Legendaarinen Pikku-Valmet

Fiskars Kymppi -aura ja Piikkilangankiristäjä ovat muotoutuneet käsitteiksi Suomen maatalouskonevalmistuksen historiassa. Piikkilangankiristäjä eli Pikku-Valmet pörräsi iloisesti pelloillamme pari vuosikymmentä. Sitten siitä tuli asianharrastajien himoama keräilykohde. Hyvin monilla on myös siihen liittyviä juttuja.

Pikku-Valmetin suunnitteluun osallistunut teknikko Paavo Narinen muistelee, että Pikku-Valmetin työsaavutuksia väheksyttiin. Olipa kerran raskas Majori jäänyt auroineen kiinni kynnöspellolle. Senpä ympärille kiepattiin keveällä Valmetilla ja sen yksisiipisellä auralla komea karhunkierros.

Näin kerrotaan Pikku Valmetin suunnittelufilosofiasta: "Kun ensimmäistä traktorityyppiä suunniteltiin, lähdettiin tosiasiasta, että maassamme oli yli 250 000 maatilaa, joiden viljelyspinta-ala oli enintään 25 ha, Oli siis päädyttävä suhteellisen pieneen, ketterään jokamiehen traktoriin. Tyypin tuli olla riittävän vahva vetämään 14"-16" yksisiipistä auraa, mutta olla samalla niin kevyt, ettei se vajoaisi pehmeillä suoviljelyksilläkään. Samalla pidettiin tärkeänä laajan työvälineistön käyttömahdollisuutta.

Pikku-Valmet sai alkunsa Jyväskylässä Tourulan tehtaalla. Vuonna 1951 siitä tehtiin 13 prototyyppiä. Nimikin oli aluksi Pikku-Jehu, koska yhtiönimi Valmet otettiin käyttöön vasta samana vuonna. Näitten traktoreitten kohdalla sanonta miekkojen takomisesta auroiksi on täysi tosi. Traktorin runko oli valmistettu tykinputkesta! Valettunakin rakenteena Pikku-Valmetin runko on solakka ja putkenmuotoinen.

Ensimmäiset koneet pääsivät koeajoon keskisuomalaisille tiloille. Olympiavuonna 1952 esiteltiin Valmet 15 A -traktori. Tuona vuonna valmistusmäärä oli 75 kappaletta. Valmet-traktorin isäksi mainitaan ansaitusti DI Olavi Sipilä. Työtehoseuran kyntönäytöksessä pääsuunnittelija ajoi konetta itse. Valmetille saatiin 250 ennakkotilausta vuodelle 1953, jolloin valmistusmäärä nousi 850 kappaleeseen.

Yksinkertainen rakenne

Piikkilangankiristäjällä oli tarkoitus korvata hevosia. Siksi sen ensimmäinen versio painoi vain 780 kg. Tuolloin työkoneitten kolmipistekiinnitys oli vielä harvinainen ja Pikku-Valmetiin kehitettiin työkoneet yhdessä johtavien suomalaisten valmistajien kanssa. Työkonetta hallittiin jousikeventeisellä pitkällä vivulla. Toisella vivulla säädettiin vetopisteen paikkaa korkeussuunnassa.

Moottori kehitettiin Linnavuoren moottoritehtaalla Nokialla. Se oli nelisylinterinen 1,5-litrainen sivuventtiilimoottori. Ruokinnasta vastasi kaasutin ja virranjakelusta magneetto. Pahat pojat puhuvat, että Volvo PV 444:n sylinterimitat olisivat olleet samat. Koneesta puserrettiin noin 15 hv kierrosluvulla 2000-2200.

Kytkimen läpimitta oli kahdeksaan tuumaa ja vaihteita löytyi kolme eteen ja yksi taakse. Voimanotto ei ollut standardin mukainen, koska työkoneet olivat räätälöityjä. Tärkein keino saada tehoa paikalliskäytössä tehoa ulos oli asentaa perään hihnapyörä.

Vastaavasti niittokoneen ramppa saatiin kalkattamaan taakse sijoitetun kiilahihnavälityksen avulla.

Isompaan malliin

Vuoden 1953 aikana Valmet solmi myynti- ja huoltosopimukset Hankkijan, Laborin, OTK:n ja Kesko Oy:n kanssa. Vuoden 1954 syksyllä luovutettiin jo 2000.Valmet-traktori.

