TIEDÄTKÖ SIVULLA TESTATAAN PAIKALLISTIETOUTTASI

Voit lähettää myös omia kysymyksiäsi julkaistavaksi!

UUSI KYSYMYS: Paluu kotisivulle   - Paluu "Tiedätkö sivulle"

30. Maaliskuussa pidettävän MM-Killin tiimoilta kysytään legendan nimeä! Mantsulaiset arvostivat aikanaan erään taitavan pelurin muiden yläpuolelle, kuka on tämä "Killin kruunaamattomaksi kuninkaaksi - miljoonan Killin mieheksi" nimetty henkilö? Vinkkinä voidaan todeta, että miehen nimi löytyy niin Nälkälänmäen webbisivuilta, kuin Tyrvään Sanomien ikkunassa olevasta "Kaitsun maljasta".

Kysymys oli varsin helppo ja oikea vastaushan on tietenkin Pauli ”Plöörä” Rainio. Paulin tunnistivat Erkki Laakso, Kai Ylipekkala, Kari Lahtivirta, Mantsun veteraanien koko porukka sekä Killin Sipooseen jalkauttanut Risto Nummiaho – onnittelut kaikille!

Pauli "Plöörä"Rainio

Vastauslomake

Nimi:

Sähköpostiosoitteeni:

Vastaukseni:

VANHAT KYSYMYKSET VASTAUKSINEEN:

29. Näin talvikelien aikaan kysytään vallan ajankohtaista kysymystä. Kaalisaari toimi jääkiekon kilpailutoiminnan päänäyttämönä vuosikymmenien ajan, nykyisin siellä ei ole, kuin tukeva hanki entisen jääareenan päällä. Nyt kysytään Kaalisaaren valaistun luistinradan avajaisvuotta ja vaihtoehdoiksi annetaan vuodet a) 1939, b) 1947, c) 1951 ja d) 1958. Vihjeenä todetaan, että pari viikkoa avajaisten jälkeen paikallislehdessä kirjoitettiin kentällä pelatusta ottelusta, mutta kyseessä ei kuitenkaan ollut jääkiekko, vaan jääpallo.

Viimeksi kysyttiin, milloin Kaalisaareen avattiin ensimmäisen kerran valaistu luistinrata, vaihtoehdoiksi annettiin: a) 1939, b) 1947, c) 1951 ja d) 1958. Kysymys osoittautui yllättävän vaikeaksi sillä, "virallisia" oikeita vastauksia ei tällä kertaa saatu yhtään. Kysymys on itse asiassa Tyrvään Sanomien kesäkisan perua ja oikeaan vastaukseen liittyy Talvisodan havinaa. Talvisotahan alkoi syksyllä 1939, luistinrata avattiin samaisen vuoden tammikuussa. Oikeaan vastaukseen vaadittiin myös ripaus tarkkaavaisuutta, sillä toki Kaalisaaressa oli jo aiemminkin ollut luistinrata, mutta ei ns. maarataa, vaan järven jäälle tehty vastaava ja sehän avattiin ensimmäisen kerran jo talvella 1931. Tätä luistinrataa ylläpidettiin aktiivisesti kolmen ensimmäistä vuotta, kunnes seurasi "ns. jäätön kausi", kenttä avattiin uudelleen vammalalaisten vanhempien kovan tahdon osoituksena talvella 1938.

Paikallislehti kertoi numerossaan 11.1.1939 otsikolla "Luistinrata Vammalaan" uudesta Kaalisaareen avatusta maaradasta. Lisäksi todettiin, että jos rata näyttää hyvältä, tullaan se pitämään tulevaisuudessakin Kaalisaaressa. Radan vastaisuuden ratkaisee kuitenkin ensisijassa se, tuleeko se saamaan tarpeellisen määrän käyttäjiä. Myöhemmät vuodet sitten osoittivat käyttäjien riittäneen aina 1980 -luvulle saakka, koska silloin Kaalisaari sai lopullisen kuolinpiston. Epäilyksen siemen käyttäjämääristä liittyi kokemuksiin jäälle tehdystä radasta. Tammikuussa 1937 "joukko lasten vanhempia" vaati kovaäänisesti luistinrataa nuorille ja suomi samalla Vammalan Urheilulautakunnan piittaamattomuutta jääurheilua kohtaan, eikä ilmeisesti syyttä! Urheilulautakunta ampui takaisin 27.1.1937 kertoen seikkaperäisesti radan eteen tehdyistä uhrauksista sekä paikallisen nuorison laimeasta suhtautumisesta tehtyjä toimenpiteitä kohtaan sekä suositellen siirtymistä hiihtoon, koska siitä saa ihan ilmaiseksi punaiset posket, terveyttä ja voimaa, vaihtelua ja virkistystä - maailma ei ole ilmeisesti muuttunut sitten 30 -luvun.

