Mallisivu

Anja Dammert

                                 Runoja ja proosaa elämän varrelta

Vielks sie muistat näitä  

 Muistat sie ko Mannolaas, nuoret käivät kuulemaas Junnise Helena juttui. Hänest pittiit nii nuoret ko vanhatkii ja kaik lapsetkii häntä kunnioittiit, posketkii hänel punottiit niiko kaneli omena kylki. Siel ol tapan sannookii kene posket olliit oikeen punasii, hehkuut ko Junnise Helana posket.

Olha siel paljo muutakii niiko tää huvila Matamiikii hää taas paranteel ihmissii, häntä aina tarvittii vaik ketä ois pant pahastkii. Ni tuokaapas huvila Matamii, toisiills ol rintatautiikii  a vot kylkivut paraniit, häne rohtoon aina tehosiit siint sai olla varma. Hänet aina hevoseel kyyvittii, vaik ol kyläs kaks pirssikuskiikii, toista Kujala Tommiiks kutsuttii ja toine ol Lahe Julu, mut hevosii aina käytettii millo kyytii vaa tarvittii.

Risto Jussi taas paranteel elukoi, niitä kyläs riittiiki, mikä lehmä ol syön itseen pöhöksii tuorees näteläpelloos. Hää tayveest vastais eläinlääkärii sellaseen häntä kaik kyläs pittiitkii.

Ja olha kyläs muutakii mukavaa, vanhat ukot ko kokohuit istumaa Mannose kivijalal. Hyö piippujaan tupruttiit ja savua tul ko tuva korsteeniist. Myö kujasii pitki siel kelettii ja kaytii tappaammas pyhäisiin nii sukulaisii ko tuttuikii. Siihe aikaan ei pijetty vuorois kiin, vuorot kuuluut nykyajan meininkii. Meist tuntu et oltii toivottuikii ikkää ko tuva ovi auk avattii hymysuus vastaa otettii ja kohta liittaa tuli laitettii, kahvikattila poris nii. Ja siinthä ne kielet kirposiitkii, ko pullaa ja piirakkoi viel maisteltii. Ja koko ajan haasteltii, päivätapahtumii kertoiltii, kukkaa ei olt kieliään rokas polttaant, tälläihä siel tapan sannookii.

Se miust ol metkaa kuultavaa etenkii ko ehtaa istuttii Jaaksija Amalia haasteel kummituksiist öljylampu valos. Ihokarvatkii nousiit pystyy nii, ja välil minnuu pelottikkii, miun syvänkin rinnassa läpätti nii lampaa saparo ikkää. Mie kuitenkin koitin olla rohkee ni et hää ois haastaant viel hurjempii. Nykyaikaan ei kuule mittää tälläsii mikä kiehtois nii nuorii ko vanhoikii.  

Ja sit syksyyl ko riihet viljaa täys ahettii, raaoil puija puksuteltii, ja puintiväki ol nokisii miust muistuttiit ihan neekerii. mut ko savusaunat lämpisiit ja vastoi kovast heiluttelliit kylhä noet irtosiit, viel pyykkisaippuvaal itseen pessiitkii sekä vinttikaivoveel huuhteliit, pellavapyyhkeis kuivailiit, joka veret kiersiit nii. Nyt höist tul puhtai pulmusii. Höi hiukseenkii hyvält haisoit nii, ei tarvittu mittää parffyymii niis ol savusauna haju.

Siel kutomakurssiikii järjestettii ne ol Putukse Tyyne tuvas, mie aina pieneen höitä ihailin nii, ja aina mielessäi aattelinkii jos vaikka miustkii ison tulis vaik kankuur, ja niihä täs on taitaant käyväkkii taisin syntyykii kangaspuija äärees.

Mie meinaakii tähä lopettaa, teil kaikkee hyyvää toivottaa, sanonkii vaa näkemii tiiä häntä vaik kesäl tavattaiskii Mannola kesäretkeel.

Kai osaat lukea murretta, koeta parhaasi mukaan selvitä. Toivoopi

Anja Dammert Konnulan korven kasvatti.


