Martta Räisänen muistelee

Rautalestin retket

 Siinä oli tukeva jalka ja varren päässä kolme erikokoista kengän muotoista lestiä jotka voi irrottaa tarpeen (kengän koon) mukaan. Se oli kätevä kun puolipohjia puupilkeillä naputettiin kenkiin. 

Isä oli lestin jostain ostanut ja se oli ainoa meidän kylässä. Tietenkin sitä lainattiin naapureille. Se oli niin erinomainen vehje, että kulki omaa kulkuaan talosta taloon.

 

Tuli aika että itse tarvittiin lestiä, piti alkaa muistella kuka sen lainasi. Mentiin kysymään, sieltä vastattiin että ”voi veikkonen, minähän annoin yhdelle naapurille kun se sanoi välttämättä tarvitsevansa ja lupasi tuoda sen teille. Eikö se tuonut”. Mentiin kysymään mainitusta talosta, sieltäkin se oli lainattu edelleen ja edelleen

Aina se (lesti) jostain löytyi ja joku toikin sen, kaikki tiesivät kenen se oli.

Olisi mukava tietää minkälaisia tarinoita lesti kertoisi kiertolaisolostaan jos osaisi. Ne meidän on itse mietittävä.

En tiedä tuliko rautalesti ”evakkorekeen”? (tuliko mukaan lähtiessämme?)

Martta muistelee eka sivulle
Takaisin pääsivulle
Al la æefa paøo