Unikuva

Anja Dammert

             Runoja ja proosaa elämän varrelta

Unikuva on julkaistu "Metsäsatuja"kirjan lopussa.

Unikuva

                      Aurankukka

Taas kesä saapuu ja vihreä on maa

taas muutto linnut palajaa.

Niin kaipuu kasvaa Mannolaan

kotikylään ihanaan.

 

Haaveissani kuljen siellä kotikylän kirkkotiellä

on merenselkä tyyni ja taivas sininen.

Käy vieno tuulenhenki kasvoja hyväillen

muistan kylän entisen, asukkaat ja kaiken sen

mit oli aika entinen.

 

Käki kukkuu kuusikossa, peippo pesäärakentaa

lempiväiset kulkee tiellä eivät mua huomaakaan.

Karjalainen rakkaus on kuin tulivuoren purkaus

jos sen näin voin kuvata, oli tytöt siellä kauniita.

Ja kylänpojat komeat, tapailivat illalla punaisella sillalla.

 

On päivä ihmeen lämpöinen, kuivaan hien pois kasvoiltani

hiljaa tietä etenen. Kujasilta erkanen on edessä polku rauhainen

männikkökangas ja kanervat, mäen rinteessä sian puolukat.

 

Monet metsän elukat mua vastaan tulevat

kuulen veden solinan, se on Kärrioja hiekkapohjainen.

 

Kirkas vesi ja niin lämpöinen

riisun kengät jaloistani, paljain jaloin astelen.

Vesi virkistää kulkijaa tien yksinäisenmatkaajaa

saavun Laikonmäelle, sieltä kauas katselen.

Näen meren sinisen, purjelaivat seilaa siellä

aallokossa vetten päällä, niitä katson ihaillen.

 

Tämä Karjalan maa, niin kaunis maa

tätä koskaan en voi unhoittaa.

vaivun jälleen haaveisiin, muistan koti Konnulassa

kukkaan puhkes omenapuut, syyreenit ja kukat muut.

Valkoiset juhannusruusut levitti tuoksuaan

kimalaiset lensi meden keruu mielessään.

Heinäsirkat soitti heinikoissa viulujaan

herkistän korvat kuulen, karjakellon äänen, sen sointi on heleää.

 

Käy lampaat laitumella ja kanat kotkottaa

emosika karsinassa imettää porsaita.

Pieni karitsa hyppää ilmaan, kun koetan silittää

sen villa on kiharainen ja kauniin valkoinen.

Pihalla haukkuu koira häntäänsä heiluttain

sehän on Papsi-koira, se tuntee ääneni.

 

Aukaisen tuvan oven, se aukee narahtain

on tupa aivan tyhjä ja sen asukkaat,

vain muistoissani hahmot saa.

 

Olen tehnyt muistojen retken haaveista havahdun

elo täällä oli kuin unta, niin kaunista ihanaa.  

 

  Anja Dammert 1.8.2007

 

 

Takaisin pääsivulle Al la ĉefa paĝo <<>> Takaisin alkuun Reveno al komenco

Takaisin Mannola sivulle     

  Takaisin Dammertin sivulle

Takaisin Muistelmia sivulle --- Al la Diversaj paĝoj