Tyko Tammi

Pistäydyin Suomen Urheiluarkistossa viime heinäkuussa (2010) etsiessäni tietoja lentopallon rantautumisesta Tyrväälle. Löysin sattumalta jutun Tyko Tammesta. Juttu on julkaistu Suomen Ladun toimittamassa Massaurheilulehdessä vuonna 1949. Tarina on huikea ja siinä kerrotaan Tykon olleen Uruguayn jalkapallomenestyksen takana. Uruguay voitti jalkapallon Olympia-kultaa 1924 ja 1928 sekä MM-kultaa 1930 ja 1950. Tykon kiehtova tarina oheisen linkin takana: Tyko Tammen tarina Massaurheilulehdestä .

Lähetin jutun Suomen Urheiluhistorialliseen seuraan kysyen, että tunnetaanko miestä? Sain aluksi vastauksen, että mahtaakohan tieto pitää paikkansa? Toisaalta todettiin, että koska juttu on julkaistu Massaurheilulehdessä, ei se ihan potaskaakaan voi olla. Tämän jälkeen asiaa tutkimaan lähti myös johtava suomalainen urheilutietäjä Vesa-Matti Peltola, koska tutkinnan kohde on mielenkiintoinen ja varmuutta asiasta ei ole.

Vingutin aluksi Internettiä googlaamalla nimellä Tyko Tammi & Uruquay, ja joitakin linkkejä sieltä kyllä löytyikin. Oheinen linkki on liittyy tämän vuoden maaliskuussa julkaistuun juttuun paikallisesta karjankasvattajasta nimeltä Tyko Tammi ( http://co109w.col109.mail.live.com/default.aspx?wa=wsignin1.0 ). Lähetin kyseiseen lehteen englannin- ja espanjankielisen sähköpostin, jossa kyselin em. Tykon yhteystietoja viitaten tähän vanhempaan Tykoon. En tiedä, mitä kysymykselläni tekivät, sillä en saanut lehdestä mitään paluuviestiä, mutta kahdelta "kadonneita henkilöitä" rahasta etsivältä firmalta kylläkin. Myöhemmin ruotsalainen Eddie Bjärrenholt kuittasi löytäneensä lehden julkaiseman ilmoituksen: http://www.elpais.com.uy/ProDig/Uruguayos/esp_urugub_518033.asp on the net.

Koska alkumetrit eivät tuottaneet tulosta otin yhteyttä Suomen Sukututkimusseuraan ja kysyin, miten kaverin juuria voisi etsiä. Sain kolmen Tammen sukua tutkineen henkilön tiedot. Kysyin kahdelta suomalaiselta Tykosta, mutta molemmat ovat vastasivat tutkineensa muualta Suomesta olevaa sukuhaaraa. Tosin olivat kiinnostuneita tämän kaverin elämänkaaresta! Kolmas tutkija, Eddie Bjärrenholt, antoi vähän samansuuntaisen vastauksen, mutta neuvoi myös kääntymään Uruguayn lähetystön puoleen. Tämä kivi on vielä kääntämättä!

Toinen näistä suomalaisista Tammen tutkijoista pyysi kysymään Helsingin seurakuntarekisteristä. Hänen mukaansa Tykon tiedot pitäisi sieltä löytyä, jos Tyko on ollut kirjoilla Helsingissä. Olin myös sinne yhteydessä ja lupasivat tutkia asiaa.  Muutaman viikon kuluttua soittivat ja sanoivat, että eivät voi tietosuojalain perusteella antaa minulle mitään tietoja, koska en ole kyseisen henkilön sukulainen. No, ei sitten! Kysyin Tykosta vielä kustannusyhtiö Tammesta, sillä kuvittelen nimen perustuvan perustajan sukunimeen. Eivät ole vastanneet mitään!

Tyko Tammi -jutun kirjoittajan oli Lauri Vaala, jota Vesa-Matti googlasi. Hän löysi tiedon, että Lauri Vaala oli Lauri Lastikan nimimerkki. Lauri Lastikka taasen oli olympialaisten taidekilpailuihin osallistuneen kirjailijan Joel Laikan eli virallisesti Olavi Lastikan veli. Olympialaisten taidekilpailuja järjestettiin vuosina 1912-1948. Suomalaiset menestyivät siinä kohtuullisen hyvin, pokaten yhteensä kolme kultaa.

1) 1936 kirjallisuuden epiikka-sarjassa kirjailija Urho Karhumäki, kultaa teoksella Avoveteen.
2) 1948 kirjallisuuden lyriikka-sarjassa runoilija, kirjallisuus- ja teatteriarvostelija sekä suomentaja Aale Tynni, kultaa teoksella Hellaan laakeri/Laurel of Hellas.
3) 1948 arkkitehtuurin kaupunkisuunnittelu arkkitehti Yrjö Lindegren, kulta, Varkauden urheilukeskus

Kun Aale Tynni oli voittanut kultaa 1948, itse juttu kirjoitettu 1949 ja "Lauri Vaalalla" vielä vahva linkki taideolympialaisiin aloin ajattelemaan, että olisiko tässä nyt sitten kumminkin kyseessä kirjallisuusharha - kantaisä Kainalniemen lahjalle Suomen kansalle, Elmolle? Tällaisia epäuskon ajatuksia alkoi temmeltämään mielessä.

Sitten napsahti! Vesa-Matti piipahti Urheiluarkistossa ja sai selville Tykosta seuraavaa: "TUL-lehdessä 17.5.1949 oli Lauri Vaalan tekemä Tammi-aiheinen kirjoitus - jos ei täysin niin ainakin lähes sama kuin Massaurheilussa. TUL-lehden 13.2.1951 ilmestyneessä numerossa kerrottiin Tammen olleen tuolloin Montevideon yliopistossa valtion palkkaamana opettajana, joka ohjasi talvisin yliopistossa yleisurheilua ja kesäisin uimalaitoksella uintia. Perusteellisinta tietoa tarjosi Suomen Urheilulehti 27.2.1933: Tammi oli entinen Helsingin Jyryn nyrkkeilijä, joka oli Uruguayhyn siirryttyään otellut kahdesti ammattilaisena. Vuonna 1929 hänet oli pestattu Uruguayn valtion toiseksi yleisurheiluvalmentajaksi. Toinen ei tarkoita tässä tapauksessa aikajärjestystä vaan sitä, että vastaavassa hommassa oli samanaikaisesti myös muuan unkarilainen. Ainoa jutussa mainittu jalkapalloyhteys oli se, että Tammi toimi ohjaajana eräässä paikallisessa jalkapalloklubissa. Tammen toiminta olympiavalmentajana lienee siis vailla perää."

Rappuhavuilla vielä ollaan Tykon tietojen tarkistamisessa. Olen tarinaa lukiessani funtsaillut, että koska hän on muuttanut Uruguayn vuonna 1923, niin ei hänellä ole vielä 1924 voinut ollut "sormet pelissä" jalkapallon suhteen. Aikaisintaan 1928, mutta 1930 (MM-kulta) voisi olla potentiaalinen ajankohta. Viitaten vielä siihen, että äidilleen lähettämänsä kirje, jossa hän kertoi saaneensa voimistelun opettajan koulutuksen valtion laskuun, oli tullut "vuosien kuluttua" muuton jälkeen.

Nyt siis saatiin vahvistus Tykon olleen todellinen henkilö - verta ja lihaa! Otin yhteyttä Helsingin Jyryyn. Sieltä ex-tyrvääläinen Kanervan Unto antoi oheisen vastauksen: "Katsoin  Jyryn historiakirjaa, mutta siellä ei ollut missään Tyko Tammen nimeä. Tuon ajan Jyryn nyrkkeily oli niin kovatasoista, ettei siellä kaikkien nimet mahdu historiankirjoihin ei vaikka olisi kohtalaisen hyväkin. Muistitietoa asiasta tuskin on enää kenelläkään."

