Suomen Vesipuutarhaseura ry - Viileä akvaario

30.12. 2002      
Tämä osio on kirjoitettu sillä oletuksella, että lukija hallitsee jo kohtuullisen hyvin tavanomaisen trooppisen akvaarion hoidon. En myöskään tässä yhteydessä toistaiseksi puutu niihin teknisiin ratkaisuihin, jotka mahdollistavat viileävesiakvaarion talviaikaisen vedenjäähdytyksen, esimerkiksi keskuslämmitteisissä asunnoissa.

Tiivistetysti ilmaisten viileävesiakvaarion ja 'normaaliakvaarion' välinen pääeroavaisuus on, että akvaarioveden lämpötila mukautetaan noudattamaan vuodenaikaisrytmiä. Veden suodatus järjestetään kuten tavallisessa akvaariossa. Varsinaista lämmitystä viileävesiakvaario ei tarvitse, mutta talvisaikaan lämpötila olisi saatava laskemaan n. 15 C º, mieluiten vielä tästäkin alle. On kuitenkin huomattava, että kaikki tässä osiossa mainitut kalalajit eivät viihdy näin viileässä. Sama koskee myös uposkasveja. Kesäaikaan lämpötilan ei anneta nousta yli 21 C º.

Viileässä vedessä viihtyvät kasvit ja kalat eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä ryhmää suhtautumisessaan erilaisiin vesikemiallisiin tekijöihin. Karkean kahtiajaon rajaa suhtautuminen matalaan ja korkeaan pH:n sekä niin ikään matalaan ja korkeaan elektrolyyttitasoon. Käytännössä siis viileävesiakvaarioiden lajiyhdistelmät täytyy toteuttaa vasta tarkan suunnittelun jälkeen. Tärkeä seikka on myös valaistus, sillä osa vesikasveista viettää lepokautta ainakin keskitalvella. Kannattaa myös lähteä ajatuksesta, että kaloille on talvikautena järjestettävä mahdollisuus vähäisen valaistuksen oloihin.

Oheisissa luetteloissa on listattu viileävesiakvaarioissa toimeentulevia kasveja sekä eläimiä. Kaikkia lajeista ei ole runsaasti kokemuksia. Lajiyhdistelmä olisi laadittava niin, että aikakin jokin kasvilaji tulee toimeen runsaana ympärivuotisesti.

1. Kausivihannoivia murtovesikasveja
1.1 Itiökasveja

Luonnonvesistöissä sekä pieni Chara aspera että suurikokoinen C. tomentosa uudistavat joka vuosi versostonsa, ja kasvu alkaa jo viimeisten jäiden aikaan. Näiden lajien akvaariokasvatus olisi hyvinkin tutkimisen arvoinen asia. Teoriassa myös rakkolevän kasvatusta kannattaisi kokeilla, sillä suodatettu akvaario(murto)vesi on jo nyt Itämeren oloja suotuisampi kasvupaikka.

  • näkinpartaislevät Chara aspera ja C. tomentosa
  • rakkolevä (Fucus vesiculosus)

1.2 Kukkakasveja

Merinäkinruoho on 1-vuotinen ja 2-kotinen murtovesilahtien pohjakasvi, joten sen onnistunut kasvatus johtaa miltei väistämättä Vesipuutarhaseuran kunniajäsenyyteen. Hapsivita ei liene koskaan kokeiltu akvaariokasvina: luonnossa sen versostot lakastuvat syksyllä. Vesirutto on sen sijaan perinteinen akvaariolaji. Ristilimaska kasvattaa uusia versostoja talvisaikaan. Yhteistä näille lajeilla on viihtyminen elektrolyyttipitoisessa vedessä.

  • hapsivita (Potamogeton pectinatus)
  • merinäkinruoho (Najas marina ssp. intermedia)
  • ristilimaska (Lemna trisulca)
  • vesirutto (Elodea canadensis)

2. Kausivihannoivia sisävesikasveja
2.1 Itiökasveja

Sammalista uposversoiset isonäkinsammal, järvikuirisammal ja koskikoukkusammal käyttävät hiilenlähtenään veteen liuennutta hiilidioksidia. Kellushankasammal ja sorsansammal ovat irtokellujia, jotka luonnossa viihtyvät hyvin ravinteisissa vesissä. Ne viettävät talven lepotilassa vesistön pohjalla. Lahnaruohot ovat karu- ja kirkasvetisten järvien tyyppilajeja. Akvaariossa ne kasvattavat uusia lehtiä ympäri vuoden.

  • isonäkinsammal (Fontinalis antipyretica)
  • järvikuirisammal (Calliergon megalophyllum)
  • kellushankasammal (Riccia fluitans)
  • koskikoukkusammal (Dichylema falcatum)
  • lahnaruoho (Isoëtes sp.)
  • sorsansammal (Ricciocarpos natans )

2.2 Kukkakasveja

Hapsiluikka tunnetaan myös nimeltä "neulaheinä" eli kasvia kasvatetaan akvaarioissa ilmeisen ulkomaisena kantana. Rentovihvilää kasvaa sekä rannoilla että uposkasvina karuissa vesissä, jolloin se vihannoi joulukuuhun asti. Äimäruoho on 1-vuotinen ristikukkaiskasvi, joka kasvaa matalissa hiekkapohjissa kirkkaissa vesissä. Isovesitähti ja karvalehdet viihtyvät elektrolyyttipitoisissa vesissä, ja ainakin karvalehdet todennäköisesti yhteyttävät hiilen bikarbonaattimuodossa. Isolimaska, kupulimaska ja pikkulimaska ovat ravinteikkaan vesien irtokellujia: ainakin pikkulimaska kykeneen kasvamaan akvaariovedessä ympäri vuoden.

