Muistoja Helsingin Olympialaisista 1952
Memoraøoj el Olympia-ludoj de Helsinki 1952


Kesällä 2002 tuli kuluneeksi 50 vuotta Helsingin Olympialaisista 1952, joita sanottiin viimeisiksi vanhanajan kisoiksi, missä amatöörit urheilivat.

Minulla oli tilaisuus päästä niitä katsomaan. Se oli elämys minulle, 19-vuotiaalle, monestakin syystä, se oli ensimmäinen käyntini pääkaupungissa, tosin kaupunkia en ehtinyt katsella juuri ollenkaan. Kisoissa olin vain yhtenä päivänä.

Kävin silloin Teknillistä koulua Turussa ja kesätöissä entisessä työpaikassani Kemiössä, silloiselta nimeltään "Meltola-Keramia Oy". Omistaja Hugo Meltola, innokas urheilun kannattaja, oli perustanut urheiluseuran MeKe, konserninsa työntekijöille. MeKe järjesti kilpailuja jo vuoden alusta, hiihdossa ja yleisurheilussa, joissa palkintoina oli pääsylippuja päiväksi olympialaisiin.

Minulla ei sellaisia lippuja ollut, mutta kun tehdas järjesti lipun voittaneille kuljetuksen Helsinkiin kuomulla varustetulla kuorma-autolla ja vapaita paikkoja oli, niin pääsin mukaan ilmaiseksi. Ajattelin katsella kaupunkia jos lippuja ei saa. Onnistuin kuitenkin jonottamalla saamaan lipun stadionille sekä jalkapallo-otteluun Pallokentälle.


Tässä rahapajan painamat pääsyliput. Vasen on stadionille jossa oli sinä päivänä mm. 3000m estejuoksu, 10-ottelun toinen päivä ja naisten 200 m ja 400m alkueriä. Naisten 200m lähdössä lähettäjän pistooli reistaili, varaslähdön tapahtuessa se toimi vasta kun naiset olivat juosseet jo 100m. Siitä kimpaantuneena australialainen Srickland, eräs voittajasuosikki sai  pronssia 100metrillä, juoksi uusintalähdössä mielenosoitukseksi vain 100m eli yhteensä 200m. Juoksun voitti toinen australialainen.
10-ottelun voitti kookas amerikkalainen Mathias ylivoimaisesti, hänen suorituksistaan näin vain 1500m juoksun joka oli hänen huonoin lajinsa.
Oikea pääsylippu on Pallokentälle jossa oli jalkapallo-ottelu Jugoslavia - Tanska, jonka Jugoslavia voitti 5 - 3. Jugoslavian maalivadin sanottiin olleen balettitanssija, vikkelä ja notkea hän olikin. Olin päätykatsomossa. Loppuottelussa Unkari voitti Jugoslavian 2-0.

Olympialaisten aikana Suomeen tuotettiin ensimmäistä kertaa Coca-Cola juomaa ja sitähän piti maistaa. Juoma oli kamalan makuista enkä voinut juoda sitä ja koska en kehdannut viedä pulloa takaisin muuta kuin tyhjänä, niin vaivihkaa tyhjensin sen pilarin takana maahan. Silloin Stadionin katsomon alainen yleisötila oli sora päällysteinen. Nykyisin juoma kyllä maistuu liekö juoma parantunut vai makuni turtunut.

Alla muutama valokuva silloiselta matkalta. Minua kiinnosti jo silloin valokuvaus ja kamera piti saada lainaksi, veljeni oli merellä ollessaan ostanut Saksasta kameran ja sain sen lainaksi. Näppäilijöiden kamerat eivät teknisesti silloin vielä olleet kovin hyviä ja minun taitoni vielä huonompi, joten kuvien laatu on huono, mutta muistoarvo niillä on ja pysyy.


Stadion näytti silloin tällaiselta, hiukan korkeampi katsomo kuin nykyään.
Paavo Nurmen patsas tervehti stadionille saapuvia kuten vielä nykyäänkin.


 

Stadionia oli Olympialaisten ajaksi korotettu ja näytti ulkoa tällaiselta. Sisäpuoli oli askeettista betonin väriä ja maapohja.



Kuva stadionin kentän puolelta.

 

Kuvan etualalla oikealla harjoittelee, lämmittelee, Suomen Olavi Rinteenpää, estejuoksija joka saavutti neljännen sijan, jäi mitalista vain hiukan.
     Katsomoa kuvattiin siihen aikaan ja niitä sai tilata ja myöhemmin todistaa että olinhan siellä minäkin. Olen kuvan keskellä käsi poskella Coca-cola lippa silmillä, sillä aurinko paistoi suoraan takakaarteen alun katsomoon. Katsomossa oltiin silloin "pukeutuneita" puku päällä, solmio kaulassa sekä tietysti päällystakit  ja hatut.


Eduskuntatalon eteen oli istutettu olympiarenkaat kirkkaan värillisistä kukista, valitettavasti siihen aikaan, 1952, ei saanut värifilmiä.

Takaisin pääsivulle Al la æefa paøo <<>> Takaisin alkuun Reveno al komenco
Koiviston Keskussivulle --- Al la centra paøo de Koivisto
Takaisin Sekalaista sivulle