Koiviston Mannolan Hämäläiset

Alla oleva artikkeli on julkaisu Koiviston Viestin helmikuun 1999 numerossa.

Mannolassa oli Hämäläisiä 22 talossa isäntinä tai emäntinä Veikko Mannosen erinomaisen Mannola-kirjan mukaan, silloin kun meidät sieltä 1939 häädettiin. Lisäksi Hämäläisten sukujuurta oli muutamissa muissa Mannolan suvuissa, yhtymäkohdat löytyvät usean sukupolven takaa. Henkilöitä satakunta.

Mistä Hämäläiset ovat tulleet Mannolaan

Hämäläiset ovat eräs Mannolan vanhimpia sukuja. Anna-Kaisa Siipi, Kiiskilän Hämäläisiä, on tehnyt suurtyön tutkiessaan Hämäläisten tuloa Koivistolle ja jonka tulokset Koiviston Hämäläisten sukuseura ry on julkaissut kirjana. Hänen tutkimustensa mukaan Hämäläisiä on asunut Mannolassa 1500-luvun keskivaiheilta lähtien aina 1700-luvun alkuvuosiin asti. 1600-luvun puolivälissä lienee ollut vuosia jolloin heitä ei Mannolassa syystä tai toisesta ollut.

Hämäläisten oletetaan tulleen Hämeestä Jääsken kautta Koivistolle. Hämeestä Hämäläiset lähtivät itään 1500-luvulla kun Ruotsin kuningas Kustaa suositteli ja tulivat aikanaan Jääskeen. Hämeen asukkaat olivat valittaneet kuninkaalle savolaisten tuloa heidän mailleen metsästämään ja jopa kaskeamaan. (Lähde: Hämeen historia)  Mutta kuningas hei heitä halunnut häätää vaan kehotti siirtymään itään päin etsimään elintilaa itselleen. Lisää hämäläisten tulosta karjalaan linkistä Hämeestä Karjalaan.  

Jääskestä, Hämälälän kylästä, Hämäläiset lähtivät ensin kalastamaan Koivistolle ja myöskin Mannolaan, mieltyivät seutuun, saivat haltuunsa maata ja jäivät asumaan. Ensimmäisen kerran Hämäläinen mainitaan vuoden 1565 veroluettelossa, hän on Per Hämelein. Sama Per Hämälein on vuoden 1571 hopeaveroluettelossa, jossa kerrotaan venäläisten hävittäneen hänen talonsa, minkä tähden hänelle ei veroa enää määrätty. Kylä lienee ollut Mannola.

Vuoden 1638 henkikirjassa esiintyy jälleen nimi Per Hämäläin Mannolasta, hänellä on hevonen ja seitsemän lehmää sekä kuusi lammasta. Seuraavana vuonna Per on kuitannut omaisuutensa puumerkillä. Vuoden 1645 jälkeen Hämäläiset katoavat Mannolan maakirjoista palatakseen myöhemmin, syy ei ole selvinnyt.

Vuonna 1706 mainitaan maakirjassa Mannolassa tilan pitäjinä Mats Nielsson Hämäl. kahden poikansa kanssa. Sitten maakirjat jäävät pitämättä Suuren Pohjan sodan aikana, se on todennäköisesti vaikuttanut myös rannikolla sijainneeseen Mannolaan koska Viipurista taisteltiin. Sodan jälkeen on 1727 laadittu tarkistusluettelo Koiviston tiloista ja siinä mainitaan em. Mats Nielsson Hämäläinen ja pojat Eskel Matsson ja Cnut Matsson olleen tilan aikaisemmat asukkaat, mutta minne he ja ovat heidän jälkeläisensä joutuneet siitä ei löydy tietoa. Anna-Kaisa olettaa heidän joutuneen sodan uhreiksi, koska silloin Ruotsi ja Venäjä kävivät kannaksella sotaa. Karjala on rajasotien takia tyhjentynyt useita kertoja.

