T e r v e t u l o a  M a n n o l a a n

Tiedot koonnut Veli Hämäläinen kesän 2007 Koiviston juhlia varten kerättyyn DVD-levyyn.

Mannolan sijoittuminen Koiviston pitäjän alueelle.

Yleisesitys Mannolasta
Tiedot perustuvat eri lähteisiin mm. Veikko Mannosen kirjaan ja useisiin haastatteluihin.
    Mannola rajoittui Putuksen, Kurkelan ja Tervahartelan kyliin. Ja tietysti Koiviston salmeen. Mannolan tilat oli Isojaon jälkeen jaettu moneen kertaan, siksi ne nykykielellä olivat elinkelvottomat, ilman sivuammattia, viljelykset noin 3-4 ha. Metsät tuottivat rakennustarvikkeet ja lämmityspuut. Koulu lienee ollut ainoa joka säännöllisesti osti kyläläisiltä puutavaraa mm. polttopuut.
    Mutta elettiinhän ennenkin, vaatimukset olivat olosuhteiden mukaiset, luonnon lakien mukaiset. Viljaa saatiin ihmisille ja eläimille säiden mukaisesti, kalaa merestä ahkeruuden ja kalan liikkeiden mukaan. Kala-raasselit toimittivat kalat kaupungin ja kauppalan asiakkaille ja heille jotka eivät kalastaneet. Ansiotyössä, toisen palveluksessa, käytiin Möllikässä eli kauppalan satamassa, joku lähti maailman merille tai lähivesille merimieheksi. Ruokaa riitti jokaiselle huonoinakin aikoina säästellen. Eläinten rehujen jauhamiseen löytyi kylästä myllykin, Mylly-Mikolta, hänellä oli pärehöyläkin.
    Omatoimisuus oli lähes jokaisen taito, kotona tehtiin kärryistä rekiin, raudoituksiin asti, huonekaluista tiinuihin ja lasten leikkikaluihin ja heijasta (kehdosta) arkkuun. Verkot, nuotat ja siimat tehtiin itse. Suutarin työtkin onnistuivat monelle ja ompelijoita löytyi kylästä useampia. Taitavimmat tekivät tuotteita naapureillekin pientä korvausta vastaan.  Aseet metsästykseen sentään ostettiin jotta päästiin metsästämään. 
     Mannolassa oli vielä ennen sotia lohijokia, joihin lohet nousivat ja Mannolan miehet pääsivät lohen pyyntiin. Ne olivat kuitenkin niin pieniä että pyynti tapahtui joessa kahlaten tai haavien avulla. Jopa nahkiaiset nousivat niihin, niitä kutsuttiin kylässä silmuiksi ja ne olivat melkein mustia.

Tässä kuvassa edessä on Hämäläisten mäki ja kujaset ja taustalla muuta kylää. Aivan kuvan alareunassa aitojen välissä maantie Härkälään.

Näillä sivulla olevat musta/valkeat kuvat ovat Nuorisoseura Aurankukan albumista.

    Luku- ja kirjoitustaito hankittiin jo yleisesti 1800-luvun puolella kiertokoulussa. Koulu perustettiin 1903, pitäjän ensimmäisten joukossa. Koulu tunnetaan Nestori Pietilän kouluna, hän oli opettajana vuodesta 1908 loppuun asti eli 1944:ään.

Mannolan vuonna 1903 perustettu ja rakennettu koulu venäläisessä värissä 1992. Nyt se on keltainen. Opettajien asunnoissa asuu ainakin kesäisin ihmisiä.
Edessä 1903 rakennettu osa, taakse piiloon jää uusi 1938 valmistunut osa.
Opettaja Pietilän luokka 1930.

   


Aurankukan talo, paloi talvisodassa.

Aurankukan opintopiiri juuri ennen sotia, keskellä seuran esimies Kauko Hämäläinen, esimies pitkään sotien jälkeenkin.

 Huvia järjesti Nuorisoseura Aurankukka, näytelmiä ja tanssia, musiikista huolehti oman kylän pelimannit. Kylän Osuuskauppa ja yksityinen kauppa huolehti tuotteista joita ei kylässä tuotettu. 

Musiikista huolehti Junnisen perhe. Osuusliike Torkkelin myymälä 1935, henkilöt Kaarlo Eskola ja Matti Mannonen.

