Eräs kalajuttu Alvatista 

Hilma Heino muistelee
Koivistolaisii Koivulehtii 2001

Meillä oli neljän talon yhteinen nuotta, ns. pieni nuotta. Sen omistivat Antti-setä (Antti Heino), Ville-setä (Ville Heino), Ketoset (Eino ja Alina Ketonen) ja meidän isä (Juho Heino). Sen nuotan käyttöaika oli syyskesä. Siinä tarvittiin kaksi venettä ja neljä henkeä.
    Kerran saimme oikein suuren saaliin. Kun nuotta oli pantu kuntoon päätettiin iltapäivällä lähteä kastelemaan nuotta aamua varten. Kuiva nuotta ei heti painu veteen. Yleensä nuotalla käytiin aamulla, että kalat sai menemään laivalla Viipuriin.
    Nuotta laitettiin veneisiin niin, että reidet (nuotan siivet) rinnakkain kiinni toisissaan oleviin veneisiin ja perä jäi keskelle päällimmäiseksi. Siitä perä ensimmäiseksi laskettiin veteen ja veneet alkavat soutaa erisuuntiin kun laskemaan reidet.
    Tänä kyseisenä päivänä me olimme, Antti-setä ja Ketosen Alina toisessa veneessä ja Ville-setä ja minä (Hilma Heino) toisessa.
    Miehet olivat veneen perässä ja me naiset soudimme keulassa molemmilla vain yksi airo, koska veneet olivat aivan kiinni toisissaan. Päästyämme sopivalle etäisyydelle rannasta, käännyimme rantaan päin ja aloitimme potkemisen (veteen laskun). Kun perä oli vedessä niin veneet erosivat ja me naiset otimme molemmat airot käyttöön ja soudettiin lähes päinvastaisiin suuntiin, vähän vinosti rantaan nähden.
    Kun reidet (nuotta) loppui, laskettiin köyttä jatkoksi. Sopivan matkan päästä heitettiin ankkuri mereen ja ruvettiin pyörittämään vinnaa. (laite jonka ympärille köysi kierrettiin eli vedettiin nuottaa). En muista kuinka pitkälti vinnattiin kun nostettiin ankkuri ylös, siirryttiin rinnakkain, ankkuri uudestaan mereen ja vinnattiin loppu köysi. Molemmat veneet tekivät samat edellä kuvatut liikkeet. Kun reidet tulivat näkyviin niin nuottaa alettiin lappaa veneisiin. Miehet vetivät yläpaulasta ja naiset alapaulasta niin kauan kuin tuli perä. Siinä veneet olivat niin yhdessä että perä tuli molempiin veneisiin täynnä kalaa.
    Tämä ei ollut ns. rantanuotta.
    Tällä vedolla saimme oikein Pietarin kalansaaliin, pientä kilohailia oli niin paljon ettei se mahtunut veneisiin. Antti-sedän talo oli siinä lähellä rantaa niin sieltä huudettiin apua ja sieltä tuli vene johon kalat nostettiin. Tavallista hailia oli sillä kertaa vähän, joskus tuli muutakin kalaa.

    Kilohaili on heti suolattava. Siinä alkoi vilske kun täytyi hakea astioita jokaisen kotoa ja suolaa kaupasta. Oli siinä monenlaista pyttyä ja nelikkoa kun kaikki oli suolattu.
    Laivarannassa ihmettelivät aamulla, että mistä nämä ovat ilmestyneet.
    Kun sitten mentiin uudelleen päivemmällä märän nuotan kanssa, niin ei enää tullut kun rippeitä.

Muistelut on tallettanut Hilman tytär Pirkko Heino. Hilma Heino kuoli 14.2.2007 lähes 98 vuotiaana.

Vinot tekstit ovat toimittajan täydennyksiä.

Tässä linkkejä lehden muille sivuille.
Perinne käsitöitä, 2000
Murrejuttuja, 2000
Jouluaatto, Martta Räisänen muistelee, 2001
Seikkailu Ruontin saarella, Hilma Heino muistelee, 2001
Aitini, Vilho Kaukiainen muistelee, 2001
Kotisaareni, Vilho Kaukiainen muistelee, 2001
Ohjeita eläinten ruokkimiseen v. 1851, 2001
Koivistolaisii Koivulehtii

Takaisin alkuun Reveno al komenco
Koiviston Keskusivulle --- Al la centra paøo de Koivisto
Pääsivulle --- La æefa paøo