5. TÄMÄNPÄIVÄN MIETTEITÄ
5.1 Juniorivalmennus
"Lapsilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa monipuolisesti eri lajeja ja vasta myöhemmin valita päälajinsa. Perustekniikka pitää opetella pienenä, lajivalinnan voi tehdä sitten siinä viidentoista korvilla, kyllä vanhempanakin voi panostaa erityislajiin." (Pekka Saarela)
"Nykypäivän jääkiekko on mennyt taitokiekosta hillittömäksi huitomiseksi ja puurtamiseksi. Kaukalon reunat oli aina täynnä ottelun aikana, paikallisuuden leima on nykyisin kadonnut." (Mäsi)
"Jos olisin pikkupoikien valmentaja, opettaisin ne ensin luistelemaan vähillä varusteilla ja vasta sen jälkeen täydellisillä pelikamppeilla. Ohjattu harjoitus alkaa nykyään liian nuorena ja valmennuksessa keskitytään vain parhaisiin. Lisäksi harjoittelusta ei tule mitään, jos lapsilla ei ole kunnon peruskuntoa. Homman pitäisi olla enemmän leikinomaista. Onnistumisen ilo on kadonnut liikunnasta. Onko liiton nykyinen koulutussysteemi ajanut siihen , että aivot ovat narikassa?" (Mäsi)
"3-10 vuotiailla on nykyään liian vähän ja liian yksipuolista harrastustoimintaa." (Eikka)
"Toisaalta tulee mieleen: Pelaavatko paremmat pojat tänä päivänä muiden kanssa kuten ennen, vai vetävätkö pää punaisena omissa harjoituksissaan?" (Sello)
"Jäähallien tulo tappaa yleisen harrastuksen, koska luonnonjääkenttiin ei enää satsata. Jäähalli ei sinänsä ole ollut huononnus, mutta harrastus on alkanut rasittaa vanhempien kukkaroa ja tehnyt heistä kuskaajia. Joku järkihän pitäisi olla myös pelikauden pituudessa. Siihen aikaan ei ajateltu peliuraa vaan kaukalossa oltiin, koska pelaaminen oli hauskaa. Ehkä pitkä pelikausi olisi silloin tökkinyt. Nykyisin lapset joutuvat tekemään liian aikaisin lajivalinnan, ei viisivuotias tiedä mihin omat eväät ovat parhaat." (Kimmo Touronen)
"Nykyinen juniorijääkiekko on mennyt liiallisuuksiin, siitä on kadonnut leikinomaisuus. Samalla kun se tekee suuria tähtiä, se murskaa toiveita ja latistaa lapsia. Tehovalmennus alkaa liian aikaisin, jo 12-13 vuotiaana homma pyörii kesät talvet. Se alkaa ennen kuin lapset ovat siihen fyysisesti ja henkisesti valmiita, huipulle voi nousta myöhemminkin. Valmennus voi olla tehokasta ja suunnitelmallista aiemmin siten, että lapsille opetetaan perustaitoja ja perustekniikkaa, mutta tehovalmennukseen siirtyminen tapahtuisi vasta C/B -ikäisenä. Totuus kuitenkin on, että jokainen joutuu hankkimaan perustaidot omin eväin, fysiikan saa muuten kasaan. Huippuseurojen junioritoiminta on lapsille liian kovaa - teollista, tietysti sitä kautta tuotetaan kovaluontoisia pelureita. NHL-tasolle päästäkseen täytyy olla urheilullisesti ja henkisesti osaamismielessä vahva. Jääkiekkoilu vaatii aloituksen nuorena. Huippuseurojen sisällä homma saisi olla vähemmän totista." (Heme)
"Tänä päivänä on jo 5-7 vuotiaille oma kortteliliiga, en tosin ymmärrä onko siinä mitään järkeä, siinähän voi saada kokoerojen vuoksi kammon koko urheiluun. Lasten pitäisi saada leikkiä ja aloittaa pelihommat vasta muutama vuosi koulun aloituksen jälkeen." (Pera)
"Jäähallin tulo ja ulkokenttien poistuminen on saanut aikaan sen, että ulkojäillä ei pelata enää harrastuskiekkoa." (Pera)
"Tänään lapsille tuntuu olevan tärkeintä oikean merkkiset ja väriset varusteet, muulla ei ole niin merkitystä." (Masa K)
"Pelureita ruvetaan tekeen nykypäivänä liian nuoresta, jako tulee liian varhaisessa vaiheessa, 13-14 vuotiaaksi pitäisi saada harrastaa muutakin." (Hattara)