Vaikka Tykolla ei olisikaan todellisia jalkapallomeriittejä, niin kyllä on mies ollut melkoinen maailman kansalainen! On kuitenkin todettava yleisurheilun olevan kaukana jalkapallosta, mutta mistä sitä tietää, jos vaikka Tykoa olisi käytetty, nykytermein ilmaistuna, futisjoukkueen fysiikkavalmentajana! Tykon jälkien etsintä jatkuu tulevana vuonna. Suurlähetystön lisäksi täytynee kollata Montevideon yliopisto. Tulee mieleen, että Tyko on ollut näiden nykyisten ulkomailla toimivien maajoukkuevalmentajien kanta-isä. Vähintään Suomen ammattivalmentajat ry:n historiikissa pitäisi olla muutaman sivun tarina Tykosta.

 

Uruguay calling

Kuin sattuman kauppaa sain norjalais-uruguaylaisen kontaktini kautta yhteyden Tykon sukulaisiin, hänen Montevideossa asuvaan pojanpoikaansa Daniel Tammeen. Tämän jälkeen asiat alkoivat kirkastua ja selvyyttä tuli moneen yksityiskohtaan. Ohessa lyhennelmä Danielin viestistä:

"This morning Graciela phoned me from Norway and told me about your interest in my grandfathet Tyko Tammi Heino. He was born in Helsinki, Finland 29 April 1900 an died in Montevideo, Uruguay 21 December 1967. He was 67 years old when he died. I was born in 1968 so I did not know him personally. My father, Tyko Tammi Bía was born in 1933 and still lives. He will be 78 next May."

"He told me that all information you got is correct except that his mother (Grandspa’s wife) was not a musician as he was. The football club he was related was “Racing Club de Montevideo” (founded 6 of April 1919), and still exists nowadays. He was professor in University and in Highschool (Escuela y Liceo Elbio Fernández), both in Montevideo."

"1952 he and his wife flew by S.A.S. Airlines to Helsinki, with the Uruguayan sports delegation (Olympic Games of that year, held in Helsinki). He also imported from Finland to Uruguay the first ‘Sauna’ (steam bath) and had it in his house at home."

No niin, viestistä selvisi heti kaikki, mitä Helsingin Seurakuntayhtymä ei suostunut kertomaan. Suomalaiset urheilututkivat olivat jo muutamaan kertaan varoittaneet, ettei vanhoihin lehtijuttuihin voi välttämättä luottaa, koska aiemmin toimittajat kirjoittelivat omiaan ja totuus saattoi olla kaukanakin itse todellisuudesta. Yllä oleva kuitenkin kertoo Tykon syntymä- ja kuolinajat sekä sen, että hän tosiaan oli tekemisissä Uruguaylaisen jalkapallon kanssa (vaikkei maajoukkueen) ja oli myös professorina. Uutta sekä yllättävää oli Tykon osallistuminen Helsingin Olympialaisiin Uruguayn maajoukkueen delegaatiossa sekä vankan suomalaisuuden osoituksena saunan vienti uuteen kotimaahansa.

Mieltäni kaiversivat urheilututkijoiden varoitukset, joten kysyin Danielilta vielä tarkennuksia alkuperäisen lehtijutun sisältöön. Tarkennuksiin hän vastasi seuraavasti:

"I'll have to ask my father Tyko Tammi Bía some of your questions related to Tyko Tammi Heino. As far as I know it is absolutely true they all lived in Maipú street and that old Tyko was in the United States at least once. He had a chinese (from China) passport that I still have. He had no relation at all with the football championship held in Montevideo, Uruguay in 1930. It is also correct that he took the Transiberian Train and finished his trip in Vladivostok city in Russia. I believe he did that twice in 1917 and in 1923."

"We have relatives of course in your country. The last person to be there was me, and that was on August 1995. Unfortunally, since my mother died 3 years ago we lost the habit to write letters because she was the one that did that task."

"Lauri Vaalan" kirjoitus siis pitää hyvin pitkälle kutinsa pieniäkin yksityiskohtia myöden! Uutta ja yllättävää tässä oli Tykon toinenkin matka Venäjän halki, Kiinasta saatu passi ja Danielin visiitti Suomeen sukulaistensa luo. Alkuperäinen tarina kertoi Tykon matkanneen Amerikkaan ja tämän Daniel isänsä kautta vahvistaa. Miten Tyko lopulta päätyi Uruguayn, onkin avoin kysymys. Koska en tiennyt juurikaan mitään koko valtiosta, yritin selkeyttää tilannetta googlaamalla. Sieltä löysin paljonkin tietoa, mutta keskeisintä käsittääkseni on se, että maa oli 1920 -luvun molemmin puolin hyvin edistyksellinen. Siellä oli laissa määritelty mm. minimipalkat, eläkkeet ja ilmainen koulutus kansalaisille. Tämä viimeinen kohta vahvistaa Tykon lähettämän kirjeen sisällön, jossa hän kertoi Uruguayn valtion kouluttaneen hänet voimistelun opettajaksi.

 

Vettä virtaa Vantaanjoessa

Lähettelimme Danielin kanssa sähköposteja, kunnes yhteys hiipui. Tykon Kiinasta saaman passin kopio olisi mielenkiintoinen. Varsinkin, kun siihen aikaan nuorella valtiolla oli niukasti lähetystöjä ulkomailla. Päästiin helmikuuhun 2012, jolloin Oksasen Jarmo otti yhteyttä. Hän kertoi Tykon olleen anoppinsa setä! Tästä käynnistyi yhteistyö, jonka tuloksena aloimme tutkia asioita lisää. Jarmo kertoi Tykon syntyneen alunperin Hausjärvellä. Perheen nimi oli ollut vuoteen 1906 saakka Ekman, jolloin se se suomennettiin. Tykokin oli syntyessään Tyko Matti Ekman. Jarmo oli tavannut Danielin hänen Suomen vierailullaan 1995 sekä tutkinut myös Tykon elämänkaarta. Helsingin kaupungin viraston tietojen mukaan Tykolla oli viimeinen osoite Helsingissä vuonna 1923, jonka jälkeen hän lähti maasta. Tämäkin ajankohta täsmää lehtijuttuun. Jarmon mukaan Tykon vaimo oli italialainen, eikä uruguaylainen, kuten lehtijutussa kerrottiin. Yllättävä tieto on myös, että Tyko on asunut Espoossa Jarmon anopin luona vuoden päivät 60-luvun puolivälissä. Ilmeisesti Tyko oli jäänyt eläkkeelle ja päätti palata kotimaahansa joksikin aikaa. Miten helsinkiläispoika pärjäsi merimatkalla ja oppi espanjaa? Ilmeisesti Tyko oppi sen verran merimiesenglantia, että selvisi ja oppi myöhemmin käytännön pakosta espanjaa, kun muuta ei ympärillä puhuttu.

Jarmo oli selvittänyt Tykon olleen Helsingin Musiikkiopistossa (myöhemmin Konservatorio ja Sibeliusakatemia) kirjoilla vuosina 1921-22. Tutkintotodistuksista ei ole tietoa. Sibelius-Akatemian arkiston oppilasmatrikkeleista löytyy seuraavanlaista tietoa: Tammi Tyko Matti, synt. 24.4.1900. Vanhemmat Matti Tammi ja Emma Tammi. Kotipaikka Helsinki. Kirjoille Sibelius-Akatemiaan (silloiseen Helsingin Musiikkiopistoon) 9.9.1921. Opiskeli syyslukukaudet 1921 ja 1922, keskeytti 1922. Opettajina: viulunsoitossa; L. Funtek, yleinen musiikkioppi ja analyysi; L. Matedoja sekä prima vista; Tawaststjerna.