Luistinradalla oli pukusuoja ja valaistus, joten käyttöolosuhteet olivat mitä parhaimmat. Elettiin aikaa, jolloin jääkiekosta ei tiedetty mitään, mutta jääpallo oli erittäin suosittua. Lisäksi luistelutaito pyrittiin parantamaan pitämällä "luistinkilpailuja". Luistinkilpailujen tuloksia löytyy niin jäällä olleelta radalta kuin maaradalta. Vuosina 1938 ja 1939 sarjassaan hyvin menestynyt, molempina vuosina kolmanneksi sijoittunut, Lauri Koski kertoo kokemuksistaan seuraavaa: "Harrastin kyllä silloin 30 -luvulla luistelua vaikka heikoin tuloksin, koska en omistanut hockareita vaan irtoluistimet, jotka avaimella ruuvattiin kiinni. Kaalisaaren kentillä kävin harvemmin, kun Liekoveden yli ei suoraan päässyt keskivirran takia. Meillä oli aina oma luistinrata itse aurattuna, joka yleensä sijaitsi nykyisen Vaneritehtaan rannassa jäällä. Sinne kerääntyi talvisin lähes päivittäin Asemanmäen pojat ja pelasimme tietysti jääpalloa. Puupalloja haettiin joko Niemen tehtaalta, Chippendahlilta tai Ojalan sorvaamosta. Kaalisaaresta muistan sen urheilukentän päälle jäädytetyn radan, jolla joskus kävin luistelemassa ja näköjään olin jopa jossain kilpailussakin mukana. Siellä oli usein musiikkia ja tarjolla kuumaa mehua. Tytöt harjoittelivat kaunoluistelua omassa nurkassaan ja pojat silloin aivan eri seurassa toisaalla. Pukukopit oli erikseen tytöille ja pojille radan vieressä, samoin lippujen ja mehunmyyntikoppi. Muistaakseni uimatelineiden ja poronrannan välillä oli jään päälle aurattu kenttä, mutta sen tarkkaa sijaintia tai ajankohtaa en muista. Jääkenttä jäädytettiin muistaakseni palokunnan toimesta letkuilla ja moottorilla ja vesi otettiin järven avannosta."

"Maaradan" ensimmäinen kausi päättyi 26.2.1939 varsinaiseen jääriehaan. Tapahtumassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, sillä tapahtumassa oli mm. "Suuri kaunoluistelunäytös", jonka esiintyjinä oli  noin 20 Tampereen parasta kaunoluistelijaa mm. Orvokki Saari, 64 –vuotias Kalle Kunnas ja 8 –vuotias Kalle-Kustaa. Tämän lisäksi pelattiin jääpallo-ottelu "Vammala -Yhteiskoulu" ja lopuksi järjestettiin ilotulitus ja tanssiaiset. Tapahtuma alkoi klo 13 päivällä ja jatkui aina puoleen yöhon saakka. Lippujen hinnat olivat muuten 6:- ja 4:- sen aikaista markkaa.

Luistinradan ylläpito kustannettiin kerta- ja vuosilipuilla, joten radan aiheuttama taloudellinen rasitus kunnalle saatiin tällä tavoin kevennettyä

 

28. Tyrvääläisillä on vahvat perinteet eräässä urheilun kuninkuuslajeista, nimittäin suunnistuksessa. Jo 1950 -luvulla alkanut SM -mitaleiden metsästys sai syksyllä 1961 aikakirjoihin jääneen mielenkiintoisen merkinnän - kolme tyrvääläisveljestä voitti miesten viestisuunnistuksen Suomen Mestaruuden ns. veljesjoukkueella. Keitä ovat kyseiset tyrvään pojat? Vinkkinä kerrotaan veijareiden uusineen temppunsa 1964 ja olivat samaisena vuonna voittamassa Jukolan Viestiä neljän veljeksen voimin.

Suunnistavat veljekset tunnettiin hyvin, kysymyksessähän olivat Rantalan pojat: Mauri, Harri ja Matti. Veljeksistä neljäs, Ari, oli mukana voittamassa Jukolan viestiä 1964. Lisäksi veljesten sisko Aila (Wallin) oli vuoden 1954 SM –päiväkilpailuissa sijalla 15. Sijoitus pysyi tyrvääläisnaisten parhaana henkilökohtaisena saavutuksena aina siihen saakka, kunnes Pyymäen Marja pisti paremmaksi.

Mauri, Harri ja Matti voittivat 1961 ja 1964 SM –viestit sekä Jukolan TPU:n eli Tampereen Poliisi Urheilijoiden riveissä. Veljekset edustavat TPU:ta edelleen ja olivat syyskuussa SM –viestien H 60 –sarjassa sijalla 16. Mauri komeilee lokakuussa ilmestyneessä kauden 2001 ranki –listan H 70 -sarjassa sijalla 1.

Poikien suunnistusura sai alkunsa Tyrvään Kisan riveissä ja jatkui Suunta-Sepoissa, kunnes siirtyivät Tampereelle kaudella 1959. Tyrvään Kisan joukkue Mauri ja Harri Rantala sekä Vankka Pohja saavutti TUL:n yleisen sarjan viestimestaruuden 1954, Suunta-Sepoissa Harri ja Mauri saivat Mäkelän Timon kanssa SM –viesti pronssia 1956 ja hopeaa 1957. Lisäksi Matilla on näiltä ajoilta “selkärepullinen” eri värisiä TUL:n ja Suomen mestaruusmitaleja sekä Harrilla kaksi SM –kultaa vuodelta 1957. Pojat ovat olleet sen verran seurauskollisia, että ovat toimineet koko työuransa poliisilaitoksen palveluksessa.

