Veli Hämäläinen täytti 83 vuotta 15.4.2016

 

Päivitetty (osa) 10.10.2016 Ĝisdatita (parto)

Hiukan tietoja kotisivun tekijästä. Täytin 80 vuotta keväällä 2013 ja jatkan muistelujeni kirjoittamista ja julkistamista edelleen, mutta hiljenevää tahtia.  Olen vuosien vieriessä muistellut ja pistänyt paperille menemisiäni ja tulemisiani, omaksi ilokseni ja ihmetellyt mihin kaikkeen on tullut osallistuttua ja mihin on joutunut. Joka tapauksessa ne ovat olleet tärkeitä minulle, varsinkin silloin. Osa niistä on linkkien takana ja luettavissa,  ne voi ohittaa jos ei kiinnosta. Enhän ole ollut poliittinen henkilö tai julkkis, enkä ole ollut keskeinen henkilö työelämässä enkä harrasteissani, olenpahan vain taapertanut ajan ja muiden mukana. Muisteluistani puuttuu edelleen vielä monta ajanjaksoa joista aion kertoa, ainakin itselleni. Näillä sivuillani on paljon juttuja myös Koivistolaisista, Esperantisteista ja joita olen kohdannut, ne löytyvät omien linkkien takaa. Niitä on niin paljon että minulla itsellänikin on joskus hakemisessa.

    Kummasti se aika rientää kuin siivillä, ei ehdi mukaan millään. Tämmöinen muisteleminen tuntuu monen mielestä itsekehulta, sitäkin se voi olla, mutta pidän tätä tärkeänä, että joku kirjoittaa vuosien 1933 jälkeisestä elämästä jälkipolville omalta kohdaltaan. Se on sitä perinnettä, minun kohdalla ja ympäristöstä jossa olen liikkunut tai kenties vaikuttanut..

    Viime syksynä jouduin sydämen ohitusleikkaukseen ja siinä meni kuukausi vain maatessa. Sekös pudotti lihasten kunnon niin, että sitä en ole vieläkään saanut kuin osan takaisin, kevääseen mennessä. Neljän kilon painon pudotus on tullut takaisin, mutta se on sijoittunut melkein kaikki vatsan ympärille, sekin on myöhemmin menetetty mm. flunssalla. Talvien kovat pakkaset on haitannut lenkkeilyä Pyynikin harjulle, en rohjennut leikkauksen jälkeen oikein reippaasti uskaltaakkaan. Sekalaisten sivuilta niitä mm löytää.
    Poikasena sitä on jokainen haaveillut ja toivonut kaikenlaista, osa on toteutunut osa ei. Nyt taaksepäin katsoen voin sanoa tyytyneeni kohtalooni sen kummemmin surematta kuin hyppien ilostakaan. "Uusintaa" menneestä en halua, eikä nämä muistelut sitä pyri sitä korvaamaan, en tunne epäonnistuneeni. Poikasena oli monta kertaa mielessä, että millaista tulee olemaan vuonna 2000, se olisi kiva nähdä, olisin silloin 67-vuotias. Nyt se on nähty, olihan se erilainen kuin poikavuosina. Muutoksiin oli jo vuosien varrella tottunut joten ei se millään lailla hetkauttanut.

    Perheeseeni kuuluu Tampereella syntynyt vaimo Sylvia, menimme naimisiin 1977. Minä muutin Sylvian luo ja  vuodet 1979-2010 Ylöjärvellä ostamassamme omakodissa. 2010 muutimme Tampereelle ns. senioriasuntoon, täällä saamme opetella kerrostaloasumiseen, varsinkin minä, Sylvian lapsuuden koti ja leikkiympäristö on aidan takana. Talomme puolesta on järjestetty kaikennäköistä toimintaa, osallistumme osaan, muuten harrastamme kuntoilua ja mitä ennenkin. Sylviaa on aina kiinnostanut musiikki ja täällä innostui soittamisesta ja säestää pientä trioa, laulajaa ja viulistia.

