verkkoon. Maalikilli opetti pelaajalle, miten kiekko käyttäytyy osuessaan maalin eri osiin vaihtelevalla voimakkuudella, näistä tiedoista oli runsaasti hyötyä pelitilanteissa. Monet pelimaalit tehtiin maalikillityyppisten vetojen paluukiekoista.
3.5.2 Pistekilli
Pistekilli kehittyi maalikillistä. Siinä käytettiin hyväksi maalin pysty- ja vaakaputkia, alarautaa ja verkkoa. Pistekillissä ei yritetty killata, vaan kerätä onnistuneiden vetojen myötä alussa sovittu pistemäärä. Peliä pelattiin siten, että aluksi sovittiin moneenko pisteeseen pelataan ja kumpi aloittaa. Maalin eri osiin sai osua vapaavalintaisessa järjestyksessä, voitiin myös sopia tietty järjestys missä vaaka- ja pystyputkiin ammutaan. Pisteitä annettiin esimerkiksi maaliverkosta 1, alaraudasta 5, pystyputkesta 10 ja vaakaputkesta 15 pluspistettä. Jos kiekko meni pystyputken ohi sai 10 tai maalin yli sai 15 miinuspistettä. Plussat ja miinukset summattiin kumulatiivisesti yhteen ja pelin voitti tavoitemäärän ensin saavuttanut. Pistekilli kehitti pelaajan osumatarkkuutta.
4.5.3 Isokilli
Nuorin killin pelimuoto oli Isokilli. Isokillissä hyödynnettiin koko pelikenttää ja se erottui seinä- ja maalikillistä siinä, että killaaminen ei ollut päätarkoitus, vaan lähinnä golf -tyyppinen puttaus. Isokilli aloitettiin aina jostakin B -pisteestä ja se päättyi aina A -pisteeseen. Se, missä järjestyksessä muut pisteet kierretiin ja montako kertaa, sovittiin aloitusvaiheessa pelaajien kesken. Pelin periaatteena oli saada vedettyä kiekko aloituspisteestä seuraavan B -pisteen kehän keskelle niin vähillä vedoilla, kuin mahdollista. Jos kiekko meni ulos ympyrästä tai ei osunut heti keskipisteeseen, peliä jatkettiin seuraavalla omalla vuorolla. Isokilli kehitti erityisesti pelaajan syöttötarkkuutta ja veto-voimasuhdetta.
3.5.5 Miljoonan killin mies
Mantsussa pelattiin vuosien varrella ahkerasti kaikkia näitä killin muotoja. Muutamat kaverit oikein erikoistuivat killin pelaajiksi, mm. Klingan Pekka, Rainion Pauli, Helisevän Jukka ja Lehtisen Eero.
Kaikista killitaitureista omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä - aateliinsa erottui Pauli "Plöttä" "Plättä" "Plötsi" "Plöörä" Rainio. Pauli tuli tutuksi kaikille Mantsun kävijöille yli kymmenen kauden ajalta. Pauli oli armoitettu ja taitava killin pelaaja, hän hallitsi kaikki killin eri muodot ja vivahteet sekä kehittyi teknisesti omaan luokkaansa. Paulin pelihistoriaa voidaan luonnehtia 3 -dimensionaalisesti: siinä oli syvyyttä, leveyttä ja korkeutta. Hän pelasi kaikkia eri killityyppejä, hän pelasi pelkästään ajallisesti pidempään kuin kukaan muu, hän käytti killissä kaikkia eri lapamuotoja: suoralapaa, käyrälapaa, muovilapaa ja lisäksi kaikkia yleisimpiä mailamerkkejä. Kun edellämainitut faktat ynnätään ja arvioidaan pelattujen killien määrää, voidaan perustellusti Paulia sanoa "Miljoonan killin mieheksi" - selkeät ainekset Guinnesin ennätysten kirjaan.
Aikaa myöden myös Paulille tuli kovia haastajia killirintamalle, heistä kovimman vastuksen antoivat Jukka "Koliseva" Helisevä ja Eero "Eko" Lehtinen. Poijista kehittyi myös taitavia ja kovatasoisia killin pelaajia, mutta "kaposiksi jäivät saappaat" Pauliin verrattuna jo pelkästään pelivuosiin verrattaessa.
"Helisevän Jukka oli aina lämmimässä, kai sillä luistimetkin oli. Rainion Plötsi ja Klingan Pekka oli kovia killimiehiä." (Jussi K)