Siiri tarinoi Mannolast

 

Nyt on puhheevuoro Hämäläisii Siiriil

                                                                             nykyään Heino Siiri

      Siiri nuorena

Hää kertoo ommii muisteluksii sielt meijä Mannolaast.

Kesämuistoi Mannolaast.

O1 sellane tapa kotikyläs Mannolaas, et ku kevät sulatti pälvipaikkoi ja ilmat lämpeniit, ni sillo vanhemmat miehet kokkoontuit tie vartee istuskelemaa siihe Hämäläise riihe yläpuoleel Pätsikä kiviaija vieree. Siin ol tasane paikka tie reunaas ja siin ol tasasii kiyvii, minkä pääl papat sai istuskella. Sunnuntai iltapäivääl syömise jälkee tul siihe tavallisest kymmenkunta isäntää pitämää ilosta .ja äänekästä rupattelu tuokioo. Tarina aiheistha höil ei olt puutetta, näi keyväisilhä höil ol tavallisest maamuokkaukset, kylvöt, maantie ja siltoi korjaukset. Sit haasteltii kevät kalastukseest, et kui paljo tulloo verkoil kiiskii ja ahvenii ja sit viel tuuliist, et ei kannattaant pohjatuuleel yrittääkkää mittää, ei kala sillo liikkuunt. Ei siin mittää puhejohtajaa tarvittu sil ainaha ol joku tietäväiseemp, joka käytti melkeen jatkuvaast puhevuoroa. Kessää pitki vaihtuit puhhee aiheet, alettii seuraammaa vilja kasvuu, heinä laatuu, potattii seurattii varre kasvuust, nii et asjallista haastii se ol, ja vielpä jollokii sattu saamaa lissää tiio jyväsii toisiilt.

Osasiit ne nuoretkii kokoontuu ja usjaast olliit siin Hämäläisii kujasii vierees, tytöt istuit siin Mannose riukuaija pääl ja siihehä ne pojatki tulliit. Se ol enemmäkseen maanantai-iltoin, sillo haastettii mis itse kukkii ol käynt tanssimaas lauvantai- ja sunnuntai-iltoin, kuka Kaaliala laval, Makslahe laval, kauppalaas tai jossai muuaal tanssipaikaal. Pyörääl sitä siihe aikaa mäntii ja jos tytöl ei olt pyörää, ni otettii tyttö pyörätangool istu maa ja siinhä olkii tyttö lähel haastella ja kuiskutella korvaa lemme lurituksii. A hyö, jotka jo olliit löytäneet toiseen ni hyö etsiit itsellee luonnost kauniita oleskelu paikkoi. Usjaast näki ko rantakankaa poluil kävel haaveellissii nuorii parrii suunnittelemaas kuka pilvilinnoi ja kuka vakavaakii yhteistä tulevaisuutta.

Äidit pienii lapsii kans lämpimään sunnuntai iltapäivään olliit rannaal, siel lapset saivat uija kirkkaas vees ja samal näkkiit ko pienet kalat uivat siin rannaal olevii kiyvii välis. Äidit hautoit väsyneitä jalkojaan lämpimäs hiekaas. Siin haasteltii mitä perehiis ol tapahtuunt, kenel ol poikiint lehmä kenel emäntä, kui hyväst kasvit kasvaat ja kanat munniit. Sija porsahiistkii haastettii, et minkalaisen kippurasaparoisen se meikii ukko o Sakkola ukolt ostaant, nii et ihan tavallissii huusholli asjoi siel kerrottii. Kylhä sitä välil lipsahti jutut naapuriikii asjoi, et mitä on kuult ja näht ja ne ol just niitä juorui. Sillo ol aikaa pyhäsiin ko ei tehty töitä muutako välttämättömät karja- ja kotityöt.

Vastoinkäymisiiko sattu niiku kuolemakkii ni kyl naapurit ottiit ossaa surruu koko syäme lämmööl, mutka tuli ilotsemise aiheita ni kyl sillo karjalaise herkääl luonteel helähteel laulu ja nauru. Ihmiset ol siel läheisii toisilleen.