    Lähin omainen on veljen perhe jälkipolvineen Turussa. Meillä on molemmilla kesämökki Kemiössä lähellä Mjösundia. Se on isältä, oikeastaan äidiltä, perityllä metsäpalstalla, lähellä rantaa ja kalastusvettä. Se oli isälle tärkeä ja taisi olla veljellekin. Lähellä on mökki myös veljen tyttären perheellä, kummityttärelläni. Pikkuhiljaa olen tullut ajatukseen, että luopuisin kesämökistä ja nyt se on sydämen vaivojen vuoksi tullut vahvemmin esille. Viiden vuoden aikana se on päätettävä, niin kauaksi aikaa on ajokorttini voimassa, tosin se on kahden vuoden välein lääkärillä tarkastettava, eli on pysyttävä kunnossa. Ilman omaa kulkuneuvoa mökillä ei tee mitään, Tampereelta on sinne matkaa 200 km. Luopuminen on tietysti vaikeaa kun on itse sen suunnitellut ja rakentanut, vierasta työvoimaa olen käyttänyt vain sähköistyksessä, kaivon porauksessa ja vesipumpun asennuksessa. Puut kaatoi ammattilainen, itse olin mukana avustamassa sahausta kenttäsirkkelillä. Saunan olen suunnitellut, mutta sen on hirsi-veistämö valmistanut, itse kylläkin olen se koonnut ja savupiiput muurannut. 

Nyt luopuminen on tehty, lähdimme 31.6.2015 mökiltä ja se ei ole enää minun. Möin sen kummityttären, Riitan, perheelle. Toivon heidän ja tyttärien jaksavan sitä pitää ja kehittää mökkiä nykyisen modernin mukaiseksi ja mieleiseksi.

   Olen syntynyt Koivistolla Mannolan kylässä Karjalan kannaksella, emeritus, 42 vuotta työelämässä, alkaen Kemiössä. 1.11.1948, 15,5-vuotiaasta teollisuuden palveluksessa, pian ripiltä päästyäni. Viimeinen työpäivä Tampereella 18.6.1992, lomien kanssa työsuhde virallisesti päättyi 14.8.1992. Ehtisin teknillisen koulun kesälomalla 1952 toukokuussa kuoria kaksimetrisiä paperipuitakin 104 kuutiometriä, ennen kuin löytyi tiilitehtaalta työtä sinä kesänä.

    Sukuni Mannolassa on ollut samassa kylässä varmuudella jo 1700-luvun alusta lähtien, mahdollisesti aikaisemminkin 1500-luvulta, edellyttäen että silloin jo kylässä asuneet ja arkistoissa mainitut Hämäläiset (Hämäläin) ovat esi-isiäni. Jos nimeni mukaisesti suku on joskus lähtenyt Hämeestä, niin asustan nykyisin melkein esi-isien kotiseudulla. Milloin ja miten Hämäläiset ovat Mannolaan tulleet selviää linkistä Hämäläisten tulo.  Muistoja Äijästäni (Vaarista) löydät linkin takaa. Äijän kotitalosta, jossa mekin asuimme talvisotaan asti, on tietoa linkin Talo 68 takaa. Äijäni Sukupuuta näet hiukan tästä.  Äitini suvusta saat tietoa linkistä Mannonen ja kotitalosta linkistä Talo 48   Jos olet kiinnostunut koko Mannolan kylästä niin valitse linkki Mannola. Lapsuusajastani Mannolassa löydät linkistä Mannolassa 1933-39.

    Koti Mannolassa jouduttiin jättämään ensimmäisen kerran 30 marraskuuta 1939 neuvostojoukkojen hyökätessä. Suomalaiset sotilaat polttivat perääntyessään lähes koko kylän, niin myös äijäni talon jossa asuimme, vain erillään ollut sauna säästyi. Siitä lähdöstä löydät muisteluni linkin Sotaa pakoon 1939 takaa. Juttu toisesta lähdöstä 15. päivä kesäkuuta 1944 on linkin Toinen lähtö 1944  takana. Oloa "pakolaisleirillä" kesällä 1944 Angelniemen Kokkilassa muistelen sivulla Evakkona Kokkilassa 1944.