"Nykyisin ei käydä enää pelailemassa ulkokentillä, eikä niitä oikein kunnolla hoidetakaan. Jäähalli on ajanut homman siihen pisteeseen, että niiden lasten vanhemmat, jotka ei ole itse pelanneet, eivät arvosta ulkokenttiä miksikään." (Jussi K)
"Ulkokenttiä pitäis olla tänäkin päivänä, kaikkien ei välttämättä tarvi tulla huipuiks, hyvä harrastuskin on paikallaan." (Hape)
"Jäähalli sinänsä ei ole tuonut mitään uutta. Hyvää on se, että sinne pääsee jo alle kouluikäisenä. Nyt homma ei ole vielä tosikkomaista, tilanne saattaa muuttua, kun harjoitusmäärät lisääntyy." (Pikkis)
"Luonnonjäät saisi olla paremmassa kunnossa, jolloin porukkaa nousisi myöhemminkin mukaan. Nykyään on tyttöjäkin mukana höntsäilemässä." (Pikkis)
"Nykyjunioreiden harjoittelun pitäisi olla paljon monipuolisempaa, eikä liian totista. Systeemi ajaa siihen, että 15 vuotiaana 90 % kavereista on jo karsiutunut (=loosereita), vaikka tässä vaiheessa vasta pitäisi aloittaa panostus. Valmentajat, jotka yrittävät tehdä junnuista vuodessa mestareita, eivät yleensä omaa huippu-urheilutaustaa. Ei muodollinen valmentajakoulutus tee kenestäkään välttämättä hyvää valmentajaa, siihen tarvitaa muiden taitojen lisäksi henkisiä ominaisuuksia." (Ripe)
Lentopalloliiton Varala -järjestelmässä ikäluokkiensa maajoukkuetasoisille kavereille tarjotaan mahdollisuutta muuttaa Tampereelle asumaan ja käymään joko ammattikoulua tai lukiota, miksei kauppaopistoakin. Tällä tavoin kaverit vasta kuudentoista ikäisinä muuttavat pois kotoaan ja alkavat panostaa entistä kovemmin urheiluun. Siihen saakka heillä on ollut mahdollisuus asua kotona ja käydä tarvittavilla leireillä viikonloppuisin. Samalla systeemi mahdollistaa poijille mestaruussarjasta kakkosdivisioonatasoisen pelaamisen koulun ohessa - vaikuttaa passelilta kaikkiin joukkuelajeihin.
5.2 Saiko Mantsusta eväitä elämälle?
"Tyytyväinen olen siihen, että tuli tehtyä jotakin järkevää. Silloin se oli elämän sisältö, ehkä liiankin tärkeä. Hyvä kaveri niiltä ajoilta on edelleen Leinon Matti. Eväitä tulevaisuuteen tuli paljon: mitään ei saa ilmaiseksi, harjoitella pitää. Toisetkin tulee huomioida, ei pelkästään itseä. Kroppa on säilynyt paremmassa kunnossa. Urheilussa opetti näkemään: kenestä tulee pelimies, kenestä ei." (Mäsi)
"Mantsussa opittuja taitoja sovelletaan vielä nykyäänkin, mutta kuitenkin vain kaukalossa." (Sello)
"Urheilu liittää yleensä ihmisen johonkin, huonolla sitä aikaa ei voi muistaa. Paikkansa täytyi porukassa hakea - lunastaa. Ongelmat hoidettiin kentällä itse. Porukoiden tekeminen oli vaikeinta: ketkä pääsi valkkaan, kuka sai ottaa ekana. Valitsija päätti kuka otettiin, eri ikäisiä oli aina mukana, syrjään ei yleensä joutunut." (Kimmo Touronen)
"Urheilu antoi perustan pysyä poissa pahemmista jutuista." (Tane)
"Häiriköitä ei esiintynyt, porukka hoiti ongelmatapaukset pois omilla menetelmillään. Mantsu oli sosiaalinen kokoontumispaikka samanikäiselle poikaporukalle. Se on ollutta ja mennyttä - se aika on kuitenkin osa nykyistä henkistä pääomaa, joka on kasvanut korkoa elämässä. Mantsu on antanut henkisen perusajatuksen: ollaan joukkue ja tiimi, ei olla yksin tässä elämässä. Mantsussa kiekkoillut porukka tuntee toisensa." (Kassu)
"Nostalgisesti voisi kysyä: miksi nykyään pitää luistella kesällä ja uida talvella? Miksi tämän päivän lapsille täytyy kaikki järjestää valmiiksi? Haluaisin historian toimivan todisteena pystyykö nykyinen broilerikasvatus (=juniorivalmennusputki) toimimaan tehokkampana kuin vanha aika eli mikä on tuotto sijoitetulle markalle Mantsuun kontra jäähalliin? Ihmisen elinkaaressa pitäisi ajatella motivaation liikuntaan säilyisi elämän myöhemmässäkin vaiheessa. Esimerkkinä kestävän kehityksen toteutumisesta liikunnallisena elämäntapana on Pohjan Tatu. Tietysti elämään kuuluu myös huippukokemukset ja esikuvat. " (Kassu)