 

Seuraavaaks Siiri haasteloo omast nimikko kanastaan MOOSANAST

Miul ol lapseen oma nimikko kana nimeltään Moosana. Kun mie kartanool juoksentelin, peräst tää Moosana tallusteli. Siin kuusiseinä vierees miul ol taloset, ol tupa ol kammaar. Tää Moosana paremmaal puolel kammarii vieraaks tul. Lämpöne hiekka houkutteel Moosanan kylpemää, kovast hää ryöpyttel siivet levällään ja nautti varmaast elämästään. Moosana ol kaunis, väriltään kullan ruskee. Munimaa hää ei suostunt kesäl läävääs olevii pessii vaa piiloosilla ol munint munnaan, kokotti tullessaan. Kerra mie ryömin silla al etsimää talosiil potipalasii, sillo mie löysinkii pesän ja kaheksa munnaa, mie otin munat jätin vaa pesämunan paikalleen. Moosana muni koko kesän eikä välittäänt siit mittää vaik mie otin sikälis pois. Sit kerra sattu nii, et ol kaunis kesäpäivä, kotiväki ol töis heinäniityyl, nuotaal satamaas. Miul ol määrätty tehtävii: astia pessuu, lattia lakasuu, perunoi kuorimista, porsaal ruokaa ja kanoil. Sit mie välil mänin kiikkumaa verkkokiikkuu, mikä ol portipielees aija ja aitaseinä välis. Siin mie kiikuin ja laulelin rantakoivu, ritvakoivu, tuulitarten tuutima, kauniita laului. Moosana kävel siin ympäriii, otin sylihein ja kiikutin. Sit mie huomasin, et Moosanaal ol silmät kiin, mie laitoin maahan mut huomasinkii et jalat ei pitäneetkää, vein läävää nostin orreel ei pysynt. Sit mie laitoin syöttölaval ja ruokakupin ettee, hain tuvast leipää hienonsin suussain ja panin noka ettee. Usjaast mie käin katsomaas ja ol pieneel tytöl surulline miel. Hyvi varovaiseest aloin Saimi sisarellein haastaa, et huomasit sie läävääs käyvessäis et Moosana on kippee, en sanont sitä et olin kiikuttaant. Saaretervaa sil annetaa lääkkeeks lusika kans, sano sisarein. Mieko mänin sit nukkumaa ni Moosana ol miul mielees ja pelkäsin, et jos se kuoloo yö aikaan. Mänin isän luoks ja sanoin kiikuttanneen päivääl Moosanaa. No eihä sil muuta huolikkaa sano isä, kanal on huono pää ei se kestä sellasta. Aamuul mänin heti katsomaa, siel Moosana makais kuolleen toisii joukoos. Mie etsin pienen lootan, ja siihe mie Moosanan laitoin, hautasin Hiopi aija vieree kahe kuuse vällii ja tietystkii pein hautajais seremoniat. Monta kessää Moosana hauvaal ol rentukat, porokellot, päivänkakkarat, luonno kauniimmat kukkaset.

 