Tilan uudeksi isännäksi mainitaan Eskel Cnutsson Pätsicä, jonka nimestä muodostui myöhemmin myös tilan nimi. Koiviston kirkonkirjoja aletaan pitää 1741 ja siinä on Pätsikän asukkaiksi nimetty 16 henkilöä, koko Mannolassa oli silloin 53 asukasta. Siitä löytyvät myös Eskel Pätsicän veljet Oloff, Jören ja Nils, mutta ei Eskeliä itseään. Jörenillä, (myös nimellä Georg), on tytär nimeltään Helena.

Tämä Helena on tainnut ollut varsin tomera tyttö sillä koko tila on siitä lähtien hänen ja vävyksi taloon 1752 tulleella Johan Erichsson Hämäläisen nimissä. Johan mainitaan eräässä veroluettelossa myös olleen yhtiömiehenä, joten talon isännäksi siirtyminen lienee ollut luonnollista.  Siihen aikaan oli varsin harvinaista että tilasta osa annetaan tyttärelle, liekö ollut paikallinen tapa tai tuli tavaksi, sillä Pätsikkää myöhemmin jaettaessa myös tyttäret ovat saaneet osansa, tosin tavallisesti hiukan pienemmän osan. Läntisessä Suomessa tilat sai tavallisesti yksi pojista, usein vanhin, siksi muualla Suomessa on edelleenkin suuria tiloja, kartanoita.

Edellä mainittu Eskel Cnutsson Pätsikkä oli asunut aikaisemmin tilaa josta tarkistusluettelo vuodelta 1727 antaa seuraavan lausunnon: peltoa alle kolme tynnyrin alaa (n. 1,5 ha) hiekkamaata, niityn tuotto kolme kuormaa, rämeinen, vähäpätöinen ja kivinen kaski, niukasti tukkipuuta, ja tervametsää, turpeinen laidun, kalastusta meressä, ei myllynpaikkaa eikä humalatarhaa. Ei ihme jos Eskel etsi uuttaa paikkaa.

Mistä tämä kotivävyksi tai yhtiömeiheksi tullut Johana Erikinpoika tulee on epävarmaa, on oletettu hänen tulleen Kiiskilästä ja olleen Erik Eskilinpoika, Anna-Kaisan nimeämän Kiiskilän sukuhaaran kantaisän poika, mutta sellaista asiakirjaa joka sen varmistaa ei ole löytynyt. Johanin, Juhanan, on Anna-Kaisa kirjassaan nimennyt Mannolan Hämäläisten kantaisäksi.

Hämäläisten kantavanhempien Johanin ja Helenan jälkeläisistä kolme: Petrus, Michael ja Olaf jatkoivat sukua Mannolassa ja kaikkien sukuhaarojen jälkeläisiä löytyy edelleenkin. Neljäs veljeksistä Thomas siirtyi Johannekseen ja sen suvusta ei ole tietoa. Edellä mainittujen nimistä johtuen Mannolan Hämäläisten suvussa puhuttiin Ollilaisista, Mikkeliläisistä ja kenties Pekkaslaisista josta ei tosin ole muistikuvaa, (kirjoittajan sukuhaara).

Helenan sisarusten eli Pätsikän suvun vaiheita ei vielä ole kirjattu kirjaan, heitäkin oli Mannolassa paljon ja edelleenkin suku on olemassa.

Pätsikän tila jaetaan kahtia 1700-luvulla, jolloin Iso-pätsikkää asustivat Juhana Eerikinpoika Hämäläisen jälkeläiset ja Pien-pätsikkää Juhanan vaimon Helenan veljen Yrjö Yrjönpoika Pätsikän jälkeläiset. Vuoden 1839 isojaossa Iso-pätsikän tilan kooksi määritellään 372 hehtaaria josta 44 viljeltyä ja Pienpätsikän 138 ha ja viljelyksessä 20 ha. Jo 1845 Isopätsikkä jaetaan uudelleen ja nyt neljään osaan josta yhden osuuden saa pätsikkäläinen. Jaossa Antti Juhonpoika Mannonen? saa mahdollisesti ostaa 67 ha, Vilhelm Davidinpoika Pätsikkä 100 ha, Paul Pekanpoika Hämäläinen 106 ha ja Mikko Olavinpoika Hämäläinen 99 ha. Edellä mainitun jaon jälkeen on tilat jaettu monta kertaa ja vuonna 1939 oli jäljellä hajallaan olevia, lähes elinkelvottomia tiloja nykyisittäin ajatellen. Sivuammatithan jo silloinkin olivat yleisiä, kalastus ensimmäisenä.

