Koivistolaisia murrejuttuja

Koiviston Viestissä on julkaistu paljon erinomaisia muisteluita, murteella ja nykykielellä, runsaan 50 vuoden aikana jonka se on ilmestynyt.

Alla on juttu Tampereen Koivisto-kerhon johtokunnan jäsenen Kyllikki Tukian muistelma. Muistoi alakoulu ajoilt Hän on syntynyt Saarenpäässä mutta jo lapsena muuttanut Kauppalaan. "Muistoi" on julkaistu Koiviston Viestissä 1989 no 5. Tässä juttu hänen luvallaan. Kyllikki kuoli vuoden 1999 lopussa.

Muistoi alakuolu ajoilt

Siihe aikaa ko mie käin alakouluu ei viel olt rakennettu kauppalaa sitä komiaa uutta kolurakennusta. Opettaja Ruorase luokka ol pienepappila, miun, eli opettaja Jälkö luokka isopappila piharakennukses.

Kyl se kouluumännö ol aika jännittävvää. Äitihä se käi ensimäisen päivän sinne viemäs, mut siint etteepäi piti selvitä jo itse. Onneks myö asuttii parraa leikitoveri, Tommola Birgita kans iha naapuruksin, maantie vaa ol välis, häne kansha myö sit koulumatkatkii kulettii.

Olha sitä alkujännitystä kyl muilkii. Mie muistan ko Suurhasko Iines pirautti ain pienet itkut heti alkajaisiks ko tultii aamul kouluu.

Siint se alko kuitekii sujjuu se opintie.

Ei siihe aikaa olt viel mittää kolukeittolaakaa. Eväsleivät ja maitopullot kaivettii laukust ja sit vaa syömää. Kinnari Tuurel ol toisinnaa evvään veripalttuu ja sitä myö vähä ihmeteltii, ko meist se ei olt mitekää herkullise näköstäkkää.

Täst samasest Tuurest tul miul oikee pien painajaine, taik ei ihan pienkää. Lieks olt sen veripaltu ansioo, mut kyl hää ol oikee vanttera miehealku. Hää otti tavaksee riippuu takantpäi miu kaulas, et tahto henki loppuu. Mie oikee pelkäsi männä kouluu sentakkii. En tiiä, lieks se olt häne puoleltaa ihastusta vai vihastusta.

**********

Käsityötunnil tehtii ens pujotustöitä paperist. Sit tehtii pesukinnasta, kampalaukkuu ja tietyst se asiaakuuluva patalappu. Meilt tytöilt onnistu virkkaamine paremmi ko pojilt, se nyt on selväkii. Opettaja käski meitä sit poikii vähä neuvomaa ja auttelemmaa, et saisiit hyökii ne vihoviime valmiiks. Olha siin monenlaista patalapu tekelettä, eikä taitant olla yhtää iha nelikulmasta niiko ol tarkotus. Toiset ol niiko huopaa ko oikee ol pienil hikisil sormil yritetty saaha jonkuulaista virkkausta aikaa.

Toivose Lauri ol kuulemma itse kehränt sen patalappulangan. Ihmeks se jos vähä vanu, ko ol iha pässipökkimää.

Oliha siin kolukäynnis toisinaa vähä vaikeuksii. Miul ne tul usseest ujouve takkii. Mie muistan ko miun ois pitänt yhe kerra männä lausumaa runo luoka ettee. Ja nii siin käi, et vaik opettaja kui käski, mie vaa seisoo jököti pulpeti vieres enkä mänt. Ko en voint männä ni en voint, taik viitsint oikeestaa ko kaik katsoit.

Viikon mie sit istuin arestis ja joka päivä tehtii lausuntayritys yhtä huonol tuloksel. Sitä en ennää muista kumpi meist anto viimisel periks, opettaja vai mie. Runon muistan vieläkii:
Järveltä kuuluu aironkolke
ken siellä mahtaa soutaa? jne.

**********

Iha mukava opettaja meil muute ol. Siihe aikaa arvostiitkii oppilaat opettajaa vähä toisel viisii ko nykyjää.

Yhe kerra opettaja kutsu koko luokan kotihee sinne apteeki naapurii. Oiskos olt joku opettaja merkkipäivä, sitä en ennää muista. Jotekii se vaa ol nii juhlallista ja erikoista, ainakii miu mielestäin.

Nii se vaa tul alakoulu käytyy, vaikkei iha oikeeta koulutalloo oltkaa. Olha meil tietys taulut ja pulpetit ja kaik muut niiko pitikii. Kaks vuotta män ja kaks kertaa tul ettee kevvääl tutkinto niiko siihe aikaa kevätjuhlaa sanottii.

Laulut ol laulettu, leikit leikitty ja lukemaakii ol opittu sen ver hyväst, et päästii siirtymää yläkouluu.

Perinne käsitöitä, 2000
Jouluaatto, Martta Räisänen muistelee, 2001
Seikkailu Ruontin saarella, Hilma Heino muistelee, 2001
Eräs kalajuttu Alvatissa, Hilma Heino muistelee, 2001
Aitini, Vilho Kaukiainen muistelee, 2001
Kotisaareni, Vilho Kaukiainen muistelee, 2001
Ohjeita eläinten ruokkimiseen v. 1851, 2001
Koivistolaisii Koivunlehtii

Takaisin alkuun Reveno al komenco
Koiviston Keskusivulle --- Al la centra paøo de Koivisto
Pääsivulle --- La æefa paøo