Tilastollisesti Rantalan pojat ovat ainoita suomalaisia, jotka ovat voittaneet tuplasti SM:n puhtaalla veljesporukalla sekä missään muussa Jukolan voittaneessa joukkueessa ei ole ollut neljää veljestä samanaikaisesti.

Kysymys oli alan harrastajille ja penkkiurheilijoille verraten helppo, vastauksiakin tuli aina Tamperetta myöden. Myös toista suunnistavaa veljessarjaa, Väinö, Toivo ja Kalevi Paunuvuori, veikattiin, mutta tällä kertaa veikkaus ei osunut kohdalle. Oikean vastauksen tiesivät Leo Pyymäki, Pentti Hiirijoki, Lahtisen suunnistavat veljekset Antti ja Aarne, Juhani Ketamo, Pentti Suomi, Jarkko Wilpola, Jorma Levola, Jorma Tervamäki, Matti Metsälä, Risto Metsälä sekä Marja Tonder (Pyymäki). Pyymäen Leksa tiesi, että 1964 poikien voittoaika oli 4.50.20 ja kilometrivauhti 7.15, mikä on varsin reipasta menoa, kun tietää, että siihen aikaan kartat olivat mitä olivat.

 

27. Suomen naisten salibandymaajoukkue puolustaa kahden vuoden takaista MM –kultaa Riian Latviassa 20. - 27.5.2001. Kuka paikkakunnan pelureista vahvistaa maajoukkuetta ko. kisoissa? Vinkkinä voidaan kertoa pelurin omaavan hivenen poikkeuksellisen taustan salibandyyn.

Kysymys oli tällä kertaa niin ajankohtainen ja kun lisäksi kysyttiin paremman sukupuolen edustajaa, niin vastauksiakin, sekä oikeita että vääriä, tuli roppakaupalla. Oikea vastaus on Palvialan palloilutaituri Satu ”Silleri” Schilcher. Sadun kisat menivät aivan erinomaisesti, sillä kotiintuotavana oli salibandyn MM-kulta. Suomen naiset voittivat finaalissa Ruotsin maalein 2-0 ja ottelun voittomaalin (1-0) ampui Satu. Hänestä tuli samalla ensimmäinen lajinsa MM-kullan saavuttanut tyrvääläislähtöinen peluri ja ensimmäinen palvialalainen maailman mestari kautta aikojen.

Oikean vastauksen tiesivät Petri Rantanen, Pentti Hiirijoki, Kai Ylipekkala, Ritva-Liisa Erkkilä, Hannu Nikkilä, Kari Lahtivirta, MarkkuMäsiMäkinen, Tomi Kuusisto ja Anu Laakso.

Vinkkinä ollut ”hivenen poikkeuksellisen tausta salibandyyn” tarkoitti sitä, että Satu ei ole pelannut salibandyä missään vammalalaisessa seurassa. Pelaamisen hän aloitti vasta viisi vuotta sitten Hämeenlinnassa ja viime kausi oli ensimmäinen korkeimmalla sarjatasolla (SM hopea). Taustalla ovat olleet aivan muut lajit kuten: jalkapallo Karkun Tyrvis-liiga -joukkueessa sekä lentopallo VaLePan ja Karkun Iskun riveissä. ”Berliinissä syntyneestä Sadusta olisi tullut myös hyvä iskijä vaikka mestikseen asti”, kertovat tietäjät.

26. Kukkurin hyppyrimäestä on hypätty aikanaan komeita leiskauksia. Kuka paikkakunnan pojista on edustanut Suomen maajoukkuetta mäkihypyssä? 

Kysymykseen on saatu odottaa vastausta jo pitkään, tilanteen sekoitti nimittäin Lahden MM-hiihtojen Hemohess –skandaali. Hessillä ei ole sinänsä mitään tekemistä itse kysymyksen kanssa, mutta tyrvään pojat ovat olleet työllistettyjä asian tiimoilta, mikä taas hidasti kysymyksen käsittelyä. Oikea vastaus kysymykseen on, että ei kukaan paikkakunnan pojista ole edustanut Suomen maajoukkuetta mäkihypyssä. Vastauksessa haettiin mäkimaajoukkueen nykyistä päävalmentajaa, Mika Kojonkoskea. Mikan vanhemmat asuivat Vammalassa 1960 –luvun taitteessa, isän toimiessa katsastusinsinöörinä vanhalla paloasemalla torin laidassa. Toimituksen käsityksenä oli, että Mika olisi syntynyt Vammalassa, mutta mies itse vakuutti syntymätodistuksessa lukevan Rauma, vaikka näin jälkeenpäin haluaisikin asian olevan toisin. Mika kertoi perheen ehtineen muuttaa nippa nappa Raumalle ennen hänen syntymäänsä ja tästä seurasi tämä Tyrväälle koitunut menetys -  “alkulatausprosessi” on kuitenkin Tyrväällä tapahtunut, mutta kirkonkirjoihin on tällä kertaa uskominen. Levorannan Anttia tarjottiin useammaltakin taholta - yritys hyvä, nyt toimitus kuitenkin missasi!