Asiakirjat tilojen jaosta ovat tuhoutuneet ja vain osa jaoista tehdyistä kartoista löytyivät Kouvolasta. (Nykyisin Jyväskylässä) Siksi on vaikea selvittää jakojen perusteet, perimysjärjestystä ne ei aina ole seuranneet. Tutkittavaa Pätsikän tiloista riittää.

Tilojen nimet vaihtelivat erilähteissä, on Suur-pätsikkää ja Iso-pätsikkää sekä Pien-pätsikkää että Vähä-pätsikkää.

Iso-pätsikän tilan nimi seurasi Pätsikän sukua, ollen 1939 Hiop ja Hilda Pätsikän ja heidän lastensa nimissä.


  Isojaossa 1839 syntyneet tilat 

Missä Pätsikkä on sijainnut.

Tilojen muodostus lienee 1500-1600-luvuilla ollut sellainen, että mistä aloitekykyinen perhe on sopivaa maata kaskeamiseen löytänyt, siitä on muodostunut perheen kotipaikka. Niin lienee ollut Mannolassakin.

Tässä Hämäläisten-mäki vuoden 1773 verokartassa. Siihen on piirretty kaksi taloa, toinen taitaa olla jopa kaksi kerroksinen.
Tämä kartta on tehty ehkä 10 vuotta sen jälkeen kun Hämäläisten suvun Mannolan sukuhaaran esi-isä Johan Erisson Hämäläinen sai tilan nimiinsä.

 Pätsikän sijainnin arvion lähtökohtana voidaan pitää Isojaon tilajakoa Mannolassa. Isojaossa Mannola oli jaettu yksinkertaisesti viivaimella lähes suoraan Koiviston salmen rannalta Kurkelan rajalle. Isojaon tilakartassa ei ole piirretty asuinrakennusten paikkoja, mutta voidaan olettaa myöhempien jakojen perusteella, että se on ollut kahden ojan, Kärriojan ja Valtinojan muodostamalla niemellä, oja jatkaa yhtymisen jälkeen mereen Suurojan nimellä. Pohjoinen raja on kulkenut suunnilleen ojien risteyksessä. Toinen isompi tilalohko sijaitsee noin kilometri pohjoiseen. Katso karttaa. Ketkä missäkin on asunut ennen isojakoa lienee mahdoton selvittää. Isojaon jälkeisistä jakokartoista on osa säilynyt.

Ojat yhtyvät ja suurenevat ennen mereen laskeutumista ja siten muodostavat hyvän kulkutien merelle. Se lienee ollut aikoinaan syvä ja kulkukelpoinen. Etelämyrskyt ovat huuhtoneet Mannolan rannan kylän kohdalta hiekan ja siirtäneet sen nimen taakse ja muodostanut kylän kuulun "lavan", rantatasanteen. Pohjoismyrskyt ovat puolestaan ajaneet hiekan ojansuuhun ja vuosisatojen aikana tukkineet sen niin, että siitä nykyisin (2002) pääsee alaveden aikana kävellen yli. Vielä 1939 se oli veneellä kuljettavissa.

Ojien muodostamalla niemellä sijaitsi ns. Hämäläisten mäki ja läpi kulki Hämäläisten kuja. Kuja alkoi kylää halkovalta maantieltä jatkuen Ollilaisten mäelle. Mäellä oli viimeksi serkusten Juhana ja Joonas Hämäläisten (kirjoittajan Äijä) asumukset. Juhanalla oli kivinen navetta, jonka viimeinen kivi pilkotti ruohikossa vielä kesällä 1998. Liekö kivinen navetta peräisin miespolvien takaa?

