6. PÄÄTÖKSET JA VAIKUTUKSET
6.1 Miksi Mantsu lakkautettiin?
Mantsun ylläpitoon oli pikkuhiljaa alettu panostaa vähemmän, lopulta syksyllä 1974 nousivat mustat pilvet Mantsun taivaalle. Niiden sisältö purkautui kaupungin hallituksen päätöksen muodossa paikallislehden sivuille.
"Jääkiekkokaukalo keskuskentän viereen. Vammalan kaupungin hallitus on suostunut urheilulautakunnan esitykseen siirtää keskustaajaman pohjoispuolella sijaitseva jääkiekkokaukalo ns. Mannerheimin lastensuojeluliiton kentältä vanhan keskusurheilukentän paikalle. Tämä alue on urheilulautakunnan mielestä tähän tarkoitukseen hyvä ja kaukalo tulee tällä paikalla palvelemaan entistäkin suurempaa käyttäjämäärää. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kentällä pidetään edelleen yllä lasten luistinrataa", selostus Tyrviksessä 4.12.1974.
"Muistaakseni 1973 tehtiin paljon kränää aiheuttanut virkapaketti. Mantsun lakkauttaminen liittyi todennäköisesti jotenkin virkapakettiin. Jos tutkisi vanhoja lautakuntien, hallituksen ja valtuuston pöytäkirjoja, löytäisi mitä ilmeisemmin esityksen, jossa Mantsun siirtoa on perusteltu keskusurheilukentän toiminnan kehittämisellä yleisurheilun tarpeita varten. Tottahan tietysti oli, että uusi sijainti oli parempi Ammatti- ja Muistolan koululle sekä Lousajan asukkaille, mutta päätöstä tehtäessä kentän todellisesta käyttäjäkunnasta ei varmasti ollut mitään selvyyttä. Ehkäpä joku on todella halusi kentän pois Mantsusta." (Eikka)
"Sähkölaitospamppu Hakkaraisen muutto kentän laitaan ja sen nuiva suhtautuminen talon seinään napsahteleviin kiekkoihin antoi uumoilla kentän alasajoa." (Masa K)
Mitään varsinaista järjellistä syytä Mantsun lakkauttamiseen - kateutta lukuunottamatta - ei ole ilmennyt. Toki toiminnan keskittämisellä ja tehostamisella on omat perustellut puolensa taloudellisesti ja myös toiminnallisesti, jos pystytään jalostamaan edelleen olemassa olevaa toimintaa.
6.2 Mitä Mantsun mukana menetettiin?
"Mantsun lakkauttaminen synnytti ainakin paperilla kaupungille kustannussäästöjä. Kentän vakiintuneille käyttäjille se aiheutti henkisen tyhjiön - identiteettikriisin, keskuskentällä ei ollut Mantsun veroista imua - kulttuuritaustaa. Mantsun käyttäjistä tuli sosiaalisempia ihmisiä, he suorastaan kasvoivat erilaiseen sosiaaliseen kommunikaatioyhteiskuntaan. Olisi mukava tietää, mitä Mantsun harrastusmahdollisuudet ovat vaikuttaneet käyttäjien tulevaisuuteen, miten he ovat tulleet toimeen ihmisten kanssa ja pärjänneet elämässä. Sosiaalinen yhtenäisyyden tunne on näköjään riittänyt pitkään Mantsun poijille ilman politiikkaa. Luulisin aika monen olevan nykyisin julkissektorilla. Missähän porukka nykyisin on ?" (Eikka)
"Putkimiestä, pelliseppää, orjaa, kassaa, kaupparatsuväen kenraalia, talonpoikaa..." Mauri Kunnas, Nyrok City, 1984 Otava, s. 10
Kaikkia näitä on Mantsun porukasta tullut ja paljon muuta - osa Mantsun porukasta on siirtynyt ikuisen hyvän jään kentälle.
"Keskuskentällä en juuri enää käynyt." (Teppara)
"Keskuskentällä kävin pari kolme kertaa, menin 1977 armeijaan ja pelit loppu siihen, kun edustusjoukkue kuivu samaan aikaan kokoon." (Hape)
"Se oli kamala paikka, kun laidat vietiin Keskuskentälle - vähän niin kuin elämä olisi loppunut. Mantsuun oli samaistunut, siitä jäin hyvä muisto - sydän jäi sinne. En mennyt enää Keskuskentälle, VaPS:n jääkiekkotouhukin löpsähti sen jälkeen." (Hattara)
"Keskuskentälle menin vain harkkareihin ja peleihin, ei sitä sinne oikein osannu mennä. Tuntu ikävältä, kun kaukalo lähti - miksi ?" (Ekku)
"Kaukalon poistumisen jälkeen en mennyt Keskuskentälle ennen kuin VaPS:ssa oli siellä harkkareita ja matseja. Kävin Kalssussa sen mitä kävin, harkat ja pelit oli muutenkin siirretty sinne." (Pikkis)
"Kävin Mantsussa koko ala-asteen ajan, siirryin Kalssuun vähän ennen Mantsun lopettamista. En käynyt varmaan koskaan Keskuskentän kaukalossa." (Ripe)
"Mikäli liikuntaa opetusvälineenään käyttävät kasvattajat osaavat olla viisaista isäntiä, nuorelle on edessään lupaava tulevaisuus. Liikunnalla on annettavanaan nuorelle suuri määrä hyödyllisiä matkaeväitä, joista kannattaa ainakin mainita oikeudentuntoisuus, sosiaalisuus, vahvistunut itsetunto ja vahva itseluottamus. Kun nuori pääsee urheilussa toteuttamaan itseään omien vahvuuksiensa kautta, niin tuloksena on tasapainoinen, iloinen ja eteenpäin pyrkivä nuori. Hän on oppinut epäonnistumisen keskelläkin etsimään ja löytämään positiivisiä ratkaisumalleja" (Urheilupsykologi Päivi Frantsi, Terveet elämäntavat - Terve asenne, Kiekkoilijan joulu 1996, s 77)
Mantsun tapauksessa unohdettiin kokonaan siellä syntynyt nuorisokulttuuri ja se, että Mantsun omakseen ottaneet eivät halunneet "mahtipäätöksen voimalla" siirtyä pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä. Mantsun mukana menetettiin sen synnyttämä nuorisokulttuuri.
6.3 Mantsun nykytila ja tulevaisuus
Mantsu on ollut talvesta 1977 lähtien ilman kaukaloa ja toisina talvina jopa ilman jäätä. Ilmeistä on, että näin myös tulee jatkumaan maailman tappiin saakka, ellei nyt jotakin aivan radikaalia tapahdu, koska jäähalli tarjoaa kilpaurheilulle moninverroin paremmat, pidempiaikaiset ja varmemmat olosuhteet kuin luonnon armoilla oleva ulkokenttä. Negatiivinen piirre on luonnonjään puuttuminen niiltä, jotka syystä tai toisesta eivät käytä jäähallin palveluja. Puhdas hallikiekkoilun tukeminen tappaa tällä tavoin sen potentiaalisen pelaaja-aineksen, joka olisi saatavissa mukaan toisella kymmenellä ikävuodella. Varmaa on myös se, että 5 - 6 vuotiaana hallikiekkoilun aloittaneista suuri osa puutuu matkalla seuraavan kymmenen vuoden aikana - kun vasta pitäisi aloittaa panostus.