Nyt Siiri kertoo kui tehtii kevätsiivous

Keyvääl ol aikaa et voitii pittää suursiivous. Se ol siin kesäkuus enne Juhannusta ko potatit ja juurkasvit ol kylvetty, vastat ol tehty ja lampahiil lehtimytyt. Suursiivous tehtii nii perusteellisest et lattiat maalattii, uunit kalkittii tai maalattii. Huonekalut kannettii pihal ja kunnostettii ja jos ol huono maali ni maalattii. Laet ja seinät pestii, ikkunoist otettii tuplat pois ja pestii. Setälläin ol tuvas maalaamaton lattia levjääst lankuust, hirs seinät, lauta laki ja paksu ors keskeel tuva kattoa. Penkit olliit pitki seinä vierustaa ja sit viel pitkä pöytä ja kaik nää olliit maalaamattomii, nii et kyl siin ol kova työ enneko ne olliit puhtaat. Lattia pesus käytettii katajaoksii ja hiekkaa ja kovast hangattii ja sit huuhottii lämpymääl veel monta kertaa. Kyl sit tulos olkii hyvän näköstä ja tupa tuoksu puhtaalt. Huonekalut pestii ulkoon ja aurinko kuivatti ja sit illaal kannettii sissää. Patuskat saivat uuvet olet, uuni tuvas hohti valkiaan ko morsian. Olha siin uhrattu voimii ja aikaa puhtauuvveel ja nää tavatha toistuit vuuvveest vuotee, mut olha sit hyvä miel ko sai nauttii puhtaast koist. Enne Juhannusta puhistettii sauna ja kaik siel olleet tilat. Syksyyl enne lehmii sisäl päästöö siivottii läävä, virtsa-auma ol jo keyvääl aikasii tyhjennetty ja viety pellool niiko sontatunkiokkii. Talli puhistettii niiko vilja- ja liha-aitatkii.

Juhannukseeltha alkoitkii jo heinä teko ja sit koht ruiskuhilaat ilmestyit pellool. Kesä ol työtäyteistä aikaa, kaik piti tehhä ajallaan. Kesäl ko ol kaik sil kuuluneet hommat hoijettu ni ol turvallista ottaa talvi vastaa. Aitois ol ruokaa, laaois ol lehmiil ja hevosiil heinii. Sitähä sanottii, et kel kesäl jalka kap saa ni talveel sen suu napsaa ja kait se nytkii pittää paikkaans.

 

Siiri haastaa Juhannukseest 

Kesän suurin juhla ol Juhannus, sillo luontokii ol täyvvees kauneuvessaan, puut ja pensaat kukkiit, valkone ruusu ol jokahise koi puutarha kukkane siin seinä vierustaal. Juhannus aattoon puhistettii piha eli kartano, metsääst tuotii Juhannuskoivut eli mehet ove kahta puolta, portitolppii ja muuaalkii sopivii paikkoija tietystkii sisäl ja tuoksu ol sit nii luonto-omane. Sauna lämmitettii jo iltapäivääl. Koivuvasta hauvvutettuun kuumaas vees toi saunojaal kesäsauna aitouven. Ei siel saunaas kerint kauvaa olemaa ko ruokapöytä varttu lämpösil perunapiirakoil ja maukkaal velliil sekä päällysruuaaks mustikkapiirakkaa. Sit olkii jo parempii vaattehii pukemine ja mänö Juhannukse vitettoo rannaal kokkotulil.

Nuoret männiit lavoil, Kirkkosaar ol kaikkii vetäväämp Juhannukse tanssipaikka. Männees sekä tullees sai olla laivaas ja se ol kauniil ilmaal ihana matka, niitä matkoi myö vielkii muistellaa. Vanhemmat ihmiset ja lapsperreet kokoomuit kylärannaal kokol, niitä ol usjammaas paikaas. Kokko tehtii talkois, tuotii metsääst rissui monet kuormat ja pitkä saIko laitettii keskeel kokkoa. Kokkoi ol kolme, kutsukokko, enskokko ja salkokokko. Pienet kokot tekkiit lapset rannaalt löytämistään roskiist. Vanhat ihmiset sannoit, et jos kutsukokko pallaa iloseest, ni sillo kesä jatkuu syksyy ast aurinkoiseen ja viljat kasvoit hyväst. Iso kokko syttyes nuoret leikkiit piirileikkii ja lauloit. Sit lopuks seurattii salo kaatumista, jos se kaatu merel päi ni kylä tyttöi naitii vierais kyllii ja jos maal päi ni ommaa kyllää. Kesäyös vaeltel ihmisii pitki rantoi, kokkoi sytty saare rannoil, se ol riemukasta aikaa, mitä ei hevin unohuta. Mannose Kauko rannaas sytytettii kokko aina keskiyöl. Ihmiset istuit kiyvii pääl ja ihailiit elävää tulta, ja ol aina ihmisii venehii kans merelt päi kokkoi katsomaas. Lapsiist ol hauskaa ko sai Juhannusyön valvoo nii kauva ko jakso ja halus. Sukulaisiikii ol vierailuul ja kottiiko mäntii, ni juotii kahvit ja syötii voivehnästä ja sit piene nukkumise jälkee oltii taas valmiit Juhannuspäivä viettoo.