Takaisin Hemohessiin: Tyrvää –liitynnäisiä nimiä hiihtosekoilun jatkokäsittelyssä ovat Kallion Tapio, Huhtamäen Ari ja Nuutilan Matti. Antidoping –toiminnan edustaja Tapio, muistetaan hyvin Keskuskentän monivuotisena tehokäyttäjänä, jolle istuivat käteen kaikki välineet, vaikka aitajuoksusta Tapio sai suurimman osan SM –mitaleista ja maaotteluedustuksista. Turun Yliopiston rikosoikeuden professoria, Nuutilan Mattia, on väläytelty mukaan doping prosessin välimiesmenettelyyn. Matti on alunperin Mouhijärven kasvatteja, mutta nähtiin myös paikallisilla kentillä käydessään lukiota Vammalassa. Matin paras laji on aina ollut “aivovoimistelu”, jonka saavutukset hakkaavat kirkkaasti vastaavat tartanilta. Huhtamäen Ari pelasi aikanaan TPS:n SM –kultaa voittaneessa C –junioreiden jalkapallojoukkueessa, joka kävi häviämässä tiukan taiston jälkeen Palloseuralle Keskuskentällä. Palloseuran voittoisa yhdistelmä on toistaiseksi paras koskaan jalkeille saatu jalkapallojoukkue. Yhden ottelun maaleista teki Koivuniemen Erkki, muita mukana olleita ovat ainakin Hiltusen Jukka-Pekka, Mäkisen Moore, Laikon Seppo, Heikkosen Hape, Kuusivuon Matti, Tourosen Killi, Ojansivun Hattara ja Mäkisen Pauli. Koska kysymys on noinkin tasokkaasta porukasta, kannattaisi miehet saattaa kasaan viimeistään syksyn Tyrvis –turnauksessa.

25. Jääkiekkoa pelattiin aiemmin pakkaskelien aikaan, nykyisinhän sitä tahkotaan jo heinäkuun helteillä - miksi? Paikallinen kiekkoylpeys, Vammalan Palloseura, on jo aloittanut tämän vuotisen sarjakautensa. VaPS ei kuitenkaan ole ollut alueen ensimmäinen jääkiekkoseura, kuten kaikkia lajia pidempään seuranneet hyvin tietävät. Nyt kuitenkin kysytään: Minä vuonna VaPS otti jääkiekkoilun virallisesti ohjelmaansa?

Oikea vastaus on tietenkin vuosi 1957. Tyrvään Sanomien kesäkuun puolenvälin numerossa 1957 kerrotaan VaPS:n päättäneen ottaa jääkiekon ohjelmaansa tulevalla kaudella. Täsmälleen oikeata vastausta ei tiennyt kukaan, lähimmäksi pääsi Tomi Kuusisto (1956). Lehtisen Jussi kyllä osasi päätellä oikean vuoden, mutta jääväsi itsensä “sisäpiiritiedot omaavana”. Palloseuran edustusjoukkue yritti myös arvata porukalla. Pojat miettivät oikein kaukaista ajankohtaa, lisäsivät siihen vielä viisi vuotta ja päätyivät vuoteen 1963, Ylipekkalan Kaitsu veikkasi 1961, eli sinne päin, mutta ei tarpeeksi lähelle. Näin ollen Kuusiston Tomi pokkasi tämän kysymyksen ykköspalkinnon.

Vammalassa päästiin siis jääkiekkoilun makuun ensi kerran kaudella 1957-1958, tämä myös selittänee osittain sitä, miksi Mantsun kenttää alettiin jäädyttää samaisena talvena. Tyrvään ja Vammalan pojat ovat kulkeneet monissa asioissa kehityksen etunenässä, mutta jääkiekiekon suhteen oltiin pahasti jälkijunassa. Nimittäin Kiikassa asiaan oli vihkiydytty monin verroin paremmin jo kaudesta 1950-1951 alkaen. Kiikan ylpeys, Kiikan Pallo-Kerho, pelasi ensimmäisen kansallisen jääkiekko-ottelunsa Rauman Lukon senioreja sekä junioreja vastaan uudenkarhealla “Kikkelänoja –areenallaan” 18.2.1951.

24. Kaalisaari ja sen tapahtumat ovat olleet useamman kerran esillä paikallisaviiseissa viimeisen vuoden aikana. Kaalisaaren vihkiäistilaisuudesta ei ole kovinkaan paljon tietoutta, toisin kuin nykyisen Keskuskentän eli alunperin Tyrvään Keskusurheilukentän. Kuten moni vielä hyvin muistaa Tyrvään Keskusurheilukentän vihkiäiset pidettiin 21.6.1953. Tilaisuudessa olivat puhumassa tietenkin sen aikuinen Tyrvään kunnan johto sekä Urheilulautakunnan puheenjohtaja Tatu Pohja. Kysymyksenä onkin, että puhuivatko tilaisuudessa myös a) maaherra Härmä, b) ministeri Kleemola, c) molemmat vai d) ei kumpikaan.