"Mantsu antoi minulle kimmokkeen liikuntaharrastukseen, aloitin liikunnan muutenkin myöhään. Itse asiassa aloin urheilemaan kunnolla vasta keskikouluaikana, kun sain Tampereelta kunnon astamalääkkeet. Mantsussa opin, että harjoituksella pääsee tavoitteisiin." (Pepe)
"Vanha systeemi oli leppoisampi ja lempeämpi kui nykyjärjestelmä. Vanhemmat eivät luoneet suorituspaineita lapsille, kotoa ei edes paljon seurattu urheilua. Silloin oli harvinaista, että vanhemmat yleensä tukivat lasten urheiluharrastusta, se oli vapaata yhdessäoloa. Pitkä jääkausi heinäkuusta toukokuuhun on hyvä asia. Nykysysteemillä saadaan varmasti parempia urheilutuloksia ja seulotaan lahjakkuudet porukasta, tosin vanha ja uusi systeemi eivät ole toisiaan poissulkevia. Homma on kiinni yksilötasosta: pitää tajuta, jos panostaa kaikkensa ja ei menesty, on syytä siirtyä johonkin muuhun harrastukseen. Vaikka lapsi ei pärjäisikään urheilussa on hän tärkeä osa perhettä. Nuorilla ja lapsilla pitää olla haasteita. Nykynuorista kasvaa uusi sukupolvi: he ovat erilaisia kuin me, määrätietoisia ja opiskelussuuntauneita. Nuorilla pitää olla järkevää tekemistä, että pysyvät pois pahanteosta." (Pepe)
"Mantsun aika antoi sosiaalista koulutusta: oppi tuleen toimeen kaikenlaisten tyyppien kanssa, kokemukset edesauttoi mielenkiinnon säilymisen urheilua kohtaan. Hyvä porukkahenki loi ilmapiirin "on kivaa olla yhdessä". Ilman Mantsua ja sen loistavaa poikaporukkaa en nyt tekisi urheilua ammatikseni." (Teuska)
"Mantsun kasvatti oppi tulemaan toimeen porukoissa, kaukaloelämä opetti sosialisia taitoja. Se oli semmosta tiiviisti yhteenhitsaantunutta porukkaa, joka puolusti omiaan. Elämän alkuun sai paremmat eväät Mantsussa kuin torilta." (Heme)
"Kokoontumispaikkana Mantsulla on ollut sosiaalinen merkitys, monet pahat on jäänyt tekemättä ja liimat haistelematta. Lähialueen pikkupoijille se oli ykköspaikka ja jääkiekko ykkösharrastus. Yhteistoiminnan pelisäännöt löytyi aina, vaikka mitään kirjoitettuja sääntöjä ei ollutkaan. Ottaen huomioon millaista sakkia siellä kävi, ei sen sen parempaa porukkahenkeä voisi olla." (Heme)
"Hyvän luistelutaidon ja hyviä ihmissuhteita sieltä tietty sai." (Teppara)
"Siellä oppi, miten ihmisten kanssa sähläillään ja kuinka jännittävät ja kiperät tilanteet hoidetaan. Kun meni koppiin, oppi kuunteleen ja suhtautuun muihin siten, että nykyäänkin voi palavereissä punnita ihmisiä Mantsun opeilla. Porukalle kasvoi yhteys toisiinsa. Kalssuun tyyppejä pidettiin vähän outoina ja ajateltiin ettei kunnon pelimiehiä kehitykään muualla kuin Mantsussa. Mantsulla oli sosiaalisen kohtaamispaikan rooli, kuten ennen torilla tai maitolaiturilla. Liikkuminen on jäänyt sitä kautta tavaksi." (Masa K)
"Talvella ainakin karaistu, kun joskus oli 30 astettakin pakkasta. Oli opittava tuleen porukassa toimeeen, sopeuduttava. Mantsu oli ainoo harrastuspaikka - ei sillon ollut mitään korviketta jääkiekon tilalle." (Hape)
"Sisukkuutta sieltä tuli, oppi, ettei periksi kannata heti antaa. Joutu ittekin tekeen vähän hommia, kenttää auraan ja semmosta." (Hattara)
"Sosiaalista kanssakäymistä se opetti." (Ekku)
"Porukassa pärjääminen oli semmonen, minkä sieltä ajan kanssa sai." (Pikkis)
"Perustekniikan ja -taidot olen hankkinut Mantsussa ja oppinut lisäksi sosiaalisia taitoja siellä vietettyjen satojen tuntien aikana. Jääkiekko sinänsä on jäänyt, mutta käyn edelleen tilaisuuden tullen pelaamassa kaukalopalloa." (Ripe)