 

Männää nyt Siiri mukkaa marjaa.

Syksykesäl oltii ahkeraast marjaas, mustikkoi ja puoloi säilöttii paljo. Talveel ol hyvä ottaa säilööst ja tehhä makosii piirakkoi ja keittää marjapuuroo. Siel Mannolaas ol hyvät marjamaat, mustikat olliit suurii mut ikävät poimii pitkiist varsiist. Talveel ol isä tehnt uusii liistekopsii ja panka ol nii sopiva kättee. Pieniil Konnuil iso kuuse mäe al ol hyvä mustikka paikka, siel mie käin ko ajoin enstäi lehmät hakkaa ni sit pois tullees ol mukasa poimii marjoi. Ei siel öksymää pääst ko aijat ja mäki olliit vastaas. Siel Pienii Konnui takan kasvo metsämansikkoi ja niitäkii mie poimin ja sit koton tein mansikkamaitoo. Siihe laitettii hapanta leipää pieniin paloin, mansikat survottii, sokerii ja hapanta kermaa, kyl ol herkkuu. Puolukka ol hyvä säilymää ja sitä survottiikii iso tiinu täytee. Muursuo metsät olliit hyyvvii puolukka kankahii, vähä ettääl ne olliit, mut pyörii kans ne kottii tuotii vaik ne niityi väliset tiet ei hääppösii olleetkaa. Syksyyl taas kerättii sienii ja tattii. Kärriniiny metsiist saatii hyväst sienii. Myyrpaas sauna porstuvas niitä keitenii ja sit suolanii rittelii ja tatit kuivattii eriksee. Tatist keitenii tattiröttii nimistä keittoo, siihe pantii tattii, potattii, kauraryynii ja maitoo. Sulasieniist taas tehtii salaattii, silputti pieniiks ja samalviisii sipulii sekä kermaa ja potattii kans sitä syötii. Näi saatii ruokii terveellistä vaihteluu metsä antimiist.

 

Siiri viettää iltaa mustalaisii kans.

Mannolaas ol tapan mones talos pinää hämärikköö, sil syksyset illat ol pitkii ja pimmeitä ja silviisii säästettii kirassii elikkä petroolii elikkä lamppuöljyy. Tuva penkiil loikoiltii ja jos ol viluhine ni kiipeis tuva uuni pääl, siel pakarat hautu ja kolotuksetkii läksiit. Siin laulettii jos ol lauluihmisii ja vaik kaks ääniseest, haastenii päivä tapahtummii ja välistäi tul kummitusjuttuikii.