Tyrvään Keskusurheilukentän vihkimisjuhla oli aikansa merkittävimpiä tapahtumia ja sen seurannaiset laajat. Koska kysymyksessä oli monin tavoin huomattava asia, niin paikalle olivat tietenkin saapuneet puhumaan sekä ministeri K. Kleemola että maaherra E. Härmä. Ohessa lainaus ministerin puheesta:

"Valtakunnan urheilulautakunnan puheenjohtajan ministeri K. Kleemola juhlapuhe:  Hän lausui, että urheilutoiminnassakin tullaan usein kannattaako -kysymyksen eteen. Täytyy kuitenkin nähdä enempi ja pitemmälle kuin senttien ja sekunttien kymmenesosiin. Tiedetään, että pyritään hyvän kunnon saavuttamiseen, mutta siihen emme pääse kuin harjoittelemalla, joka vaatii sitkeätä työtä ja terveitä elämäntapoja. Meidän on vaikeata vaikuttaa puhumalla nuoriin poikiin, mutta näyttämällä urheilun avulla heille, että tiettyihin päämääriin päästään vain lujalla työllä, voimme heitä parhaiten kasvattaa. Urheilu kasvattaa tarmoa ja tahtoa ja opettaa pyrkimään määrätyllä tavalla päämäärään. Jokapäiväinen elämä on yrittämistä, jossa usein vaaditaan suurta suorituskykyä, johon urheilu kehittää harjoittajaansa. Urheilu on siis myös henkistä kasvatusta ja se kasvattaa hyviä tovereita. Huippu-urheilua tarvitaan urheilijoitten esikuviksi ja tiennäyttäjiksi, mutta heidän tulisi olla samalla myös kansalaisina esikuvallisia, koska nuoriso seuraa myös heidän esimerkkiään. Urheilu toimii myös kansallisen hengen lisääjänä. Puhuja toivoi lopuksi Tyrvään urheilevan nuorison kohottavan tällä kentällä urheilun lipun korkealle."

Tapahtumaan liittyvät muut asiat sekä niissä käytyjen urheilukilpailun tulokset löytyvät oheisen linkin takaa. Mukana oli runsaasti paikkakunnalla edelleenkin vaikuttavia henkilöitä.

Miten ylipäätään oli mahdollista, että Tyrväälle saatiin noinkin korkeatasoisia vieraita samalla kerralla? Siihen saimme vastauksen sen aikaiselta Tyrvään urheilulautakunnan puheenjohtajalta Tatu Pohjalta

"Kyllä se jollakin tavoin liittyi siihen valtionapuhakemukseen. Taisivat molemmat pistää avun myöntämisen ehdoksi, että pääsevät avajaisiin puhumaan. Koko kentän saaminen nykyiselle paikalle oli melkoisen väännön takana. Kun se aikanaan tuli puheeksi, niin Riipan Reino sanoi minulle, että ostakaa kunnalle tosta Pappilan mailta vähän peltoja, niin siihen on hyvä rakentaa kenttä. Mutta eihän siitä oikein mitään tahtonut aluksi tulla, muuta kun kaikki olivat vastaan, niin valtuustossa kuin hallituksessa. Kun sitä sitten oli aikansa pohdiskellut, niin kaikki kumminkin kääntyivät kentän rakentamisen puolelle ja lopulta olivat sitä mieltä, hyvä kenttä saatiinkin. Niin ja huonoilla vehkeillä ei Tyrvään nuorison tarvinnut urheilla: hommattiin nimittäin Helsingin Olympiakilpailuissa käytetyt välineet, jolloin tyrvääläiset pääsivät käyttämään samoja välineitä, kuin muut maailman huiput."

Oikein vastasivat "kentän kätilönä" toiminut Tatu Pohja, Tomi Kuusisto, Marko Ahola ja Risto Metsälä.

23. Naisurheilutietouden edistämiseksi kysytäänkin, että kuka on toistaiseksi menestyksekkäin tyrvääläis-vammalalainen naissuunnistaja sekä mitä meriittejä häneltä löytyy?

Naissuunnistajista tuntuvat olevan erityisen hyvin perillä miehet - mistäköhän johtunee?! Ehdotuksia tuli runsaasti: Anne Nurmi (os. Mäkelä), Marja Tonder (os.Pyymäki), Tarja Taulavuori (os.Pyymäki) sekä Venla Eeva. Viimeksi mainitun kohdalla vastaaja on sekoittanut Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen lausahduksen: "Mitäpä olisi Jukolan talo ilman aitanpolulla astelevaa Venlaa" ja todellisuuden keskenään. Venla Eeva ei nimittäin kunnostautunut urheilusaralla, kulttuuripuolella kylläkin, lähinnä Joulunäytelmien parissa.

Tyrvääläis-vammalalaisen naissuunnistuksen paras suoritus oli pitkään Tyrvään Kisaa edustaneen legendaarisen Rantalan pesueen Ailan 25. sija vuoden 1954 päiväsuunnistuksen SM -kisoissa. Tilanne alkoi muuttua vasta 1970 -luvun loppupuolella, kun Marita Kokkila (os. Mattila) avasi nuorten maaotteluedustukset, Anne Nurmi jatkoi samaa rataa 1982 ja 1983 alkoi Marja Tonderin kausi. 1980 ja 1990 -luvut ovat olleet "Tyrvään typyjen" menestyksen aikaa. Esimerkiksi viime vuonna leivottiin Anne Nurmi, Marita Kokkila ja Satu Marila (os. Myllymaa) Suomen mestareiksi. Kuorittaessa kermaa päältä voidaan todeta Nurmen Annella olevan 2 nuorten ja 2 aikuisten maaottelua, 1 pronssi nuorten sarjoissa, 1 hopea ja 3  pronssia naisten sarjassa sekä 3 kultaa, 2 hopeaa, 2 pronssia ja MM-hopea veteraanisarjassa (D35). Taulavuoren Tarjalta löytyy Venlojen viestin voitto Tampereen Pyrinnön riveissä.