Samoihin aikoihin Tyko oli soittanut Hugo Huttusen orkesterissa, joka oli ensimmäinen suomalainen jazzyhtye. Se perustettiin Helsingissä vuonna 1923. Kokoonpanossa olivat mm. saksalainen "jazzmeister" Otto Reifenstein ja Hugo Huttunen. Kokoonpano tunnettiin myös nimellä Hugo Huttusen Alkuperäinen King of Jazz -orkesteri sekä "HUGO HUTTUSEN TRIO" ja se oli ensimmäinen suomalainen orkesteri, jonka nimessä oli sana "Jazz".

Suomalaisen musiikkitutkimuksen pro graduista ja väitöskirjoista löytyy jonkin verran viittauksia Tykon 20 -luvun alun tekemisiin, kuten:

1) Tradition välittymisen ja mahdollisten koulukuntien muodostumisen kannalta on syytä tarkastella ainekohtaista opettajistoa Helsingin Musiikkiopistossa/Konservatoriossa 1920-luvulla. Yksinomaan salonkitraditioon myöhemmin valikoituneita elokuva- ja ravintolaviolisteja opetti Leo Funtek, jonka oppilaita olivat mm. Väinö Lambert (Arjava), virolainen Arnold Mosin, Tyko Tammi ja Kauko Ahde.(/ Jalkanen Pekka: Alaska, Bombay ja Billy Boy, Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuja, 1989./ s. 157)

2) Helsingin Musiikkiopiston, myöhemmin Helsingin Konservatorion ja nykyisen Sibelius-Akatemian oppilaita: Tammi Tyko Matti, syntynyt 1900, kirjoilla 1921 ja 1922.(/Dahlström Fabian: Sibelius-Akatemia 1882 – 1982./)

3) Konserttikahvilan, City-käytävässä sijainneen "Ylä-Brondan" kvartettia johti viulisti Hugo Huttunen, joka vuonna 1927 siirtyi Radio-orkesteriin ja oli myös Sibelius kvartetin perustajajäseniä. Yhtye tuli kuuluisaksi vierailijastaan, saksalaisesta jazzmestari Otto Reifensteinista, jolloin kvartettia kutsuttiin nimellä "Huttusen alkuperäinen King of Jazz -orkesteri (ks. väitöskirja). Yhtyeen 2. viulisti oli "lahjakkaana pidetty" Tyko Tammi (arvioija Väinö Arjava, Kaupunginorkesterin viulisti, ja sittemmin konserttimestari, joka oli siellä kesän 1922 vikarianttina). Muusikot olivat kotimaista nuorta polvea, lahjakkuuksia, joista useimmat päätyivät joko Radio-orkesteriin tai Kaupunginorkesteriin. Kvartettikokoonpanossa oli joskus mukana puhaltaja, huilisti tai klarinetisti. Huttusen salonki(jazz)yhtye soitti Konserttikahvilassa vuosina 1920-1923. Kaikesta päättäen Tyko Tammi kuuluu siis siihen nuoreen suomalaispolveen, joka sai täällä ensi kerran tuntumaa jazzin soittoon, aluksi saksalaisen kabareetyylin, "melujazzin" merkeissä.(/Jalkanen Pekka: Ravintola- ja tanssiorkesterilaitoksen murros Helsingissä 1920-luvulla 1 - 3. Musiikkitiede, Suomen historia, Helsingin yliopisto 1975./)

Jarmon muistikuvan mukaan Tykosta olisi kuva Uruguayn koripallojoukkueen mukana Martti Jukolan 1952 Olympia kirjassa. Kyseistä kuvaa lähdettiin jahtaamaan. Ensin löytyi netistä: "Koripallo kesäolympialaisissa 1952". Siinä kerrotaan pronssia voittaneen Uruguayn, joka järjesti turnauksessa myös joukkotappelun oltuaan tyytymätön tuomaritoimintaan. Mitähän tuo tarkoitti ja miksi näin kävi? Tiedonetsintään saatiin apua, Kalevan Rastin punamustia värejä suunnistuksessa kantavalta, tutkija Kalle Rantalalta. Kalle löysikin ruotsalaisten Olympiabokenin (Lennart Brunnhage, Stockholm 1952), josta löytyy sekä kuvaa että tekstiä. Pronssiottelu oli käyty Uruguayn ja Argentiinan välillä. Ottelua oli käyty pallon lisäksi myös nyrkein niin, että summerin soidessa kentällä oli lopulta vain seitsemän pelaaja. Eräässä kuvassa peluri käsittelee vastustajan huoltajaa nyrkein. Ottelussa lienee joko eteläamerikkalainen veri kuohahtanut tai nuorten miesten testosteronitaso ollut korkealla tai sitten molemmat!

Kun Martti Jukolan Olympialaiskirjasta kuvaa ei löytynyt, jatkettiin kuvanetsintää muualta. Lopulta yritys palkittiin. Helsingin Olympiakisojen virallisen julkaisun sivu lla 238 on kuvassa Uruguayn joukkue avajaisissa.

Uruguay Olympic Team 1952

Tyko voisi olla lyhyehkö neljäs mies lippua kantavan naisen perässä.

Tykon tarina kiinnosti Rantalan Kalleakin sen verran, että hän päätti tarkistaa olisiko Tyko todella ollut Jyryn nyrkkeilijä? Työväen Urheilulehden, Urheilulehden ynnä muiden sanomalehtien jutut kun monesti ovat hieman ”sinne päin.” Jyryn arkisto on tallessa, joten Kalle kahlasi jäsenluettelokirjoja läpi ja löytyisi sieltä seuraavaa: Tyko Tammi, jäsen nro 1360, syntynyt 29.4.00, koululainen, liittynyt 5.10.1917.

Nimi ja syntymäaika täsmäsivät, mutta yksi asia heitti lehtijuttuun. Tyko olisi liittynyt Jyryyn 5.10.1917, jolloin hän lehtijutun mukaan olisi ollut Venäjällä! Mitenkäs tämän selittää? Olisiko mahdollista, että joku olisi liittynyt Tykon henkilötiedoilla Jyryn jäseneksi, esimerkiksi hänen vuoden nuorempi veli Väinö? Tähän löytyi varmuus Jarmolta. Hänen tiedossaan olevissa Tykon Helsingin osoitteissa todetaan Tykon lähteneen Venäjälle 3.5.1918 ja palanneen 18.8.1920, lisäksi hän oli ollut Pietarissa 19.6-18.7.1916. Joten kyllä oikea Tyko oli liittynyt Jyryyn lokakuussa 1917 ja lehtijutussa on vuoden heitto ajan suhteen.

Tyko osallistui 2-3.9.1922 Jyryn järjestämiin nyrkkeilykilpailuihin alle 66 kg sarjassa, voittaen sarjansa.

Tyko voitti alle 66 kg sarjan!

Tykon nyrkkeilystä löytyy mainintoja niin kotimaan kamaralta, kuin ulkomailta.

"Työväen urheilulehti 192X, s. 584 - 585

Nuoren nyrkkeilymme historiikkiä, kirj. Veikko Paajanen

Jo pitemmän aikaa tuumittiin Helsingissä nyrkkeilyharjoitusten aloittamisesta, mutta vasta syyskuussa 1921 päätti Helsingin Jyry ottaa ohjelmaansa nyrkkeilyn, antaen siten voimakkaan sysäyksen nyrkkeilyharrastuksen levenemiselle. Melkein heti tämän jälkeen, tarkemmin sanottuna marraskuun 6 p:nä, kokoontuivat eräät asianharrastajat, joiden joukossa nähtiin m.m. E. Isola, T. Tammi ja nykyisin pikajuoksijana tunnettu Etholen, työväentalolle ja perustivat nyrkkeilyn erikoisseuran, joka sai nimekseen Helsingin Työväen Nyrkkeilyklubi (HTNK).