    Muutama taksi ilmestyi kylään 1930-luvulla ja ennen kaikkea kylässä syntyi linja-auto liike, joka on tällä hetkellä Suomen suurin. Liikemiehiäkin (torkumiehiä) löytyi, he ostivat kylästä puutavaraa ja harjoittivat jopa kiinteistöjen välitystä.

Seuraavassa Isojako tarkemmin.
Mannolassa tehtiin Isojako vuosina 1833-1839. Yhteisomistuksessa ja hajallaan  olleet  maat jaettiin ja yhdistettiin. Valitettavasti asiakirjat ovat kadonneet vain osa kartoista on jäljellä, niistäkin muutamat huonossa kunnossa.
   Silloin Mannolaan syntyi seitsemän kantatilaa. Tilat muodostuivat suurperheiden ympärille ja jo viiden vuoden kuluttua ensimmäiset tilat jaettiin pienemmiksi ja aina lähes tasan jokaiselle. Vuonna 1939, 100 vuotta myöhemmin,  Mannolan tilat oli jo jaettu pieniin perheviljelmiin, eikä maanviljelys pääammattina elättänyt montaakaan perhettä. 
   Seuraavassa tilat ja niiden pinta-alat isojaossa sekä ensimmäiset jaot. Taulukossa eka luku (44 ha) tarkoittaa viljelyskelpoista pinta-alaa ja luku (372 ha) on kokonaispinta-ala.

Mannola 1  SuurPätsikkä     44/372 ha
Mannola 2 Mannonen 41/252 ha
Mannola 3  Tommola 29/313 ha
Mannola 4     Putus 17/74 ha
Mannola 5    Waltti 30/263 ha
Mannola 6 PienPätsikkä 20/138 ha
Mannola 7     Vartiala 15/116 ha

Esimmäiset jaot seuraavassa.
1  SuurPätsikkä 
v. 1845, 4 tilaa
1  Antti Yrjönpoika Mannonen
2  Vilhelm Daavidinp. Pötsikkö
3  Paul Pekanpoika Hämäläinen
4  Mikko Olavinp. Hämäläinen

2  Mannonen
v. 1853, 6 tilaa

1  Antti Antinpoika Mannonen
2  Kaaprieli Pekanp. Mannonen
3  Antti Jaakonp. Mannonen
4  Pietari Juhonp. Mannonen
5  Erikki Yrjönp. Mannonen
6  Yrjö Paulinp. Mannonen ja
    Tuomas Mäkelä
3  Tommola
v. 1847, 2 tilaa
1  Risto Riston poika Mannonen
2  Mikko Matinpoika Putus
4  Putus
v. 1853, 3 tilaa
1  Antti Eerikinpoika Putus
2  Paavo Aataminpoika Putus
3  Tahvo Matinpoika Putus
5  Waltti
v. 1843, 4 tilaa
1  Antti Yrjönp. Mannonen
2  Joonas Yrjönp. Valte (Valtti)
3  Mikko Sakarinp. Valta
4  Agneta Heikintytär Valte
6  PienPätsikkä
v. 1845, 2 tilaa
1  Matti Paavonp. Pötsikkö
2  Abraham Pekanp.
    Vähäpötsikkö
7  Vartiala
v. 1843, 2 tilaa
1  Antti Yrjönp. Mannonen
2  Frans Koli

Mannolan talot ja talojen omistajat 1939

Mannolassa oli 1939  83 taloa ja kirkonkirjojen mukaan 416 henkilöä, nimistön keräsi Kauko Mannonen. Seuraavassa taloluettelo yllä olevan kartan numeroinnin mukaisesti ja niiden omistajat. Ne ovat peräisin Veikko Mannolan kirjasta - Mannola ja Putus Kylät meren rannalla. Jotkut talojen omistajiksi nimetyt olivat kuolleet jo ennen sotia, mutta olivat perikunnan tai perijän hallinnassa.