Sokerina pohjalla ja samalla oikea vastaus on, kuten eräässä vastauksessa todettiin, "Lousajan oma likka"  Tonderin Marja. Hänen saldonsa on: nuorten sarjoista 3 SM kultaa, 3 hopeaa ja 1 pronssi sekä ainakin seitsemät maaottelu, PM ja nuorten EM (nykyinen MM) –kisaedustukset. Naisten sarjassa ainakin 14 MM, PM ja maaotteluedustusta, 1 Pohjoismaiden mestaruus, 1 maaotteluviestivoitto, 4 SM kultaa, 6 SM hopeaa, 5 SM pronssia, Venlojen viestistä voiton (Rastkarhut 1993) lisäksi 2., 3., 4. ja 5. sijat, Tvåmilasta 3. ja 4. sija, Suomen viestiliigan voitto (1993) ja Pohjoismaisen viestiliigan 5.sija (1994). Sarja on sitä luokkaa, että kaikki viisi miespuolista tyrvääläistä maaotteluedustajaa eivät ole yhteensäkään päässeet samaan.

Oikein vastasivat Marjan isoveli - moninkertainen suunnistuksen Suomen mestari - Leo Pyymäki, Petri Rantanen, Sanni Ylipekkala, Matti Metsälä ja Mika Leppänen

22. Jalkapallokausi on taas hyvässä vauhdissa. Ainakin yksi vammalalaisen jalkapallokoulun kasvatti on noussut pelaamaan pääsarjatasolle Suomessa: kuka ja missä seurassa?

Hyvin tunnutaan oikeat vastaukset tietävän, mutta yllättävän usein tulee vastaan: ”Tätä ilmeisesti haetaan” –toteamus. Totuus kuitenkin on, että usein myös vastaukset täydentävät kysymystä, kuten nytkin.

Tämän kertaisen kysymyksen oikea vastaus on: ” Raija Ahola, Tiina Haapanen, Tuija Haapanen, Anne Holappa, Hanna Hård, Tiina Isotalo, Auli Kaarle, Leena Kallio, Merja Karjalainen, Tarja Karjalainen, Tuula Koivu, Kirsi Korpela, Kristiina Korpela, Kirsi Larjava, Maija Leppänen, Raija Lilja, Marjaana Pajunen, Lahja Rinne, Maija-Liisa Rinne, Tuula Sivonen, Anne Tervakoski, Aino Toivanen, Hannele Tuominen– kaikilla edellä mainituilla seurana VaPS,  Heli Luuppala VaPS ja Ilves sekä Sanna  Vieras VaPS ja Turun Pyrkivä, lisäksi Tommi Visto seurana Jaro” – eli valtaisa määrä nimensä aikakirjoihin saaneita pelureita. Se ainakin on todettava, että tasa-arvo ei tässä homma ole toteutunut, sillä Viston Tommi on porukan ainoa ”maskuliini”. Onko kysymys ”Early bird catch the worm!” –ilmiöstä vai jostakin muusta, jää nähtäväksi.

Palloseuran naisjoukkue oli aikanaan, kentän laidalta katsottuna, mielenkiintoinen sekoitus nuoruuden intoa, aikuismaista pallonhallintaa sekä viininomaista kypsyyttä - toivottavasti Tyrvis –liiga tuottaa jatkoa pioneerityölle. Läheltä liippaa myös Vammalassa Mummulassa useita kesiä viettänyt, maajoukkeessakin esiintynyt, Kalle Lehtinen (HJK, Kuusysi, FinnPa, Jokerit), mutta  täyttä varmuutta Kallen pelaamisesta Tyrvis –liigaa edeltäneessä legendaarisessa Nappulaliigassa ei kuitenkaan ole.

Oikeaan osuivat Ritva-Liisa Erkkilä, Tomi Kuusisto, toisen polven peluri Mika Leppänen, Viston Tommin vanha pakkikaveri Petri Rantanen sekä tämän päivän palloiluvaikuttaja Antti Kärki.

21. Nurmisen Kaitsu ei ole vielä ehtinyt esiintyä maajoukkueessa kuluvalla kaudella, mutta jatkaa aivan huikeata kauttaan Liigan Play Offs -peleissä. Nyt kysytäänkin, mitä tai mitkä palkinnot hän sai SM-Liigan runkosarjan perusteella?

Kaitsun kausi oli pelillisesti valtaisa "suksee". SM-Liigan runkosarjasta hän sai neljä ykköspalkintoa viidestä:

-Matti Keinonen -palkinto (runkosarjan tehopelaaja) - 1. Kai Nurminen
-Aarne Honkavaara -palkinto (paras maalintekijä) - 1. Kai Nurminen
-Veli-Pekka Ketola -palkinto (runkosarjan pistepörssin voittaja) - 1. Kai Nurminen
-Lasse Oksanen -palkinto (runkosarjan paras pelaaja/toimittajien valinta) - 1. Kai Nurminen
-Vedonlyönnin kultainen kypärä - 2. Kai Nurminen

Pudotuspelien jälkeen tuli SM-kullan lisäksi All_Stars -joukkueen laiturinpaikka sekä pudotuspelien pistepörssin ykkössija.