       Kansakouluni olen käynyt sotien takia monella paikkakunnalla. Aloitin Orimattilan Niinikosken koulussa, lähellä Paakaan asemaa 1940-43  eli alakoulun I-II luokat ja yläkoulun I luokka. Koiviston  Mannolassa 1943-44 yläkoulun II luokka.

Välillä olin runsaan vuoden Sotalapsena  Ruotsissa 1944-45. Sen jälkeen Halikon Kaninkolassa 1945-47. eli Paavolan yläkoulussa  III-IV luokat. Niin sanotun supistetun jatkokoulun I-II luokat 1947-49 Kemiön Mjösundin koulussa, josta päästötodistus. Päästötodistukseni on allekirjoittanut Tyyne Urpo, Koiviston Saariston koulussa pitkään toiminut opettaja. Aikani Kemiön Böhlessä 1947-58. löytyy tästä. Kaikkiin olen pyrkinyt lisäämään kuvia.

       Ammatillisen koulutukseni sain Turun teknillisessä koulussa 1951-1954 Kemian osaston Keraamisen teollisuuden linjalla, jossa pääpaino oli tiiliteollisuudella. Myöhemmin nimeltään Prosessiteollisuuden linja. Teknikkojen koulutus on nyt lopetettu kokonaan ja teknilliset koulut ja opistot muutettu Ammatillisiksi korkeakouluiksi joista valmistuu insinöörejä. Tarkoittaa sitä, että työnjohtajia ei enää kouluteta, heitähän teknikot pääasiassa olivat. Toinen kauteni Kemiössä, nyt Böhlessä ja Mjösundissa 1963-70. löytyy tästä. 

Asuessani Böhlessä ja Mjösundissa osallistuin paljon Urheiluseura Kemiön Jysken toimintaan ja urheilumuistot oli kirjoitettu aiemmin erikseen molemmille sivuille. Nyt 2012 yhdistin ne yhdelle sivulle joka löytyy osoitteesta Urheiluharrasteeni.

       Työelämäni suoritin työntekijänä ja työnjohtajana tiiliteollisuudessa (Kemiö, Mjösund 1948-58 [ myös tekn. koulu 1951-54] ja uudelleen 1963-70), työntutkijana posliini- (Helsinki 58), lasi- (Nuutajärvi) 1959-1961, huonekalu- (Nummela 1971-78 Martela) ja linja-autokoriteollisuudessa (Tampere Ajokki 79-92), neljän teollisuusyhtymän palveluksessa. Lisäksi olen tutustunut Ruotsin tiiliteollisuuteen kolmessa tehtaassa, kahden vuoden aikana 1961-1963.

         Harrastukset ovat olleet varsin moninaiset ja vaihdelleet iän mukana, joihinkin on mielenkiinto säilynyt edelleen. Yhdistys-elämään jouduin jo 18-vuotiaana 1951 kun minut valittiin nuorten edustajana urheiluseuran Kemiön Jysken johtokuntaan. Sitä jatkui niin kauan kuin Kemiössä asuin eli vuoteen 1970, eli lähes 20-vuotta, välillä olin poissa Kemiöstä 5 vuotta. 
    Kunnallispolitiikkaan jouduin myös sattumalta, kun entinen esimieheni värväsi minut mukaan. Silloin se oli mahdollista vaikken ollut minkään puolueen jäsen, enkä ole koskaan liittynytkään. Muutaman vuoden, 1970-luvun alussa, osallistuin Kemiön teollistamislautakunnan kokouksiin. Silloin aloitettiin Kemiön keskustan kaavoitus. Kaavoituksesta jäi mieleen politiikan kiemurat. Kaavoitus-arkkitehti oli jonkun kunnallisen kaavoituslaitoksen virassa Turussa, jossa kaavoitus kestäisi 2-3 vuotta, mutta jos hän tekee sen omassa toimistossa niin se valmistuu vuodessa. Muutin pian Kemiöstä Nummelaan enkä tiedä kuka ja missä se tehtiin. Nykyisin olen kesäkemiöläinen, sain perinnöksi tontin meren rannalta ja suunnittelin ja rakensin sille mökin. 
Oliympialaiset Helsingissä 1952  