Ensimmäiset varsinaiset nyrkkeilykilpailut järjesti Helsingin Jyry heinäkuun 13 ja 14 pnä v. 1922. HTNK:lla oli kyllä ollut aikaisemmin 12, 16, 19/4 -22 jäsenten väliset kilpailut, mutta ne olivat suljetut, joten yleisö ei vielä päässyt katselemaan nyrkkeilyä omin silmin. Kun sitten Jyryn ensimmäiset kilpailut tulivat, ryntäsi "koko Helsinki" niitä katsomaan. Kilpailut onnistuivat muutenkin yli odotusten. Vaikka nyrkkeilyä ei vielä harrastettukaan muualla kuin Helsingissä, oli osanottajia kuitenkin yli 20, mikä osoitti, että tämä uusi urheilumuoto oli heti alussa saanut huomattavasti kannatusta. Ensimmäisissä kilpailuissa voittivat höyhensarjan O. Louhimo, joka silloin edusti HTNK:ta, kevyensarjan Ronkanen, HTNK, välisarjan Tammi, Jyry, keskisarjan Koivunen, Jyry ja raskaan sarjan Laurila, Jyry.

Näiden kilpailujen osanottajista ovat paljon myöhemminkin erikoisesti kunnostautuneet mm. Vilenius, joka vielä tänä vuonna voitti liittomme mestaruuden välisarjassa, Ronkanen, Louhimo, Virtanen ja Tammi. Myöskin V. Kokko otti osaa näihin kilpailuihin häviten Tammelle.

TUL:n toiset nyrkkeilykilpailut järjesti HTNK saman vuoden, 1922 joulukuun 13 pnä. Kilpailuissa oli taaskin osanottajia yli 20 ja esitykset olivat paljon parempia. Sarjojen voittajiksi selvisivät S. Vilenius, Tammi, Virtanen ja Koivunen."

Koska Vesa-Matti Peltola oli antanut vinkin TUL-lehden tai Työväen Urheilulehden 21.6.1927 ilmestyneen numeron sivulla 8 olleesta Tyko Tammea käsittelevästä jutusta, Jarmo alkoi tutkia Kansalliskirjastossa digitoituja Työväenlehtiä. Valitettavasti vuoden 1927 lehtiä ei oltu vielä digitoitu. Eräässä vuoden 1928 lehdessä oli kansikuvana vuoden 1922 nyrkkeilykisojen kuva, jossa Tyko ja eräs Kokko-niminen ottelivat. Lehdistä löytyi aika paljon kotimaan ottelutuloksia, samoin Jyryn 50-vuotisjulkaisusta, jossa mainittiin nimi T. Tammi.

Lopulta Jarmo löysi Tykon ottelusta kirjoitetun jutun, joka julkaistaan alkuperäisessä muodossaan:

 

"Tyko Tammi

Toimii nyrkkeilyvalmentajana Etelä-Ameriikassa

Tunnettu helsinkiläinen nyrkkeilijä, Helsingin Jyryn jäsen Tyko Tammi, joka jo joitakin vuosia on oleskellut Etelä-Ameriikassa, toimii nykyään Uruguay Prado de Montevideo seuran nyrkkeilyvalmentajana. Äskettäin on Tammi otellut katalaanisen nyrkkeilijän Jose Fonollosan kanssa. Kun meikäläistä urheiluväkeä kiinnostanee kuulla tästä ottelusta lähemminkin, selostamme sitä seuraavassa paikallisen sanomalehden mukaan:

Eilisillan kilpailuissa, jotka pidettiin Anexo de la Plazalla, oli päänumerona suomalaisen Tyko Tammen, paino 63 kg ja katalaanisen Fonollosan, paino 72 kg, välinen ottelu.

Valmistavat ottelut

Kilpailut aloitettiin klo 10 illalla. Guerra ja Santos ottelivat 3 kahden minuutin erää 1 minuutin väliajoilla. Tässä ottelussa osoitti Santos huolimatta teknillisestä puutteellisuudestaan harvinaista rohkeutta. Tuomarit merkitsivät voiton Guerralle. Meidän ymmärryksemme mukaan olisi voittajana pitänyt olla Santos; hän on nuori, reipas mies, joka on antanut paljon toiveita.

Toisena numerona esitettiin humoristinen nyrkkeilyottelu. Sen jälkeen seurasi

Pääottelu

Vihdoin tuli siis tämä kärsimättömyydellä odotettu numero. Tammi astui esille ja otettiin vastaan suurilla suosion osoituksilla, joista myös Fonollosa sai osansa. Tyko Tammi on solakka, lyhyenläntä, mutta hyvin kasvanut mies, Fonollosa roteva, pitkäkäsivartinen. Kilpailun alussa muistutti Fonollosa kissaa ja Tammi hiirtä, mutta kohta muuttuivat osat: Tammi tuli kissaksi, joka hätyytti hiirtä.

Kilpailun kulku

I erä: Alussa molemmat kilpailijat tutkivat toisiaan. Ottelun alkoi Tammi hyvin tähdätyllä suoralla iskulla, joka sai vastustajan horjahtamaan. Muodostui clinch; siitä selviytyessä katalaanilainen teki uppercoutin. Suomalainen muutti taktiikkaansa. Yleisö taputti käsiään Tammen hyville esquiveille. Hänen lyöntinsä olivat voimakkaat ja rauhalliset. Ensimmäinen erä päättyi.

II erä: Tammi antoi useita mainioita iskuja saattaen vastustajan saavan hämilleen. Syntyi useita clinchejä, joita Fonollosa käytti hyödykseen. Tammi puolustautui tehokkaasti. Fonollosa alkoi tulla epävarmaksi, mutta hetken kuluttua aloitti jälleen hurjan hyökkäyksen. Tammi kaatui, mutta nousi äkkiä ylös. Syntyi clinch, josta ei kumpikaan hyötynyt juuri mitään. Kello soi. Tästä erästä sai suomalainen paljon pisteitä.

III erä: tammi aloitti kovalla hyökkäyksellä, iski useita lyöntejä, joiden jälkeen syntyi clinch. Tästä selviydyttyä iski Tammi Fonollo saa oikealle puolelle vatsaan. Fonollosa peräytyi saaden monta iskua kasvoihin, joutui pahaan tilanteeseen ja kaatui. Erotuomari laski viiteen. Fonollosa nousi eläimellisen hurjan ylös ja työnsi suomalaisen nuoria vastaan, koettaen asettaa suuria gauchoja (koukkuja), mutta huojui joitse. Yleisössä herätti huomiota, ettei Fonollosa käyttänyt vasenta kättään. Jälleen rupesi Tammi iskemään ja Fonollosa kaatui toisen kerran. Kello soi. Fonollosa vietiin syrjään ja huomattiin hänen olevan groggynä. Tämä erä oli intohimoista, mutta silti rehellistä peliä. Suomalainen näytti omaavan hyvän tekniikan ja vielä suuremman sisun ja rohkeuden. Tästä saa hän kiittää hyvin harjoitettua ruumistaan.

IV erä: Fonollosa ei ollut vielä oikein toipunut, kun ottelu uudelleen alkoi, syynä tähän oli nähtävästi ruumiin puutteellinen harjoittaminen. Suomalainen oli nyt täydellisesti tilanteen herra. Hän jakoi erilaisia iskuja ja työnsi Fonollosan puolueettomaan nurkkaan, jossa tälle laskettiin kahdeksaan. Fonollosa nousi ylösja koitti saada aikaan clinchejä, mutta huomasi olevansa mennyttä miestä. Tammi iski jälleen kovia iskuja vastustajansa suojaamattomiin paikkoihin ja hetken kuluttua oli Fonollosa knock-out, hän koetti nousta ylös, mutta ei jaksanut. Tuomarit laskivat kymmeneen.