Oikean vastauksen tiesivät Veijo Vainiomäki, Timo Kuusisto ja Kai Ylipekkala - onnittelut!

Kaiken kaikkiaan Kaitsun tilastot kaudelta 1999-2000 näyttivät seuraavilta:

Sarja Ottelut Maalit Syötöt Yhteensä
SM-Liiga 54 41 27 68
Play Offs 10 5 9 14
EHL 10 6 7 13
Yhteensä 74 52 43 95

Pietarin MM-kisoissa Kaitsua ei sitten nähty Aravirran valintakiemuroista johtuen. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa näin sohva- ja nojatuolivinkkelistä katsoen, että jotakin jäi Kallion ja Rintasen tehoista puuttumaan, vaikka useampikin kaverin heidän kanssaan pelintekemistä yritti.

20. Seuraavaksi kysytään henkilöä. Kuka on tämä Vammalan Palloseuran riveissä kiekkoaakkosensa oppinut peluri? Hän on pelannut tähän mennessä kolmessa suomalaisessa, kahdessa ruotsalaisessa ja yhdessä sveitsiläisessä liigaseurassa sekä yhdessä NHL –seurassa, lisäksi hänellä on takanaan lukuisia miesten maaotteluedustuksia sekä Suomen ja Ruotsin liigojen maalintekoennätykset. Lisävinkkinä kerrotaan, että tulevissa Killin MM-kilpailuissa kilpaillaan hänen lahjoittamastaan kiertopalkinnosta.

SM-Liigan mitalitaisto on sen verran hektisessä vaiheessa, että vammalaislähtöinen kiekkoilija tunnistettiin melko helposti. Oikea vastaushan on TPS:n  Kai "Kaitsu" Nurminen. Kaitsun lahjoittama MM-Killin kiertopalkinto eli "Kaitsun malja" on nähtävissä Tyrvään Sanominen konttorin ikkunassa.

Kaitsun tunnistivat Jouni Kotilahti, Erkki A. Laakso, Tomi Kuusisto, Markku Laaninen, Martti Litmanen, Samuli Niemelä ja Kai Ylipekkala - taustatietojen tunteminen kannattaa!

19. Kuten hyvin tiedetään, niin Tyrvään/Vammalan Kisa voitti lentopallon A-junioreiden Suomen mestaruuden  vuosina 1958, 1969, 1975 ja 1976. Nyt kysytäänkin niiden kolmen veljesparin nimiä, jotka olivat voittamassa näitä mestaruuksia. Vinkkinä kerrotaan, että yksi näistä veijareista on kaikkien aikojen nuorin tyrvääläinen lentopallon Suomen mestari.

Veljeksiä on leivottu Suomen mestareiksi Kisan riveissä jo vuodesta 1958 alkaen. Ensimmäinen pari on Ojasen Kalevi ja Erkki (1958), toinen pari on Tuomisen Matti ja Teuvo (1958 ja 1975 sekä 1976) ja kolmas pari on Forssin Ari ja Timo (1976). Forssin Ari on juuri “se” nuorin (15 –vuotiaana) tyrvääläinen lentopallon Suomen mestari. Hyviä ehdotuksia olivat mm. Kimpanpään Pauli ja Seppo, Rantasen Seppo ja Lasse sekä Touronen Kari ja Kimmo – näistä “valitettavasti” vain toinen veljeksistä on mestari ja toinen ei.

Oikein vastasi tällä kertaa ainoastaan Tervamäen Nakke, muuten kysymys osoittautui yllättävän vaikeaksi aktiivisille alan harrastajille ja penkkiurheilijoille.

 

18. Väinö Suvivuon innoittaman lentopallon piiristä tuleekin seuraava kysymys: Kuka on ensimmäinen tyrvääläinen maajoukkuelentopalloilija ja minkälaisia meriittejä hän saavutti urallaan?

Ensimmäinen tyrvääläinen maajoukkuelentopalloilija ja mestaruussarjapelaaja on tietenkin Heikki ”Hessu” Jokela Raivionkadulta. Hessu pelasi ensimmäisen maaottelunsa 1960, nousten valtakunnan eliittiin Kisan Suomisarja -joukkueen riveistä. Siirtyi sitten 60 –luvun alussa Rantaperkiön Iskuun Tampereelle ja voitti Pohjoismaiden mestaruuden 1962, Suomen mestaruuden 1963 ja oli mukana toistaiseksi ainoana tyrvääläisenä lentopallon MM-kisoissa 1962.

Muutama fakta Hessun urasta: Heikki Jokela, s. 4.10.1938 Tyrvää, edustanut Vammalan Kisaa vuoteen -62. Takana 52 maaottelua vuosilta 1960-1968, MM-kisat Moskovassa 1962, Pohjoismaiden mestaruus 1962, nuorten SM 1958 (valmentaja), SM-kulta 1963 Rantaperkiön Isku. Yleisurheilussa TUL:n kymmenottelumestaruus 1963. Tässä lyhyesti joitakin saavutuksia, jotka teokset Urheilumme Kasvot osa 3 ja Suuri Lentopalloteos II kertovat.

Oikean vastauksen tiesivät Lousajan urheilutietoguru Pentti ”Pena” Hiirijoki, ainoa tämän hetkinen suomalainen lentopallon ammattivalmentaja Teuvo ”Teuska” Tuominen Sveitsistä ja tyrvääläisen lentopallon vahva vaikuttaja Jorma ”Nakke” Tervamäki Nälkälänmäestä.