1   Mannonen, Anton ja Eino
2   Kokkoset
3   Mannonen, Arvi ja Meeri
4   Vartiala, Viktor jaRauha
5   Mannonen, Antton ja Edla
6   Mannonen, Kaapre ja Valpuri
7   Vartela, Rikina
8   Kallonen, Adam ja Maria
9   Hämäläinen, Eemel ja Maria
10 Luukka, Kaapriel ja Eevastiina
11 Mannonen, Onni ja Eino
12 Pönni, Onni
13 Pönni, Martta
14 Mannonen, Anni
     Hänninen, Niko ja Anni
15 Virkki, Gunilla ja Risto pojat
16 Hallikaiset
17 Kansakoulu, Hölttä, Aino ja
     Kurki, Vieno
18 Kiikka, Antton ja Venla
19 Pönni, Antto ja Tyyne
20 Pönni, Tuomas ja Laina
21 Nuorisoseura Aurankukka
22 Pönni, Matti ja Martta
     Pönni Arttu
23 Pönni, Armas ja Venla
24 Mannonen, Tommi ja Saimi
25 Mannonen, Julius ja Hilda
26 Tokonautio, Onni ja Ella
27 Rutaset
28 Ilmasti, Juho ja Helmi
29 Hovi, Aalto ja Vieno
30 Tamanen, August ja Hilma
31 Mannonen, Konsta ja Emma
     Mannonen, Eino ja Saimi
     Mannonen, Euli
32 Mannonen, Ale ja Mari
33 Valtti, Augus ja Aura
34 Sairanen, Antton jaKaroliina
35 Osuuskauppa
36 Hämäläinen, Mikko
     Rätö, Laina
37 Hämäläinen, Paavo ja Saimi
38 Tamanen, Viktor ja Alma
39 Tamanen, Mikko ja Eeva
40 Laine, Antto ja Eeva
41 Pätsikkä, Hioppi ja Eeva
     Hämäläinen, uuno ja Elita
42 Mannonen, Kauko
     Mannonen, Siviä
     Pietilä, Nestor ja Maria
43 Mannonen, Tahvo ja
     Aleksandra
44 Mannonen, Matti ja Lempi
     Määttänen, Herman ja Kirsti
45 Mannonen, Jalmar ja Regina
46 Mannonen, Tuomas ja Rudolf
47 Putus, Antton ja Pauliina
48 Mannonen, Niko ja Hilja
49 Mannonen, Julius ja Saimi
50 Pätsikkä, Aabram ja Eeva
51 Junnnen, Antto ja Madilta
52 Hämäläinen, Onni ja Alisa
53 Mannonen, Erkki ja Aune
54 Anttalainen, Taavetti ja Väinö
55 Pietilä, Nestor
56 Jukolat
57 Sippo, Mikko ja Helena
58 Saloranta, Jouko ja Aino
59 Saloranta, Eino ja Kerttu
60 Karvonen, Jalmar ja Lyyli
61 Leipäsäkki, Karoliina
62 Hänninen, Eino ja Saimi
63 Mannonen, Antton ja Edla
64 Mannonen, Uljas ja Eelin
65 Mannonen, Aleksanteri ja
     Amalia
66 Pätsikkä, Onni ja Hilja
67 Hämäläinen, Abram ja Judit
68 Hämäläinen, Jonas ja Eeva
69 Hämäläinen, Juhana ja Helena
70 Hämäläinen, Paavo ja Madilta
     Hyvättinen, Huugo ja Martta
71 Hämäläinen, Mikko ja Josefina
     Hämäläinen, Onni ja Ilmi
72 Hämäläinen, Anton ja Aili
73 Pätsikkä, Julius ja Iida
74 Hämäläinen, Emilia
75 Hämäläinen, Maija-Liisa
76 Hämäläinen, Armas
77 Dammert, Eevert ja Pauliina
78 Mannonen, August ja Iida
79 Mannonen, Albert,
     Tyyne ja Martti
80 Junninen, Antti ja Iida
81 Tommola, Antton ja Liisa
82 Tommola, Arvo ja Emma
     Tommola, Tuomas
83 Tommola, Mikko ja Pauliina








Mannolan nähtävyyksiä
    Kylän länsiosaa suojaa Suomenlahdelta puhaltavilta myrskyiltä korkea ylänkö, joka kylästä katsoen nousee loivasti, mutta rannalle ehtiessään putoo jyrkkänä rantatörmänä kapealle rantavyöhykkeelle. Itse rannat ovat suurimmaksi osaksi kookkaiden kivien peittämät, niiden välistä löytyy kyllä hiekkaista rantaa. Myrskyt, niin etelä- länsi- kuin pohjoismyrskyt ovat pesseet Mannolan rannan kivet esille ja valuttaneet hiekan mereen ja muodostaneet jyrkän rantatörmän. Muutamien metrien päässä rantaviivasta löytyy tasaista hiekka pohjaa joka mahdollisti useiden nuotta-apajien synnyn.