Miten Hämäläiset elantonsa hankkivat

Vanhemmalla ajalla, 1600-1700-lukujen ns. Lahjoitusmaa järjestelmä Venäjällä häiritsi elämisen ehtoja luonnonvoimien ohella. Kerrotaan lahjoitusmaa-maaherrojen ja -voutien puuttuneen jopa perheiden perustamisiin, mihin perheeseen poika voi mennä vävyksi tai tytär miniäksi. (Karisto Oy, Karjala osa 5). Lahjoitusmaat olivat Venäjän valtion lahja hyvin palvelleille virkamiehille ja sotapäälliköille. Lahjoitusmailta he saivat kerätä veroa itselleen ja oikeudenmukaisuus tahtoi heiltä usein unohtua.

Kuten jo 1600-luvun karjaluettelosta näkyy, maatalous on ollut pääelinkeino aikojen aamusta, metsästys ja kalastus hyvä lisä. Suvun lisääntyessä ja uusien ammattien syntyessä myös Hämäläiset hakeutuvat uusiin ammatteihin. Entisinä aikoina kaikki valmistettiin kotona ja se kehitti monesta hyviä käsityön taitajia, joista myöhemmin tuli joillekin pääammatti. Ovatpa Hämäläisten laivuri veljekset Matti ja Anton tehneet 1900 vuosisadan alussa kolmimastoisen purjelaivankin, 57 tonnin Maria-jaalan ja Abrami Hämäläinen ostanut Kiiskilästä Lillin, 36 tonnin jahdin. Edellisen lauseen tietoja ei ole kyetty varmistamaan. Virkamiehinä Hämäläisiä lienee ollut varsin vähän jos ollenkaan.

Hämäläiset mukana Mannolan sivistysriennoissa

Ajalta ennen 1900-lukua Hämäläisten riennoista ei ole muistitietoa eikä kirjoitettua aineistoa ole löytynyt?

Veikko Mannosen kokoamasta Mannolan koulupiirin historiikissä on tietoa myös Hämäläisten tekemistä. Koulun aloittaessa toimintansa 1903 on johtokunnan puheenjohtajana äijäni Joonas Hämäläinen ja jäsenenä Matti Hämäläinen, em. päätellen he ovat olleet koulun tuloa Mannolaan myös ajamassa. Joonas itse oli luku ja kirjoitustaitonsa hankkinut kiertokoulussa, hänen isänsä Hermannilta löytyy puumerkki.

Joonas on puheenjohtajana muutaman vuoden ja onpa kuusihenkisessä koulunjohtokunnassa eräänä vuotena puolet Hämäläisiä. Tyttöjen käsityönopettajana oli useita vuosia Elviira Hämäläinen, liekö sama tyttö joka Anna-Kaisan kirjassa mainitaan nimellä Ewa Elvira Simontytär, joka opettajana aloittaessaan oli 18 vuotias. Simo oli Kiiskilän Mannolassa asuvaa sukuhaaraa.

Mannolassa toimi aktiivisesti Nuorisoseura Aurankukka ja siinä oli mukana useita Hämäläisiä, Kauko Abrahaminpoika oli seuran esimiehenä (puheenjohtajana) useita vuosia, ennen että jälkeen sodan. Seura toimi Pornaisissa evakossa vielä pitkään. Lopetettiin virallisesti 2006.

Edellä on tutkittua ja muistitietoa Hämäläisten suvusta Mannolassa. Muistitietoa on kadonnut haudanpoveen jo paljon, mutta vielä on mahdollisuus tallentaa arvokasta tietoa jos tahtoa löytyy. Allekirjoittanut ottaa niitä vastaan ja pitää huolen tallennuksesta.

Veli Hämäläinen

Per Hämäläisen puumerkki v 1639 Suoraa yhteyttä nykysukuun ei ole löytynyt. Katosivat 1700-luvun alussa.
Herman Paavonpoika Hämäläisen puumerkki rippikirjasa n. v 1880 Äijäni isä.

Takaisin alkuun Reveno al komenco
Koiviston Keskussivulle --- Al la centra paøo de Koivisto
Hämäläisten sivulle --- Al la paøo de Hämäläinen
Pääsivulle --- La æefa paøo