Arvostelu Tammesta

Miellyttävä ja suosittu suomalainen nyrkkeilijä, Tyko Tammi, saavutti loistavan voiton yleisön osoittaessa myrskyistä suosiotaan. Tammea pidetään täällä ainutlaatuisena alallaan. Hän näytti omaavan suurenmoisen tekniikan ja sisun. Hän nyrkkeilee ennen kaikkea järkevästi, johon yhdistyy jonkinlainen loisteliaisuus. Tälläisenä hän tuottaa kunniaa Uruguay Prado de Montevideo klubille, jonka valmentaja hän on. Koko ajan hän hallitsi ottelua ja vastustajaansa ja teki tehtävänsä todella suurenmoisesti.

Fonollosa

Rehellisesti sanoen olisi Fonollosa paremmin harjoitelleena päässyt parempaan tulokseen. Hän on rohkea ja hänellä on paljon raakaa voimaa. Hänen suurin vikansa tässä ottelussa oli se, että hän väsytti itsensä heti alussa eikä nähtävästi ollut harjoitellut."

 

Olympiakisojen jälkeen

Tykon tarinaan liittyvä mielenkiintoinen yksityiskohta on hänen ja Väinö Suvivuon osallistuminen samaan tapahtumaan. Väinöhän osoittautui lopulta lentopallon tuojaksi Tyrväälle. Olympialaisissa Väinö toimi Suomen lipunkantajana avajaisissa.

Myöhemmin Tykosta löytyy tietoa esimerkiksi Martti Juutilaisen kirjassa Sellainen oli retkemme. Kirjassa kerrotaan "Suomen Joutsenen" matkoista maailman merillä. Oheisessa kirjassa on mm. 1940-luvulla otettu kuva Tykosta cowboy-asussa.

Pari otetta kirjan tarinoista:

1) "Montevideossa on jo vuosia elänyt ja vaikuttanut suomalainen urheiluvalmentaja Tyko Tammi. Tästä hauskasta ja suomalaisella sisulla eteenpäin menneestä miehestä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta hänestä myöhemmässä vaiheessa."

"Tein Tammen kanssa mielenkiintoisen matkan erään intiaanin lammasfarmille. Lähdimme Montevideon ulkopuolelta muuleilla ratsastaen Paysandin tietä ja siltä poiketen, erään joen eugalyptuspuitten varjostamaa vartta. Neljän tunnin retken jälkeen saavuimme intiaanin, todellisen pesunkestävän, väärentämättömän, suoratukkaisen intiaanin yksinkertaiselle majalle. Jostakin syystä tämä intiaani oli pesiytynyt tämän joen varteen ja oli hänellä nyt tuhatpäinen lammaslauma, jota hän vaimonsa, kahden tyttärensä ja 6-7 ärhentelevän koiransa kanssa paimenteli. Kävimme iltamyöhään Tammen kanssa ampumassa läheisellä järvenrantaniityllä muutamia pitkäsiipisiä kahlaajia ja takaisin palatessamme oli jo melkein pimeätä. Intiaanimajan edustalle oli sytytetty suuri nuotio, jonka ympärillä lampaat tiheänä muurina seisoivat ja ravistelivat päitään. Yö tuntui melko viileältä ja mateekuppi imupilleineen lämmitti suloisesti kämmeniä ja tuo väkevä juoma virtasi kiihoittavana eliksiirinä minunkin tyhjään mahalaukkuuni." (Martti Juutilainen: Sellainen oli retkemme, Tuli Oy, kolmas painos 1952, s. 65 ( Suomen Joutsenen toiselta matkalta vuosina 1932-33.)

2) "Minulle ja meille kaikille mieluisa tuttavuus Montevideossa oli suomalainen Uruquayin valtion urheiluvalmentaja Tyko Tammi. Olin tavannut hänet Montevideossa jo viisi vuotta aikaisemmin "Joutsenen" ensivierailun yhteydessä. Urheilumiehinä meillä oli paljon yhteistä touhuttavaa. Järjestimmepä Montevideossa pienet yleisurheilukilpailutkin, joihin sekä uruguaylaisia että suomalaisia urheilijoita osallistui. Tammi oli lähtenyt ammattilaisnyrkkeilijänä Suomesta vuonna 1923. Tultuaan Uruquayihin hän kuitenkin hävisi ensimmäisen ottelunsa niin ratkaisevasti k.o:lla (knock-out), että oli menettää kuulonsa. Vilkkaana suomalaisena hän ei kuitenkaan häkeltynyt, vaan hakeutui Montevideossa erään nyrkkeilyseuran valmentajaksi. Pari vuotta myöhemmin hän meni naimisiin espanjalaisen naisen kanssa ja sai maan kansalaisoikeudet. Sitten oli Tammi toiminut valmentajana miltei kaikilla ruumiinkulttuurin aloilla tullen lopulta yliopiston miekkailun- ja uinninopettajaksi. Isäinsä kuuluisan urheilumaan edustajana hän on hämännyt uudet isäntänsä tuhat-taituruudellaan. Uruquailaiset urheilijat luottivat häneen vuorenvarmasti." (Martti Juutilainen: Sellainen oli retkemme, Tuli Oy, kolmas painos 1952,s. 178 ( Suomen Joutsenen seitsemänneltä matkalta 1937-38.)

 

Tykosta löytyy myös lisää nyrkkeilyaiheisia kirjoituksia. Eräs niistä on julkaistu ATHLOS -lehdessä nro 6/1924 (s. 143-144) Suomen ensimmäisen tyylinyrkkeilijä V. Vileniuksen jutun yhteydessä. ATHLOS oli Helsingin Atleettiklubin ja Nyrkkeilyliiton virallinen lehti muutaman vuoden ajan 1920-luvulla.

Mielenkiintoinen nyrkkeilykirje Uruguaysta

Suomen ensimmäinen tyylinyrkkeilijä V. Vilenius on lehdellemme lähettänyt urheilukirjeen ja kertoo siinä, miten hän joutui argentiinalaisen impressaarion uhriksi ja ensimmäisistä otteluistaan Etelä-Amerikassa.

"Olen saanut Suomesta tietoja, jotka puoleltani vaativat valaistusta. Jokainen puhuu niin paljon, mutta kukaan ei tiedä, mitä asia koskee. Täytynee antaa tarpeellinen selitys." Näin alkaa Vilenius kirjeensä ja jatkaa sitten:

Olin liittynyt täällä erääseen klubiin. Kävin aina joskus harjoittelemassa. Klubin treenari kiusasi minua nyrkkeilemään rahan edestä eli ammattilaisena. Niin kauan hän minua kiusasi, että erään kerran kun olin vähän niinkuin sanotaan "poikki", annoin suostumukseni. Hän lupasi hommata kilpailut Buenos-Airesiin. Hän kyseli yhtä ja toista Suomesta ja nyrkkeilystä siellä. Erään kerran hän kysyi, minkä nimisiä nyrkkeilijöitä siellä on, jos olisi ketään yleisesti tunnetumpaa. Ajattelin kyllä, että mistä hän mitään niin tarkkaa tahtoo tietää, mutta kun kysyin ei hän selittänyt tarkemmin. - Kului sitten jonkun aikaa. Erään päivänä hän sanoi haastaneensa kaksi nyrkkeilijää Argentiinasta ja näytti minulle yhden Buenos-Airesin lehdistä. Silloin vasta huomasin nimijutun. Hän oli keittänyt kokoon aika sopan siihen lehteen. Julmistuin koko lailla ja olin antaa äijälle pahanpäiväisesti selkään, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Sanoin hänelle, että nyt kaikki on "Finis" ja olen "Finlandes", eikä minun kanssa menetellä niinkuin itse halutaan. Sen jälkeen sanoin hyvästi koko Klubille. Sellainen on juttu. Pyytäisin selittämään Smedsille, kuinka jouduin "impressarion" huulesta vedettäväksi. Senjälkeen olen menettänyt haluni nyrkkeillä ammattilaisena. Ensimmäinen yritys päättyi aika ohraisesti. Sen pituinen se.

