Vekilon logo

Vekilon historiikki
Historieto de Vekilo

Veli Hämäläinen                                                                                                           Päivitetty 21.3.2008.

Hiukan vuotta 1980 varhaisempaa historiaa
Vekilo perustettiin vuonna 1963 korvaamaan jäsentiedotteet. Perustajana silloin oli Tampereella toiminut esperantoseura NESTO ja Niku Tumi. Lehden nimeksi oli Hampurin esperantoyhdistys ehdottanut Vek-horloĝo-nimeä. Siitä muotoutui Vekilo v.1966 ja v.1968 Rainer Arvola taiteili nykymallisen nimen kanteen, nimeä hiukan muotoiltiin lisää 1987 ja piirsin nimelle varjostuksen 1990-luvun alussa.

Vekilon esihistoriaa vuodelta 1964. Lehti oli A-4 kokoa ja painettu vahaksia käyttävällä monistuskoneella johon Niku Tumi piirsi myös kuvia, kuten lehden otsikon eli lokon.

Niku Tumi on kantanut suurimman vastuun Vekilosta alusta alkaen, väliaikaisia toimittajien ja avustajien ja tarkastajien nimiä löytyy vuosien kuluessa muutamia mm. Erkki Mänty, Erkki Rasku, Pentti Järvinen ja Rainer Arvola. Niku Tumi palasi aina toimitukseen kun muilta into loppui.

Vekilo ilmestyi neljä kertaa vuodessa jos painatuskulut löytyivät, usein tekijöiden taskusta. Usein Niku Tumi painoi lehden kotonaan sillä hän oli hankkinut vanhanaikaisen vaha-monistuskoneen. Joskus tuli vain yksi numero vuodessa. Vuosina 1969 ja 1973-77 Vekilo ei ilmestynyt. Siihen aikaan esperantotoiminta oli muutenkin lamassa Tampereella, huolimatta kahdesta "toimivasta" pienestä seurasta. 
   
Niku Tumi herätti Vekilon uudelleen henkiin 1978 ja jatkoi vuoden 1980 kevääseen.

Vekilo 1/2003. Keltainen kansi Vekilossa oli vuodesta 1989 alkaen.

 Vekiloa vuodesta 1980
   
Kesällä 1980 Niku Tumin tuotua osittain valmiita tekstejä Sylvialle ja ilmoitti luopuvansa Vekilon toimittamisen. Sylvia ei ollut kovin innostunut mutta minä olin. Antaǔenin johtokunnan suostuttua kustantamaan Vekilon painatuksen, alkoi meidän osuutemme Vekilon teossa. Sylvia oli jo aiemmin kirjoittanut Tumin tekstejä vahakselle ja suostui nyt tarkistamaan lehden tekstit. Lisäksi löytyi edullinen ns. kopiopaino. Vekilon koko muutettiin pienemmäksi A-5 kooksi ja alettiin kannessa käyttää väripaperia. 

    Työnjako toimituksessa on ollut sellainen että Sylvia on hoitanut tekstin tarkastuksen ja minä aineiston keräyksen, lehden taiton ja kirjoittanut pääosan teksteistä. Muita kirjoittajia on ollut kiitettävästi mm puheenjohtajan palsta alusta lähtien. Uuden vuosituhannen aikana loppui puheenjohtajan palsta, mutta se alkoi uudelleen 2005 uuden puheenjohtajan myötä.