    Lappi on kiinnostanut poikavuosista asti, eka matka toteutui vasta aikuisena, siitä on muistoja ensimmäiseltä ja toiselta matkalta linkin  Äkäslompolossa 1960-61  takana. Myöhemmät matkat eivät ole olleet niin mieleenpainuvia.
    Nummelaan muutettuani ajauduin Vihdin Teknisten sihteeri/rahastonhoitajaksi 1972-78. Ammattiyhdistystoimintakin oli mielenkiintoista. 
    Tampereelle 1978 ja Ylöjärvelle 1979 tultuani olin valmis Esperantoseura  Antaǔ
enin johtokuntaan v. 1980 ja rahastonhoitajaksi sekä seuralehden  Vekilon  toimittajaksi yhdessä vaimon Sylvian kanssa. Rahastonhoidon ja Vekilon toimittamisen lopetin talvella 2008. 
    Koiviston Hämäläisten sukuseuran johtokunta1998, sihteeriys tuli mukaan 2002. Vuonna 1999 minut valittiin kotiseutuyhdistys Tampereen Koivistoseura ry johtokuntaan, sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi 2000. Vuonna 2000 jouduin yhdenmiehen "yhdistyksen" eli Koiviston  Mannolan koulupiirin  kokouksen järjestäjäksi pitäjän vuosittaiseen kesäjuhlaan, eli puoli-virallisesti puheenjohtajaksi. Vuoden kerkisin itsekin käydä 100 vuotta vuonna 2003  täyttänyttä koulua ja olla jo isääni ja äitiänikin opettaneen Nestori Pietiläisen oppilaana. Kesällä 2003 Koiviston pitäjäjuhlille Mäntsälään järjestin valokuva-näyttelyn kotikylästäni ja tein 24 sivuisen vihkosen  "Mannola"  Mannolan koulun historiasta, miten se syntyi ja miten toimi. 
    Kyseinen näyttely oli esillä myös Tampereella 30.7.–3.8.2003 pidetyssä vuotuisessa valtakunnallisilla Kotiseutupäivillä, päivien teemana oli "Kenen kotiseutu". Päivillä oli runsas 600 maksavaa osallistujaa. Asetin Mannola-näyttelyn vielä 2008 kesäkuussa näytille Tampereen pääkirjasto Metsossa, Karjala-seuran kesäjuhlien aikaan.
    Tietysti myös vierailemme kesäisin synnyinkylässäni
Mannolassa, nykyisen rajan takana Venäjällä. Sinne alkoi päästä 1991. Nuorisoseura Aurankukka, sekin täytti 100-vuotta 2003, on järjestänyt useita matkoja Mannolaan, viimeksi 2004 jota he sanoivat viimeiseksi. Toimintaahan heillä ei enää ole, vain viralliset kokoukset. En ole ollut sen jäsen, mutta sukulaisia kylläkin perustamisesta alkaen ja nytkin useita. Vuonna 2008 teimme matkan Mannolaan serkkuni Raimon järjestämällä pienellä ryhmällä kun kuulimme, että joku ökyrikas oli aidannut "meidän" Sikapetäjikkömme, komean männikön, ja tehnyt siihen talon, oli levittänyt aluetta vielä kaksi kertaa suuremmaksi. Se olisi ollut hieno paikka myös paikallisille venäläisille asukkaille. Arvot ovat venäläisille erilaiset kuin meillä. Se retki on varmaan minut viimeinen vierailu synnyin kylääni. Laitan kuvia siitä retkestä myöhemmin.
    Vuonna 2005 Aurankukka lopetti toimintansa ja jakoi pari 200 euron apurahaa Mannolan hyväksi toimineille henkilöille. Toisen sain minä ja Veikko Mannonen (V 2013) toisen. Sen jäämistö on luvattu minulle siltä osin mikä ei kelpaa Nuorisoseurojen keskusliitolle. Sain ne syksyllä 2008. Olen kiinnostunut tutkimaan sukulaisteni toimintaa siinä. 
   