Mannolan rantaa. Oikea värikuva vuodelta 2004. 

    Keskeltä kylää virtaa kaksi, joskus vuolastakin jokea, Kärrioja ja Valtinoja jotka yhtyvät Suurojaksi ennen mereen laskua Mannolan niemen ja Lavan välistä. Nyt ne on hyvin vähävetisiä. Jokien muodostama niemi on saanut nimekseen Hämäläisten mäki.


Suuroja nykyisin, runsaasti rehevöitynä. Vielä 1998 keväällä venäläisnuorukainen souti kanootilla. Aivan joen suu on hyvin matalaa, riippuen pohjoismyrskyistä joka kasaa hiekka. Joitakin vuosia sitten alaveden aikaan kävelin saappailla joen poikki.
Lotta ja suojeluskunta toimi aktiivisesti 1930-luvulla.

    Ensimmäinen lyhyt hiekkaranta alkaa heti kun tullaan Tervahartelasta Mannolan puolelle, seuraava samantapainen on Junnisen rannassa kun kylä päättyy ja alkaa Putuksen pitkät ja komeat hiekkarannat. Lyhyt pätkä hiekkarantaa on ns. Lava, hiekkainen tasanne Mannolan niemen ja Sikapetäjikön välissä, nyt jo pahasti ruohottunut. Lava jatkuu pitkälti mereen matalana ennen kuin tulee kalaisa syvän raja. Tätä voidaan pitää eräänlaisen nähtävyytenä.


Kuva vuosisadan alusta. Takana näkyy tekstissä mainittu tasainen hiekkaranta Lava.  Oikea kuva vuodelta 2004.


Mannolan lava nykyisin, takana Mannolan niemi.

Sikapetäjikkö rannan puolelta kuvattuna.

    Toinen nähtävyys on jo mainittu Sikapetäjikkö, viiden ikihongan ryhmä aivan maantien vieressä. Aikoinaan vesi on ulottunut honkien juurille asti ja pessyt hiekan osittain pois. Petäjistä vanhin on jo latvasta kuivunut ja seuraavaksi iäkkäin on joutunut alaosastaan pahantekijöiden uhriksi, sitä on yritetty polttaa.
    Kolmas nähtävyys sijaitsee metsässä noin kilometrin kylästä Kurkelan rajalle päin. Siellä on Laikon mäki, meren aikojen aamuna muovaama dyyni-muodostelma, hienon hienoa hiekkaa sisältävä, noin pari kilometriä pitkä harjanne. Harjanne loppuu välillä mutta jatkuu Tervahartelan puolella Laikon-mäkeä leveämpänä ylänkönä.

Laikonmäki, harju, on yhdestä kohtaa matalampi ja siitä kohtaa on viety hiekkaa, muistitiedon mukaan, keisarin aikana Pietariin. Koska Mannolassa ei ole sopivaa laituri paikkaa, lastattiin hiekka talvehtimaan jätettyyn laivaan, jolloin hevosella pääsi aivan laivan viereen.
Laikon hiekka on hyvin hienorakeista, siinä viihtyvä hiekkakirput joita lapset puhalsivat esiin niiden synnyttämistä pienistä kuopista.
Kuvassa mäki vuonna 2004.

Julkaistut kyläkirjat
    Veikko Mannonen: Mannola ja Putus, kylät meren rannalla.
   
Veikko Mannonen: Mannolan koulun lyhyt historiikki ja muistelmia. Monisteena.
    Veli Hämäläinen: Mannolan koulu 100-vuotias. Historia vihkonen.

Mannolan tutkitut suvut
    Anna-Kaisa Siipi: Hämäläiset Kovistolla 1500-luvulta 1900-luvulle. Sisältää Mannolan ja Kiiskilän sukuhaarat.
    Irja Paakkanen ja Usko-Matti Pönni: Koiviston Pönnien sukutaulut. Monistesarja.
    Julkaisemattomia tutkimuksia on useasta suvusta Mannolasta, ja ne on yleensä osittain nykypäivään. Muunmuassa Mannosista kahdesta suvusta ainakin, Pätsikästä, Tommolasta, Vartialasta, Putuksesta.