Yhe kerra mie olin naapuriis Hämäläise Juhanal ja sinne ol tult mustalaisii yöks. Mie istuin siel koko illan ja katselin kulkuri perree elämää. Tuva uunii laitettii tuli, perunoi kuorittii, taloväki laitto pottilohkosukunan ja mustalaiset pannuul sijalihhaa ja potatit ympäriil. Mustalais mies kuori sipulii ja sano, et en oo herkkä itkemää mut sipuliis on vahvat voimat, isäntä kulta usot sie sen. Siihe isäntä Juhana sano kiukkuseen, et älä sie lörpöttele. Talo emäntä Olga komens lapsii, et olkaa siivool ja ei saa pöyvääl istuu. Juhana vetel hiilet uuniist hellaa ja sit sukuna ja lihapannu pantii uunii ja nii alko ilta-atria kypsymää. Sit alko tapahtummaa, olkilyhe tuotii tuvalattiaal, ruisolkii tuotii viel toinekii lyhe. Siihe kellahti mustalaismiehet puukot vyöl ja kertoiliit hevosjuttujaan. Naiset kaunokaiset olliit omas ryhmääs röyhelöissään ja ompeliit esliinoi kirkkahiist kankaist. Lapsil ol hauskaa ja leikkiit ommii leikkijään. Olin istuunt jo kauva ko yks mustalaismiehiist tul miul sanomaa, et oot sie tyttö juurillais ko siin istut, ethä sie talon väkkee oo vai oot sie. Sillo mie läksin kottii ja haastoin koton mustalaisiist. Nii olkii ilta jo pitkääl, et valo laitettii lamppui ja käytii syömää iltasta. Uuniruokaa ol meilkii, rikotuist ohraryyniist potis paistettuu rieskaa, mis ol joukoos sijalihhaa, läskiviipaleet koristeen. Maitoo, suolasilakkaa, leipää, voita lisukkeen. Vielkii tulloo hyvä maku suuhu ko muisteloo. Ihan mukasii muistoi Mannola kyläst.

 

Nytkö ollaa pitkiis syysillois,

ni Siiri kertoo meil viel Junnise Helenaalt kuulemaans kummitustarinan.

Tälläsii tarinoi kertoi Junnise Helena, hää ol hyvä kertomaa nii elävääst ja nii pelottavast. Myllyoja ol Mannola kyläs Putukse puoleises pääs. Tätä Myllyoijaa sanottii toisel nimel Imatraaks. Metsä- ja peltoojist muodostu tää Imatra, mitä pitkin veet virtasiit merree. Syksysil ja keyväisil virtais vettä runsaammi ja näi kivikkoisees ojas muodostu kuohui ja koske ään. Siin silla luon ol tasane paikka, mihi nuoret kokoontuit piirileikkii leikkimää. Siin ol punertava ruostee ruskia hiekkamulta ja sit tään tasase paika keskeel ol littee soittaja kivi. Taru kertoo et täl kivel istu pitkätukkane tyttö pää painuneen alas ja käsillään kuivais kyyneleitä, kun lähesty tuota vaaleaa olentoo se katos. Sureva tytö kyyneliist johtu tuo punertava santa. Vanhan tarun kertomaa, et tuol kivel istuva tyttö kaipais merel seilaavaa sulhoaan, joten hää kuol hiljaa riutuen murheeseen. Sulhon saapues monnii vuosii jälkee kotiseuvvulleen toivoos, et hää tapaa tyttöön, mut tyttööhä ei enää olt ja nii tää sulho suure murhee murtaman män tuol kohtaus kivel ja valitti syvän surruun koske kuohuil ja kivil. Nää virtaava Imatra kivet muuttuit punertaviiks ja sitähä ne tuol olliit, ko lähettii kotikyläst ja tasane soittajakivi jäi siihe paikalleen.

 

Siiri on usjaast istuunt aatoksissaan siel Mannola rannaal ja katseelt vaahtopäitä,                                                                               sillo on hänen kynästään lähteent tää runo.

 

LAPSEN LEIKIT

Valko vaahtopäiset laineet

rantakiviin lyö,

tuuli soittaa säveltään.

Laine särkyy, uusi jälleen lyö,

tällaista on tuulen työ.

 

Lapsi miettii suruissansa,

kuinka santaleikki aina hajoaa.

Vesi sen vie mukanansa

elämä on ankaraa.

 

Lastulaivan laineilles kun lasken

kamppailee se voimaas vastahan.

Saanko purjeisiini voiman, joka voittaa

vaiko sirpaleiksi kaikki hajoaa.

 

Takaisin pääsivulle Al la ĉefa paĝo <<>> Takaisin alkuun Reveno al komenco
Takaisin Sekalaista sivulle
Takaisin Muistelmia sivulle --- Al la Diversaj paĝoj