    Urheilua harrastin nuorempana Kemiössä ja Nummelassa tehtaan kuntoilu-suunnistajana ja tehden ratamestarin tehtäviä. Tampereellakin kävin vielä 50-vuotiaana 1980-luvulla ilta-rasteilla. Kemiön vesissä harrastin urheilusukellusta, viimeisen sukellukseni tein Näsijärveen kun täytin 50-vuotta, tarkastin ja puhdistin appeni kesämökin ranta-alueen. Laitteet myin pian sen jälkeen.
    Valokuvausta olen opetellut 17-vuotiaasta alkaen, valmistanut itse mm värikuvia jo v 1962, musta-valkoisten kuvien valmistusta teen tarvittaessa vieläkin toimittamieni lehtiä varten, se melkein loppui 2003 kun hankin syntymäpäivälahjaksi Digi-kameran, joka ei tarvitse pimiötä ja kemikalioita. Nyt on jäljellä vain kehno Digi-kamera, ja vanha järjestelmäkamera Nikkon jolla voi vielä ottaa "filmillä". V 2016 ostin vielä pienen Nikkon digi-kameran. Ja mustevalkko filmin kehitteet, aika näyttää tuleeko vielä kehitettyä jotain.
    
    Tietokonekin vie paljon aikaa, sillä lähes kaikkeen edellä mainittuun harrasteisiin käytän sitä apuna erilaisilla ohjelmilla. Useaan harrastukseni kohteeseen liittyy tämä tekemäni nettisivu. Ensimmäinen ATK-kurssi tuli Turussa käytyä v 1968 jolloin PC-mikroista ei tiedetty mitään, nyt lienee käytyjä kursseja jo runsas parikymmentä. Commodore 64 tuli hankituksi 1985 mutta jäi vieraaksi, silloin myös työssä sain käyttööni tietokoneen. Nyt on käytössä seitsemäss kone.
    Exlibristen tekemistä ja keräilyä olen myös harrastanut, 
tekemäni exlibrikset  näet nettisivullani, osan olen itse painanut silkkipainolla ja paperin värjännyt marmoroimalla. Myös Kalligrafiafia kiinnostaa siksi olen sitäkin pyrkinyt harjoittelemaan. Olin mukana perustamassa Suomen Kalligrafiayhdistystä Tampereella v. 2000, ainoana miehenä.
    Pienimuotoinen grafiikka on kiinnostanut poikasesta lähtien. Aikoinaan aloitin kerätä liikkeiden tunnuskuvia, lokoja, mutta se loppui kun en raaskinut leikata niitä aikakauslehdistä ja sanomalehdissä ne olivat harvinaisia ja huonoja. Nyt tietokonekaudella se onnistuisi värikkäästi ja helposti, mutta jääköön. Vanhoja lehtiäkään ei enää ole, ne hävitettiin kun muutimme Tampereelle kerrostaloon, niitä enemmän suren.
    Leikkasin rippikouluikäisenä 1948 Turun Sanomista Mandrake-taikuri sarjakuvan, sarjan nimi oli "Kalonin noita". Se oli elämäni ensimmäinen jatkuva sarjakuva jota seurasin. Ajatukseni oli etsiä elokuvafilmiä ja kopioida sarja siihen, näin ajattelin, mutta teknillisiä mahdollisuuksia minulla ei siihen ollut. Vuodesta 1960 lähtien sellainen olisi ollut, silloin ostin peilikameran ja sillä se onnistuisi, mutta ajat ja mielenkiinnon kohteet muuttuvat ja nyt ei enää ole leikkeitäkään jäljellä.
    Monet harrastukseni tahtovat haitata toisiaan, on täytynyt järjestää niille omat kautensa ja palata niihin tarpeen mukaan. Mielenkiintoa riittäisi vielä moneen muuhun, koska maailma on mielenkiintoisia asioita täynnä. 