Tämä alkoi huolestuttaa ulkomaisten traktorien maahantuojia. Valmetin yleinen mustamaalaus alkoi ja niiltä ajoilta lienee peräisin nimi Pikkilangankiristäjä. Ikään kuin myönnytyksenä sanottiin, että tässä hommassa kone on hyvä, kun se kiristää, mutta ei katkaise lankaa.

Vuonna 1954 Valmet Oy:n pääjohtajaksi kutsuttiin vapaaherra Gustaf Wrede, joka oli pannut alkuun ensimmäisen suomalaisen traktorin "Kullervon" vuonna 1918 Turussa. Hän keskitti vanhasta kokemuksesta mielenkiintoaan traktoreihin. Tourulan tehtaan suunnittelijoitten mukaan hän oli muille tehtaille pääjohtaja mutta heille pääsuunnittelija. Pikku-Valmetiin alettiin kaivata tuoteparannuksia.

Vahva kilpailija, harmaa Ferguson oli voimakkaampi. Siinä oli tehoa 24 hv ja hydraulinen nostolaite. Tämä johti parannettuun malliin, joka esiteltiin lehdistölle ja kutsuvieraille 20. toukokuuta 1955. Valmet 20:n petroolilla käyvä versio kehitti 19,5 hv ja bensiinikäyttöiseksi suunniteltu korkeammalla puristussuhteella toimiva vcrsio 20-23 hv. Hydraulinen nostolaite oli tärkeä uudistus. Tosin alkuun se toimitettiin lisähintaan, mutta myöhemmin se muutettiin vakiovarusteeksi.

Traktorin paino nousi vahvistusten kautta 900 kilogrammaan. Nopea tapa erottaa Valmet 15 mallista Valmet 20 on vilkaista raidetangon paikkaa ja akselipalkin rakennetta. Viisitoistasissa raidetanko on putkirakenteisen etuakselin etupuolella, Kaksikymppisissä raidetanko puolestaan on kotelopalkkirakenteisen etuakselin takapuolella.

Viennin ensi askeleet

Vuoden 1955 aikana Pikku-Valmeteja valmistettiin 2082 kappaletta, joista 55 kappaletta lähti vientiin - Turkkiin. Seuraavana vuonna toimitettiin vielä 45 kappaletta 100 kappaleen tilauksesta. Traktoreita esiteltiin myös Espanjassa. Varsinainen traktorien vienti alkoi kuitenkin kolmea vuotta myöhemmin mallilla Valmet 33 Diesel. Tuolloin vientikohteina olivat Kiina ja Brasilia.

Sodan jälkeen suomalaiset eivät luottaneet kotimaisiin tuotteisiin. Tämä vaivasi Valmet-traktorienkin tuotemielikuvaa. Vientiä ryhdyttiin harrastamaan, jotta suomalaisille asiakkaille voitiin osoittaa, että tuote on vientilaatua. Tämä ilmeisesti pelasti Valmet-traktorin. Brasiliaan vuonna 1960 perustettu tehdas nostatti kansallisylpeyttä samaan tapaan kuin Saabien valmistuksen aloittaminen Uudessakaupungissa vuonna 1969.

Kotimaisella teollisuudella oli ongelmansa. Kilpailijat panettelivat. Viranomaiset sortivat. Tilanne oli nimittäin niin, että maataloustraktoreita voitiin tuoda maahan ilman tuontitullia, tosin tuontisäännöstely oli voimassa. Valmet-traktoriin ulkomailta tuodut osat kuten magneetto, starttimoottori, laturi ja kaasutin olivat autonosia, joista oli maksettava tulli. Tämä luonnollisesti teki lähtöasetelmat epätasaisiksi.

Olavi Sipilä muistelee, että jokainen osa suunniteltiin erittäin tarkkaan, jotta turhilta työvaiheilta ja työkaluinvestoinneilta vältyttäisiin. Onni asiassa oli se, että Tourulan Tehdas eli vuonna 1926 perustettu Valtion Kivääritehdas oli oppinut sarjatyön ja tarkkuustyön. Sen tuotteita olivat mm. legendaarinen Lahti-Saloranta -pikakivääri ja Suomen Leijona -tarkkuuskivääri. Valmet-haulikoillakin ovat monet lukijoista ampuneet.