Ystävyyskaupunki-yhteyteyteni alkoivat samanaikaisesti ja niin on mukaan  saatu kirjoituksia sieltäkin. Etenkin Essenin kirjeenvaihtaja Karl-Heinz Kersting on ollut ahkera kuvaten kotikaupunkiaan. Valitettavasti hän kuoli 2005. Essenistä toivotaan 2000-luvulla nuorten piirissä heränneen Esperanto innostuksen tuovan uuden kirjeenvaihtajan, ei onnistunut.  1980-90-luvun vaihteessa saimme useita, Marie Brehovan käännöksiä, Karel Ĉapekin novelleista Olomoucista, silloisesta Tsekkoslovakiasta. Myös entisestä Karl Marx Stadista nykyisestä Chemnitzistä saimme monta historiallista artikkelia Rolf Bethken kirjoittamina. Nyt 2000-luvulla Unkarin Miskolcissa uudelleen heränneen Esperanto innostuksen myötä olemme sieltä saaneet uutta materiaalia heidän verkko-lehdestään.

Vekilon 2/2006 kansi, ensimmäinen värikansi, toteutui lahjoituksena. Kuvassa Karl-Heinz Kerting.

Aiheet Vekilossa ovat tiedotteista Tampereen esittelyyn ja joskus jonkun laajemmankin mielenkiintoisen asian esittelyyn. Haastattelujakin on pyritty tekemään. Nyt muualla asuva entinen jäsenemme Pentti Törmälä on usein lähettänyt runoa ja proosaa lehteemme.
    Erikoisen kiitoksen saa Jorma Ahomäki Turusta, hän on jo vuosikausia  innostunut kirjoittamaan erilaisista aiheista lähes jokaiseen Vekiloon.

Vekilo jaetaan ilmaisena jäsenille sekä Tampereen ystävyyskaupunkien esperantisteille, jos sieltä sellainen löytyy. Myös suomalaiset esperantoseurat ja toimivat esperantoryhmät saavat Vekilon ja on joitakin Vekilosta kiinnostuneita tilaajiakin.

Tekninen kehitys Vekilossa on ollut huomattava. Ensin teksti tehtiin tavallisella matkakirjoituskoneella ja leikkaa ja liimaa menetelmällä. Sitten löytyi edullinen vanha sähkökirjoituskone johon asennettiin esperanton ylämerkit, tosin siinä koneessa oli ruma kirjainleikkaus. Huomattava parannus oli kun sain hankittua muistilla varustetun Brother-merkkisen kirjoituskoneen. Siinä oli mahdollista käyttää useampia kirjaintyyppejä ja sillä sai tekstiä korjailla jälkikäteen ja se mahdollisti myös palstoituksen. Se oli teoriassa mahdollista yhdistää myös tietokoneeseen Commondoreen, ei onnistunut. Vekilon paino-originaali on koko ajan tehty A-4 kokoon ja painossa pienennetty A-5 kokoon.
   
Nykyisellä tietokoneella lehden voi tehdä ja muokata kokonaan ja tekstin jälki on hyvää, lisäksi tekstiä voi myös vastaanottaa sähköpostitse. Kokonaan värillinen viimeinen Vekilo 2008 on viety kirjapainoon ns. muistitikulla. Jo aiemmin, v 2000, minulla olisi ollut mahdollisuus tehdä se. Ostin silloin sivuntaitto-ohjelman, mutta kirjapaino ei hyväksynyt Microsoftin Publisheria. Kalliimpiin ohjelmiin ei minulla ollut varaa. Vasta nyt heillä oli käännösohjelma, heidän painokoneensa lukevat vain PDF-muodossa talletettua tekstiä.
   
Kuvia on pyritty käyttämään alusta asti keventämään sivuja. Alussa ne olivat pääasiassa graafisia mutta nykytekniikalla valokuvat ovat mahdollisia, tosin paperiorginaalilla tehdystä lehdestä paino jälki ei aina ollut hyvä. Riippui miten kirjapainon skannaus onnistui, sillä se piti ensin saada digitoitua heidän painokonettaan varten. Viimeisestä Vekilosta 2008, muistitikulla viedyn, sain koe vedoksen, hiukan odoteltuani, ja näin heti millainen lehdestä tulee.