  • hapsiluikka (Eleocharis acicularis)
  • isolimaska (Spirodela polyrhiza)
  • isovesitähti (Callitriche cophocarpa)
  • hentokarvalehti (Ceratophyllum submersum)
  • karvalehti (C. demersum)
  • kupulimaska (Lemna gibba)
  • pikkulimaska (L. minor)
  • rentovihvilä (Juncus supinus)
  • äimäruoho (Subularia aquatica)

3. Ainavihannoivia vesikasveja
3.1 Itiökasveja

Jaavansammal on uposkasvina kasvava lehtisammal, jolla on voimakas taipumus valloittaa kasvupaikkansa kokonaan. Jaavansammal menestyy myös kostealla maalla. Lämpötilan vähimmäisvaatimus on 18 C º. Limaskasaniainen kasvaa puolestaan vielä 10 C º lämpötilassa. Tämä pienikokoinen irtokelluja on vesisaniainen, jota voi kasvattaa myös kesällä puutarhalammikossa. Liuskavesisaniainen lämpötilavaatimus on sama kuin jaavansammalella. Liuskavesisaniainen on niin ikään akvaariota voimakkaasti hallitseva kasvi. Liuskavesisaniaista on helppo lisätä kasvullisesti lehdenreunoihin kehittyvistä pikkutaimista.

  • jaavansammal (Vesicularia dubyana)
  • limaskasaniainen (Azolla filiculoides)
  • liuskavesisaniainen (Ceratopteris cornuta)

3.2 Kukkakasveja

  • herttalehti (Saururus cernuus)
  • kapeakeiholehti (Sagittaria subulata)
  • pennilehti (Cardamine lyrata)
  • pohjavesirutto (Hydrilla verticillata)
  • punanuottaruoho (Lobelia cardinalis)
  • vallisneria (Vallisneria spiralis)

4. Pieneläimiä

Seuraavien eläimien pito onnistunee ainoastaan suurakvaarioissa, mutta on silti paikallaan kertoa muutamia olennaisia piirteitä niistä. Hopeasepät eli pintapyöriöt ovat kovakuoriaissuku, joiden edustajat tunnusomaisesti liikkuvat monesti parvissa. Hopeasepät liikkuvat vinhasti vedenpinnalla käyttäen soutuvälineinään melamaisia keski- ja takajalkojaan. Hopeaseppien toukat elävät pohja-aineksessa. Keltalaitasukeltaja on taitavasti sukeltava kovakuoriainen, joka kasvaa yli neljän senttimetrin pituiseksi. Sekä aikuinen että toukka ovat hyviä saalistajia, ja niille kelpaavat jopa pienet kalanpoikaset.

Isomalluainen, sauvalude ja vesiskorpioni edustavat vesiluteita. Isomalluainen ui taitavasti, mutta sauvalude ja vesiskorpioni liikkuva useimmiten vesikasvillisuuden joukossa. Ravintona näillä lajeilla ovat pääasiassa pienemmät vesihyönteiset.

Vesisiira on äyriäinen, joka käyttää ravinnokseen pohjalle vajoavaa kasviainesta. Vesisiiroja voi elää runsaasti pienelläkin alalla, joten ne voivat olla hyvin tärkeä osa vesiekosysteemin toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vesisiirat poistavat tehokkaasti ylimääräistä kasviainesta ja ovat samanaikaisesti monen pienpetoeläimen ravintoa.

  • hopeasepät (Gyrinus sp.)
  • isomalluainen (Notonecta glauca)
  • keltalaitasukeltaja (Dytiscus marginalis)
  • sauvalude (Ranatra linearis)
  • vesisiira (Asellus aquatiqus)
  • vesiskorpioni (Nepa rubra)

5. Kaloja
5.1 Karaistuneita lajeja

  • kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus)
  • kymmenpiikki (Pungitius pungitius)
  • viisipiikki (Culaea inconstans)
  • rohmutokko (Percottus glehni)
  • mutu (Phoxinus phoxinus)
  • ruutana (Carassius carassius)

5.2 Vähemmän karaistuneita lajeja

  • idänkatkerokala (Rhodeus ocellatus)
  • katkerokala (R. sericeus)
  • kardinaalikala (Tanichtys albonubes)
  • leveäevämolli (Poecilia latipinna)
  • miljoonakala (P. reticulata)
  • leväbarbi (Crossocheilus siamensis)
  • loistobarbi (Barbus conchonius)
  • seeprakala (Brachydanio rerio)
Järjestöasiaa
Yleistä
Liittyminen
Säännöt

Vesipuutarha aihepiireittäin
Lammikot ja purot
Itäpuutarha
Viileä akvaario
Luonnonvedet
Vesihiisistä

Lumpeenlehti

Linkkilista