Työkoneita joka lähtöön

Omintakeisen työkoneitten hallintajärjestelmän takia nostettavat työkoneet oli räätälöitävä Piikkilangankiristäjään. Yksisiipinen 13" aura tuli Fiskarsilta, lapiorullaäes Rosenlewilta tai Pekolta. Niittokone valmistettiin Tourulan tehtaalla käyttäen Rasspe-teräpalkkia. Pientareenajolaite oli tavallinen varuste.

Pikku-Valmet soveltui myös hyvin hevosvetoisten työkoneitten vetäjäksi. Kyytiä saivat niittokoneet, haravakoneet ja perunannostokoneet. Pikku Valmetilla aloitettiin myös metsätyöt. Sen taakse sai asennetuksi vinssin. Kärryt ja reet rakennettiin kotona. Tienhoitoon tarjottiin traktorin keskelle sijoitettua tiehöylän levyä. Pantiinpa Piikkilangankiristäjä käyttämään perävaunun alustalle sijoitettua Temmes-kaivukonettakin.

Kotitekoisia työkoneita olivat sirkkelit, heinäseipäänteroittimet, jäiden sahaukseen ja nostoon tarvittavat laitteet, lumiaurat. Traktorin maastokelpoisuutta ja vetokykyä parannettiin käytetyistä kuorma-autonrenkaista tehdyillä levikepyörillä, joihin oli pultattu teräksiset tartuntarivat.

Suomen olosuhteisiin kehitetyt tuoteominaisuudet johtivat myös varsin vahvaan markkinointiviestintään; Valmetin ensimmäisiä tuoteväittämiä oli: "Kyllä minä kynnän sinunkin peltosi", mikä saatettaisiin tulkita myös muotoon: "Kaveria ei jätetä".

Ajat muuttuvat

Maatalouden mekanisointi kiehtoi kaikkia tähän elinkeinoon liittyviä tahoja. Merkittävimpiä niistä oli Valtion Maatalouskoneitten Tutkimuslaitos eli VAKOLA. Jo ensimmäiset Piikkilangankiristäjät olivat siellä testattavina. Alkuun VAKOLAN lausunnot sisälsivät runsaasti kritiikkiä verrattuna parhaisiin pohjoisamerikkalaisiin malleihin. Onneksi Tourulan traktorintekijät ottivat arvostelut rakentavasti vastaan. Ensimmäisten arvostelulausuntojen mukaan Valmet-traktoreiden kestävyyden suhteen oli ollut "runsaanlaisesti huomauttamista". Kun yhteistyötä ja tuotteen parantamista oli tehty noin 15 vuotta, voitiin vuoden 1966 aikoihin lukea, että dieselmallin Valmet 565 kestävyys oli hyvä ja käyttöominaisuudet erittäin hyvät.

Keräilijät

Pikku-Valmetia valmistettiin vuoteen 1962 saakka. Syy lopettamispäätökseen oli selvä; kaasutinmoottoreitten aika oli ohi. Pikku-Valmeteja ehdittiin valmistaa kaikkiaan noin 9800 kappaletta. Jokaista niistä metsästetään keräilijöitten talleihin. Kaukaisimmat Piikkilangankiristäjät on bongattu Portugalista ja Englannista.

Joku saattaa ylpeillä vuonna 1963 rekisteröidyllä Piikkilangankiristäjällä, koska silloin oli luonnollista valmistaa traktoreita varastoon. Nykyään Valtra Valmet tekee tuotteitaan ainoastaan asiakastilauksesta.

Pikku-Valmet elää maaseudulta lähteneitten ihmisten muistikuvissa. Sen pärinä liittyy heinän niittoon kasteisena heinäkuun aamuna tai proosallisempaan lannanajoon pellolle harmahtavana maaliskuun päivänä.

Eräs Pikku-Valmet -harrastaja, joka päätyönään tuottaa Internet-sivuja, kertoo oman näkemyksensä: "Kun on paininut täyden päivän putken edessä, illalla on mukavaa vaikkapa tasata Pikku-Valmetin venttiilit. Onnistumisen tunne tulee siitä, kun lähes viidenkymmenen vuoden ikäinen kone tärähtää ensimmäisellä kammen kierroksella käyntiin".  

                           Last update 11.10.08 by MR