Mäkisen Artoa (5 nuoret, 6 B ja 122 A) tietenkin tarjottiin oikeaksi vastaukseksi, mutta Artohan oli vasta kolmas tyrvääläinen maajoukkuepeluri. Toinen maajoukkuepeluri on Seppo ”Sävi” Kimpanpää (5). Neljäs ja toistaiseksi viimeinen miesten maajoukkuepeluri on Jouni ”Jone” Päiväläinen (20), Jonenkin maajoukkue-edustukset ovat 70 –luvun lopulta. Nuorten maajoukkueessa on nähty ainakin Kari Saari (2) ja Jouni Tuomisto (8).

17. Seuraavaksi kysytään Vammalassa useiden vuosikymmenien ajan vaikuttaneen Urheiluseura Rajun taustoja sen sen merkittävimpiä saavutuksia.

Kysymys Urheiluseura Rajun taustoista ja menestyksestä herätti kiinnostusta erityisesti seuran veteraaneissa. Oikean vastauksen tiesivät seuran puheenjohtaja kaudelta 1950-1952 Matti Santa, sihteeri Alpo Uurto (puheenjohtaja 1952-1953), vuonna 1952 satakuntalaisia juoksuratoja 400 m:llä hallinnut Paavo Riihivaara sekä Kaalisaari Fun Clubin Atte Kalliomäki. Oheen on kerätty materiaalia matkan varrelta aina jäsenkortista alkaen.

Oppikoulun historiikeistä (1954 ja 1979) mainittujen nimien joukosta löytyy myöhemmin valtakunnalliseen politiikkaan siirtyneitä urheilijoita, kuten Tuure Junnila ja Risto Tainio. Tiedustelimme ainoalta tyrvääläisen taustan omaavalta nykyiseltä kansanedustajalta, Toimi Kankaanniemeltä, hänen osallistumisestaan Rajun toimintaan.

Kävin Tyrvään Yhteislyseota/Vammalan Yhteislyseota 1960-luvulla aina 1970-luvun alkuun asti, mutta valitettavasti en muista olleeni mukana Urheiluseura Rajussa. Tuntuu jotenkin vieraalta, joten tuskin olen mukana ollut. Tyrväänkylän Yritys lienee ollut sellainen seura, jossa 50-luvulla ainakin hiihtokilpailussa olin mukana.” 

Toimin vastauksesta voitaneen päätellä tietoisuuden Rajun toiminnasta hiipuneen valtakunnallisella tasolla.

16. Tyrvää - Vammala (Karkku on tällä kertaa pois laskuista) sektorilla jalkapallon parissa on toiminut ainakin neljä rekisteröityä urheiluseuraa - mitkä seurat?

Paikkakunnalla on vuosien saatossa toiminut useita jalkapalloseuroja. Palloilun aloitti jo 1900 –luvulla (1909) Tyrvään Voima, seuraavina tulivat mukaan 1940 –luvun puolivälissä Tyrvään Kisa ja saman vuosikymmenen lopussa Vammaskosken Pallo. 1950 –luku oli sekä Voiman että Vammaskosken Pallon surma, tosin Vammalan Palloseurahan syntyi Voiman taustalta. Missä vaiheessa Kisan potku lyheni – siitä ei ole täyttä varmuutta, mutta ilmeisesti 1950 –luvulla vireästi alkanut lentopallo söi pelimiehet Kisan riveistä. 1990 –luku on synnyttänyt kaksi uutta seuraa, nimittäin Lihan Liukkaat (FC Liha) ja Vammalan SBJ. Kaksi viimeistä eroavat muista siinä, että niillä ei ole junioritoimintaa.

Vammaskosken Pallon perustavasta kokouksesta tulee tässä kuussa kuluneeksi tasan 50 vuotta. Kokouksessa oli pohdittu mm. seuran tulevaa liittoa: ehdolla olivat Villi, SPL ja TUL – äänestyksen jälkeen oli päädytty TUL:ään. Seuran vaiheista enemmin kiinnostuneet pääsevät helposti alkuun tutustumalla Tyrvään Sanomien 26.10.1949 päivättyyn numeroon, jonka urheilusivuilla selvitetään seuran perustamiskokouksen kulku ja osanottajat.

Oikeita vastauksia oli siis kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta. Kysytyt "ainakin neljä" tiesivät Kai Ylipekkala, Atte Kalliomäki ja Pena Hiirijoki & Pojat. Hiirijoet tiesivät eniten seuroja eli 5 kappaletta, mutta sitä kuudetta eli Vammaskosken Palloa hekään eivät tienneet – sen tiesi ainoastaan Atte Kalliomäki.

 

Mantsun Palloveikkojen minit pitivät kotikenttänsä nimeä ansiokkaasti esillä tämän vuotisessa Tyrvisturnauksessa viime vuoden tapaan! Moni on ihmetellyt parivaljakon Juha Erkkilä - Jouni Viitamäki saumatonta yhteistyötä HJK:n nuorempien valmennuksessa - onko vastaus ehkä tässä!

Vastauksesi: nalkalanmaki@clinet.fi

Paluu kotisivulle