    Kirjoittaminen on kovasti kiinnostanut, vaikka kunnollinen koulutus siihen on puuttunut eikä synnynnäisiä kykyjä ole, mutta lienen tulleeni ymmärretyksi. Olen seuralehtien toimittamisen lisäksi kirjoittanut Tampereen seudun Esperanton historiikin suomeksi 1981 ja 1996, suunnitellut Esperantoseuralle postikortteja ja useita näyttelyitä seuralle. Kaikenlaisiin muistelmien keräilyihin ja kilpailuihin olen tekstejäni lähettänyt, neljä on kelvannut painettuun kirjaan eli "Mies ja lapio". Kirjassa muistellaan salaojituksen vaiheita Suomessa, minä kirjoitin salaojaputken valmistuksesta Kemiön tiilitehtaassa, siitä josta olen työelämäni aloittanut. Kirjan toimitti ja tekstit valitsi kirjailija Antti Tuuri. Toinen tekstini on julkaistu Päiväni Mediassa-kirjassa. Kolmas kirja jossa muistelmani on ilmestyi kesällä 2008. Se on Pekka Suokkaan toimittama "Lappu kaulassa maailmalla". Siinä Pirkanmaan sotalapset muistelevat sotalapsiaikaa. Neljäs kirja ilmestyi 2011 nimellä "Junalla sotaan ja sotaa pakoon", siinä muistelen sotien aikana junalla matkustamistani. 

    Synnyin pitäjäni Koiviston lehteen Koiviston Viestiin olen viimevuosina kirjoittanut useita juttuja ja lisää pyrin kirjoittamaan. Haastatellut ja kirjoittanut muutaman 80- ja 90-vuotismuistelmatn sekä muistokirjoituksia.
    Muunlaistakin suunnittelua vapaa-aikana olen tehnyt, mm. yhden omakotitalon tutulle, se jäi tosin rakentamatta kun hän kuoli auto-onnettomuudessa. Pari saunaa, mökin ja saunan itselleni ja veljelleni, hautakivet äidilleni, isälleni ja sisarelleni. Useita näyttelyitä ja messuosastoja sekä julisteita Esperantoseuralle.

Seuraavassa luettelo yhdistyksiä joihin kuulun ja osallistun enemmän tai vähemmän aktiivisesti:

  • Esperantoseura Antaǔen ry  rahastonhoitaja ja seuralehden "Vekilo" toimittaja vuosina 1980-2008. Jätin molemmat tehtävät samana vuonna.  Netti-sivujen tekijä jo vuodesta 1996, Tampere. Vuonna 2008 esperanto sivu siirtyi muualle, minulle jäi seuran historiaan liittyvät osat.
  • Exlibris Aboensis ry jäsen, Turku.
  • Tampereen seudun sukututkimusseura ry, jäsen, kirjoitin pari juttua suvustani seuran Orpana-lehteen. Tampere.
  • Tampereen Koivisto-seura ry, sihteeri 1999, rahastonhoitaja 2003, varapuheenjohtaja vuodesta 2012 ja lehden "Koivistolaisii Koivulehtii" perustaja ja toimittaja, myös netti-sivut.
  • Mannolan kylän netti-sivuja aloin rakentaa vuonna 2001. Lisäilen sivulle asia tietoa ja muisteluita mitä saan käyttööni.
  • Mannolan koulupiirin puheenjohtaja 2000-2013.
  • Suomen Kalligrafia-seura ry perustajajäsen 2000, en enää jäsen.
  • Koiviston Hämäläiset ry, sukuseura. Hallituksen jäsen vuosina 1998-2008, sihteeri 2002-2008 ja sukulehden "Juuret ja Versot" perustaja ja toimittaja 1999-2007. Sukuseura on lopettanut toimintansa 2013. Seurasta tekee Timo Sippala ent. Hämäläinen muisto-ohjelmaa, olen lähettänyt hänelle nipun valokuvia ja Juuret ja Versot-lehden tekstit. En tiedä missä hän asustanee. Lähetin ne sähköisesti kun hän oli Malesiassa komennuksella.
  • Pirkanmaan sotalapset ry jäsen 2000 alkaen ja tilintarkastaja/toiminnantarkastaja 2005 -2011. Tein sotalapsi-näytelyn 2006 joka kertoi 24 sotalasten kokemuksista Ruotsissa 1940-46. Se kiersi 10 paikkakunnalla Tampereella ja ympäristö kunnissa.
  • Kotisivusta ja muustakin odotan postitse mielipiteitä.
  • Postiosoitteeni: F.E.Sillanpäänkatu 2 C 46, 33230 Tampere.
  • Sähköposti: etunimi.sukunimi@kolumbus.fi
  • Puh. 050-5240 594
  • Kaikki edellä mainitut yhdistykset ovat sellaisia ettei niiden johtopaikoille ole kilpailua, sen saa joka suostuu tai joutuu ottamaan tehtävän vastaan.  Edellä mainitut saanevat riittää, osallistun niin kauan kuin terveyttä riittää.
    Seuraavassa kuvia aikaansaannoksistani, olen niistä ylpeä vaikken halua ylpeillä, en tosin ole niitä kaikkia aivan yksin tehnyt, suurimman osan kuitenkin. Kaikki ystäväni ja tuttavani eivät edes tiedä niistä vaikka harrastuksistani tietävätkin.