   Vekilo ilmestyi vuodet 1980-2002 neljä kertaa vuodessa, vuodesta 2003 lähtien vain kaksi kertaa, sivuja siinä on yleensä ollut 20, joskus 24, nyt kahden lehden vuosimäärässä jopa 28 sivua. Painomäärät ovat vaihdelleet 170-200 kappaleen välillä. Vuonna 2005 siirryttiin värillisiin kansiin, se piristi lehteä huomattavasti, nyt sen huomasivat sellaisetkin jotka aiemmin suhtautuivat lehteen väheksyvästi. Vuonna 2005 saatiin EAF:lta ns. tiedotustukea 300 € lehden tekoon. Tampereen kaupungilta olemme saaneet vuosittain tukea jo 1980-90-luvulta asti ja nyt 2000-luvulla 150-200 € kohdeapua lehteä varten. Postimaksut ovat kohonneet niin, että postitus maksaa saman verran kuin lehden painatus.

Viimeinen tekemäni Vekilo ilmestyi 2008-02-20. Tässä sen kansi. 
   Lehti on kokonaan värillinen. Maksoin siitä koituvan lisäkustannuksen itse. Halusin nähdä miltä sellainen näyttää. Painatus oli neljä kertaa kalliimpaa kuin mustavalkea lehti.

Tässä 2008 viimeinen Vekilo

    Vuoden alussa 2008 minun ja Sylvian kausi Vekilon toimittamisessa loppui. Kyllästyin ja katsoin tehneeni Antaǔenille pitkän päivätyön, 28 vuotta, lähes ilman tukea ja apua. Tunsin, että Vekiloa pidettiin vain "minun" lehtenäni, joka ei muita kiinnostanut. Ainoat palautteet olivat painovirheet jotka muuttivat sanan merkityksen joksikin toiseksi. Positiiviset palautteet tulivat muualta Suomesta ja ulkomailta. Aikoinaan aloittaessani lehden toimituskunnaksi nimettiin yhdistyksen johtokunta. Pian totesin, että kehitys- ja muutostyöt ja työnilo olivat mahdottomia jos vein asioita johtokunnalle, jokainen tuntui olevan pätevä "lehtimies". Työnilo on harrastelijalle tärkeä. Niinpä päätin tehdä muutoksia kyselemättä, jääden odottamaan palautetta. Sitä tuli edellä mainittuun tapaan. Lehteä voi tehdä monenlaisella sisällöllä ja monella tapaa, A5 tai A4 kokoa.  Niin kehitin Vekiloa mieleni ja taitoni mukaa. Hankin kirjoituskoneet, tietokoneet, ohjelmat ja kamerat omalla kustannuksella, niin paljon lehden toimittaminen minua kiinnosti. Kiitos vaimo Sylvialle ettei pahemmin protestoinut..

    Voin edelleen tyydyttää tarvettani toimittaa lehtiä mm. kotiseutulehteä Koivistolaisia Koivunlehtiä, sukulehteä Juuria ja Versoja (lopetin 2007)  ja kirjasia synnyinkyläni "Mannolan koulun historia" ja "Katrin Mannolan muistoja". Ja mitä vielä keksinkään kun tekniikka on nyt hallussa. Edellä mainittujen lehtien toimitus on vain minun harteillani. Tekstini voi hyvin olla "kansan kieltä", minun kieltäni. En häpeä sitä. Voin paljastaa että lehden toimittaminen on ollut nuoruuden haave, olen seurannut lehtien taittoa vuodesta 1945 mm. Suomen Kuvalehden ja myöhemmin Viikko-sanomista. Varovainen toimitustyön aloitus tapahtui Nummelassa 1973-79 Vihdin Teknisten sihteerinä, sen tiedotteita tehdessäni. Ne vihkoset painettiin Lohjan Ammattikoulussa.

Muutamia Vekilon artikkeleita löytyy Vekilon keskussivulta

Takaisin alkuun Reveno al komenco ---- Takaisin pääsivulle Al la æefa paøo
Esperanton Keskussivulle --- Al la centra paøo de Esperanto