Kysyt, olenko vielä yhteydessä Tammen kanssa. Kyllä olen, vaikka ei aivan yhdessä. Hän on ollut noin 108 km täältä eräässä pienessä maaseutukaupungissa miltei koko ajan ja minä taas Montevideossa. Olin tässä yhden kuukauden paikkeilla myös siellä. Siellä oli hyvä harjoitella. Kävimme joka päivä uimassa eräässä joessa. Molemmat kuvat ovat otetut sieltä. Haastoimme vuorotellen koko kaupungin pojat nyrkkeilemään. Siellä ei nimittäin kukaan osannut nyrkkeillä. Viimein ne tilasivat Montevideosta meille kummallekin vastustajan. Ajattelimme, että nyt meille lopullisesti ohraisesti kävi, mutta eihän suomalaiselta sisu lopu. Valkeni sitten se päivä, jolloin meidän piti nyrkkeillä. Meillä oli kummallakin vastustaja, joka oli painavampi meitä. Kaverin mies painoi 72 kg ja minun 92 kg. Se näytti kauhealta. Testamenttasin maallisen omaisuuteni - joka ei ollut paljon - kaverille ja pyysin että tulisin haudattavaksi, jos suinkin mahdollista, Suomeen. "Rinki" oli maan päällä ja niin pieni, että ajattelin: tuolla ei mahdu kunnollisesti kääntymään noin ison miehen kanssa. Katselijoina oli valittu joukko. Sitten alkoivat ottelut.

Ensin nyrkkeili Tammi. Olin sekundattina ja jännityksissä. Mutta hyvin siinä kävi. Kaveri antoi hänelle selkään. Kahden erän kuluttua ei toinen halunnut enempää. Sitten tuli minun vuoroni. Huomasin, että vastustajani oli vähän hermostunut. Ajattelin, että vaikka löisin lekalla, en sinua saa liikahtamaankaan. Olin hyvässä kunnossa. Emme olleet kuukauden aikana muuta tehneetkään, kuin treenanneet. Painoni oli naulalleen 73 kg. Hän oli ennen nyrkkeillyt paljon. Entinen "campeon" kevyessä raskaassa. Nykyään hän ei ollut harjoitellut. Tahtoi kahden minuutin eriä ja minä tahdoin kolmen. Ajattelin, että kun olen hyvin harjoitellut, niin kestän kyllä ja hän harjoittelemattomana väsyy pikemmin. Sitten lyötiin padan pohjaan ja sanottiin "Taine". Nyrkkeilin ensin varovasti ja tutkiskelin ukkoa. Hän kävi päälle kovasti, mutta löi enempi umpimähkään. Otin olkapäillä ja käsivarsilla vastaan useimmat lyönnit. Liikuin paljon ja annoin lyödä paljon ilmaan. Varoin visusti menemästä "kiinni". Kun huomasin, että hän oli tottunut siihen, että aina väistin, annoin sopivalla hetkellä ja kaikella voimallani oikean suoran vasemman "flintin" jälkeen. Huomasin, että se teki hyvää. Hän oli tulossa niinkuin ennenkin aivan huoletta eteenpäin. -  Sen jälkeen jouduin nyrkkeilemään lähinyrkkeilyä hänen kanssaan. Nämä amerikkalaiset eivät osaa nyrkkeillä muuta, kuin läheltä, mutta sitä ne osaavat hyvin. Sen takia vähän arvelin, että kuinka käy. Mutta tämä ei osannutkaan nyrkkeillä läheltä sen paremmin. Olin sitä ennen treenannut klubissa paljon tämän maalaisten kanssa ja oppinut jo jotakuinkin antamaan oikean "upper cutin". Hänellä oli iso kyömynenä. Kimautin siihen kolme- neljä oikean käden uppercuttia. Silloin hän lopetti. Verta tuli vankasti. Oli vihainen kaverille, joka oli ajanottajana ja ottivat 3 min eriä. Tammi ei ollut ymmärtänyt häntä, otti vain niinkuin minä tahdoin. Mutta ei kaikki otteluni ole päättynyt niin hyvin. Ottelin kerran siellä klubissa tämän maan "campeon"in kanssa ja hän löi minut knock-out ensimmäisessä erässä. Hän on nykyään Etelä-Amerikan mestari 79 kg. Hänen nimensä on Rodriquez. Olen kuullut, että hänen pitäisi nyrkkeillä Carpentierin kanssa Buenos-Airesissa, mutta luulen että se on juttupuhetta. Hän painaa nykyään 85 kg.

En ole voinut treenata pitempään aikaan, mutta liityn tästä kohta erääseen klubiin ja rupean todenteolla harjoittelemaan.  Olen tullut vähän hitaaksi. Lisäpaino sen kai tekee.

Mutta kaiketi menee vielä joitakin kuukausia ennenkuin pääsen kilpailukuntoon. Täällä nyrkkeillään 8-15 erää, eikä niinkuin siellä 3 erää. Täytyy olla hyvässä kunnossa, jos aikoo kestää 8 erää.

V. Vilenius (Sven Vilenius oli 1901 syntynyt Helsingin Jyryn hyvä nyrkkeilijä. V. Vilenius on ilmeisesti hänen veljensä.)

 

TOUKOKUU 2012 toi mukanaan Helsingin Olympiakisojen yhteydessä Helsingin Sanomissa julkaistun kirjoituksen.

Nyrkkeilijästä professoriksi (Helsingin Sanomat 18.7.1952 sivu 12)

Hausjärveläissyntyinen johtaja Uruguayn o-joukkueella

Kisakylästä uruguaylaisten majapaikasta tapasivat Helsingin Sanomain edustajat eilen miehen, joka eloisasti elehtien maisteli eteläamerikkalaista matee -juomaa ja samalla kertoili elämänvaiheitaan. Hän kertoi lähteneensä Helsingistä 29 vuotta sitten ammattinyrkkeilijäksi Uruguayhin, missä hän myöhemmin siirtyi valmennustehtäviin. Montevideossa sijaitsevan valtionyliopiston opettajana ja Suomen erikoistuntijana entinen hausjärveläispoika, nykyinen professori Tyko Tammi on nyt saapunut synnyinmaahansa Uruguayn olympiajoukkueen johtajistoon kuuluvana.

Nyrkkeilijänä Montevideoon

Professori Tammi kertoi syntyneensä Hausjärvellä, mistä hän jo pikkupoikana muutti Helsinkiin. Kesälomiksi hän matkusti sukulaistensa luo Pohjanmaalle. Urheilu innosti häntä nuorukaisena ja erikoisesti nyrkkeily. Viktor Smeds oli hänen seuratovereitaan.

Vuonna 1923 siis 29 vuotta sitten lähti nuori Tyko toverinaan toinen suomalaisnuorukainen Gunnar Vilenius Uruguayhin ammattinyrkkeilijäksi. Olo vieraassa maassa ei ollut moisen ammatin harjoittajalle helppoa. Suomalainen luonne ei ole hyvinkään notkea mukautumaan, joten espanjan opetteleminen tapahtui hitaasti samoin, kuin sopeutuminen etelämaiseen elämänmenoon. Voittojen ja tappioiden vaihtelut kehässä eivät liioin olleet pelkkää ruusuilla tanssimista.