               

    Vasemmalla on ensimmäinen toimittamani Vekilo 3/1980 ja oikealla viimeinen 1/2008, siinä oli kaikki sivut värillisiä. Toinen on vuodelta 2003. Se oli ensimmäinen värillinen kansi. Keltainen oli kauimmin Vekilon kansiväri. Kolmas on ensimmäinen jossa on värilliset värikuva kannet. Uutta innostunutta toimittajaa odotetaan Esperanto-seura Ataǔenissa edelleen
        Vekilot löytyvät Pirkanmaan maakuntakirjastosta, joka on Tampereen pääkirjaston tiloissa Metsossa, sekä Helsingin Yliopiston Kirjastossa. 

         

    Toimittamani Esperantoseura Antaǔenin historiikit ovat yllä, vasemmalla 60-vuotishistoriikki "Esperanto Tampereella" vuodelta 1981, sivuja 84. Keskellä Hemmo Tietin esperantoksi kääntämä ja lyhentämä 60-vuotishistoriikki "Jubilea Libro" 1983, sivuja 58. Siinä oli pari muutakin artikkelia esperantoksi, mm. Urpo Harvan pakina Esperanton hyödyllisyydestä, ja Tapio Variksen kerhossamme pitämä luento rauhantutkimuksesta. Oikealla 75-vuotishistoriikki "Esperanto Pirkanmaalla" 1996, sivuja 88. Kaikki ovat A-5 koossa. Kaikki ovat lainattavissa Tampereen pääkirjasto Metsossa. 90-vuotishistoriikki odottaa tekijää, minä en enää keskity esperantoon, olen osani Antaǔenin historiaan tehnyt. Jälkimmäinen löytyy myös näiltä sivuilta linkin "Esperanto Pirkanmaalla" takana.


      

     Yllä suunnittelemiani postikortteja 1980-luvulta. Teksti oli suomeksi ja esperantoksi. Osa niistä oli myynnissä eräässä kortti- ja paperikaupassa Tampereella. Vekilon 1980-luvun numerot sidoin kahdeksi kirjaksi ja lahjoitin ne Wienin Esperanto-museolle.

    Mannola-vihko 2003.pdf      Lahe Katri 48a.pdf

    Vasemmalla toimittamani ja tutkimani Mannolan koulun 100-vuotishistoriikki 2003. sivuja 24. Oikealla toimittamani ja painamani tietokoneella "Lahe Katri muistoi" ja tutkittua tietoa Mannolasta 2009, 44 sivua. Kaikki A-5 kokoa. 


         

    Vasemmalla "Mannola kotikylämme" CD-levy, koottu näillä sivuilla olevista tiedoista Mannolasta ja Koivistolta. Seuraavana Koiviston Hämäläisten sukuseuran ensimmäinen "Juuret ja Versot-lehti" 1999 ja oikealla viimeinen vuodelta 2007. Seura lopetettiin 2013, virallisesti sen toiminta on "lepäämässä".  Se ei toiminut uusvanhojen hoidossa eikä nuoria saatu mukaan. Lehdissä oli 24-28 sivua ja ovat A-5 kokoisia. Ilmestyi jouluksi.