Anja Dammert                        16.9.2007

     Synnyinmaan kaipuu

Mannolan-selällä

Meri lepäsi peilityynenä, minä istuin rantakivellä, ihailin purjelaivoja kuuntelen tuulen huminaa. Se kuiskaa hiljaa korvaani, viivy vielä hetken täällä, silloin kun meri myrskysi kuohuten, aallot pärskivät rannan kiville. Aalto kun tuli kuohupää oli kuin Ahti olisi levitellyt käsiään, kutsunut kylmään syleilyyn, eihän sellaista voinut vastustaa sinnehän piti mennä. Suljin onnesta silmäni, rakastin vain meren kuohuja voisko olla kauniimpaa elämässä.

Rakennan sillan haaveista, sitä kuljen unelmista kunnes herään todellisuuteen. Asuminen metsän keskellä teki minusta luonnon lapsen. Elin vain haaveiden lumoissa, myrsky kuljetti minut mukanaan usein paikkaan tuntemattomaan. Nyt kun näitä muistelen, kaiken olen jättänyt taakseni, yksinäisyys verhoo elämäni. Olen tämän kaiken vankina, en löydä ulos pääsyä. Elämäni autot paikkaan runoilla ja tarinoilla, ehkä huomispäivä on parempi, luon katseen kauas tulevaisuuteen.

Mitä se tuone mukanaan sitä en koskaan tiedä, annan vain kohtalon kuljettaa, ehkä saavun vielä satamaan jossa löydän rauhan.  


  Anja Dammert                                1.9.2007

Entisajan Karjala

 Minä olen vain Karjalainen nainen, keittiössä häärin, hihat ylös käärin piirakoita paistan sitten niitä maistan, hyvältä ne maistuu, pottilohko paistuu miedossa uunin lämmössä.

Hapankaalia keitän, ohraryynit sitten sekaan heitän, hapanlohkokin on Karjalaisten ruokalistalla. Entä sitten rusupiirakat nekin syötiin kuumina, tuoretta kirnuttua voita päälle laitetaan kokkelipiimää lasista hörpätään.

Tällaista oli Karjalassa siellä, Koiviston Mannolan tuvan hämärässä mummut ne muisteli nuoruuttaan, hurstuvan helmat vain heilahti kun pojat vei tanssin pyörteisiin. Siellä oli sellainen meininki, kun kahvi kielenkannat vielä irroitti. Niitä aikoja on hauska muistella, kaipaus kalvaa vain rinnassa, ajat ei koskaan enää palaa, muistelen vain salaa noita onnellisia aikoja, niistä saan voimaa elämään, kun yksinäisyys ahdistaa, muistot auttaa mua jaksamaan.

Ilo pittää saaha irti vaik syvän märätköö.  


     Anja Dammert  2014

Karjalan kaipuu

 On synkkä tää syksyinen sää, tuuli nurkissa vain viheltää, istun yksin mietteissäin.

 Niin yksin minä tänne jäin, on pois niin monet lähteneet, vain muistot tuo lohtua elämään.  Kun ilta saa ja tyynyyn painan pään, niin unten portit aukeaa ja kaipuun siivin ystävien luokse hiivin. Silloin kättelen kaikkia tuttuja, ehkä joku kääntää nurinpäin nuttua, en välitä siitä vähääkään. 

   Olenhan tottunut kaikenlaiseen elämään, kahvipannun laitan porisemaan, kahvi virkistää tätä yksinäistä elämää. Odottelen kevättä sekä lintujen laulua pihapuissa. Aina vain kaipaan Karjalaa ja siellä Koiviston Mannolaa, meren sinistä siintävää selkää. Kuka on siellä syntynyt, ja lapsena leikkinyt Laikonmäen hienolla hiekalla mäen korkeimmalla kohdalla, sekä ihaillut kaunista maisemaa, kantaa rinnassain ikuista kaipuuta Karjalaan.  

 


Takaisin pääsivulle Al la ĉefa paĝo <<>> Takaisin alkuun Reveno al komenco

Takaisin Mannola sivulle     

  Takaisin Dammertin sivulle

Takaisin Muistelmia sivulle --- Al la Diversaj paĝoj