Valmentajaksi vaihtelevaan ilmastoon

Niinpä katsoikin suomalaisnuorukainen parhaaksi siirtyä valmennustehtäviin. Näihin ei kuitenkaan miestä hyväksytty ilman muuta, vaan ensin piti käydä tehokkaat kurssit valmentajaksi valmentautumiseen.

Uruguaylaiset hankkivat mielellään parasta saatavissa olevaa urheiluohjausta. Niinpä ovat USA:laiset koripallovalmentajat suosittuja. Valmennettavat ovat olleet jopa niin eteviä oppilaita, että ovat voittaneet jopa koulumestarinsakin tässä lajissa. Tennisvalmentajat on hankittu tavallisesti Englannista.

Sopeutuminen ilmastoon ei tuottanut suuria vaikeuksia, sillä siksi kaukana etelään päiväntasaajasta etelään Uruguay sijaitsee. Kesällä on tosin melkoisen kuumaa. Vaihtelua on joskus enemmän kuin tarpeeksi, sillä vuorokauden aikana voidaan säävaihteluitten muutoksissa kokea kaikki neljä vuodenaikaa.

Isänsä Inga ja äitinsä Tyko

Eipä arvannut Hausjärven poika kotimaasta lähtiessään, että hänestä tulee lopullisesti uruguaylainen. Mutta niinpä vain kävi, että hän löysi elämäntoverin montevideolaisesta opettajattaresta. Muutakin perhettä on kertynyt. 22-vuotias uruguaykaisneitonen Inga Tammi on vaalea aivan suomalaisen näköinen aito isänsä tytär, erinomainen uimari ja lentopalloilija. 19-vuotias yliopistossa taloustiedettä lukeva Tyko-poika on enemmän äitinsä näköinen. Hänkin on hyvä urheilija, koripalloiluun erikoistunut. Luvut tuntuvat häntä erityisesti miellyttävän.

Siteitä synnyinmaahan

Yhteyttä synnyinmaahan tuli aluksi pidetyksi hyvinkin tiiviisti suomalaisten sanoma- ja urheilulehtien välityksellä. Uruguayhan on tunnetusti maailman parhaita jalkapallomaita, joten Tammi silloin tällöin lähetti Suomeen tietoja Montevideossa suoritetuista jalkapallo-otteluista. Usein poikkeaa La Plata-joen suun satamaan aluksia, joissa on suomalaisia merimiehiä. Heiltä sai usein kuulla, mitä kaukaisessa synnyinmaassa oli tärkeätä tapahtunut.

Tyko Tammen uusi kotimaa on miltei kauttaaltaan eteläamerikkalaista pampaa, millä kasvatetaan lihakarjaa. Eräällä tuttavalla on estancia, karjatila, missä on ollut hyvä tilaisuus tutustua Uruguayn maalaiselämään. Metsää ei pampalla kasva muuta kuin istutettuja eucalyptuspuita.

Kotimaa kutsui

Olipa professori Tammella aikomus tulla käymään kotimaassa vuoden 1940 olympiakisojen aikana, sillä valtionyliopiston opettajana hänet ilman muuta Suomen oloja tuntevana määrättiin olympiajoukkueen johtoportaaseen. Ne kisat menivät tunnetuista syistä myttyyn, mutta tulivatpa nämä nykyiset, ja niin on synnyinmaan kamara jalkojen alla nyt lähes 30 vuoden poissaolon jälkeen.

Syntymäpitäjässä Hausjärvellä elää vielä enon vaimo, jota on aikomuksena käydä kisojen jälkeen tervehtimässä sekä samassa tutustumassa lapsuusaikojen leikkitantereisiin. Vierumäen urheiluopisto tuntuu kovasti kiinnostavan, sillä siellä on aikomus viipyä kursseilla osa kolmen kuukauden lomasta. Tähän kauniissa suomalaisympäristössä sijaitsevaan opinahjoon on professori Tammi tutustunut edeltäkäsin kirjeenvaihtoteitse.

Helsingin ihmeitä

Uruguaykaisurheilijat ovat ihastuneita hyvään kohteluun Suomessa. Ruoka on heistä erikoisen hyvää. Professori Tammi kertoi joutuneensa opastamaan täällä poikia. Se näitä etelämaan miehiä Helsingissä ihmetyttää, että naiset toimivat täällä partureina ja tarjoilijattarina, sillä Uruguayssa molemmat nämä ammatit ovat visusti miehisissä käsissä.

Takaisin Etelä-Amerikkaan

Professori Tammi kertoi, että hänellä on aikomus viettää elämänsä ehtookin Uruguayssa. Perhe on sinne perustettu ja lähes 30 vuodessa on sopeutuminen maan olosuhteisiin tapahtunut täydellisesti.

Nemo

 

Hesarissa on myös Tykon kuva, joka liitetään myöhemmin mukaan. Kuvateksti: Professori Tyko Tammi nauttii kertoillessaan Uruguayn kansallista juomaa mateetaeli yerbaa. Sitä imetään bombillan läpi.

 

KESÄKUU 2012 räjäytti pankin. Oksasen Jarmo sai Daniel Tammelta kopion Tykon passista, jolla hän oli alunperin saapunut Uruguayhin. Massaurheilulehden vuoden 1949 julkaisussa kerrottiin Tykolle myönnetyn 20 -luvun puolella passi, jolla hän sitten lähti maailman matkalleen. Danielin lähettämän passikopion saavuttua seurasi pieni hämmennys. Toki Daniel oli jo aiemmin maininnut Tykon saaneen passinsa Kiinasta, mutta kuvittelimme tässä vaiheessa sen olevan joko suomen- tai venäjänkielinen. Toisaalta olihan se vähän naivia ajatella juuri itsenäistyneellä maalla olevan konsulaatti Kiinassa. Passi oli täynnä Kaukoidän harakanvarpaita, joten arvelimme niiden olevan kiinankieltä. Itse emme kyseisestä kielestä mitään ymmärtäneen, joten kieliongelma piti saada  ratkaistua jollakin lailla. Tässä vaiheessa tuli apuun Tin Yu Ho, joka hallitsee nykyisen mandariinikiinan sujuvasti. Meitä askarrutti yleisesti, mitä passissa luki ja lisäksi, missä se oli myönnetty?

Tin Yu Ho tutustui materiaaliin ja kertoi sen olevan vanhaa mandariinin kiinaa, joka ei ollut ihan hänen bravuuriaan. Siitäkin huolimatta käännös alkoi edetä ja salaisuuden verho raottua.

Massaurheilulehden tarinassa Tykon kerrotaan asuneen Vladivostokissa. Kyseisen lehtijutun mukaan hän matkasi Venäjälle keväällä 1917 ja palasi sieltä noin kaksi vuotta myöhemmin. Helsingin osoiterekisteristä käy ilmi Tykon lähteneen Venäjälle 3.5.1918 ja palanneen 18.8.1920, lisäksi hän oli ollut Pietarissa kesällä 1916 aikavälin 19.6-18.7.

Tin Yu Ho kertoo käännöksestä seuraavaa: "passi numero 1174 on myönnetty Vladivostokissa huhtikuussa 1919 (3.4.1919). Dokumentissa puhutaan Kiinan tasavallan seitsemännestä vuodesta - laskenta alkoi siitä, kun Qing-dynastia kaatui vuonna 1911 ja Kiinan tasavalta perustettiin 1912. Kiinan kansantasavalta perustettiin vuonna 1949. Myöntämishetkellä Tammen kotipaikka oli Shanghai ja kansalaisuus "Suomi". Passidokumentin mukaan Tammi oli siihen aikaan 19 vuotta vanha. Sukunimi on kirjoitettu Kiinaksi 塔米 , jonka pinyin kirjoitusasun mukaan kirjoitettaisiin "Tami"". Tin Yu kertoo myös, ettei pysty kääntämään kaikkea omalla kiinankielen taidollaan, koska merkit on kirjoitettu perinteisellä menetelmällä - ja hän on tottunut yksinkertaistettuun kirjoitusasuun. No, tämähän on paljon, paljon enemmän, johon olisimme Jarmon kanssa päässeet.