        

    Vasemmalla ensimmäinen Tampereen Koivisto-seuralle toimittamani lehti "Koivistolaisii Koivulehtii" vuodelta 2000. Oikealla vuoden 2007 lehti. Lehdissä on 24-28 sivua ja ovat A-5 kokoisia. Ilmestyy tavallisesti jouluksi. Kaikkien lehtien nimet olen keksinyt.

    Tampere Koivisto-seura ryn .Muistokirjan kansi  2015, 183 sivua.

    Tampere Koivisto-seura ryn Muistokirjan takakansi. 2015, 183 sivua

    Tässä viimeisin kirja jonka olen koonnut ja osin kirjoittanut, muistelma-kirja Tampereen Koivisto-seuran elin ajasta 1969-2015. Ne on luettavissa myös netissä, sivulla Koiviston Keskussivulle.

    Tässä esittelen Mannolan koulun kunniaksi tekemääni 100-vuotisnäyttelyä. 100 valokuvaa mannolalaisista, kylästä ja koulusta. Valokuvat nuorisoseura Aurankukan albumista ja omasta arkistosta.
    Näyttely oli esillä Koivisto-juhlilla Mäntsälässä 2003 ja Tampereella Sampolassa Kotiseutupäivillä saman vuonna. 
    Kesällä 2008 Tampereen pääkirjasto Metsossa hiukan lisättynä ja muutettuna, Karjala-liiton kesäjuhlien aikana.
    Mannola-näyttelyistä enemmän sivulla  Mannola näyttelyt

    Sotalapsi näyttely. Sotalapsi-näyttely Pirkanmaalla
    Tein Tampereen Sotalapsi-yhdistykselle syksyksi 2006 sotalapsista kertovan näyttelyn Tampereen pääkirjasto METSOon. 
    Lisäksi se on ollut näytteillä Lempäälässä, Pirkkalassa, Tesomalla, Valkeakoskella, 2007 Mäntässä, Nokialla, Ylöjärvellä ja Kangasalla ja 2009 Orivedellä. Sen jälkeen se purettiin ja muistelijat saivat oman taulunsa.
    Näyttely muodostuu 27 viereisen kuvan tapaisesta taulusta joissa kerrotaan 23 sotalapsen tarina kuvin ja lyhyen tekstin kera. Muistot ja kuvat jokaisen sotalapsen omia.

    Lisäksi Esperantoseura Antaǔenille olen tehnyt lukuisia näyttelyitä ja messuosastoja 1980 alkaen 28 vuoden aikana, esitellyt siten kieltä ja harrastusta monella tavalla. Ehkä joskus tulee niistä kuvia omalla sivulle.


         Nuorena rohkenin sukeltaa veden alle Kemiössä jossa Peimarin-selän  puolella on kirkkaat vedet. Sukelluksesta enemmän.
        Suunnistus oli varsinkin keväisin tärkeä harrastus, suunnistusratojen suunnittelu ja teko harjoituksia varten teetti työtä ja liikuntaa. Suurin saavutus ratamestarina oli Varsinais-Suomen viestisuunnistus-mestaruuskilpailut 1971 Kemiön Mjösundissa, jolloin vein maastoon 50 rastia.  Osanottajia oli hieman yli 100 kolme henkistä joukkuetta. Radan erikoisuus oli se, että radat oli kahdessa eri maastossa ja yhteislähdössä kilpailijan piti nopeasti selvittää kumpaan maastoon, pohjoiseen vai etelään piti ensin lähteä. Kilpailut sujuivat hyvin. Aivan samassa maastossa oli kansalliset suunnistukset 2004, uudella korjatulla kartalla ja käyttivät samaa lähtötapaa kuin mekin 1971.

         


    Takaisin pääsivulle Al la ĉefa paĝo <<<>>> Takaisin alkuun Reveno al komenco

    Sekalaisten sivulle
    Esperanton Keskussivulle --- Al la centra Esperanto pa
    ĝo
    Koiviston Keskussivulle --- Al la centra paĝo de Koivisto