Mallisivu

Anja Dammert

                                   Runoja ja proosaa elämän varrelta

Virpomismatka Mannolassa

   

Mie se virron viisahasti, taputtelen taitavasti, rikkahaksi rakkahaksi. Ison talon isännäksi (emännäksi) suuren hovin hoitajaksi. Virpoi, varpoi, tuoreeks terveeks tulevaaks vuuveeks vii- kooks velkapääks.

Muistot liittyvät Karjalaan entisajan virvontaan, enne Palmusunnuntaita metsään kirmaistiin ja kauneimmat pajunoksat polunvarrelta taitettiin. Oli pajukissat lumen valkoiset aivan silkinpehrnoiset. Pian pieni käsi täyttyi oksista, tuli aika jo kotiin lähteä, pitihän koristamaankin ehtiä. Reppipaperirullat haettiin, kaapin kätköistä noudettiin. Ruusun kukat kauniit valmistettiin, langalla oksiin sidottiin, oli kukat valkeat, keltaiset, osaksi tumman ja vaalean punaiset. Pikku lehdet myös oksat sai. Valmis virpa väriloistossaan jäi odottamaan omistajaa, niitä sitten kilvan ihailtiin, rintaa vasten hellästi painettiin. Kun kukko aamulla kuudelta kiekaisi, uniset silmät auki rie

paisin. Kiireesti päälle pukien, virvoin ensiksi omat vanhemmat, veljen ja siskot armahat. Sitten matkaan lähdettiin, mieli onnellinen oli, totta kai, olihan edessä Palmusunnuntain aamu niin lempeän lämpöinen. Aivan kuin lehmän henkäys oli aamuinen tuulen puhallus. Sain tätini matkaan lähtemään, metsäpolkua hiljaa kuljimme näin käsikädessä yhdessä eteenpäin. Pupujussi tuli puikkien metsästä, ylitti polun aivan hypäten lennossa.

Istui orava puunoksalla, mikäs muu kuin käpy hampaissa. Linnut lauleli kuorolaulujaan oli taivaalla yksi pilvenhattara vaan. Tikkakin kelohongassa, taksi täysiä sarjoja, tuuli humisi puita tuudittain, olo onnellinen oli vain. Jos jalkani matkasta väsyivät, tätini maahan kyykistäin minua selässään kantoi pätkittäin.

Varismuori nuokkui aidalla, kujasien pellon laidalla, se siitä lentoon lehahti sekä lennossa vielä rääkäisi. On se kumma kun ei saa rauhassa torkkua edes aidan reunalla, näin Palmusunnuntain aamuna. Nyt luonto heräili unestaan päivään uuteen alkavaan. Kohta olimmekin kylässä ensimmäisen talon pihassa, oli edessä oven avaus ja varovainen koputus sekä hyvän huomenen toivotus. Talon väet nukkui sängyssä tietoisina virvontatouhusta, virpaloitsut lukien jätin muistoksi virvan yhden vain. Kaikki sukulaiset ja tutut virpoen, viikon perästä palkkoja noutaen saavun jälleen kylään uudelleen. Nyt vain Pääsiäisaamua odottain matka suunnistui kotiin päin. Näin kului aamuja kuusi, seitsemäntenä kukko taas kiekaisi, ylös ja palkkoja hakemaan. Kas kummaan, kori löytyi viimetipassa vain, kun sitä jo aivan itkusilmässä hain. Tämä matka olikin antoisa, pian kori täyttyi munista, hopeapaperit poistettiin suklaapalasta ja maisteltiin. Kivisormus esiin kaivettiin ja sehän kimalsi sormessa niin, aivan riemusta kiljaisten sormuksia ihaillen. Tätini kaulaan kiiruhtain, häntä matkaseurasta kiittelin vain.

Hän minut syliinsä kaappasi ja hiljaa korvaani kuiskasi: "Nämä muistot mieleesi talleta, että voit aikuisenakin muistella, mitä oli lapsuus entisaikana." Metsässä, koti-Konnulan kätköissä oli niin muistorikasta asua. Se vieläkin mieltä lämmittää, muistoista voimaa voin elämääni ammentaa.

  Anja Dammert-Jokinen 

Takaisin pääsivulle Al la ĉefa paĝo <<>> Takaisin alkuun Reveno al komenco

Takaisin Mannola sivulle

Takaisin Dammertin sivulle

Takaisin Muistelmia sivulle --- Al la Diversaj paĝoj