Mielenkiintoista tiedoissa on Tykon asuinpaikka Sanghai, joka lehtijutun mukaan piti olla Vladivostok. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on kiinankielinen passi. Olisi luullut Venäjällä myönnettävän vain venäjänkielisiä passeja. Toisaalta, kyllä kai siellä Kaukoidässä  kiinankieli on ollut yhtä merkittävä, kuin venäjänkielikin. Oli niin tai näin, niin tarina alkaa kuulostaa jo James Bond -tyyppiseltä!

Täytynee alkaa lähestyä historiantutkijoita, jotta saa paremmin selvyyttä noista lähes sata vuotta vanhoista tapahtumista ja toimintatavoista.

 

Tyko Tammen passin kansilehti JOULUKUU 2012 vei asioita taas eteenpäin. Kiinaan ja sen kieleen perehtynyt Kallion Jyrki (高玉麒) saatiin tutkimaan passia. Ensi alkuun hän totesi, ettei kysymyksessä olekaan passi, vaan viisumi Shanghaihin suuntautuva matkaa varten. Suomennoksessa näytti olevan muuten olennainen tieto. Tykon asuinpaikaksi on merkitty Suomi, ei suinkaan Shanghai. Lisäksi webbisivun valokuvapienennökset olivat liian epäselviä, jotta käsinkirjoitetusta tekstistä saisi kunnolla selvää.

Saatuaan originaalivalokuvat Jyrki totesi seuraavaa: "Kyseinen matkustusasiakirja on todellakin nimetty passiksi, mutta kun sen on myöntänyt Kiinan tasavallan pääkonsulinvirasto Vladivostokissa Shanghaihin suuntautuvaa matkaa varten, on nähdäkseni kysymyksessä viisumi tai ehkä laissez-passer. Tosin en tunne viime vuosisadan alun matkustusasiakirjojen käytäntöä. Ne lienevät olleen melko kirjavia ennen Kansainliiton 1920-luvulla tekemiä päätöksiä."

"Pääsivun yläreunassa lukee: PASSI. Tekstissä todetaan (Kiinan tasavallan) pääkonsulinviraston Vladivostokissa, tarkistettuaan maastapoistumisluvan oikeellisuuden, myöntäneen Venäjän suomalaiselle Tami’lle, jonka tarkemmat tiedot on annettu kääntöpuolella, (Kiinan tasavallan) ulkoministeriön (tasavallan) 6. vuoden yhdeksännen kuun 11. päivänä antamien, konsuliasioita koskevien, määräysten mukaisen yksittäisen maahansaapumisluvan Shanghaihin suuntautuvaa matkaa varten. Päivätty Kiinan tasavallan 7. vuoden (1919) neljännen kuun 10. päivänä."


 

Tyko Tammen passin toinen sivu "Tamin" tarkemmista tiedoista ilmenee seuraavaa:

1-2 henkilön nimi kiinaksi (Tami) ja kyrillisin aakkosin,

3 kansallisuus (Venäjän suomalainen),

4-5 kotipaikka kiinaksi (Haoxiaojiwei?) ja venäjäksi (Hau… Jarvi; mahdollisesti Hausjärvi?),

6-7 nykyinen asuinpaikka kiinaksi ja venäjäksi (Suomi),

8 ikä (19),

9 ammatti (työmies),

10 matkan kohde (Shanghai),

11 kauttakulkupaikka (ei ole),

12 Kiinaan saapumisen syy (työnhaku),

13 mukana olevien lasten lukumäärä (ei ole),

14-15 maastapoistumisluvan myöntäneen viranomaisen nimi kiinaksi (Haibinin provinssihallinto; tarkoittaa Primorjen aluehallintoa) ja venäjäksi,

19 luvan numero ja päiväys.

 

Lopuksi Jyrki toteaa, että olematta vanhojen konsuliasiain käytäntöjen asiantuntija, häin ei pidä todennäköisenä, että tällä matkustusasiakirjalla olisi voitu saapua Uruguayihin.

Seuraavaksi onkin tarpeen ottaa yhteys Tykon pojanpoikaan, Danieliin, jos hän saisi isänsä muistamaan, mitä Tyko on maahantulostaan kertonut.


 

 

Yhteys nuorempaan sukupolveen

Vuoden 2014 alussa sain yhteydenoton Uruguaysta. Yhteydenottaja oli Tykon jälkikasvua neljännessä polvessa, Ignacio Perez-Tammi. Hän oli saanut vihiä isoisoisäänsä koskevista tutkimuksista ja oli halukas tietämään lisää niin Tykon taustoista, kuin Suomesta. Tosin Ignacio oli jo varsin hyvin perillä suomalaisuudesta. Joiltakin osin jopa paremmin, kuin keskiverto suomalainen. Syyskuussa 2015 Ignacion isoveli, Frederico, tuli käymään Suomessa tarkoituksenaan tavata myös suomalaisia sukulaisiaan. Tämän tiimoilta tapasin Fredericon, vaikka meillä ei mitään sukulaisuussuhdetta ei olekaan. Hän oli tavatessamme tutustunut jo Helsingin keskustaan, joten teimme täsmäiskun rautatieasemalle ja ravintola Zetoriin. Rautatieasema kertoi Fredericolle paikasta, josta Tyko oli aikanaan matkoilleen lähtenyt ja Zetor antoi osviittaa, millainen maa Suomi on aikanaan ollut. Paistettuja muikkuja syödessämme hän kysyi, että "voiko tätä kalaa syödä ruotoineen", kuten tein. Tähän totesin, että kyllä vaan, varsinkin, jos kyse on "Kitkan viisaasta" - ja hyvinhän se maistui!

 

Frederico Perez-Tammi

Frederico poseeraa Helsingin Rautatieasemalla suunnilleen niillä nurkilla, josta isoisoisänsä Tyko lähti kahdesti maailmalle vajaat sata vuotta takaperin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Muistolan kansakoulussa 1964

Viitteet:

Massaurheilulehti 1949
Daniel Tammi, Tykon pojanpoika
Tyko Tammi Bía, Tykon poika
Jarmo Oksanen
Sibelius-Akatemian arkistot (Leo Mononen)
Jalkanen Pekka: Alaska, Bombay ja Billy Boy, Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuja, 1989. s. 157
Dahlström Fabian: Sibelius-Akatemia 1882 – 1982.
Jalkanen Pekka: Ravintola- ja tanssiorkesterilaitoksen murros Helsingissä 1920-luvulla 1 - 3. Musiikkitiede, Suomen historia, Helsingin yliopisto 1975.
The Official Report Of The Organizing Committee For The Games Of The XV Olympiad, Helsinki 1952, WSOY Porvoo 1955, s. 238
Helsingin Jyryn arkisto
Työväen urheilulehti 192X, s. 584 - 585
Työväen Urheilulehti 21.6.1927, s.8
Martti Juutilainen: Sellainen oli retkemme, Tuli Oy, kolmas painos 1952, s. 65 (Suomen Joutsenen toiselta matkalta vuosina 1932-33)
Martti Juutilainen: Sellainen oli retkemme, Tuli Oy, kolmas painos 1952, s.178 (Suomen Joutsenen seitsemänneltä matkalta 1937-38)
ATHLOS -lehti nro 6/1924, s.143-144, digi.kansalliskirjasto.fi
Helsingin Sanomat 18.7.1952, sivu 12
Tin Yu Ho, uuden mandariinikiinan taitaja
Jyrki Kallio (高玉麒), tutkija /研究员
Ignacio ja Frederico Perez-Tammen haastattelut

 

 

Paluu kotisivulle